TT 2012-22 Työsuhteen purkaminen ja irtisanomisajan palkka

TT 1990-115 Työsopimuksen purkaminen - väkivaltainen käytös

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT 2012-22 koskien työsopimuksen purkaantumisesta lomautuksen johdosta.

Määräajaksi lomautettu työntekijä ei ollut palannut työhön lomautusilmoituksen mukaisen lomautusajan päätyttyä. Työsopimuslain säännöksistä ei ollut saatavissa tukea tulkinnalle, jonka mukaan määräaikaisesti lomautetun työntekijän lomautus jatkuisi ilman muuta, ellei työnantaja tai työntekijä huomaa reagoida määräajan päättymiseen.

Työntekijä oli lomautusaikansa päättymisen jälkeen ilmoittanut irtisanoutuvansa. Hänellä ei kuitenkaan ollut oikeutta työsopimuslain mukaiseen irtisanomisajan palkkaan, koska hänen lomautuksensa oli jo päättynyt eikä hän siten irtisanoutumisensa ajankohtana ole ollut enää lomautettuna.

Koska työntekijä oli lomautuksensa päättymisen jälkeen ollut poissa työstä yli seitsemän päivää ilmoittamatta työnantajalle pätevää syytä poissaololleen, työnantaja oli saanut käsitellä työntekijän työsopimusta purkautuneena.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 22

Asian tausta

A on ollut työsuhteessa YIT Kiinteistötekniikka Oy:hyn 8.7.2008 alkaen. A on lomautettu taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla ensimmäisen kerran 3.2.2009. Tämän jälkeen A on ollut lomautettuna yhteensä neljä kertaa. Lomautukset ovat olleet määräaikaisia ja niiden päättymispäivämäärä on näin ollen ollut molempien osapuolten tiedossa. Viimeinen lomautus alkoi 1.1.2010 ja lomautusilmoituksen mukaiseksi päättymisajankohdaksi ilmoitettiin 28.2.2010. Uutta lomautusilmoitusta ei enää annettu, ja lomautus päättyi ilmoituksen mukaisesti. Määräaikaisen lomautuksen päätyttyä A ei kuitenkaan tullut töihin.

Työnantaja ilmoitti A:lle pitävänsä työsopimusta purkautuneena työsopimuslain 8 luvun 3 §.n perusteella, minkä vuoksi työnantaja kieltäytyi maksamasta A:lle tämän vaatimaa irtisanomisajan palkkaa.

A:n keskituntiansio on ollut 20,55 euroa. Hänen kuukausipalkkansa on ollut 3.555,15 euroa.

Kanne

Perusteet

Tapahtumien kulku

A on irtisanonut työsopimuksensa 15.3.2010 oltuaan lomautettuna työehtosopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukaisesti vähintään 200 päivää. Hänen työsuhteen keston perusteella määräytyvä irtisanomisaikansa olisi ilman lomautusta ollut yhden kuukauden pituinen, joten YIT Kiinteistötekniikka Oy on velvollinen maksamaan hänelle irtisanomisajan palkkana yhden kuukauden palkan.

Yhtiö on kiistänyt maksuvelvollisuutensa sillä perusteella, että lomautus oli päättynyt 28.2.2010 eikä A siten olisi ollut työsopimuksensa irtisanoessaan lomautettuna. Lisäksi yhtiö on ilmoittanut pitävänsä työsopimusta työsopimuslain 8 luvun 3 §:n nojalla purkautuneena.

A on erehtynyt lomautuksensa kestosta ja olettanut aikaisemmin annettuun ilmoitukseen perustuvan lomautuksen olevan voimassa vielä irtisanoutumisen hetkellä 15.3.2010. Myös työnantajan edustajat suhtautuivat 15.3.2010 tilanteeseen siten, että lomautus jatkui. Tätä kantaa puolsi muun muassa se, että yhtiö ei ollut 28.2.2010 jälkeen ennen A:n irtisanoutumista yrittänyt tavoittaa A:ta tai ryhtynyt mihinkään muihinkaan työsuhteen päättämistä koskeviin toimiin. Jos yhtiö olisi 28.2.2010 jälkeen huomannut A:n lomautuksen päättyneen, sen olisi pitänyt työsopimuksen osapuolten keskinäisen uskollisuusvelvoitteen perusteella ilmoittaa A:lle lomautuksen päättyneen eikä jäädä odottamaan työsopimuslain 8 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettujen seitsemän poissaolopäivän täyttymistä. A:n lomautus oli muodostunut useista peräkkäisistä jaksoista ja hän oli työsuhteensa aikana olennaisesti pidempään lomautettuna kuin työllistettynä, missä olosuhteissa yhtiöllä on ollut syytä epäillä, että A:n poissaolo 28.2.2010 jälkeen on johtunut erehdyksestä lomautuksen päättymisajankohdan suhteen.

