Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2005-31 koskien työntekijän aiheetonta irtisanomista ja tasapuolista kohtelua.
Työnantaja oli irtisanonut työntekijän työsopimuksen työajan noudattamatta jättämisen ja työvelvoitteen laiminlyönnin perusteella. Työntekijälle oli vuoden aikana annettu kaksi kirjallista huomautusta, joista toinen oli johtunut työajan laiminlyönnistä ja toinen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä, sekä työajan laiminlyönnistä kaksi kirjallista varoitusta, joista toinen oli annettu irtisanomisen yhteydessä.
Työntekijän saamat kaksi kirjallista varoitusta työaikojen laiminlyönnistä katsottiin perusteettomiksi ottaen huomioon muun muassa yhtiön työntekijöiden noudattama taukokäytäntö. Huomautuksiin johtaneet laiminlyönnit eivät tuomiosta ilmenevissä olosuhteissa olleet niin vakavia, että työnantajalla olisi ollut asiallinen ja painava syy työsopimuksen irtisanomiseen. Työntekijän oli myös näytetty joutuneen työnantajan erityisen tarkkailun ja muista poikkeavan kohtelun alaiseksi. Työnantaja velvoitettiin suorittamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.
TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 31
KANNE
Vaatimukset
Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin
velvoittaa Fincoil-teollisuus Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 20 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli yhteensä 33.529,60 euroa (20 kk x 169 x 9,92 €) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja
velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n sekä Fincoil-teollisuus Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
Fincoil-teollisuus Oy oli 9.12.2003 irtisanonut palveluksessaan 21.7.1997 alkaen olleen A:n työsopimuksen päättymään 9.2.2004. A oli joutunut työnantajan systemaattisen ajojahdin kohteeksi, ja häntä oli työaikojen noudattamisen osalta kohdeltu muista työntekijöistä poiketen. A:n kohdalla oli puututtu pienimpiinkin rikkeisiin ja annettu varoituksia tilanteissa, joissa muiden työntekijöiden kohdalla menettelyyn ei olisi lainkaan puututtu. Työnantaja on syyllistynyt tasapuolisen kohtelun vastaiseen menettelyyn ja syrjintään.
A:ta oli 6.2.2003 huomautettu jostakin, joka oli tapahtunut 31.1.2003. Huomautuksen syystä ei ollut tietoa. 24.4.2003 A:lle oli annettu huomautus ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä, minkä vuoksi A oli poistunut lääkäriin ja saanut sairaslomaa. 7.8.2003 A:lle oli annettu varoitus ruokatauon venyttämisestä. Ruokatauko oli alkanut kello 11.15 ja A oli saapunut työpaikalleen kello 11.35 käytyään sitä ennen varastossa hakemassa tarvikkeita sekä wc:ssä. Varoituksesta oli seurannut sairausloma. 6.-7.11.2003 käyty esimies-alaiskeskustelu oli käyty pääluottamusmiehen aloitteesta. 30.11.2003 A oli yrittänyt tavoittaa B:tä ilmoittaakseen olevansa sairaslomalla, muttei ollut häntä tavoittanut.
A oli ilmoittanut palkkahallintoon C:lle olevansa sairas ja pyytänyt häntä välittämään tiedon eteenpäin. C ei ollut suostunut pyyntöön, vaikka muiden työntekijöiden osalta tällaiseen menettelyyn oli suostuttu. 1.12.2003 A oli ollut poissa työkohteestaan ja selaillut lehteä työtoverinsa D:n kanssa, kun B oli huomannut tämän. B oli huomauttanut A:ta menettelystä, muttei lainkaan D:tä. A:lle oli 9.12.2003 annettu varoitus ja irtisanominen 1.12.2003 tapahtumien johdosta.
