TT 2001-36 – Työsopimuksen purkaminen – luottamuspula – lojaliteettivelvollisuus

TT 2012-135 Työsopimuksen purkaminen - luottamuspula

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT 2001-36 koskien työntekijän työsopimuksen purkamista johtuen siitä että oli mahdollisesti pidentänyt sairaslomaansa osallistumalla kilpailumatkalle.

Työntekijä, joka oli ollut selkäsairauden vuoksi sairauslomalla, oli sairauslomansa aikana harrastustoimintaansa liittyen osallistunut valmentajan ominaisuudessa urheilijoiden ulkomaille suuntautuneelle kilpailumatkalle.

Työnantaja ei ollut voinut kohtuudella edellyttää, että työntekijän olisi tullut sairauslomansa aikana parantumisensa edistyessä ottaa yhteyttä työnantajaan hänelle kulloisenkin terveydentilan kannalta mahdollisten työtehtävien osoittamiseksi. Työntekijän ei ollut tullut havaita kilpailumatkalle osallistumisensa olennaisesti vaarantavan hänen työkykynsä palautumista sairausloman aikana, eikä työntekijän näytetty muutoinkaan osallistuessaan kilpailumatkalle laiminlyöneen hänelle annettuja selkäsairauden hoito-ohjeita. Matkalle osallistumisen ei myöskään ollut näytetty vaikuttaneen työntekijän työkyvyn palautumiseen.

Koska työntekijä ei kilpailumatkalle osallistumisellaan ollut menetellyt työsuhteeseen kuuluvan lojaaliteettivelvoitteen vastaisesti, ei työnantajalla ollut ollut perusteita hänen työsopimuksensa purkamiseen eikä edes sen irtisanomiseen. Työnantaja velvoitettu suorittamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisen päättämisen johdosta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 36

KANNE

Vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

  • vahvistaa Raflatac Oy:n päättäneen A:n työsopimuksen ilman työsopimuslain 43 §:n mukaista tärkeää syytä tai edes saman lain 37 §:ssä edellytettyä erityisen painavaa syytä,
  • velvoittaa Raflatac Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana kuudelta kuukaudelta 67 296 markkaa, lomakorvauksena irtisanomisajalta 7 355,96 markkaa ja lomarahaa vastaavana erilliskorvauksena irtisanomisajalta 5 467,80 markkaa, kaikki erät korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen työsuhteen päättymisestä 16.3.2000 lukien,
  • velvoittaa Raflatac Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 269 184 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien, ja
  • velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja Raflatac Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut niiden tuomitsemisesta.
Perusteet

Työsopimuksen purkaminen

A oli työskennellyt Raflatac Oy:n nykyisin omistamalla tehtaalla Tampereella vuodesta 1984 lähtien. Viimeiset neljä kuukautta ennen 16.3.2000 tapahtunutta työsopimuksensa purkamista hän oli työskennellyt pituusleikkurilla. Tätä ennen hän oli työskennellyt kolme vuotta jälkikäsittelyn varamiehenä.

A oli ollut selkäsairaudesta johtuvalla sairauslomalla 24.2. – 3.3.2000 ja sen jälkeen uuden lääkärintodistuksen perusteella 17.3.2000 asti. Sairausloman aikana hänet oli kutsuttu työpaikalle 16.3.2000 kello 10 tapaamaan henkilöstöpäällikköä. Tällöin paikalla olivat olleet myös varapääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. Tuossa tilaisuudessa työnantaja oli purkanut A:n työsopimuksen.

Työnantajan edustajat olivat 16.3.2000 pidetyssä tilaisuudessa ilmoittaneet, että A oli väärinkäyttänyt sairauslomaoikeuttaan osallistumalla urheilujoukkueen valmentajana nyrkkeilykilpailuihin Kanadassa 8.3. – 15.3.2000. Työnantaja oli ilmoittanut pidättäneensä A:lta myös sairausajan palkan koko sairausloman ajalta. Mitään muita väärinkäytöksiä työnantaja ei ollut nimenomaisesti maininnut, mutta sen sijaan A:ta oli uhkailtu tarkemmin selvittämättömällä ilmiannolla.