A:n ilmoittaessa irtisanoutumisestaan 15.3.2010 puhelimitse työnantajan edustajalle tämä ei ollut todennut, että lomautus ei olisi ollut enää voimassa tai että työsuhde olisi päättynyt. Vasta neljä päivää irtisanoutumisen jälkeen eli 19.3.2010 yhtiö ilmoitti A:lle, että sen käsityksen mukaan lomautus ei ole ollut voimassa 15.3.2010.

Edellä esitetyt seikat osoittavat, että yhtiö on vasta A:n irtisanoutumisen jälkeen huomannut, että A:lle ilmoitetun lomautusjakson päättymispäivämäärä oli ylittynyt hänen irtisanoutuessaan. Koska molemmat osapuolet ovat vielä 15.3.2010 suhtautuneet tilanteeseen siten kuin lomautus olisi jatkunut siihen saakka, tilannetta ei ole syytä tulkita muutoin kuin siten, että lomautus ei ole päättynyt alun perin ilmoitettuna ajankohtana 28.2.2010 vaan vasta A:n irtisanoutuessa 15.3.2010.

Yhtiön oikeudesta pitää työsopimusta purkautuneena

Työsopimuslain 8 luvun 3 §:n säännös työsopimuksen purkautuneena pitämisestä on sen esitöistä ilmenevällä tavalla säädetty sen vuoksi, että tavoittamattomissa olevan työntekijän työsopimuksen purkaminen siihen liittyvien menettelytapasäännösten noudattamisineen ei ole mahdollista. Lainkohdassa ei ole tarkoitettu heikentää työntekijän työsuhdeturvaa laskemalla työsuhteen päättämiskynnystä työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä säädettyä alemmas. Näin ollen työsopimuslain 8 luvun 3 §:n mukainen työsopimuksen purkautuneena pitäminen ei ole mahdollista, ellei poissaoloa voida lisäksi pitää saman luvun työsuhteen purkamista koskevassa 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena arvostellen niin vakavana rikkomuksena tai laiminlyöntinä, että työnantajalta ei voida edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Työsopimuslain 8 §:n 3 momenttia ei saa tulkita niin ankarasti kuin sen ehdottomasta, vain poissaoloajan pituuden huomioon ottavasta sanamuodosta voisi päätellä. Työnantajalla ei esitöiden mukaan ole lain sanamuodon mukaisten edellytysten täyttymisestä huolimatta oikeutta pitää työsopimusta purkautuneena, jos sillä on ollut perusteltu syy uskoa poissaolon johtuva hyväksyttävästä syystä.

A:n poissaolosta ei ole aiheutunut yhtiölle mitään haittaa, koska se ei itsekään ole mieltänyt lomautuksen päättyneen 28.2.2010 ennen kuin vasta ryhdyttyään selvittämään tilannetta A:n irtisanoutumisen jälkeen. Koska yhtiölle ei ole syntynyt A:n poissaolosta mitään haittaa, sille ei ole voinut syntyä oikeutta pitää työsuhdetta purkautuneena.

Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukaisen korvauksen määrä

Koska A:n työsuhde oli kestänyt yli vuoden mutta alle kolme vuotta, on irtisanomisaika työnantajan irtisanoessa työsopimuksen ollut kuukausi.

Irtisanomisajalta kertyy vuosilomaa 2,5 päivää eli pyöristettynä kolme päivää. Kolmea päivää vastaava kerroin on 23,5. Täten lomakorvaukseksi tulee 28,29 euroa x 23,5 eli 664,82 euroa.

Työsuhteen päättyessä on maksettava lisäksi lomakorvaus 50 % :lla korotettuna. Lomakorvauksen korotusosa on 0,5 x 664,82 euroa eli 332,41 euroa.
 
