TT: 2005-17 Työnopastusvelvollisuus ja irtisanominen

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2005-17 koskien työntekijän irtisanomista ja työnantajan työnopastusvelvollisuutta.

Työntekijän työsopimus oli irtisanottu ammattitaidon puutteen perusteella. Työntekijän saama varoitus oli sinänsä liittynyt työvelvoitteen täyttämiseen, mutta toisella tavoin kuin työnantajan irtisanomisperusteeksi ilmoittama puutteellinen osaaminen. Työntekijän saamalle varoitukselle ei siten voitu antaa sanottavaa merkitystä irtisanomisperusteen täyttymistä harkittaessa.

Työntekijän perehtyminen yrityksen linjanhoitajan tehtäviin oli jäänyt pitkälti sen varaan, että hän oma-aloitteisesti opettelee työssä vaadittavia taitoja. Työntekijä ei ollut saavuttanut kaikilta osin sellaista ammattitaitoa kuin tehtävien hoitaminen edellytti. Työnantajalle kuuluva työnopastusvelvollisuus huomioon ottaen tämä ei kuitenkaan ollut johtunut yksinomaan työntekijän viaksi luettavasta syystä tai muustakaan vain työntekijän vastuulla olevasta seikasta. Näin ollen yhtiöllä ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä päättää työntekijän työsuhde.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 17

KANNE

Vaatimukset

Kemianliitto on vaatinut, että työtuomioistuin:

vahvistaa Jita Oy:n päättäneen A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä määrättyjen perusteiden vastaisesti,

velvoittaa Jita Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 18 kuukauden palkkaa vastaavat 22 910 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisina viivästyskorkoineen haasteen tiedoksipäivästä lukien,

tuomitsee Kemianteollisuus KT:n työehtosopimuslain 9 §:n mukaiseen hyvityssakkoon lain 8 §:ssä tarkoitettujen velvoitteidensa laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Kemianteollisuus KT:n ja Jita Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A työskenteli suullisen työsopimuksen perusteella 21.8.2001 lähtien Jita Oy:n palveluksessa Virroilla. Hänelle ei ollut annettu silloin voimassaolleen työsopimuslain 4 §:n edellyttämää selvitystä työsuhteen keskeisistä ehdoista. Uponor Oyj:n omistama Jita Oy valmisti muoviputkia.

A:n työtehtävät olivat olleet monipuolisia. Päivävuorossa hän oli koonnut osista kaivoja, pakannut, rouhinut kakkoslaatua, järjestellyt, auttanut trukinkuljettajia ja siivonnut piha-alueita. Silloin tällöin viikonloppuisin hän oli työskennellyt vuorossa niin sanotuilla linjoilla, joilla valmistetaan muoviputkea. Viimeksi hänen tuntipalkkansa oli ollut 7,32 euroa, mikä oli alle työehtosopimuksen silloisen alimman ensimmäisen työnvaativuusluokan.

Yhtiön tuotantopäällikkö irtisanoi ilman edeltävää varoitusta A:n työsopimuksen 31.10.2003 päättymään 19.12.2003. Irtisanomisilmoituksessa ei ollut mainittu irtisanomisperustetta. Erillisen 3.12.2003 päivätyn kirjallisen selvityksen mukaan irtisanomisen syynä oli ollut, ettei A ollut omaksunut linjan hoitoon kuuluvia asioita ja ettei hänen tekninen tietämyksensä ja osaamisensa ollut riittävä kyseiseen työhön. Työnantaja ei kuitenkaan ollut yksilöinyt, mitä A:lta olisi jäänyt omaksumatta tai millä tavalla hänen tietämyksensä tai osaamisensa olisi ollut puutteellista tai millä tavalla hänen työsuorituksensa olisivat olleet puutteellisia tai virheellisiä.

Silloin harvoin kun A oli päässyt työskentelemään linjoille, ei työtovereilla ollut ollut huomauttamista hänen työnsä suhteen. Tuolloinkin hänet oli yleensä käyty siirtämässä toisiin tehtäviin eikä harjaantumiseen ollut jäänyt aikaa. Työpaikalla ei ollut järjestetty minkäänlaista työhönopastusta eikä työnjohto työsuhteen kestäessäkään ollut neuvonut ja opastanut häntä oikeisiin työmenetelmiin. Työnantaja oli laiminlyönyt työsuhteen kuuluvan ja muun muassa työsopimuslain 2 luvun 1 §:stä ilmenevän myötävaikutusvelvollisuutensa.