Työnantaja oli 21.3.2000 toimittanut A:lle 16.3.2000 päivätyn ilmoituksen työsopimuksen päättämisperusteista. Tämän mukaan työsopimuksen purkamisilmoituksessa mainittu työsopimuslain 43 §:n tarkoittama tärkeä syy johtuu toistuvasta sairausloman väärinkäytöstä ja työsopimuslain 43 §:n yleislausekkeen mukaisesta sellaisesta työntekijän käyttäytymisestä, että työnantajalta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista.

Työtuomioistuimen tuomiossa nro 1982-10 on todettu, että sairausloman tarkoitusta vaarantamaton ulkomaanmatka ei ollut peruste edes sairausajan palkan pidättämiseen saati työsuhteen päättämiseen. Sairauslomaoikeuden väärinkäyttö työsuhteen päättämisperusteena edellyttää, että työntekijä olisi tietoisesti tai vähintään törkeällä huolimattomuudellaan vaarantanut sairausloman tarkoituksen toteutumisen. A:n tapauksessa työnantaja ei ollut osoittanut, millä tavalla A:n tekemä matka Kanadaan olisi vaarantanut sairausloman syynä olleen selkäkivun paranemisen. A:lla oli ollut tarkoitus palata työhön heti sairauslomansa päättymisen jälkeiseen työvuoroonsa. Selkäkivun hoito ei yleisen elämänkokemuksen mukaan edellytä vuoteessa tai edes kotona olemista, vaan päinvastoin hoitona suositellaan liikuntaa.

A:n selästä oli leikattu lannerangan välilevyn pullistuma vuonna 1995. Tämän jälkeen hänen selkänsä oli lähinnä työn aiheuttaman rasituksen vuoksi ajoittain kipeytynyt siinä määrin, että hän oli joutunut olemaan sairauslomalla. Harrastukseensa eli nyrkkeilyn valmennus- ja järjestötoimintaan kuuluvat tehtävät A oli hoitanut selän kulloisenkin tilan edellyttämällä tavalla. Erityisen pahoja selän kunnon kannalta olivat nosto- ja kiertoliikkeet painavia taakkoja kannattaen. A oli itse oppinut arvioimaan selän kulloinkin asettamat rajoitukset. Hänen työtehtävänsä olivat olleet sellaisia, että niissä selän rasittumista ei voinut välttää.

A:n valmentajan tehtävät ulkomaille suuntautuvan kilpailumatkan aikana olivat poikenneet normaalista saliharjoittelujaksosta. Matkalla ei ollut ollut erillistä joukkueen johtajaa, joten A:n vastuulla oli ollut paljon matkan järjestelyihin liittyviä teknisiä tehtäviä. Koska joukkueessa oli ollut monta kilpailijaa, ei A:n ollut tarvinnut toimia harjoitusvastustajana.

Työnantaja ei ollut koskaan aikaisemmin A:n sairauslomien yhteydessä huomauttanut siitä, että sairauspoissaolot mahdollisesti olisivat perusteettomia. Työsuhteessa noudatettava lojaaliteettiperiaate olisi edellyttänyt työnantajan huomauttavan aikaisemmin sairauspoissaoloista, jos nämä olisi otettu jollakin tavalla tarkkailun alle.

Menettely työsuhdetta purettaessa ja asiassa käydyt neuvottelut

Kun A oli tullut Kanadasta 15.3.2000, häntä vastassa lentokentällä olivat olleet Raflatac Oy:n Tampereen tehtaan työvoimapäällikkö ja käyttöpäällikkö. Tuolloin oli sovittu, että A tulisi tehtaalle seuraavana päivänä kello 10 selvittämään asiaa. Tässä 15.3. käydyssä keskustelussa ei ollut lainkaan mainittu sitä, että A:n työsopimus saatettaisiin purkaa.

Varapääluottamusmiehelle oli ilmoitettu aamulla 16.3.2000 kello 9.30 A:n työsopimuksen purkamisesta. A oli kuullut asiasta varapääluottamusmieheltä hetkeä myöhemmin. Henkilöstöpäällikkö oli ennen A:n kanssa pidettyä palaveria ilmoittanut varapääluottamusmiehelle, että työsuhde tullaan purkamaan ja että asiassa ei ole mitään keskusteltavaa. Työnantajan edustajat eivät olleet ottaneet lainkaan huomioon varapääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun esitystä lausunnon pyytämisestä työterveyslääkäriltä. A:lle ei siten ollut annettu irtisanomissuojasopimuksen 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla tilaisuutta tulla kuulluksi ennen työsuhteen päättämistä.