Työajan lyhennystä on kertynyt kuukauden aikana 8 tuntia 20 minuuttia kuukaudessa, eli täyteen lähimpään tuntiin pyöristettynä 8 tuntia. Lyhennyskorvausta kertyy 8 x 20,55 euroa eli 164,40 euroa.
 
Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukainen korvaus saadaan laskemalla edellä mainitut määrät yhteen ja se on siten 4.716,78 euroa.
 
Oikeudenkäyntikuluista

Irtisanomisajan palkkaa koskevan vaatimuksen oikeudellinen epäselvyys huomioon ottaen Sähköalojen ammattiliitto ry ei vaadi oikeudenkäyntikulujensa korvaamista asiassa. Vastaavasti Sähköalojen ammattiliitto ry:tä ei tule velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja asiassa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vastauksessaan, johon YIT Kiinteistötekniikka Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Lisäksi Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vaatinut Sähköalojen ammattiliitto ry:n velvoittamista korvaamaan Palvelualojen työnantajan PALTA ry:n ja YIT Kiinteistötekniikka Oy:n oikeudenkäyntikulut 3.542,40 eurolla laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Tapahtumien kulku

A:n esimies tavoitti A:n puhelimitse 15.3.2010. Puhelinkeskustelun aikana ilmeni, että A oli ollut lomautuksen aikana ja oli vielä lomautuksen päättymisen jälkeenkin toisaalla töissä. A ei ollut päättänyt lomautuksen ajaksi solmimaansa työsopimusta, vaikka hän tiesi lomautuksen päättymisajankohdan hyvissä ajoin etukäteen. Saman puhelinkeskustelun aikana yhtiön edustaja ilmoitti A:lle työnantajan pitävän työsopimusta purkautuneena työsopimuslain 8 luvun 3 §:n perusteella.

A palautti työkalunsa 19.3.2010, jolloin työnantaja antoi hänelle aiemman suullisen ilmoituksensa mukaisen kirjallisen ilmoituksen työsuhteen päättymisestä työsopimuslain 8 luvun 3 §:n perusteella. Ilmoitukseen on kirjattu työsopimuksen päättymispäiväksi 8.3.2010 ja perusteeksi purkautuminen.

A ei ollut toimittanut esimiehelleen kirjallista irtisanoutumisilmoitusta. A:n lomautus oli joka tapauksessa päättynyt jo 28.2.2010, minkä lisäksi hänelle oli jo 15.3.2010 ilmoitettu suullisesti, että työnantaja käsittelee hänen työsopimustaan purkautuneena. Näin ollen A:n väitetyllä omalla irtisanoutumisella tai sen tarkalla ajankohdalla ei ole merkitystä.

Koska määräaikaisen lomautuksen päättymisajankohdaksi oli ilmoitettu 28.2.2010 ja koska yhtiö oli jo 15.3.2010 ilmoittanut suullisesti A:lle pitävänsä työsopimusta purkautuneena, eivät yhtiön edustajat katsoneet lomautuksen olevan voimassa 15.3.20l0 eivätkä 19.3.2010, jolloin A ja B ovat allekirjoittaneet ilmoituksen työsopimuksen purkautumisesta.

Oikeudellinen arvio

Työsopimuslain 8 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa käsitellä työsopimusta purkautuneena, jos työntekijä on ollut poissa työstä vähintään seitsemän päivää ilmoittamatta sinä aikana työnantajalle pätevää syytä poissaololleen. Saman pykälän 3 momentin mukaan työsopimuksen purkautuminen peruuntuu vain, jos poissaolosta ei ole voitu ilmoittaa toiselle sopijapuolelle hyväksyttävän esteen vuoksi.

Määräaikainen lomautus päättyy ilmoitettuna ajankohtana. Sen päättymisen jälkeen jatkuva poissaolo ei ole hyväksyttävä poissaolo. Poissaolosta ilmoittamatta jättämistä ei ole kohdannut hyväksyttävä este.

Hallituksen esityksessä edellytetään työnantajan ryhtyvän välittömästi toimiin, joita työsopimuksen päättäminen edellyttää. Työnantaja on viivytyksettä ilmoittanut työntekijälle pitävänsä työsopimusta purkautuneena ja ryhtynyt työsopimuksen päättämisen edellyttämiin toimenpiteisiin muun muassa kutsumalla A:n palauttamaan työkalunsa ja vastaanottamaan ilmoitusta työsopimuksen purkautuneena pitämisestä.

Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukainen työntekijän erityinen oikeus irtisanoutua lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää edellyttää lomautuksen vähimmäiskeston lisäksi sitä, että lomautus on irtisanomishetkellä voimassa. Tässä tapauksessa on riidatonta, että lomautuksen on ilmoitettu päättyvän 28.2.2010. Lomautus on päättynyt ilmoitettuna ajankohtana, koska muusta ei ole ilmoitettu eikä osapuolten kesken sovittu.

Työnantaja on toiminut asianmukaisesti käsitellessään A:n työsopimusta purkautuneena. Koska A ei ole ollut lomautettuna ilmoittaessaan irtisanoutumisestaan, työnantajaa ei voida velvoittaa maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa.

Korvausten määristä

Jos A:n työsopimuksen ei katsottaisi päättyneen purkautuneena pitämiseen vaan A:n irtisanoutumiseen, ovat kanteessa esitetyt korvausmäärien laskentaperusteet joka tapauksessa virheelliset.

Irtisanomisajaksi ei voida katsoa yhtä kuukautta vaan 14 päivää, koska A irtisanoutui itse ja työsuhde oli tuolloin jatkunut alle viisi vuotta.

Irtisanomisajalta A:lle ei ole kertynyt vuosilomaa 2,5 päivää. A on ollut poissa työstä lomautuksen päättymisestä lukien eikä hänelle ole tuolta ajalta kertynyt vuosilomaa. Jos lomaa katsottaisiin kertyvän irtisanomisajalta, ei A:lle ole kuitenkaan kertynyt maalis- eikä huhtikuussa täyttä lomanmääräytymiskuukautta.

Talotekniikka-alan sähköasennustoimialan työehtosopimuksen 6 §:n 19 kappaleen 3 kohdan mukaan työajan lyhentämisvapaata kertyy työntekijälle niiltä lomanmääräytymiskuukausilta, joilta hänelle vuosilomalain 6 §:n 1 momentin mukaan muodostuu oikeus vuosilomaan. Koska A:lle ei ole muodostunut vuosilomaa irtisanomisajaltaan, ei hänelle ole kertynyt myöskään työajan lyhennysvapaata.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko YIT Kiinteistötekniikka Oy:n palveluksessa olleen lomautusilmoituksen mukaan ajaksi 1.1. – 28.2.2010 lomautetun A:n lomautus ollut voimassa vielä seuranneen maaliskuun puolivälissä A:n ilmoittaessa irtisanoutuvansa, vai onko työnantajalla ollut oikeus katsoa A:n työsopimus työsopimuslain 8 luvun 3 § 1 momentin päättyneeksi hänen oltuaan 28.2.2010 jälkeen poissa työstä vähintään seitsemän päivää ilmoittamatta työnantajalle sinä aikana pätevää syytä poissaololleen, ja onko A:lla vallinneissa olosuhteissa oikeus irtisanomisajan palkkaan.

Esitetty näyttö

A on kertonut, että kun hänen vuoden 2009 loppuun asti voimassa ollut lomautuksensa päättyi, hän oli keskustellut työnjohtaja Aki B:n kanssa uudesta lomautuksesta. A tiedusteli tässä yhteydessä, olisiko mahdollista, että uuden lomautuksen kestoajaksi sovittaisiin kolme kuukautta. Tähän B totesi, että se kuulostaa järkevältä. Kun A sittemmin haki lomautusilmoituksen sihteeriltä, hän ei kiinnittänyt huomiota lomautusilmoitukseen merkittyyn lomautuksen päättymisajankohtaan. B oli soittanut A:lle 15.3.2010 ja tiedustellut hänen työtilanteestaan. Puhelinkeskustelun yhteydessä A kertoi olevansa muualla töissä. B oli myös ilmoittanut, että työnantajalla ei ollut tiedossaan mitään työtä. B pyysi A:ta palauttamaan yhtiön työkalut varastoon lomautuksen ajaksi. A ilmoitti palauttavansa työkalut ja irtisanoutuvansa. Työkalujen palauttamisesta B:n kanssa oli keskusteltu jo aikaisemminkin, mutta asia oli jäänyt hoitamatta. A oli irtisanonut työsopimuksen vasta saatuaan varmuuden työnantajan työtilanteesta.

