TT 2002-11 Työsopimuksen irtisanominen – luottamuspula – lojaliteettivelvollisuus

TT 2012-135 Työsopimuksen purkaminen - luottamuspula

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT 2002-11 koskien työntekijän työsopimuksen irtisanomista johtuen siitä että oli luvatta lukenut aluepäällikön kokousmuistiinpanoja.

Toimihenkilö oli tavattu aluepäällikön valaisemattomasta työhuoneesta lukemassa tämän kokousmuistiinpanoja.

Toimihenkilön katsottiin menetelleen sopimattomasti. Näyttämättä oli kuitenkin jäänyt, että työnantajalla toimihenkilön aiemman toiminnan valossa tai myöskään irtisanomiseen välittömästi johtaneiden tapahtumien johdosta olisi ollut perusteita olettaa toimihenkilön pyrkineen saamaan käsiinsä salaisia tietoja luovuttaakseen niitä ulkopuolisille tai muutoinkaan menettelevän tavalla, josta olisi koitunut yhtiölle vahinkoa. Työnantajalla ei ollut perusteita irtisanoa toimihenkilön työsopimusta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 11

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöunioni TU on vaatinut työtuomioistuinta

  • velvoittamaan Leijona-Pro Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 24 kuukauden palkkaa vastaavat 234 960 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien, ja
  • velvoittamaan Leijona-Pro Oy:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Perusteet

A työskenteli Leijona-Pro Oy:ssä myyntisihteerinä. Työssään hän toimi yhdyshenkilönä myyntiedustajien ja Leijona-Pro Oy:n myyntihenkilöiden sekä tuotannosta vastaavien henkilöiden välillä. Hänen tehtäviinsä kuuluivat tilausten vastaanotto, kirjaus atk:lle, vientiin liittyvä kirjeenvaihto, tullaus ja vientiasiakirjojen laadinta. A:n työsuhde oli alkanut 3.2.1975.

Yrityksessä toimi myyntihenkilönä aluepäällikkö B. A oli torstaina 8.3.2001 vienyt B:n huoneeseen lähetyslistan. B ei ollut tuolloin paikalla. B:n pöydällä oli ollut runsaasti paperipinoja ja papereita. A oli havainnut ruutulehtiön sivut auki käännettynä. Hän oli kääntänyt lehtiön kiinni sitä selaamatta tai lukematta. Samanaikaisesti yrityksen toimitusjohtaja oli astunut huoneeseen ja kysynyt A:lta, mitä tämä siellä tonki. A oli vastannut joko järjestelevänsä tai selailevansa päällimmäisiä papereita. Vastauksen tarkkaa sanamuotoa A ei muistanut. Toimitusjohtajan ja A:n keskustelu oli päättynyt tähän ja A oli poistunut huoneesta. Jonkin ajan kuluttua toimitusjohtaja oli tullut A:n luo ja kysynyt, oliko tällä mitään lisättävää äskeisen tapahtuman johdosta. A oli vastannut, ettei hänellä ollut lisättävää.

Seuraavana päivänä eli perjantaina 9.3.2001 toimitusjohtaja oli ilmoittanut ensin puhelimitse ja sen jälkeen faksilla irtisanovansa A:n työsopimuksen samana päivänä päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua 9.9.2001. Irtisanomisen syyksi toimitusjohtaja oli ilmoittanut 8.3. havaitsemastaan toiminnasta syntyneen luottamuspulan.

Työhön liittyvien papereiden vieminen työpaikalta poissaolevan henkilön huoneeseen hänen pöydälleen oli normaali käytäntö yrityksessä. Salaiset paperit yrityksessä säilytettiin luonnollisesti lukituissa tiloissa.

Työantajalla ei ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n tarkoittamaa perustetta A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Tapahtumat torstaina 8.3.2001, vaikka niiden kulku olisi ollut työnantajan ilmoituksen mukainen, eivät oikeuttaneet työnantajaa irtisanomaan A:n ja yrityksen välillä 26 vuotta voimassa ollutta työsopimusta. Tapaus oli joka tapauksessa ainutkertainen eikä A ollut saanut pitkän työsuhteensa aikana yhtään huomautusta tai varoitusta.