Työnantaja ei ollut selvittänyt, olisiko A:n irtisanominen ollut vältettävissä siirtämällä hänet toisiin tehtäviin. A:lle ei myöskään ollut annettu varoituksella mahdollisuutta korjata menettelyään.

Korvausvaatimuksessa oli korottavina tekijöitä otettu huomioon työnantajan olosuhteet osana suurta konsernia ja siihen nähden alkeelliset menettelytavat sivuuttanut menettely työsuhdetta päätettäessä sekä alentavina työntekijöinä A:n lyhyehkö työsuhde ja lyhyeksi jäänyt työttömyys. Työpaikalla töitä ei ollut luokiteltu työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Sen asemesta A:lle oli maksettu 7,32 euron tuntipalkkaa. Tätä ei kuitenkaan voinut käyttää korvausvaatimuksen perusteena, koska se alitti työehtosopimuksen. Korvauksen perusteena oli siksi käytetty ehdottomasta alimmasta minimipalkasta 7,40 johdettua kuukausipalkkaa 1 272,80. Kemian työttömyyskassa oli maksanut A:lle 44,83 suuruista ansioon sidottua päivärahaa 1.2. – 31.3.2004 yhteensä 1 569,05 euroa, minkä jälkeen hän oli ollut työssä.

Työnantajaliitto oli hyväksynyt työnantajan epämääräisen selvityksen A:n irtisanomisperusteista ja siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kemianteollisuus KT on vastauksessaan, johon Jita Oy osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kemianteollisuus KT on lisäksi vaatinut Kemianliiton velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli otettu muoviputkia valmistavan Jita Oy:n palvelukseen Virroille 11.1.2001 linjanhoitajaksi. Tehtaalla oli viisi tuotantolinjaa ja yhteensä 20 työntekijää, joista 13 henkilöä työskenteli tuotannossa ja 7 henkilöä ylläpidon ammattitehtävissä. Tuotannon menestyksellinen hoitaminen edellytti, että kaikilla työntekijöillä oli edellytykset ja halu kehittää yhdessä työnantajan kanssa ammattitaitonsa linjahoitajan tehtäviin. Tehtävä edellytti teknisen tietämyksen lisäksi kykyä itsenäiseen ja oma-aloitteelliseen toimintaan, varsinkin silloin, kun tuotantoa tehtiin ilta- ja yövuorossa kello 16 jälkeen, jolloin paikalla ei ollut välitöntä työnjohtoa.

Työntekijän kouluttaminen linjahoitajan tehtäviin kuului yhtiössä osin työnjohdon toimesta, osin taas vanhempien kokeneempien työntekijöiden opastamana, jolloin uudet henkilöt toimivat linjalla mukana. Koska henkilöt olivat oppimiskyvyltään monesta syystä erilaisia, käytettiin yrityksessä aikaa linjanhoitajien kouluttamiseen kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Tällainen koulutustapa oli ollut yhtiössä käytössä jo vuodesta 1979 ja se oli toiminut hyvin.

Työhönotettaessa A:lle oli selvitetty yhtiön toimintatapa uusien työntekijöiden perehdyttämisessä ja kouluttamisessa. Ensimmäisessä vaiheessa työskennellään päivävuorossa, jolloin opetetaan työnjohdon toimesta valvotusti. Käydään läpi oikeat työtavat ja työturvallisuusasiat. Seuraavassa vaiheessa siirrytään vanhempien linjanhoitajien oppiin. A aloitti niin kuin muutkin uudet työntekijät tuotannon aputehtävissä. Tarkoitus oli ollut kouluttaa hänestä linjanhoitaja.

Ajanmittaan kävi ilmi, ettei A:lla ollut riittävää kykyä ja halua omaksua linjanhoitajan tehtävän edellyttämää teknistä tietoutta eikä hänellä ollut riittävää kykyä tehdä ratkaisuja itsenäisesti. Tämä ilmeni muun muassa siten, ettei A kyennyt käynnistämään tai säätämään tuotantolinjoja. Työnantaja yritti olla asiassa kärsivällinen ja jatkoi A:n kouluttamista pitempään kuin enimmillään normaalisti eli yli kaksi vuotta. Vuoden 2003 keväällä työnantaja oli joutunut toteamaan, ettei A henkilökohtaisista ominaisuuksistaan johtuen tullut selviämään itsenäisesti linjanhoitajan tehtävistä. Muut saman oppimisprosessin läpikäyneet hallitsivat linjanhoitajan tehtävät.