Kun A meni 15.3.2010 palauttamaan työkaluja työnantajalle, B ilmoitti aluepäällikkö C:n huomanneen A:n lomautuksen päättyneen jo helmikuun lopussa. B:n ilmoitettua työnantajan katsoneen työsopimuksen purkautuneeksi A joutui hämilleen tilanteesta ja allekirjoitti B:n esittämän työsopimuksen päättämistä koskevan ilmoituksen. A oli asian johdosta yhteydessä luottamusmieheen.

B on kertonut olleensa kysymyksessä olevana aikana yhtiön ainoa sähköpuolen työnjohtaja ja toimineensa A:n esimiehenä. A:lle ajaksi 1.1. -28.2.2010 annetun lomautusilmoituksen oli tehnyt aluepäällikkö C. Kun B oli aikaisemmin tehnyt lomautusilmoituksia A:n kanssa, oli tässä yhteydessä käyty läpi työnantajan työtilanne ja lomautusilmoitukset oli tehty määräajaksi tai toistaiseksi. A:lle viimeksi annetun lomautusilmoituksen mukainen lomautuksen päättymispäivä oli 28.2.2010. Noin puolentoista – kahden viikon päästä tästä B oli huomannut A:n lomautuksen päättyneen mainittuna päivänä. Selvittääkseen miten asiassa tulisi toimia otti B yhteyttä esimieheensä. Tämän jälkeen B soitti A:lle ja ilmoitti työnantajan katsovan työsopimuksen purkautuneeksi tämän lomautuksen päättymisen jälkeisen työstä poissaolon vuoksi. A ilmoitti tähän, ettei hän ollut muistanut lomautuksen päättymispäivää ja että hän oli töissä Tekmanni Oy:ssä. B sopi A:n kanssa päivästä, jolloin tämä tulisi palauttamaan hallussaan olleet työnantajan työkalut. Tämän puhelun yhteydessä A ei ilmoittanut itse irtisanoutuvansa YIT Kiinteistötekniikka Oy:n palveluksesta. Kun A tuli 19.3.2010 palauttamaan työkaluja, allekirjoitti hän myös työnantajan laatiman työsuhteen päättymistä koskevan ilmoituksen, jossa todettiin, että työsopimus on todettu työnantajan taholta purkautuneeksi. Tässä yhteydessä A ilmoitti, että sama sitten vaikka hän itse irtisanoutuisi.

YIT Kiinteistötekniikka Oy:n Kuopion yksikön päällikkönä ja aluepäällikkönä työskentelevän C:n mukaan ennen vuotta 2010 yksikön urakkapuolen työntekijöillä on ollut joitakin lomautuksia. Kun A:n viimeinen lomautusilmoitus tehtiin, siihen kirjattiin lomautuksen alkamis- ja loppumispäivät. A:lle ei voinut jäädä epäselväksi, että kysymyksessä on määräaikainen lomautus, joka päättyy lomautusilmoitukseen merkittynä päivänä. C oli pyytänyt työnjohtaja B:tä huolehtimaan siitä, että lomautetut työntekijät palauttavat hallussaan olevat työnantajan työkalut työnantajalle. Ennen A:lle annettua työsuhteen purkautumista koskevaa ilmoitusta B oli kertomansa mukaan ollut kolme kertaa yhteydessä A:han ja pyytänyt tätä palauttamaan hallussaan olleet työnantajan työkalut. Pyynnöistä huolimatta A ei ollut palauttanut työkaluja ennen kuin vasta 19.3.2010. Kun työnantajalle oli selvinnyt, ettei A ollut palannut työhön eikä ottanut yhteyttä työnantajaan hänelle annetun lomautusilmoituksen mukaisen lomautusajan päättymisen jälkeen, C oli ollut yhteydessä yhtiön henkilöstöpäällikköön ja tiedustellut, miten asiassa tulisi menetellä. Tämän mukaisesti A:lle annettiin edellä mainittuna päivänä työnantajan laatima työsuhteen päättymistä koskeva ilmoitus. Tuolloinen luottamusmies ei ollut pitänyt työnantajan menettelyä virheellisenä.

