KKO:1995:77 Työsopimuksen lakkaaminen – päihdeongelma

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi Korkeimman oikeuden ratkaisua KKO:1995:77 koskien työntekijän työsopimuksen purkamista työntekijän alkoholiongelman vuoksi.

Laivan purseri oli varoituksesta huolimatta esiintynyt toistuvasti päihtyneenä työssään. Työnantajalla oli siten oikeus purkaa hänen työsopimuksensa. Kun työnantaja kuitenkin oli tehnyt purserin kanssa sopimuksen päihdeongelman hoitamiseksi, työnantajan katsottiin luopuneen vetoamasta jo tapahtuneeseen alkoholin väärinkäyttöön työsopimuksen päättämisperusteena. Ään.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A kertoi Oy Silja Line Ab:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli ollut merimieslain 1 §:n mukaisessa, toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa yhtiöön 1.5.1991 lukien, jolloin hän oli siirtynyt yhtiön palvelukseen niin sanottuna vanhana työntekijänä. A, joka toimi yhtiön laivassa purserina, ja yhtiö olivat 14.2.1992 allekirjoittaneet hoitosopimuksen, jossa A oli sitoutunut noudattamaan yhtiön hoitoonohjausjärjestelmää ja hoitopaikassa tehtävää hoitosuunnitelmaa. Laivatoimikunnan 15.2.1992 pitämän kokouksen pöytäkirjaan oli merkitty, että A:lle suositeltiin hoitoonohjausta. Yhtiö oli kuitenkin 15.2.1992 merimieslain 49 §:n nojalla purkanut A:n työsopimuksen siitä huolimatta, että hän oli ollut lääkärintodistusten mukaan työkyvytön ajan 12. – 29.2.1992. A oli välittömästi hoitosopimuksen tekemisen jälkeen eli 17.2.1992 hakeutunut Joensuun A-klinikalle ja sopinut siellä tapahtuvasta hoidostaan.

A:n mukaan työsopimuksen osaksi tullut hoitosopimus oli merimieslain 50 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin rajoittanut yhtiön oikeutta työsopimuksen purkamiseen. Yhtiöllä ei siten ollut ollut merimieslain 49 §:n mukaista syytä purkaa työsopimusta.

Tämän vuoksi A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle – merimieslain 41 §:n mukaisena palkkana kiinteine lisineen kuuden kuukauden pituiselta irtisanomisajalta 99 628,20 markkaa, – saman lain 66 §:n nojalla työsopimuksen laittomasta purkamisesta kahden kuukauden peruspalkkaa ja kiinteitä lisiä vastaavana korvauksena 33 209,40 markkaa sekä – saman lain 65 §:n mukaisena hyvikkeenä 20 kuukauden peruspalkkaa ja kiinteitä lisiä vastaavat 332 094 markkaa, kaikki määrät korkoineen.

Vastaus

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Yhtiön mukaan hoitosopimus ei sisältänyt ehtoa, jolla yhtiö olisi A:n hoitoon ohjautumisen vastineeksi luopunut oikeudestaan työsopimuksen purkamiseen.

Raastuvanoikeuden päätös 11.8.1993

Raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että A oli ollut yhtiön palveluksessa merimieslain 1 §:n mukaisessa, toistaiseksi voimassa olleessa työsopimussuhteessa. Yhtiö oli 15.2.1992 sanotun lain 49 §:n nojalla purkanut hänen työsopimuksensa.

Asianomaisen laivan laivatoimikunnan 15.2.1992 pitämän kokouksen pöytäkirjassa todettiin A:n työsopimus purettavan ja suositeltiin hänen ohjaamistaan hoitoon alkoholin toistuvan väärinkäytön vuoksi. Pöytäkirjaan liitetystä laivapäiväkirjan otteesta ilmeni, että A oli 10. ja 11.8.1991 ollut alkoholin vaikutuksen alaisena ja laiminlyönyt työtehtävänsä. A oli tuolloin saanut varoituksen alkoholin käytöstä työaikana. Sitten hän oli 15.11.1991 jäänyt saapumatta työhön myöhästymisen vuoksi. Hänelle oli 17.11.1991 annettu varoitus, koska hän ei ollut välittömästi ilmoittanut esimiehelleen tuosta myöhästymisestä. Vielä A oli laivapäiväkirjan mukaan 11. – 13.2.1992 ollut alkoholin vaikutuksen alaisena ja sen vuoksi kykenemätön hoitamaan tehtäviään purserina 12. – 14.2.1992. Tämän vuoksi A:n kanssa oli solmittu hoitosopimus, jonka vuoksi hän oli jäänyt maihin 15.2.1992.

Joensuun A-klinikka ja A olivat solmineet hoitosopimuksen 17.2.1992.