Raflatac Oy:n työntekijöitä edustavan Paperiliiton Tampereen osasto nro 50:n toimikunta oli käsitellyt A:n työsopimuksen purkamista jo 16.3.2000 pitämässään kokouksessa. Toimikunta oli ilmoittanut kirjeellä työnantajalle, ettei se hyväksy A:n työsopimuksen purkamista.

Paikallisissa eikä myöskään liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa työnantajapuolelta ollut tuotu esille työsopimuksen purkamiseen tai edes sen irtisanomiseen oikeuttavia perusteita.

Irtisanomissuojasopimuksen vastaisen menettelyn seuraamukset

Koska Raflatac Oy:llä ei ole ollut oikeutta purkaa A:n työsopimusta, on yhtiö velvollinen maksamaan hänelle saamatta jääneen irtisanomisajan palkan kuudelta kuukaudelta.

A:n keskituntiansio työsuhteen päättyessä oli ollut 70,10 markkaa. Kertomalla tämä luku 160:llä saadaan A:n kuukausipalkaksi 11 216 markkaa. Lomapalkkasopimuksen 2 §:n mukaan saadaan kuudelta kuukaudelta kertyvien 15 lomapäivän lomakorvaus kertomalla lomapalkan laskennassa käytettävä keskituntiansio 67,61 markkaa kertoimella 108,8. Lisäksi työntekijälle tulee paperiteollisuuden työehtosopimuksen 26 §:n 7 kohdan mukaan maksaa työsuhteen päättyessä 13 tunnin palkkaa keskituntiansion mukaan laskettuna vastaava lomarahaan rinnastettava korvaus kultakin lomakorvaukseen laskettavalta kalenterikuukaudelta. A:lle tuli maksaa tätä korvausta kuudelta kuukaudelta 78 tunnin palkkaa vastaava määrä 70,10 markan keskituntiansion mukaan laskettuna.

Lisäksi Raflatac Oy on velvollinen maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaisen korvauksen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvauksen määrää harkittaessa on otettava erityisesti huomioon A:n pitkä työsuhde, hänen työuransa moitteettomuus, yhä jatkuva työttömyytensä sekä se, että A ei ollut omalla käyttäytymisellään antanut aihetta edes harkita työsuhteen päättämistä. Lisäksi korvauksen suuruutta määrättäessä tulee ottaa huomioon se, että A:ta ei ennen työsopimuksen päättämistä ollut kuultu irtisanomissuojasopimuksessa edellytetyin tavoin.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry on vastauksessaan, johon Raflatac Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen.

Metsäteollisuus ry ja Raflatac Oy ovat lisäksi vaatineet Paperiliiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut lain mukaan määräytyvine korkoineen.

Kiistämisen perusteet

Työntekijän velvollisuuksista

Yksi merkittävä työoikeudessa vallitseva oikeusperiaate on lojaaliteettiperiaate. Se merkitsee työsopimuksen kummallekin osapuolelle vaatimusta ottaa toiminnassaan huomioon toisen sopimuskumppanin edut. Korkeimman oikeuden tuomiossa 1987:56 on erityisesti otettu kantaa sairauslomalla olleen työntekijän velvollisuuksiin ja todettu muun muassa seuraavaa: ”Ollessaan työstään sairaslomalla X:n työkyky oli palautunut jo ennen lääkärintodistuksessa arvioidun työkyvyttömyysajan päättymistä. Työsuhteesta johtuen X:llä oli erityinen velvollisuus ilmoittaa työnantajalleen, ettei hän enää ollut estynyt tekemästä työtään sairauden vuoksi. Kun X oli tämän laiminlyönyt erehdyttäen siten työnantajan maksamaan hänelle edelleen sairausajan palkkaa, X:n katsottiin syyllistyneen petokseen.”

Sairausloman tarkoituksena on työntekijän työkyvyn palauttaminen. Työntekijä ei saa vaarantaa toipumistaan sairausloman aikaisella käyttäytymisellään, eikä hän siten saa myöskään laiminlyödä hoito-ohjeita. Työntekijän edellytetään käyttävän sairausloma-aikansa ennemmin lepäämiseen kuin työn tekemiseen. Työtuomioistuin on kanteessa mainitussa tuomiossa nro 1982-10 katsonut, että toisen työn ottamiseen verrattavia tapauksia lukuun ottamatta työntekijä sai pitää lääkärin määräämän sairauslomansa loppuun sen estämättä, että jälkeenpäin voitaisiin osoittaa hänen parantuneen työkykyiseksi jo aikaisemmin.