A alkoi laiminlyömään työtehtäviään, joista työnantaja oli häntä useasti huomauttanutkin suullisesti. Yrityksen käytännön mukaan kirjallisia varoituksia oli annettu vain raskaimmissa järjestysmääräysrikkomuksissa. Laiminlyönnit ilmenivät liukuma-aikojen väärinkäytöksinä ja omista määrätyistä töistä poistumisina, joista A oli saanut elokuussa 2003 suullisen varoituksen tuotantopäälliköltä.

Yhtiö oli suhteellisen pieni yritys, jossa oli kaikkiaan 33 työntekijää tuotannon pyöriessä kolmessa vuorossa. Tällöin oli tärkeää, että kaikki työntekijät olivat koulutettuja ammattilaisia, jotka pystyivät itsenäisesti hoitamaan tuotantolinjaa. Yrityksellä ei ollut mahdollisuutta tarjota kenellekään työntekijälle vain siivous-, ulko- tai muita aputöitä, vaan tuloksellinen toiminta edellytti usean ammattitehtävän hallintaa. Työnantaja oli joutunut useasti ojentamaan A:ta omien tehtävien laiminlyöntien takia, silloin kun hänet vielä toivottiin voitavan kouluttaa linjanhoitajaksi.

A oli otettu yhtiön palvelukseen tuotantotöihin koulutettavaksi linjanhoitajan tehtäviin. A ei kuitenkaan, yli kaksi vuotta kestäneestä kouluttautumisjaksosta huolimatta omaksunut linjanhoitajilta edellyttäviä valmiuksia. Yrityksellä ei ollut ottaen huomioon sen koko ja toimintatavat mahdollisuutta tarjota A:lle muuta tehtävää. Ajoittain tehtävät päivätyöt vaativat myös oma-aloitteisuutta ja itsenäisiä päätöksiä. Asiaa kokonaisuudessaan arvioitaessa, yhtiö ei ollut menetellyt lain tai sopimusten vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen.

Työnantajaliitto oli saanut tiedon A:n irtisanomisesta vasta hänen työsuhteensa päättymisen jälkeen. Työnantajaliitto ei siten ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen päättäminen

A on työskennellyt Jita Oy:n palveluksessa 21.8.2001 alkaen. Yhtiö irtisanoi 31.10.2003 A:n työsopimuksen päättymään 19.12.2003. Irtisanomisen perusteeksi yhtiö ilmoitti 3.12.2003 päivätyssä selvityksessään, että A ei ollut omaksunut tehtaan tuotantolinjojen hoitoon kuuluvia asioita ja ettei hänen tekninen tietämyksensä ja osaamisensa ollut riittävä kyseiseen työhön.

Irtisanomisperusteista esitetty selvitys

Työsopimuksen irtisanomisen syistä työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään ja työntekijäpuolen nimeäminä todistajina laitosmies B:tä ja muovityöntekijä C:tä sekä työnantajapuolen nimeäminä todistajina Jita Oy:n tuotantopäällikköä D:tä ja työnjohtaja E:tä.

A on kertonut solmineensa 21.8.2001 suullisesti työsopimuksen Jita Oy:n kanssa neljän kuukauden koeajalla. Työnantaja ilmoitti työn alettua, että työtehtävät tehtaalla opitaan työn kestäessä muiden työntekijöiden opastuksella. Mitään työhön perehdyttämistä työnantaja ei ollut järjestänyt, vaan työ tehtaalla aloitettiin heti ensimmäisenä päivänä erilaisilla tehtävillä. Aluksi A teki siivoustyötä, järjesteli lavoja ja työskenteli muun muassa rouhimossa. Tuotantolinjoille kuuluvia tehtäviä hän teki sekoittamossa ja ollessaan putkia pakkaamassa.

Työtehtävät antoi työnjohtaja työpäivän aamuna. A:ta siirrettiin lukuisiin eri työtehtäviin työsuhteen aikana, minkä vuoksi hän koki itsensä jossakin määrin ”heittopussiksi”. Muut työntekijät eivät olleet aluksi opastaneet häntä eikä hän ollut saanut työnantajalta mitään kirjallisia ohjeita linjanhoitajan tehtävään. Työn kestäessäkään työnantaja ei ollut antanut mitään työnteko-ohjeita. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa tyytymätön hänen työsuoritukseensa eikä hän ollut milloinkaan laiminlyönyt työaikoja. Hän ei ollut työsuhteensa aikana saanut mitään huomautuksia tai varoituksia ennen irtisanomistaan.