A:han on kohdistettu muista työntekijöistä poikkeava ajojahti. Työnantaja on hyväksynyt tupakoitsijoiden elpymistauot, muttei tupakoimattoman A:n hetkittäistä poissaoloa työpaikaltaan. A:n hekoprosentti on ollut kaksi, vaikka hän on ollut hyvä ammattimies. A on tiedostanut olleensa suurennuslasin alla ja pyrkinyt täyttämään työvelvoitteensa. A on joutunut hakeutumaan sairauslomalle masentuneisuuden ja ahdistuneisuushäiriöiden vuoksi. A on ollut sairas irtisanomishetkelläkin. A on sairastunut työnantajan menettelyn vuoksi, mikä vaikuttaa hänelle tuomittavan korvauksen määrään. Osa tuomittavasta korvauksesta tuleekin tuomita aineettomana vahinkona.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Teknologiateollisuus ry ja Fincoil-teollisuus Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.
Kanteen kiistämisen perusteet
Fincoil-teollisuus Oy:llä oli ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen asiallinen ja painava peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen, koska A oli huomautuksesta ja varoituksesta huolimatta laiminlyönyt työvelvoitteensa.
A:ta oli 6.2.2003 huomautettu työajan noudattamatta jättämisestä. A oli viettänyt taukoa työpisteellään 31.1.2003 kello 6.20, vaikka työvuoro oli alkanut jo kello 6.00 ja A oli leimannut aloittaneensa työn tekemisen kello 6.08. A:ta oli muistutettu myös menettelyn jatkumisen seurauksista.
A:ta oli 24.3.2003, eikä 24.4.2003 kuten huomautukseen on kirjattu, huomautettu ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä. A oli 13.3.2003 kello 10.56 poistunut työpaikaltaan syytä ilmoittamatta. Samana päivänä kello 13.50 A oli ilmoittanut esimiehelleen saaneensa sairauslomaa 13.-14.3.2003 väliseksi ajaksi. A:n tiedossa oli yhtiön käytäntö, että lääkäriin menosta tuli ilmoittaa esimiehelle ennen työpaikalta poistumista.
A oli 7.8.2003 saanut kirjallisen varoituksen työajan laiminlyömisestä samana päivänä. A oli saapunut työpisteelleen kello 11.35, vaikka osaston ruoka-aika oli päättynyt jo kello 11.15.
A:n kanssa oli 17.9.2003 keskusteltu työaikojen noudattamisesta. Keskustelu oli perustunut siihen, että toimitusjohtaja ja B olivat aiemmin samana päivänä havainneet A:n saapuneen työpisteelleen kello 11.38, vaikka ruoka-aika oli päättynyt jo kello 11.15. A oli kertonut tauon venymisen syyksi varastolla käymisen, mutta A oli saapunut paikalle eri suunnasta kuin varasto sijaitsee.
Esimies-alaiskeskustelussa 6.-7.11.2003 A:lle oli tuotu esille puutteet työajan noudattamisessa ja siinä, ettei hänen työpanoksensa vastannut hänen läsnäoloaikaansa.
A oli 1.12.2003 kello 13.20 ollut lukemassa sanomalehteä D:n työpisteellä, joka on eri osassa hallia kuin hänen oma työpisteensä puhallinkasauksessa. D oli tehnyt työtä mainittuna ajankohtana. A:lla oli työpisteellään ollut keskeneräinen työ.
A:n työsuhteen päättämistä koskeva kuulemistilaisuus oli pidetty 9.12.2003, jossa työsuhteen päättämisperuste oli kerrottu hänelle.
A on keskusteluista, puhutteluista, huomautuksista ja varoituksesta huolimatta jatkanut perusteeltaan samaa tai samankaltaista työsopimuslain vastaista menettelyään. A:lle oli varattu tilaisuus korjata menettelynsä. Yhtiöllä on ollut oikeus irtisanoa A:n työsopimus. Yhtiö ei ole hyväksynyt A:n menettelyä vastaavaa menettelyä kenenkään työntekijän kohdalla.
Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisessa vahingon määrän arvioinnissa ei voida ottaa huomioon sitä, että yhtiö olisi menettelyllään aiheuttanut A:lle työkyvyttömyyden. Yhtiön menettely ei ole myöskään ollut syy-yhteydessä A:n työkyvyttömyyteen. Korvausvaatimus on perusteeton. Yhtiön menettelyssä ei ole korvausta korottavaa seikkaa, vaan työsopimus on päätetty A:n oman menettelyn seurauksena.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
A:n työsuhde ja sen irtisanominen
Fincoil-teollisuus Oy on 9.12.2003 irtisanonut palveluksessaan vuodesta 1997 alkaen olleen A:n työsopimuksen päättymään 9.2.2004. Irtisanomisen syyksi ilmoitettiin työajan noudattamatta jättäminen ja työvelvoitteen laiminlyöminen. Ilmoituksessa viitattiin 7.8.2003 ja 9.12.2003 annettuihin varoituksiin. Yhtiö on vedonnut myös A:lle 24.3.2003 annettuihin huomautuksiin.
Yhtiön varoituskäytäntö
Työtuomioistuimessa on yhtiön varoituskäytännöstä kuultu työnantajapuolen nimeäminä todistajina tuotantopäällikkö B:tä, verstaspäällikkö E:tä ja tehtaanjohtaja F:ää sekä kantajapuolen nimeämänä todistajana pääluottamusmies G:tä.
B, E ja F ovat yhteneväisesti kertoneet, että yhtiössä on käytössä ensin suullinen huomautus, jonka jälkeen menettelyn toistuessa annetaan ensin kirjallinen huomautus ja lopulta varoitus. Kolmannesta kerrasta vuoden sisällä seuraa työsuhteen päättäminen. Todistajat ovat kuitenkin kertoneet vain yhdestä 2000-luvulla sattuneesta irtisanomistapauksesta A:n tapauksen ohella. Ensin mainittu työsuhteen päättäminen oli johtunut kellokorttihuijauksesta. G:n mukaan yhtiössä on annettu huomautuksia ja varoituksia, mutta yleensä vain vakavissa tapauksissa.
F:n mukaan tehtaalla oli vuonna 2002 annettu 15 varoitusta ja huomautusta, vuonna 2003 16 ja vuonna 2004 enää neljä. Vuoden 2003 varoituksista ja huomautuksista vain neljä oli liittynyt työaikoihin. Huomautukset ja varoitukset jakautuivat tasan tehtaan kahden osaston kesken.
E:n osastolla on vuosina 2001-2004 annettu varoituksia yhteensä kolme ja huomautuksia 11, joista suurin osa on johtunut työajoista. Kaksi on annettu liian pitkästä ruokatunnista. Useita varoituksia ja huomautuksia on myös annettu siitä, että aamulla heti töihin tulon jälkeen noin kello 6.20 on pidetty taukoa.
Työtuomioistuin toteaa yhtiön kurinpitokäytännöstä esitetyn selvityksen osoittavan, että yhtiössä on annettu huomautuksia ja varoituksia etenkin työaikojen noudattamiseen liittyen. Vuosina 2002-2003 huomautusten ja varoitusten määrät ovat olleet lähes yhtä suuret, mutta A:n irtisanomisen jälkeen vuonna 2004 määrä on laskenut huomattavasti. A on saanut yhtiön käytännön mukaisesti ensin huomautuksia ja sitten varoituksia. Niin ikään A:n saamat kurinpitoseuraamukset ovat johtuneet pääosin työaikojen noudattamisesta, joka esitetyn selvityksen mukaan on ollut yhtiössä erityisen seurannan kohteena.
A:lle annetut huomautukset ja varoitukset
Työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään hänelle annetuista huomautuksista ja varoituksista sekä työnantajapuolen nimeämänä todistajana tuotantopäällikkö B:tä ja kantajapuolen nimeäminä todistajina metallimies H:ta, metallimies, pääluottamusmies G:tä ja metallimies D:tä.
Huomautus 6.2.2003
Kirjallisena todisteena esitetystä huomautuksesta ilmenee, että A:ta oli huomautettu 6.2.2003 päivätyllä ja hänelle 24.4.2003 annetulla asiakirjalla työajan laiminlyönneistä, muun muassa viivyttelystä työn aloittamisessa 31.1.2003 aamulla kello 6.20.
A on kertonut pitäneensä aamulla 31.1.2003 hetken tuumaustauon ennen töihinsä ryhtymistä ja miettineensä, miten tehtävä työ etenee.