A:n menettelyn arviointi

A oli sairauslomansa aikana 8.3.2000 lähtenyt Suomen naisnyrkkeilymaajoukkueen valmentajan ominaisuudessa ottelumatkalle Kanadaan. Matkalta hän oli palannut Suomeen 15.3.2000. Työnantajan Suomen Nyrkkeilyliitosta saamien tietojen mukaan nyrkkeilyvalmentajan tehtävät ovat sangen fyysisiä, sillä niihin sisältyy muun muassa tavoitehansikastoimintaa (pistari) ja harjoitusvastustajana toimimista. Valmentajana toimiminen ei edesauta selkäsairaudesta paranemista, vaan päinvastoin paraneminen saattaa vaikeutua. Myöskin pitkä lentomatka koneen vaihtoineen, matkatavaroiden kuljetuksineen sekä autokuljetuksineen saattaa vaikuttaa kielteisesti selän paranemiseen. A oli matkan aikana toiminut valmentajana ja osallistunut aktiivisesti joukkueen toimintaan. Laatimassaan matkaraportissa A on muun muassa todennut, että ”Sudburyssä meitä oltiin vastassa, josta jatkoimme kahdella tila-autolla kohti Ontario National Training Center -nimistä paikkaa, jossa asuimme, harjoittelimme ja kilpailimme”.

A:n tekemä matka oli ollut luonteeltaan työmatka. Hän oli ryhtynyt järjestämään matkaa jo ennen käyntiään lääkärissä 3.3., jolloin hänelle oli myönnetty jatkosairauslomaa. Ennen matkaa A ei ollut ollut yhteydessä työpaikan työterveyslääkäriin eikä esimieheensä. Kanteesta ei käynyt ilmi, oliko A:n ja häntä hoitaneen lääkärin välillä keskusteltu matkan sopivuudesta selkäsairauden kannalta ja mahdollisista hoito-ohjeista.

A:n eräisiin työtehtäviin liittyy muun muassa nostamista. Hänelle olisi kuitenkin voitu järjestää sellaista työtä, jossa nostamista ei esiinny lainkaan. Tehtävissä, joihin liittyy nostamista, sitä tapahtuu noin kerran tunnissa työvuoron aikana. A olisi voinut toimia muun muassa trukinkuljettajana, mitä työtä hän oli muutoinkin tottunut tekemään. Kun työnantajan edustajat olivat 15.3.2000 tavanneet A:n Pirkkalan lentoasemalla, oli tämä ollut kantamassa kahta suurta laukkua. A:n lääkärintodistukseen työkyvyttömyyden syyksi on merkitty lanneselän kipu, johon liittyy iskiaskipu. Työpaikan lääkärinä toimivan työterveyshuollon erikoislääkärin mukaan tilan hoidossa on normaali liikkuminen sallittua, mutta vähänkin pitempikestoista istumista on vältettävä, mikäli selän liikkeet ovat kivuliaat ja rajoittuneet. Lentomatka Kanadaan jatkokuljetuksineen edellyttää pitkäaikaista istumista.

A:lle ei ollut aikaisemmin huomautettu sairauslomaoikeuksien väärinkäytöstä. Käyttöpäällikkö oli vuosina 1998 ja 1999 antanut A:lle kuitenkin huomautuksen työn suorittamiseen liittyvistä asioista.

A on ollut aktiivisesti mukana Tampereen Voimailuseuran (TVS) toiminnassa. Valtaosa hänen sairauspoissaoloistaan oli ajoittunut päällekkäin nyrkkeilyyn liittyvien tapahtumien kanssa. Vuonna 1999 A oli ollut sairauslomalla 27.1. – 7.2., 31.3. – 2.4., 12. – 20.4., 24. – 25.9. ja 7. – 17.12. Vuonna 1999 nyrkkeilyn SM-kisat olivat olleet 6. – 8.2., Tampereen turnaus 2. – 4.4., Naisten Suomen Mestaruuskilpailut 17. – 18.4., TVS-Salikilpailu 25.9. ja TVS Kansalliset Kisat 11.12.. Ennen kanteessa tarkoitettua sairauslomaa A oli vuonna 2000 ollut sairauslomalla 7. – 20.1. sekä kanteessa mainituin tavoin uudelleen 24.2. alkaen. Ensimmäisen sairausloman aikana Tampereella oli ollut taito- ja nyrkkeilyleiri 15. – 16.1. ja 26.2. oli ollut TVS-Salikilpailu. Valtaosa edellä mainituista tapahtumista oli ollut Tampereella. A:lla oli vuosina 1999 – 2000 ollut kaksi sellaista sairauslomajaksoa, joiden aikana työnantajan tiedon mukaan ei ollut ollut nyrkkeilytapahtumia.