Uusi luottamusmies oli sittemmin syksyllä 2010 riitauttanut A:n työsuhteen päättämisen. C on laatinut erimielisyysmuistion liitteenä olevan työnantajapuolen kannan työsuhteen päättämistilanteessa mukana olleiden henkilöiden kertoman perusteella. Tästä johtuen kannanottoon tuli muun muassa virheellinen tieto, jonka mukaan A olisi saapunut työpaikalle 15.3.2010 ja ilmoittanut irtisanoutuvansa.

Jos A olisi palannut lomautuksensa päättymisen jälkeen työhön, olisi työnantajalla ollut tarjota hänelle töitä palvelupuolelta, jonne työnantaja oli vuoden 2010 maaliskuussa etsinyt sähköasentajaa. A oli kuitenkin työsuhteensa aikana työskennellyt urakkapuolelle eivätkä urakkapuolen työntekijät työntekijät siirry mielellään työhön palvelupuolelle.

Arviointi ja johtopäätökset

Työsopimuslain 5 luvun säännöksiä sovelletaan työnantajan päätökseen tai aloitteeseen perustuvaan työntekijän lomauttamiseen. Työhönpaluuta lomautuksen jälkeen koskevan mainitun luvun 6 §:n mukaan tapauksissa, joissa työntekijä on lomautettu toistaiseksi, työnantajan on ilmoitettava työn alkamisesta vähintään seitsemän päivää aikaisemmin, jollei toisin ole sovittu. Säännös merkitsee sitä, että työntekijän on palattava työhön työnantajan ilmoittamana ajankohtana, jolloin lomautus myös päättyy. Sen sijaan tilanteissa, joissa lomautuksen kestoaika on ilmoitettu työntekijälle, työnantajalle ei ole säädetty velvollisuutta ilmoittaa erikseen töiden alkamisesta, vaan lomautus päättyy ilmoitetun mukaisesti ja työntekijän on palattava työhön. Työsopimuslain lomautusta koskevista säännöksistä ei ole saatavissa tukea sellaiselle tulkinnalle, että määräaikaisesti lomautetun työntekijän lomautus jatkuisi ilman muuta myös ilmoitetun lomautusajan jälkeen, ellei työnantaja tai työntekijä huomaa reagoida määräajan päättymiseen.

Työtuomioistuimen tuomio

A:n kertoman mukaan hän oli ennen viimeisen lomautusilmoituksen antamista keskustellut työnantajan edustajan kanssa uudesta lomautuksesta. Tässä yhteydessä A oli tiedustellut, olisiko mahdollista, että lomautuksen kestoajaksi kirjoitettaisiin kolme kuukautta. A on saanut 11.12.2009 tiedokseen kirjallisen lomautusilmoituksen, johon lomautuksen kestoajaksi on merkitty 1.1.- 28.2.2010. A ei kertomansa mukaan ollut kiinnittänyt huomiota ilmoitukseen merkittyyn lomautuksen päättymispäivään. Kun A joka tapauksessa oli saanut kirjallisen tiedon lomautuksensa kestoajasta, ei A:n erehtymisellä lomautuksensa päättymispäivän suhteen ole merkitystä lomautuksen päättymisen kannalta, vaan lomautus on päättynyt annetun ilmoituksen mukaisesti.

Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan työntekijällä on oikeus irtisanomisajan palkkaan, jos hän irtisanoo työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää. Säännös koskee vain tilannetta, jossa lomautus jatkuu. Säännös ei näin ollen tule sovellettavaksi tilanteessa, jossa määräajaksi lomautetun työntekijän lomautus on päättynyt määräajan päättymisen johdosta. Kun A:n lomautus on edellä todetuin tavoin päättynyt 28.2.2010, ei merkitystä ole sillä, onko A:n irtisanoutuminen tapahtunut hänen ilmoittaminsa tavoin 15.3.2010 vai työnantajapuolen ilmoittamin tavoin 19.3.2010, koska lomautus oli jo ennen mainittuja päiviä päättynyt. Siten A:lla ei työsopimuksensa irtisanomisen johdosta ole oikeutta kanteessa vaadittuun irtisanomisajan palkkaan.