D:n mukaan yrityksessä tehdään työtä tuotantolinjoilla sekä kaivo-osastolla ja lähettämössä. Linjanhoitajan työ edellyttää työntekijöiltä oma-aloitteisuutta, loogisuutta, tuotantoprosessin vaikutussuhteiden tajua ja kykyä toimia tiimin jäsenenä. Sairaustapauksissa tuotantolinjan työntekijä tulee voida vaihtaa mihin tuotantotyöntekijään tahansa. A palkattiin linjanhoitajaksi ja aluksi hänet koulutettiin tehtävään päivävuorossa työnjohdon opastuksella. Sen jälkeen hän siirtyi vuorotyöhön, jossa hän oli toukokuusta 2001 vuoden 2003 alkupuolelle. Linjoista on käyttöohjeet ja työntekijä oppii myös kyselemällä muilta. Tehtävään ei ole systemaattista työnantajan järjestämää teknistä koulutusta, eikä A:lle ollut määrätty tiettyä henkilöä perehdyttämään häntä linjanhoitajan työhön.

Oppimisen seuranta oli todistajan pitkäaikaisen kokemuksen ja ammattitaidon varassa. Kaikki työntekijät olivat oppineet linjanhoitajiksi yhtiön toiminnan alkamisesta vuodesta 1979 lähtien. A ei sen sijaan ollut oppinut linjanhoitajalta vaadittavaa linjan käynnistämistä tai lopettamista eikä myöskään linjan koneiden säätöjä. Työnantaja ei siksi voinut ottaa riskiä sijoittamalla A työskentelemään tuotantolinjoille. Todistaja antoi 12.8.2003 A:lle irtisanomisuhkaisen suullisen varoituksen sen johdosta, että tämä oli luvatta poistunut työnantajan hänelle määräämästä työstä muihin tehtäviin. Työpaikalla oli tapana antaa kirjallisia varoituksia vain törkeimmissä tapauksissa, kuten epärehellisyyden takia.

E:n mukaan tehtaalla linjanhoitaja muun muassa valvoo putkenvalmistuskoneiden raaka-aineen koostumusta ja koneiden säätöjä. Kouluttautuminen tähän tehtävään kestää kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Kukaan ei ollut nimenomaisesti perehdyttänyt A:ta tähän työhön. A:lle on annettu mahdollisuus olla läsnä linjaa maanantaiaamuisin käynnistettäessä ja siten oppia linjanhoitajan tehtävään. A ei kuitenkaan työsuhteensa aikana ollut oppinut linjanhoitajalta vaadittavaa itsenäistä putkenvalmistusta linjoilla eikä siihen kuuluvaa kokonaisuuden hallintaa. A:ta huomautettiin taukojen pitkittymisen vuoksi ja tehtävien laiminlyönnistä siksi, että hän teki muita töitä kuin mihin työnantaja oli hänet määrännyt.

B:n mukaan työnantaja ei erityisesti perehdyttänyt työntekijöitä työhön tehtaan tuotantolinjoilla. Työ opittiin tekemällä työtä muiden linjoilla työskentelevien kanssa. Työtä tehtaalla tehtiin työnjohtajan kulloinkin antamien määräysten mukaisesti. Tehtaan kaikki työntekijät eivät työskennelleet tuotantolinjoilla, eivätkä edes kaikki linjoilla työskentelevät hallinneet tuotantoon kuuluvia vaiheita kokonaisuudessaan. A suoritti tehtaalla muun muassa erilaisia tehtaan puhdistukseen liittyviä tehtäviä ja teki osaa linjojen työstä. A:ta siirreltiin muita useammin eri töihin esimerkiksi toisten työntekijöiden poissaolojen vuoksi. A ei pitänyt sen pitempiä taukoja kuin muutkaan työntekijät tehtaalla, vaan kaikki työntekijät menivät tauolle yhtä aikaa. Todistaja C on kertonut, että hän kuten muutkin pitkäaikaiset työntekijät olivat oppineet nykyisen tuotantomenetelmän perusteet noin kymmenen vuotta sitten, kun uuden laitteiston toimittaja oli heitä opastanut. Muuten linjanhoitajan tehtävän oppi kokeilemalla ja opiskelemalla itse ja osallistumalla linjan hoitamiseen.