B on kertonut olleensa aamulla kierroksella tehtaalla ja nähneensä A:n aamulla työpisteessään joko lehti tai sämpylä edessään, eikä A ollut tehnyt työtä. Kahvitauko on aamuisin kello 8.50-9.00. Jo vuonna 2002 yhtiössä oli painotettu henkilökunnalle kahvi- ja ruoka-aikojen noudattamista.
H ja G ovat kertoneet, että työntekijöillä on tapana juoda aamuisin kahvit ennen töiden aloittamista, mistä esimiehet ovat tietoisia.
Työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A on 31.1.2003 aamulla ollut pitämässä taukoa työpisteellään. Yhtiön työntekijöillä on annetuista ohjeista huolimatta ollut tapana pitää kahvitauko aamulla heti työvuoron alettua. Näin ollen A:n menettelyä ei voida pitää muiden työntekijöiden menettelystä poikkeavana, vaikka hän onkin tuolloin laiminlyönyt kahvitauon aikaa koskevan ohjeen noudattamisen. A:n saama huomautus on sinänsä ollut aiheellinen.
Huomautus 24.3.2003
Kirjallisena todisteena esitetystä huomautuksesta ilmenee, että A:ta oli ojennettu työntekijän ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä A:n poistuttua 13.3.2003 kesken työpäivän ilmoittamatta etukäteen syytä esimiehelleen.
A on kertonut yrittäneensä tavoittaa esimiestään B:tä puhelimitse ennen lääkäriin menoa siinä onnistumatta. A oli saanut B:n kiinni lääkärissä käynnin jälkeen noin kello 12.30-13. A oli saanut sairauslomaa 13.-14.3.2003.
B on kertonut huomauttaneensa A:ta tauosta, minkä jälkeen A oli välittömästi poistunut ilmoittamatta siitä kenellekään. Lääkärissäkäynnistä olisi tullut ilmoittaa etukäteen todistajalle tai äkillisessä tapauksessa puhelinkeskukseen, mutta A oli ilmoittanut asiasta B:lle vasta iltapäivällä. Palkkahallintoon ilmoituksia ei voinut tehdä.
Pääluottamusmies G on kertonut, että työntekijän sairastuessa kesken työpäivän asiasta kerrotaan tilanteen mukaan esimiehelle tai työtoverille tai ilmoitetaan seuraavana aamuna.
Työtuomioistuin toteaa, että A on poistunut kesken työpäivän lääkäriin tavoittamatta esimiestään. A on saanut sairauslomaa tapahtumapäivänä. Asiassa on riidatonta, että A on ilmoittanut sairauslomastaan vielä samana päivänä esimiehelleen ja toimittanut myöhemmin tätä koskevan selvityksen työnantajalle. Vaikka yhtiössä tällaisissa tapauksissa noudatetusta ilmoituskäytännöstä esitetty selvitys on ollut ristiriitainen, työtuomioistuin katsoo, että A:n olisi tullut tavalla tai toisella ilmoittaa työpaikalta poistumisestaan etukäteen. A:n saama huomautus on siten ollut aiheellinen.
Varoitus 7.8.2003
Kirjallisena todisteena esitetystä varoituksesta ilmenee, että A:ta oli ojennettu 7.8.2003 päivätyllä ja hänelle annetulla varoituksella työajan laiminlyömisestä A:n venytettyä samana päivänä ruokataukoa kello 11.35 asti.
A oli kertomansa mukaan palannut työpisteelleen ennen kello 11.35. A oli käynyt varastolla, josta hänen oli haettava osia, jotta hän olisi saanut tehtyä työn alla olleen tuotteen.
B oli kertomansa mukaan ollut toimitusjohtajan kanssa tehtaalla, kun hän oli kello 11.35 havainnut A:n tulevan sosiaalitilojen tai ruokalan suunnalta. A oli ilmoittanut tulevansa wc:stä. Varastolla oli tarve käydä vain harvoin.
D:n ja G:n kertoman mukaan moottorien kokoonpano-osaston työntekijät joutuvat käymään varastolla jopa päivittäin. G:n mukaan vuonna 2003 varasto sijaitsi kauempana kuin nykyisin, ja käyntiin meni aikaa noin 10-15 minuuttia. Kulloinkin tarvittava osa oli itse etsittävä varastosta.