A:n palkka oli 9 790 markkaa kuukaudessa. Korvausvaatimuksen määrä perustui työsuhteen pitkään kestoaikaan, A:n ikään, hänen huonoihin mahdollisuuksiinsa saada kotipaikkakunnaltaan ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä työnantajan menettelyyn työsopimusta päätettäessä. Työsuhteen päättyessä A oli 48 vuotias.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, jonka lausumaan Leijona-Pro Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry on lisäksi vaatinut Toimihenkilöunioni TU:n velvoittamista korvaamaan vastaajapuolen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Aluepäällikkö B, jonka huoneessa A oli torstaina 8.3.2001 toimitusjohtajan hänet tavatessa, kuului yrityksen johtoryhmään. Yrityksessä oli vähän aiemmin tehty henkilöstöjärjestelyjä, joihin liittyen yrityksen silloinen markkinointipäällikkö oli siirretty pois yrityksen johtoryhmästä. Markkinointipäällikkö työskenteli erään yksityisen pesulan lukuun, jonka osakas hän tiettävästi tuolloin oli. Leijona-Pro Oy oli samaan aikaan neuvotellut valtakunnallisen pesulayrityksen kanssa eräistä yhteistyösopimuksista. Tähän yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä oli käsitelty myyntipäällikköpalaverissa, joka oli pidetty vain vähän ennen kanteessa tarkoitettuja tapahtumia ja johon myös B oli osallistunut. B:n myyntipäällikköpalaverista laatimat muistiinpanot olivat hänen työpöydällään ruutulehtiössä muiden pöydällä olleiden papereiden välissä. Toimitusjohtajan mennessä B:n työhuoneen ovelle huone oli pimeänä ja A oli huoneessa selaamassa B:n papereita. Ruutulehtiö oli ollut B:n pöydällä olevassa paperipinossa, josta A kaivoi sen esiin ja alkoi selata ja lukea siinä olevia muistiinpanoja. Kysymys ei ollut siitä, että A olisi sulkenut pöydällä auki olleen lehtiön sivuja tai edes siitä, että hän olisi lukenut pöydällä päällimmäisenä olevia papereita, vaan siitä, että hän papereiden joukosta oli etsinyt nimenomaan muistiinpanolehtiön, jonka sivuja hän ryhtyi lukemaan.

Yrityksessä oli ollut periaatteena, että jokaisella työntekijällä oli oikeus jättää työpöydälleen omia henkilökohtaisia asiakirjoja ilman, että hänen tarvitsi pelätä niiden tulevan muiden työntekijöiden toimesta asiattomasti luetuiksi. Yrityksen kassakaapissa lukituissa tiloissa säilytettiin ainoastaan sopimukset ja muut sellaiset asiakirjat, joiden tuhoutumisesta esimerkiksi tulipalon tai muun sen kaltaisen tapahtuman yhteydessä yritykselle voisi aiheutua erityistä vahinkoa.

Se, että Leijona-Pro Oy irtisanoi A:n työsuhteen edellä mainittujen tapahtumien vuoksi johtui yhtäältä siitä, että A:n käytös oli poikkeavaa A:n omaan ja yrityksen muiden työntekijöiden aiempaan käyttäytymiseen nähden. Toisaalta A ja edellä mainittu markkinointipäällikkö pitivät tapahtuman aikoihin toimitusjohtajan tietämättä omia kokoontumisiaan. Markkinointipäällikkö ei edellä kerrotuin tavoin kuulunut enää johtoryhmään eikä siten voinut saada tietoa esimerkiksi myyntipäällikköpalavereissa käsitellyistä aiheista muutoin kuin siltä osin, kuin niistä hänelle esimiesten toimesta kerrottiin. Kun myyntipäällikköpalavereissa käsitellyt asiat koskivat muun muassa seikkoja, jotka eivät saaneet tulla markkinointipäällikön tietoon, toimitusjohtajalla oli ollut perusteltu aihe olettaa, että A etsi nimenomaan tätä koskevia tietoja B:n muistiinpanoista. Käsitystä oli omiaan varmentamaan se, että A ei tuolloin eikä myöhemminkään vastannut todenmukaisesti siihen, minkä vuoksi hän tutki B:n pöydällä olevia asiakirjoja.