Irtisanomisperusteen arviointi ja johtopäätökset

Asiassa sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Työsopimuslain 2 luvun 1 §:n mukaan työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijä voi suoriutua työstään. Tähän kuuluu huolenpito muun ohella siitä, että työntekijä saa työtehtävien hoitamisen kannalta riittävän opastuksen ja ohjauksen. Työntekijän puolestaan on työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen työnantajan antamia määräyksiä.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Yhtiön tuotantopäällikkö on 12.8.2003 suullisesti varoittanut A:ta työnantajan hänelle määräämistä töistä luvatta poistumisen vuoksi. Varoituksen antamisesta työsopimuksen irtisanomiseen on kulunut noin kaksi ja puoli kuukautta. Oikeuskäytännön mukaan varoitus voidaan ottaa huomioon irtisanomisperusteen riittävyyttä arvioitaessa, jos varoituksella on ollut asiallinen yhteys työsuhteen päättämiseen.

Tässä tapauksessa A:n saama varoitus on sinänsä liittynyt työvelvoitteen täyttämiseen, mutta toisella tavoin kuin työnantajan irtisanomisperusteeksi ilmoittama ammattitaidon puute. Näin ollen A:n saamalle varoitukselle ei voida antaa sanottavaa merkitystä irtisanomisperusteen täyttymistä harkittaessa.

Työtuomioistuimen ratkaisu

A:n työsuhteen alussa Jita Oy ei ollut järjestänyt hänelle työhönperehdyttämiskoulutusta. Työnantajan ei myöskään A:n työsuhteen kestäessä ole selvitetty neuvoneen ja opastaneen A:ta työtehtävien suorittamisessa ja oikeissa työmenetelmissä tuotantolinjoilla. Kun muut työntekijät olivat omaksuneet linjanhoitajan tehtävässä tarvittavia taitoja työn ohessa, työnantaja on antanut myös A:lle lähinnä vain mahdollisuuden oma-aloitteisesti perehtyä tuotantolinjan toimintaan ilman, että kukaan olisi opastanut ja ohjannut häntä työhön. Mikäli A:n osaamisessa linjoilla on havaittu puutteita, niiden johdosta hänet on vain siirretty johonkin muuhun tehtävään. Toisaalta A:kaan ei ole osoittanut erityistä aktiivisuutta linjanhoitajan tehtävien opettelussa.

Työtuomioistuin pitää uskottavana, ettei A ole saavuttanut kaikilta osin sellaista ammattitaitoa kuin yrityksen linjanhoitajan tehtävien hoitaminen edellyttää. Tämä ei kuitenkaan edellä esitetyn mukaan ole työtuomioistuimen mielestä johtunut yksinomaan A:n viaksi luettavasta syystä tai muustakaan vain työntekijän vastuulla olevasta seikasta. Näin ollen Jita Oy:llä ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä päättää A:n työsuhde.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Korvausvelvollisuus

Jita Oy on päättäessään A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti velvollinen suorittamaan irtisanomissuojasopimuksen mukaisen korvauksen. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on noin kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 7 700 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan määrätystä korvauksesta, siltä osin kun se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta.

A:lle on Kemian työttömyyskassan selvityksen mukaan maksettu työsuhteen päättymisen jälkeen työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa 1 569,05 euroa 22.1.2004 – 21.3.2004, minkä jälkeen A on työllistynyt. A:lle tuomittavasta korvauksesta 7 700 eurosta on edellä todetun mukaisesti vähennettävä 75 prosenttia maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 1 176,79 euroa. Näin ollen A:lle maksettavaksi korvauksen määräksi jää 6 523,21 euroa. Jita Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän eli 1 176,79 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Valvontavelvollisuus

Kemianteollisuus KT on saanut tietää A:n työsopimuksen irtisanomisesta vasta hänen työsuhteensa päättymisen jälkeen. Työnantajaliitto on erimielisyysneuvotteluissa hyväksynyt työnantajan menettelyn. Kun tilanteen arviointia kuitenkin voidaan pitää epäselvänä, työnantajaliiton ei voida katsoa laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jita Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 2 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laatuun, sen edellyttämiin toimenpiteisiin ja aiheutuneisiin kustannuksiin nähden korvauksen kohtuullinen määrä on 800 euroa.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Kemianteollisuus KT saa itse vastata oikeudenkäyntikuiluistaan.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2005/20050017