A:n kuuleminen

A:lle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi ennen työsuhteen purkamista. Tehtaan työvoimapäällikkö ja käyttöpäällikkö olivat olleet A:ta vastassa lentoasemalla hänen saapuessaan ottelumatkalta Kanadasta. Käydyn keskustelun jälkeen he olivat pyytäneet A:ta saapumaan seuraavana aamuna työpaikalle antaman selvityksen toiminnastaan. Ennen työpaikalla 16.3.2000 kello 10 pidettyä kuulemistilaisuutta A oli keskustellut asiasta varapääluottamusmiehen kanssa. A:n työsuhde oli purettu samana päivänä kello 10 alkaneessa tilaisuudessa ja A:lle oli annettu tuolloin työsopimuksen purkamisesta kirjallinen ilmoitus. Lausunnon pyytämistä työpaikan työterveyslääkäriltä ei ollut nähty tarpeelliseksi, koska A ei muutoinkaan ollut käyttänyt hänen palveluksiaan.

Johtopäätös

Työnantajalla on ollut työsopimuslaissa tarkoitettu tärkeä syy A:n työsuhteen purkamiseen. Työehtosopimuksen 25 §:n 7.1 kohdan soveltamisohjeen mukaan sairausajan palkkaetuuksien väärinkäyttö saattaa johtaa työsopimuslain säännösten perusteella työsopimuksen päättämiseen. Myös tämä määräys tukee työnantajan menettelyä. A:n työsopimuksen purkaminen oli johtunut siitä, että hän oli menetellyt lojaliteettiperiaatteen vastaisesti, koska hän ei työkykynsä osittaisesta palautumisesta huolimatta ollut ollut yhteydessä työnantajaan, jotta hänen työtehtäviään olisi voitu järjestää niin, että niihin ei olisi liittynyt nostoja. A:n työhön liittyvät nostot eivät myöskään rasittavuudeltaan olleet sen suurempia kuin raskaiden matkalaukkujen kantaminen. Toiseksi A:n työsopimuksen purkaminen oli johtunut myös siitä, että hän oli osallistunut työhön rinnastettavaan matkaan, joka matkan pituudesta ja rasittavuudesta sekä valmentajana toimimisesta johtuen oli ollut omiaan vaarantamaan toipumista selkäsairaudesta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja työsopimuksen purkaminen

A on työskennellyt Raflatac Oy:n Tampereen tehtaalla vuodesta 1984. Ennen työsopimuksensa 16.3.2000 tapahtunutta purkamista hän on viimeisten neljän kuukauden ajan työskennellyt pituusleikkurilla. Tätä ennen A oli työskennellyt jälkikäsittelyn varamiehenä kolme vuotta.

A oli 24.2.2000 käynyt lääkärin vastaanotolla selkäoireidensa vuoksi. Lääkäri oli katsonut A:n työkyvyttömäksi noidannuolen ja siihen liittyvän vasemmanpuoleisen iskiasoireiston vuoksi 3.3.2000 saakka. Sama lääkäri oli 3.3.2000 kirjoittamansa lääkärintodistuksen mukaan katsonut A:n edellä mainitusta syystä edelleen työkyvyttömäksi 4. – 17.3.2000.

A oli sairauslomansa aikana osallistunut 8. – 15.3.2000 naisten nyrkkeilymaajoukkueen valmentajana nyrkkeilijöiden Kanadaan suuntautuneelle kilpailumatkalle. Matkan jälkeen yhtiö on purkanut A:n työsopimuksen ilmoittaen perusteeksi työsopimuslain 43 §:n mukaisen tärkeän syyn. Työnantajan sittemmin A:lle toimittaman kirjallisen selvityksen mukaan tärkeä syy oli purkamistilaisuudessa suullisesti esitetty toistuva sairausloman väärinkäyttö ja sellainen edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettu työntekijän käyttäytyminen, jonka johdosta työnantajalta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Tässä selvityksessä on lisäksi viitattu työehtosopimuksen soveltamisohjeeseen, jonka mukaan sairausajan palkkaetuuksien väärinkäyttö saattaa johtaa työsopimuslain säännösten perusteella työsopimuksen päättämiseen.