Työntekijällä on lojaliteettivelvoite työnantajaa kohtaan. Tämä ilmeni ennen kaikkea A:n irtisanomishetkellä voimassa olleen työsopimuslain 13, 15 ja 16 §:stä. Työsopimus on luonteeltaan pitkäkestoinen sopimus, jossa kummankin sopijapuolen on voitava luottaa toisiinsa ja jossa osapuolten lojaalisuus toisiaan kohtaan on tärkeää. Ulkoisesti tarkastellen varsin vähäinenkin ajattelemattomuus työntekijän taholta oli oikeuskäytännössä oikeuttanut työnantajan irtisanomaan työsopimuksen.

A:lla ei ollut mitään asiallista syytä tutkia B:n pöydällä olleita asiakirjoja tai lukea tämän henkilökohtaisia muistiinpanoja. Kun lisäksi A:n tapahtumista antama selvitys ei ollut vastannut niitä havaintoja, joita toimitusjohtaja A:n käyttäytymisestä oli tehnyt, oli A käyttäytymisellään osoittanut sellaista epärehellisyyttä työnantajaa kohtaan, että työnantajalla oli ollut oikeus irtisanomissuojasopimuksen mukaan irtisanoa A:n työsopimus.

Työnantajan ja A:n välille syntynyt luottamuspula oli seurausta yksinomaan A:n omasta menettelystä, joka siinä tapauksessa, että irtisanomisperusteen ei katsottaisi riittävän, oli joka tapauksessa irtisanomissuojasopimuksen 14 §:n 2 momentin mukaan otettava huomioon korvauksen määrää tuntuvasti alentavana seikkana.

Työnantaja oli kuullut A:ta irtisanomisperusteen johdosta. Työnantaja ei siten ollut menetellyt asiassa moitittavasti.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsopimuksen irtisanominen

A oli ollut Leijona-Pro Oy:n palveluksessa vuodesta 1975. Vuodesta 1989 lähtien hän työskenteli myyntisihteerinä ja myyntiedustajien yhteyshenkilönä.

Työnantaja irtisanoi A:n työsopimuksen 9.3.2001. Irtisanomisilmoituksen mukaan irtisanomisen syynä oli A:n toiminnasta aiheutunut luottamuspula. Leijona-Pro Oy:n toimitusjohtaja C oli 8.3.2001 havainnut A:n selailevan ja lukevan yhtiön aluepäällikkö B:n valaisemattomassa työhuoneessa B:n työpöydällä olleita papereita. Toimitusjohtajan kysymykseen, mitä A B:n työhuoneessa teki, oli A vastannut selailleensa päällimmäisiä papereita. Kun A:n tapahtumista antama selitys ei vastannut toimitusjohtajan omia havaintoja ja kun työnantajalla oli syytä olettaa A:n etsineen muistiinpanoista luottamuksellisia tietoja, A:n käyttäytyminen kokonaisuudessaan osoitti sellaista epärehellisyyttä työnantajaa kohtaan, että tällä oli perusteet irtisanoa A:n työsopimus.

Työsopimuksen irtisanomisperusteista esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu A:n työsopimuksen irtisanomisesta ja siihen johtaneista tapahtumista C:tä ja A:ta sekä todistajina B:tä ja markkinointipäällikkö D:tä.

C on kertonut, että tietoturvakysymykset olivat olleet yhtiössä korostetusti esillä kevään 2001 aikana. Niihin liittyen yhtiön markkinointipäällikkö oli poikkeuksellisesti määrätty työskentelemään kotoaan käsin. Samoista syistä hänet oli jo aiemmin jätetty pois myyntipäälliköiden palavereista. Henkilökunnan tiedotustilaisuudessa 6.3.2001 toimihenkilöille oli selvitetty näiden toimenpiteiden perusteita ja seurauksia. Samalla oli korostettu tietojen luottamuksellisuutta ja salassapitovelvollisuutta.