Työtuomioistuimen tuomio

Työnjohtaja B:n todistajankertomuksen mukaan hän oli 15.3.2010 A:n kanssa käymässään puhelinkeskustelun yhteydessä ilmoittanut A:lle työnantajan pitävän hänen työsopimustaan purkautuneena, koska hän oli lomautuksen päättymisen jälkeen ollut poissa työstä ilmoittamatta. A:n tultua 19.3.2010 työpaikalle palauttamaan työkaluja työnantajan edustaja on esittänyt hänen allekirjoitettavakseen työsuhteen päättymistä koskevan ilmoituksen, jonka mukaan työntekijän työsopimus on todettu työnantajan taholta purkautuneeksi ja työsuhteen päätymispäiväksi on merkitty 8.3.2010. Kantajan mukaan työnantaja ei ole voinut enää A:n 15.3.2010 tapahtuneen irtisanoutumisen jälkeen vedota siihen, että työnantaja esittämällään perusteella katsoo työsopimuksen purkautuneeksi.

Työsopimuslaissa ei ole erikseen säännöstä siitä, missä ajassa työnantajan on ilmoitettava työntekijälle työsopimuksen purkautuneeksi katsomisesta. Työsopimuslain 8 luvun 2 §:ssä on kuitenkin säännös luvun 1 §:n mukaisen purkamisoikeuden raukeamisesta lyhyessä määräajassa purkuperusteen ilmenemisestä. Vaikka säännös ei suoraan sovellu nyt esillä olevan kaltaisiin tilanteisiin, työtuomioistuin katsoo työsopimussuhteissakin noudatettavan oikeudellisen varmuuden edellyttävän, että myös purkautuneena pitäminen on pyrittävä saattamaan toisen sopijapuolen tietoon tarpeetonta viivytystä välttäen.

Asiassa on esitetty ristiriitaista näyttöä siitä, onko A:n irtisanoutuminen tapahtunut 15.3. vai 19.3.2010 ja toisaalta siitä, onko työnantaja ilmoittanut A:lle työsopimuksen purkautuneena pitämisestä jo 15.3. vai vasta 19.3.2010. Työnantajan edustaja on noin puolentoista – kahden viikon kuluttua A:n määräaikaisen lomautuksen päättymisestä havainnut lomautuksen päättyneen ja ottanut tämän johdosta 15.3.2010 yhteyttä A:han. Viimeistään 19.3.2010 A on saanut on saanut työnantajalta tiedon siitä, että työnantaja on katsonut hänen työsopimuksen purkautuneeksi 8.3.2010. Vallinneissa olosuhteissa työnantajan ei voida katsoa viivytelleen tarpeettomasti ilmoittaessaan A:lle työsopimuksen purkautuneena pitämisestä.

Kun työnantajalla on ollut työsopimuslain 8 luvun 3 §.n 1 momentin mukaan oikeus katsoa A:n työsopimus purkautuneeksi, tulee kanteessa esitetyt vaatimukset hylätä.

Työtuomioistuimen tuomio

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään on Sähköalojen ammattiliitto ry työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja YIT Kiinteistötekniikka Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 2.880 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä 662,40 euroa. Sähköalojen ammattiliitto ry on hyväksynyt vastaajapuolen oikeudenkäyntikulujen määrän muilta osin, mutta kiistänyt arvonlisäveron osuuden. YIT Kiinteistötekniikka Oy on toiminnastaan arvonlisäverovelvollinen, joten se on oikeutettu vähentämään ostamissaan palveluissa maksamansa arvonlisäveron omassa verotuksessaan. Vastaajapuolen oikeudenkäyntikululaskusta ilmenevä arvonlisävero ei siten jää YIT Kiinteistötekniikka Oy:n lopullisesti kannettavaksi. Tämän vuoksi Sähköalojen ammattiliitto ry velvoitetaan korvaamaan arvonlisävero vain Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n osuudesta eli muun selvityksen puuttuessa puolesta yhteisten oikeudenkäyntikulujen kokonaismäärästä. Kulujen määrä on siten 3.211,20 euroa

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivulta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2012/20120022

1 ajatus aiheesta “TT 2012-22 Työsuhteen purkaminen ja irtisanomisajan palkka”

  1. Paluuviite: 6. Työsuhteen purkaminen | Työriitalakimies

Kommentointi on suljettu.