Työsopimuksen purkamisperusteista esitetty selvitys

Työnantajapuoli on asian käsittelyn aikana ilmoittanut, että se ei vetoa työsopimuksen purkamisperusteena siihen, että A olisi työsuhteensa aikana syyllistynyt sairauslomaoikeuden väärinkäytöksiin. Sen sijaan työnantajapuoli on katsonut, että yhtiöllä on ollut oikeus purkaa A:n työsopimus sillä perusteella, että A oli laiminlyönyt noudattaa työsuhteeseen liittyvää lojaliteettiperiaatetta jättäessään ilmoittamatta työkykynsä osittaisesta palautumisesta. Tästä syystä A:n olisi työnantajapuolen näkemyksen mukaan tullut rasittavalle matkalle lähdön asemesta tiedustella työnantajalta, olisiko tällä ollut tarjota A:lle sellaisia työtehtäviä, joihin hän parantuneen terveydentilansa puolesta olisi kyennyt. Toisena purkuperusteena työnantajapuoli on viitannut siihen, että A oli vaarantanut toipumisensa lähtemällä kysymyksessä olevalle matkalle.

A:n työsopimuksen purkamiseen liittyvistä seikoista työtuomioistuimessa on kuultu todistajina työvoimapäällikkö B:tä, työterveyslääkäri C:tä ja laminointikoneen hoitajaa D:tä.

B:n mukaan A:n leikkurinhoitajan tehtäviin on kuulunut muun muassa akseleiden nostoja ja terien vaihtoa sekä jonkin verran lusausta. Nostettavat akselit painavat 40 tai 30 kiloa ja nostot suorittaa leikkurilla työskentelevä työntekijä yksin. Kanteessa tarkoitettuna aikana A:lle olisi voitu järjestää hänen normaaleja työtehtäviään kevyempiä töitä kuten trukilla ajamista, pakkauksen apumiehenä toimimista ja laminointikoneella työskentelyä. A ei ollut työsuhteensa aikana ottanut esimiestensä kanssa esille siirtymistä kevyempiin työtehtäviin selkävaivojen johdosta. B oli vasta työsopimuksen purkamiseen johtaneen tapauksen selvittelyn yhteydessä tullut tietämään A:n aikaisemmista selkäsairaudesta johtuneista poissaoloista.

B:n mukaan käytäntö työpaikalla on, että urheilutilaisuuksiin tarvittavien vapaiden antamisen vaihtoehdoista neuvotellaan etukäteen esimiehen kanssa. B:n tiedon mukaan A ei ollut koskaan aikaisemminkaan pyytänyt työnantajalta vapaata osallistuakseen johonkin urheilutapahtumaan.

B oli ollut A:ta vastassa hänen palatessaan kysymyksessä olevalta kilpailumatkalta. Tuolloin B oli todennut A:n osallistuneen matkaan sairauslomastaan huolimatta. B oli pyytänyt A:ta saapumaan seuraavana aamuna henkilöstöpäällikön luo antamaan vastineensa asiaan. B:n mukaan työsopimuksen purkamista koskeva asiakirja oli ollut tuolloin laadittuna, mutta lopullista päätöstä työsopimuksen purkamisesta ei ollut vielä tehty. A itse ei ollut pidetyssä kuulemistilaisuudessa puhunut mitään. Jos A olisi esittänyt asiaan liittyvää ratkaisevaa selvitystä, olisi se otettu huomioon harkittaessa työsuhteen päättämistä. B:n mukaan A:n työsopimuksen purkamiseen johtanut syy on ollut sairauslomaoikeuden väärinkäyttö siinä mielessä, että A oli sairauslomalle hakeutumisestaan huolimatta ollut kykenevä matkustamaan.