C oli 8.3.2001 nähnyt A:n lukevan B:n valaisemattomassa huoneessa työpöydällä pinossa olleiden papereiden välissä ollutta asiakirjaa. B kuului yrityksen johtoryhmään, jonka työskentelystä markkinointipäällikkö oli siirretty pois. C ei tiennyt, mitä papereita A oli B:n pöydältä lukenut. C:n mentyä huoneeseen A oli poistunut sieltä sanomatta mitään. C oli mennyt A:n huoneeseen ja kysynyt, mitä tämä oli B:n huoneessa ”tonkinut”. A oli vastannut ainoastaan katselleensa päällimmäisiä papereita. Asiasta ei ollut sen jälkeen A:n kanssa keskusteltu ja tilannetta harkittuaan toimitusjohtaja oli seuraavana päivänä irtisanonut A:n työsopimuksen. Toimitusjohtaja ei ollut tullut tietämään, mitä asiakirjoja A oli lukenut tai mitä tietoja B:n muistiinpanot olivat sisältäneet.

C:n mukaan A:lla oli pääsy muun muassa yhtiön kilpailuaseman kannalta tärkeisiin hintatietoihin. C:llä ei ollut syytä epäillä A:n välittäneen kenellekään yhtiön salaisia tietoja. Yhtiössä vallinneessa tilanteessa se seikka, että A oli antanut paikkansa pitämättömiä vastauksia aiheutti kuitenkin sen, että C oli katsonut tietovuotoriskin siinä määrin suureksi, ettei A:n työskentely yhtiössä voinut jatkua.

A on työtuomioistuimessa kertonut, että hän oli 8.3.2001 ollut viemässä lähetyslistaa B:n työpöydälle, jossa oli ollut paljon asiakirjoja. Jättäessään lähetyslistan A oli havainnut avonaisen ruutulehtiön, jonka ajatteli sulkea ja panna siihen papereita päälle painoksi. A oli ajatellut lehtiötä käsitellessään, että jos B oli kirjoittanut aiemmin pidetystä myyntipalaverista muistion, saisivat myyntisihteerit sen tiedoksi ja agenteille toimitettavaksi. Kysymys oli myöhästyvistä tilauksista ja niiden uusista toimitusajoista. Tuolla hetkellä C oli tullut B:n huoneeseen ja kysynyt, mitä A oli tekemässä. Jonkin ajan kuluttua C oli kysynyt A:n työhuoneen ovelta, oliko A:lla äskeiseen mitään lisättävää, johon A oli vastannut kieltävästi. A ei tuolloin ollut ajatellut, että kysymys voisi olla työsuhteen päättämistilanteesta.

B on kertonut, että työpöydällään oli 8.3.2001 ollut tavanmukaisesti asiakirjoja, muun muassa avolehtiö. Se oli ollut suljettuna ja sen päällä oli ollut jotakin muuta materiaalia. Kyseisessä lehtiössä oli ollut B:n henkilökohtaisia muistiinpanoja viimeaikaisista palavereista. Näissä palavereissa, joihin A ei ollut osallistunut, oli käsitelty yhtiön luottamuksellisia strategioita. Esillä oli ollut erityisesti kaksi suurta asiaa eli pesulakysymys ja asiakaspalvelun uudistaminen. Tuolloin olivat olleet meneillään neuvottelut yhteistoimintasopimuksesta erään merkittävän pesulayrityksen kanssa. Todistaja ei kuitenkaan tarkemmin muistanut, mitä merkintöjä hän oli muistilehtiöönsä tästä asiasta tehty. Henkilökunnan tiedossa oli, että asiakaspalvelua oltiin uudistamassa ja siihen liittyen kaikkia toimihenkilöitä oli jo haastateltu. Uudistussuunnitelmia oli jo olemassa ja niitä oli käsitelty palavereissa. Uudistukseen sisältyivät myös A:n tehtävät.

D on kertonut olleensa yhtiön palveluksessa suunnilleen yhtä kauan kuin A ja tehneensä tämän kanssa normaalia yhteistyötä. D:n oma työsuhde päättyy helmikuun lopussa 2002. D oli ollut osakkaana Ylöjärvellä toimivassa Maksipesu Oy -nimisessä pesulayrityksessä, jonka osakkeet hän oli kuitenkin myynyt huhtikuussa 2000. Maksipesu Oy oli yksi Leijona-Pro Oy:n suurasiakkaista ja tämä asiakassuhde oli D:n vastuulla. Myyntisihteereistä A hoiti kyseisen alueen tehtäviä ja siten myös Maksipesu Oy:hyn liittyviä asioita. Todistaja oli siirretty maaliskuun alusta 2001 työskentelemään kotonaan ja A:lta todistaja oli kuullut, että häntä sen jälkeen pidettiin agenttina. A ei ollut koskaan antanut tai välittänyt D:lle mitään Leijona-Pro Oy:tä koskevia tietoja, joita D ei olisi ollut oikeutettu saamaan.