Työtuomioistuin toteaa, että A:n ruokatauon on kerrottu päättyvän kello 11.15. A:n on selvitetty tulleen työpisteelleen tämän ajankohdan jälkeen, mutta epäselväksi on jäänyt, mistä hän oli tuolloin ollut tulossa. Esitetyn selvityksen mukaan työntekijät joutuvat käymään varastolla työasioissa. Näin ollen työtuomioistuin katsoo jääneen luotettavasti selvittämättä, että A olisi venyttänyt ruokataukoaan ja laiminlyönyt työaikaa koskevia määräyksiä siten, että hänelle annettu varoitus olisi ollut aiheellinen.
Varoitus ja irtisanominen 9.12.2003
Työtuomioistuimelle on jätetty kirjallisina todisteina A:lle 9.12.2003 annetut varoitus ja irtisanomisilmoitus. Niiden aiheena on ollut työajan laiminlyöminen 1.12.2003, minkä lisäksi irtisanomisilmoituksessa on viitattu edellä selostettuun elokuussa annettuun varoitukseen. Koska varoitus ja irtisanomisilmoitus on annettu samanaikaisesti, työtuomioistuin ei arvioi niitä erillisinä seuraamuksina.
A oli kertomansa mukaan 1.12.2003 lukenut lehteä noin kolmen minuutin ajan D:n työpisteessä.
B on kertonut havainneensa ohi kulkiessaan A:n istuvan ja lukevan lehteä D:n työpisteellä noin kymmenen minuuttia ennen kahviaikaa. Todistaja oli havainnoinut tapahtunutta muutamien sekuntien ajan. Todistajan mentyä paikalle A oli poistunut työpisteelleen mitään sanomatta. D oli ollut työpisteellään koneen ääressä.
D on kertonut olleensa työpisteellään tekemättä mitään, kun B oli tullut kysymään, mitä A teki. Työntekijöillä on tapana viettää elpymistaukoja todistajan työpisteellä.
Todistajien kertomusten mukaan D:n työpiste on muutamien metrien, enintään kymmenen metrin päässä A:n työpisteestä. Asiassa on riidatonta, että A oli ollut lukemassa lehteä D:n työpisteessä, eikä hän ollut tänä aikana tehnyt töitään. Esitetyn selvityksen mukaan yhtiössä on ollut sallittua pitää elpymistaukoja kerran tunnissa, minkä lisäksi tupakoitsijat ovat saaneet pitää työajalla useita tupakkataukoja päivittäin. Työtuomioistuin katsoo, että A:n muutaman minuutin kestänyttä lehdenlukua on pidettävä tavanomaisena elpymistaukona. Näin ollen A:n menettelyä ei voida selostetuissa olosuhteissa katsoa työvelvoitteen laiminlyönniksi.
A:n irtisanomista edeltänyt työnantajan menettely
Työtuomioistuimessa on A:n kohtelusta työpaikalla kuultu A:ta itseään sekä työnantajapuolen nimeämänä todistajana B:tä ja kantajapuolen nimeäminä todistajina H:ta, D:tä, G:tä, metallimies, työsuojeluvaltuutettu I:tä ja työterveydenhoitaja J:tä.
A on kertonut olleensa työpaikalla erityisen tarkkailun alla. A:lla ei ollut ollut ongelmia työnjohdon kanssa vuodenvaihteeseen 2002-2003 asti, jolloin yhtiön toimitusjohtaja ja tuotantopäälliköt olivat vaihtuneet. Työntekijöillä oli ollut mahdollisuus pitää elpymistaukoja työajalla, kunnes uusi ranskalainen toimitusjohtaja oli kiristänyt taukoja. Joillekin tauot silti sallittiin. A oli puuttunut aktiivisesti työpaikan työsuojelukysymyksiin, kuten esimerkiksi hitsauksesta aiheutuneen käryn poistamiseen.