C:n mukaan A on käynyt hänen vastaanotollaan kaksi kertaa. Ensimmäinen käynti oli tapahtunut vuonna 1998, jolloin C oli tehnyt A:lle terveystarkastuksen. Tämä oli johtunut tehtaan käytännöstä, jonka mukaan kalenterivuodessa 200 tuntia sairauden vuoksi poissaolleelle työntekijälle tehdään tarvittaessa työnantajan aloitteesta terveystarkastus. Tarkastuksen yhteydessä esille olivat tulleet A:n selkävaivat. C oli kirjoittamassaan lausunnossa suositellut A:ta välttämään pitkäaikaista istumista. C on edelleen kertonut, että liikkuminen kivun sallimissa rajoissa sekä kipua aiheuttavien liikkeiden ja pitkäaikaisen istumisen välttäminen ovat ne hoito-ohjeet, joita noudatetaan A:n poteman sairauden hoidossa. Esimerkiksi jatkuva trukin kuljettaminen on selän kannalta pahasta. A:n kohdalla ei ole ollut kysymys väliaikaisesta lyhyestä sairastamisesta vaan viikkoja kestäneestä oireilusta. Jos tällainen henkilö tulisi C:n vastaanotolle, kehottaisi hän potilasta vakavasti harkitsemaan matkalle lähtemistä. Jos sairauden aikana on pakko matkustaa, antaisi C kertomansa mukaan ohjeen huolehtia ainakin siitä, että lentomatkan aikana on mahdollisuus nousta välillä seisomaan.

C on edelleen kertonut, että jos lääkäri vastaanotolla katsoo työntekijän työkyvyttömäksi, tarkoituksena on, että työntekijä jää sairauslomalle. Normaalin käytännön mukaista ei ole, että tällainen henkilö, joka on katsottu työtehtäviinsä väliaikaisesti työkyvyttömäksi, jäisi työnantajan palvelukseen toisiin työtehtäviin.

D oli A:n kanssa edellisenä päivänä sopimansa mukaisesti tullut henkilöstöpäällikön luokse selvittämään A:n matkalla oloa. Ennen varsinaista neuvottelutilaisuutta henkilöstöpäällikkö oli selvittänyt D:lle, että A:n työsopimus tullaan purkamaan. Neuvottelutilaisuudessa henkilöstöpäällikkö oli ensin esittänyt oman näkemyksensä A:n menettelystä ja tämän jälkeen kehottanut A:ta itseä kertomaan oman näkemyksensä tapahtuneesta. A:lla ei D:n mukaan ollut ollut muuta lausuttavaa kuin se, että hän oli myöntänyt olleensa matkalla. Tilaisuudessa työnantajapuolelta oli purkuperusteena viitattu myös aikaisempiin tapahtumiin niitä tuossa yhteydessä kuitenkaan yksilöimättä ja esittämättä.

A itse on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että hänen selkänsä oli leikattu vuonna 1995. Leikkauksen jälkeen hänen selkänsä on edelleen ajoittain kipeytynyt ja hänellä oli ollut melko paljon tästä johtuvia sairauslomia. Lääkärissä käyntien yhteydessä hoito-ohjeeksi on suositeltu liikuntaa, minkä lisäksi hänelle on määrätty särkylääkkeitä. Helmikuussa ja maaliskuussa 2000 annetut hoito-ohjeet olivat olleet entisenkaltaiset. Lääkärin kanssa ei ollut puhetta mahdollisen lentomatkan vaikutuksista selän parantumiseen.

A:n mukaan hän oli vuoromestareiden kanssa etukäteen sopimalla aina tarpeen vaatiessa saanut vapaata osallistuakseen valmentajana nyrkkeilytapahtumiin. Vapaista on tullut sopia esimiehen kanssa yleensä noin kahta viikkoa aikaisemmin. A ei kuitenkaan ollut nyt kysymyksessä olevan ulkomaanmatkan johdosta ollut etukäteen yhteydessä esimieheensä sopiakseen mahdollisesta vapaasta. Tämä oli hänen mukaansa johtunut siitä, että koska hänellä jo alkuvuodesta 2000 oli ollut ongelmia selkänsä kanssa, hän oli ollut epävarma mahdollisuudestaan osallistua matkalle. Kaikki matkan edellyttämät järjestelyt oli jo kuitenkin ennen matkaa hoidettu A:n osalta samalla tavoin kuin muidenkin matkalle osallistujien kohdalla.

Nyrkkeilijöiden valmennustoiminta on A:n mukaan harrastustoimintaa, josta hänelle ei makseta palkkaan verrattavia korvauksia vaan ainoastaan joitakin kulukorvauksia. Nyt kysymyksessä olevalla matkalla A:n tehtävänä oli ollut selvittää ottelun järjestäjiltä tapahtumien aikataulut ja tutustua harjoittelupaikkoihin sekä selvittää nämä kilpailuun osallistujille. Lisäksi hän oli valvonut harjoituksia. Matkan edellyttämät lennot eivät A:n mukaan olleet rasittaneet hänen selkäänsä, koska lentojen aikana hänellä oli ollut mahdollisuus jaloitella.