Yhtiön ja A:n välillä solmitussa hoitosopimuksessa todettiin, että päihdeongelmainen pyrittiin ohjaamaan hoitoon ennen kurinpitotoimenpiteitä ja että hoitojakson aikana oli pyrittävä välttämään kurinpitotoimia lukuunottamatta niitä tapauksia, joissa henkilö oli ollut alkoholin tai päihteiden vaikutuksen alainen. A:n mukaan yhtiö oli sitoutunut noudattamaan hoitosopimuksen osana olevaa yhtiön hoitoonohjausjärjestelmää.

Raastuvanoikeuden mukaan hoitosopimus tai hoitoonohjausjärjestelmä eivät kuitenkaan kieltäneet kurinpitotoimia eivätkä työsuhteen päättämistä. A:ta oli aiemmin varoitettu alkoholin käytöstä työaikana ja työhön liittyvien velvoitteiden laiminlyönnistä. Näin ollen yhtiöllä oli merimieslain 49 §:n nojalla ollut oikeus A:n työsopimuksen purkamiseen hoitosopimuksesta huolimatta. Myöskään lääkärintodistusta, johon oli merkitty diagnoosi ”exhaustio”, ei olosuhteet huomioon ottaen voitu pitää työsopimuksen purkamisen esteenä.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Nikkarinen, Karttunen ja Hakala. Esittelijä Esa Hakala.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan hän toisti aikaisemmin tekemänsä vaatimukset.

Yhtiö vastasi valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Oy Silja Line Ab on vastustanut A:n kannetta lausumalla, että yhtiöllä oli 15.2.1992 ollut oikeus purkaa A:n työsuhde. Purkamisoikeutensa tueksi yhtiö on vedonnut siihen, että A:lle oli jo 12.8.1991 annettu varoitus alkoholin käytöstä työaikana ja 17.11.1991 varoitus työtehtävien laiminlyönnistä ja että A oli näistä varoituksista huolimatta ollut 11. – 13.2.1992 työpaikallaan alkoholin vaikutuksen alaisena ja tästä syystä kykenemätön hoitamaan tehtäviään 12. – 14.2.1992.

Merimieslain 49 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdan säännösten mukaan työnantajalla on, elleivät asianhaarat anna aihetta muuhun arviointiin, oikeus purkaa työsopimus, kun työntekijä varoituksesta huolimatta esiintyy toistuvasti päihtyneenä työssä tai kun hän tahallaan tai huolimattomuudesta jättää työvelvoitteen täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntejään.

Korkein oikeus katsoo, kuten alemmat oikeudetkin, että Oy Silja Line Ab:lle on syntynyt oikeus purkaa A:n työsuhde sillä perusteella, että A on toistuvasti esiintynyt päihtyneenä työssään. Sitä vastoin Korkein oikeus katsoo, ettei 12. – 14.2.1992 tapahtuneella työtehtävien laiminlyönnillä ole työsuhteen lakkauttamisperusteena itsenäistä oikeudellista merkitystä, koska laiminlyönti on johtunut samasta alkoholinkäytöstä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Oy Silja Line Ab on kuitenkin 14.2.1992 tehnyt A:n kanssa kirjallisen hoitosopimuksen, jossa A on sitoutunut noudattamaan yhtiön hoitoonohjausjärjestelmää ja hoitopaikassa tehtävää hoitosuunnitelmaa. Oy Silja Line Ab:n hoitoonohjausjärjestelmään sisältyy raastuvanoikeuden päätöksessä lähemmin selostettuja sekä eräitä muitakin sellaisia määräyksiä, jotka osoittavat, että valitsemalla hoitoonohjauksen keinoksi yrittää ratkaista työntekijän alkoholinkäytöstä työssä aiheutuvat ongelmat yhtiö pyrkii toistaiseksi säilyttämään työsuhteen ja siirtämään kysymyksen sen päättämisestä myöhemmäksi ja riippumaan hoidon tuloksista.

Korkein oikeus katsookin, että Oy Silja Line Ab on tekemällä A:n kanssa hoitosopimuksen luopunut vetoamasta hänen jo tapahtuneeseen alkoholinkäyttöönsä työsuhteen lakkauttamisen perusteena. Näin ollen yhtiöllä ei enää 15.2.1992 sen tuolloin purkaessa A:n työsuhteen hänen alkoholinkäyttönsä perusteella ole ollut merimieslain 49 §:ssä tarkoitettua tärkeätä syytä tai saman lain 39 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä A:n työsuhteen päättämiseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Näin ollen A:lla on merimieslain 41 §:n, 41 a §:n 1 momentin, 65 §:n 1 ja 2 momentin sekä 66 §:n nojalla oikeus saada irtisanomisajan palkkaa ja hyvikettä, jonka määrää arvioitaessa Korkein oikeus ottaa huomioon A:n itsensä antaman aiheen työsuhteen päättämiseen, sekä työsopimuksen laittomasta purkamisesta johtuvaa korvausta. Yhtiö on myöntänyt oikeiksi A:n kanteesta ilmenevät laskuperusteet ja kuuden kuukauden pituisen irtisanomisajan.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1995/19950077