B on kertonut käyneensä 6.-7.11.2003 A:n kanssa yhtiön ohjeiden mukaisen esimies-alaiskeskustelun. Keskusteluja on tähän mennessä käyty lisäksi vain luottamusmiehen ja yhden toimihenkilön kanssa. A:n ongelmana oli ollut työmotivaation puute. A oli esittänyt positiivisia kommentteja työsuojeluasioissa, ja muun muassa kärynpoistolaitteet on nyt asennettu.
H on kertonut työskennelleensä A:n parina useita kuukausia vuonna 2003. Todistajasta tuntui, että A oli vuonna 2003 ajojahdin kohde, sillä heidän työpisteensä oli seuratuin työpiste talossa. Tuotantopäällikkö kävi kyselemässä vain A:ta. Loppuvaiheessa A jopa ilmoitti todistajalle, kun hän meni käymään wc:ssä. Samoin D on kertonut A:n olleen vuonna 2003 erityisen tarkka työajoistaan, koska häntä oli seurattu enemmän kuin muita.
G on kertonut työskennelleensä koko ajan A:n viereisessä työpisteessä ja alkaneensa vuonna 2003 pitää päiväkirjaa A:n kohtelusta. Yhtiön johto oli vaihtunut, ja A oli ilmeisesti liian suorapuheinen henkilö. A oli aktiivinen epäkohta-asioissa, ja häntä alettiin seurata. A oli jopa loppuvuonna 2003 lopettanut tupakoinnin yrittäessään kaikin keinoin välttää konflikteja työnantajan kanssa.
I on kertonut, että yhtiön toimitusjohtajan vaihduttua A oli vähitellen joutunut silmätikuksi. A oli kertonut hänelle tapauksista ja pyytänyt häntä tekemään jotain asialle. A oli kokenut itsensä kiusatuksi. Todistaja oli saanut työsuojelupiiristä ohjeet työpaikan kiusaamistilanteiden hoitamiseksi, muttei ollut ehtinyt tehdä asialle mitään A:n tultua irtisanotuksi.
H:n, D:n, G:n ja I:n yhteneväisistä kertomuksista ilmenee myös, että yhtiössä pidetään edelleen tupakkataukoja noin kaksi kolme kertaa tunnissa, mikä on ollut työnjohdon tiedossa. Edelleen B:n, H:n ja D:n kertomuksista ilmenee, että työntekijöillä on ollut mahdollisuus pitää kerran tunnissa niin sanottuja elpymistaukoja. H:n, D:n ja G:n kertomusten mukaan taukoja on vietetty ja vietetään edelleenkin työnjohdon tieten myös D:n työpisteessä. H:n ja D:n mukaan A noudatti kahvi- ym. taukoja kuten muutkin työntekijät.
J on kertonut olleensa yhtiön työterveyshoitaja vuodesta 1982 alkaen, muttei enää. Todistajalla oli ollut vastaanotto yhtiön tiloissa kaksi kertaa kuukaudessa. Syksyllä 2003 A oli todistajan muistiinpanojen mukaan soittanut 18.9.2003 ahdistuneena ja aggressiivisena, jolloin todistaja oli pyytänyt A:n vastaanotolleen. Lääkäri K oli antanut A:lle sairauslomaa ahdistuneisuuden vuoksi kahdessa eri jaksossa. A:n ahdistuneisuus oli ollut aitoa. Työtuomioistuimelle kirjallisina todisteina esitetyistä 11.8.2003, 18.9.2003, 26.9.2003 ja 9.12.2003 päivätyistä lääkärintodistuksista ilmenee, että A on saanut sairauslomaa ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden vuoksi.
Työtuomioistuin toteaa, että A:n työtoverit ovat yhdenmukaisesti kertoneet A:n olleen erityisen seurannan alla. Esimiesten kertomusten perusteella yhtiön sadalle työntekijälle vuonna 2003 annetuista yhteensä 16 huomautuksesta tai varoituksesta A on saanut neljäsosan ja lähes kaikki työajoista annetut. A:n on myös ollut yhtiössä ainoa työntekijä, joka on irtisanottu työajan noudattamiseen liittyvistä syistä. Kun otetaan huomioon yhtiön työntekijöiden taukokäytännöistä esitetty selvitys, A:n ei kuitenkaan voida katsoa olleen työaikojen noudattamisessa vähemmän huolellinen kuin työntekijöiden yleensä. A on siten joutunut muista poikkeavien vaatimusten ja kohtelun alaiseksi. Työsuojeluvaltuutetun ja työterveydenhoitajan kertomuksista samoin kuin lääkärintodistuksista ilmenee, että kohtelusta on aiheutunut A:lle sairauslomiin johtaneita ahdistusoireita.