Arviointi ja johtopäätökset

Sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen mukaan työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain (1970) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöstä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Työtuomioistuimen ratkaisu

A:n työsopimuksen irtisanomisen syynä oli ollut luottamuspula. Se oli saanut alkunsa siitä, että A oli antanut yhtiön toimitusjohtajalle menettelystään myyntipäällikön huoneessa selvityksen, joka ei ollut kaikilta osin vastannut toimitusjohtajan omia havaintoja. A käsitteli työssään luottamuksellisia tietoja, joten hänen asemassaan olevalta henkilöltä voitiin edellyttää yhtiön johdon täyttä luottamusta.

Työsopimuslain (1970) 13 §:n mukaan työntekijän on vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa ja olisi omiaan tuottamaan vahinkoa työnantajalle. A oli esitetyn selvityksen mukaan mennyt aluepäällikön huoneeseen viemään sinne erään asiakirjan. Tuolloin A oli samalla selaillut työpöydällä havaitsemiaan muistiinpanoja. A:n menettely hänen selaillessaan ja lukiessaan myyntipäällikön valaisemattomassa työhuoneessa tämän muistiinpanoja on ollut omiaan herättämään epäluuloa A:n toiminnan tarkoituksesta. Niitä eivät ole olleet hälventämässä A:n välttelevät vastaukset toiminnastaan.

A on menetellyt sopimattomasti lukiessaan aluepäällikön työhuoneessa tämän henkilökohtaisia muistiinpanoja. Asian käsittelyn yhteydessä on jäänyt selvittämättä, mitä tietoja kyseiset muistiinpanot ovat sisältäneet. Joka tapauksessa neuvoteltavana olleen pesulayhteistyösopimuksen sisällön kulkeutuminen kilpailevan yrityksen tietoon olisi voinut olla Leijona-Pro Oy:n liiketoiminnan kannalta vahingollista. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että yhtiöllä A:n aiemman toiminnan valossa tai myöskään irtisanomiseen välittömästi johtaneiden tapahtumien johdosta olisi ollut perusteita olettaa, että A olisi pyrkinyt saamaan käsiinsä sopimusta koskevia salaisia tietoja luovuttaakseen niitä ulkopuolisille tai muutoinkaan menettelevän tavalla, josta koituisi yhtiölle vahinkoa. Näyttämättä on siten jäänyt, että yhtiöllä olisi ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty erityisen painava syy irtisanoa A:n työsopimus. A on tämän vuoksi oikeutettu vaatimaansa vahingonkorvaukseen.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Vahingonkorvauksen määrä

Korvauksen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon irtisanomissuojasopimuksen 14 §:ssä mainitut, edelle jäljennetystä sopimuskohdasta ilmenevät seikat.

A:n työsuhde Leijona-Pro Oy:n palveluksessa kesti noin 26 vuotta. Sen aikana hänelle ei annettu huomautuksia tai varoituksia. Hän on ollut työttömänä työsuhteen päättymisestä 9.9.2001 lähtien. A:n mahdollisuudet saada asuinpaikkakunnaltaan ammattiaan vastaavia tehtäviä eivät ilmeisesti ole erityisen hyvät. Korvauksen määrää harkittaessa on edelleen otettava huomioon, että työnantaja on laiminlyönyt selvittää asiaa työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. A:ta ei ole lainkaan kuultu ennen irtisanomisen toimittamista. Näissä olosuhteissa kohtuullinen korvaus on noin 18 kuukauden palkkaa vastaavat 29 600 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Leijona-Pro Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Toimihenkilöunioni TU:n oikeudenkäyntikulut. Toimihenkilöunioni TU on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi 2 283 euroa, minkä määrän vastaajapuoli on hyväksynyt.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2002/20020011

1 ajatus aiheesta “TT 2002-11 Työsopimuksen irtisanominen – luottamuspula – lojaliteettivelvollisuus”

  1. Paluuviite: 21. Luottamuspula työsuhteen päättämisperusteena

Kommentointi on suljettu.