Irtisanomisperusteen arviointi
Irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan irtisanomisen perusteeksi edellytetään työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitettua asiallista ja painavaa perustetta. Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Säännösten valmistelutöiden mukaan irtisanomisperusteelta edellytettävä asiallisuus ja painavuus tarkoittavat muun muassa sitä, ettei peruste saa olla syrjivä eikä ristiriidassa työnantajan lojaliteettivelvoitteen kanssa (HE 157/2000 vp. s. 96). Työtuomioistuimen käsityksen mukaan näihin asiallisuuden ja painavuuden edellytyksiin kuuluu myös se, ettei työntekijää irtisanottaessa menetellä tasapuolisuusvelvoitteen vastaisesti, mistä on erikseen säännös työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä.
Työtuomioistuimen ratkaisu
A:n työsopimuksen irtisanomisperusteiksi on ilmoitettu työajan noudattamatta jättäminen ja työvelvoitteen laiminlyöminen. A on edellä kerrotun mukaisesti saanut 6.2.2003 ja 24.3.2003 huomautukset työajan laiminlyönnistä sekä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä lääkärissäkäynnin yhteydessä. A:n saamat huomautukset ovat sinänsä olleet aiheellisia, mutta niiden perusteina olevia rikkomuksia on yhtiössä kahvitaukojen osalta noudatettuun käytäntöön nähden ja muutoinkin työtuomioistuimen mielestä pidettävä lievinä. A:lle 7.8.2003 annettu varoitus työajan laiminlyönnistä on sen sijaan riittävän selvityksen puuttuessa katsottu edellä perusteettomaksi. A:n 1.12.2003 pitämää elpymistaukoa ei aikaisemmin esitetyn mukaisesti voida katsoa seikaksi, joka olisi perustellusti antanut aiheen kurinpitotoimiin.
Näin ollen A:n viaksi ja siten irtisanomisperusteina harkittaviksi jäävät kahteen huomautukseen johtaneet tapahtumat. Työtuomioistuin katsoo, ettei näitä tapahtumia voida yhdessäkään arvioiden pitää riittävinä perusteina A:n työsopimuksen irtisanomiselle. Yhtiössä ei ole myöskään selvitetty kenenkään muun työntekijän työsuhteen päättyneen vastaavanlaisten laiminlyöntien perusteella. Yhtiö on siten päättänyt A:n työsopimuksen ilman irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä.
Työtuomioistuimen ratkaisu
Korvausvelvollisuus
Kun työnantaja on päättänyt A:n työsopimuksen metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti. Huomioon on tällöin otettava muun muassa työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansionmenetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Korvauksen määrä on vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.
A:lle tuomittavan korvauksen määrässä on otettava huomioon hänen yritystoiminnastaan vuonna 2004 saamansa tulo, joka on A:n ilmoituksen mukaan ollut 19 000 euroa. Korvauksen määrään vaikuttaa korottavasti A:n irtisanomiseen johtanut työnantajan menettely. A on ilman asiallista perustetta joutunut erityistarkkailun ja kurinpitotoimien kohteeksi, mistä on aiheutunut hänelle työsopimuksen enneaikaisen päättymisen ohella epäedullisia terveydellisiä vaikutuksia. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on noin seitsemän kuukauden palkkaa vastaava 11 700 euroa.
Oikeudenkäyntikulut
Teknologiateollisuus ry ja Fincoil-teollisuus Oy ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 8 488,60 euroa. Kulujen määrä on ollut riidaton.
Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/
Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2005/20050031
Paluuviite: 16. Työvelvoitteen laiminlyönti | Työriitalakimies