A:n mukaan hänen työssään pituusleikkurilla selän kannalta hankalimpia töitä ovat raskaat nostoliikkeet. Tällaisia edellytetään muun muassa jätteen lusauksessa sekä akseleiden nostossa ja terien vaihdossa. Selkävaivan kannalta yksi pahimmista ajateltavista töistä on A:n mukaan trukilla ajaminen.

A:n palatessa matkalta häntä vastassa lentokentällä olivat olleet tehtaan työvoimapäällikkö ja käyttöpäällikkö. Työvoimapäällikkö oli kehottanut A:ta saapumaan tehtaalle henkilöstöpäällikön luokse seuraavana aamuna. A oli samana iltana ollut asian johdosta yhteydessä varapääluottamusmieheen. Henkilöstöpäällikön luona pidetyssä tilaisuudessa A:lta ei kertomansa mukaan ollut pyydetty selvitystä asiasta, vaan hänelle oli annettu kirjallinen ilmoitus työsopimuksen purkamisesta.

Purkuperusteiden oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään irtisanomissuojasopimuksen mukaan siinä mainittujen työntekijästä itsestään riippuvien syiden lisäksi syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:ssä, johon työnantaja on työsopimuksen purkamista koskevassa ilmoituksessa viitannut, on todettu, että työsopimus voidaan purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Saman lainkohdan mukaan tällaisena syynä on pidettävä sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä tai käyttäytymistä, jonka johdosta toiselta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista.

Työtuomioistuin toteaa, että se on muun muassa kanteessa mainitussa työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan koskevassa tuomiossaan 1982:10 todennut, että sairausloman palkan tarkoituksena on estää tai vähentää ansioiden menettämistä työkyvyttömyyden aiheuttaman poissaolon ajalta ja samalla turvata terveyden ja työkyvyn palaamista, ei sen sijaan vain järjestää ylimääräisiä palkallisia vapaapäiviä. Työtuomioistuin on katsonut työehtosopimuksen mukaiseen sairausloman palkkaa koskevaan järjestelmään kuitenkin kuuluvan, että toisen työn ottamiseen verrattavia tapauksia lukuun ottamatta työntekijä saa pitää lääkärin määräämän sairauslomansa loppuun sen estämättä, että jälkeenpäin voitaisiin osoittaa hänen parantuneen työkykyiseksi jo aikaisemmin. Jos työstään sairauslomalla oleva työntekijä menee vastaavanlaiseen työhön toiselle työnantajalle, hänellä ei ole tuolta ajalta oikeutta sairausloman palkkaan. Hoito-ohjeiden laiminlyöminen tai muu paranemisen vaarantaminen saattaa myös muodostaa vuoden 1970 työsopimuslain 13 §:n jälkimmäisessä virkkeessä tarkoitetun menettelyn, jota työntekijän on vältettävä.

Työnantajapuoli ei ole edes väittänyt, että A:n työkyky olisi ennen hänelle määrätyn sairausloman päättymistä kokonaan palautunut. Sen sijaan se on katsonut, että koska A oli tuntenut terveydentilansa parantuneen siinä määrin, että hän oli voinut lähteä työmatkana pidettävälle ulkomaanmatkalle, olisi hänen matkalle lähtemisen asemesta tullut ottaa yhteyttä työnantajaan ja tiedustella, oliko työnantajalla tarjota hänen terveydentilaansa soveltuvia työtehtäviä.

Lääkäri oli edellä todetuin tavoin todennut A:n työkyvyttömäksi. Työtuomioistuin katsoo, ettei työnantaja ole voinut kohtuudella edellyttää, että A:n olisi sairauslomansa aikana tullut parantumisensa edistyessä ottaa yhteyttä työnantajaan hänelle kulloisenkin terveydentilan kannalta mahdollisten työtehtävien osoittamiseksi. Tällainen vaatimus ei ole oikeuskäytännössä omaksuttujen periaatteiden mukainen eikä se myöskään vastaa käytännön työelämässä noudatettua menettelyä. Muutoinkin työtuomioistuin toteaa, että A:n kysymyksessä oleva matka on liittynyt hänen harrastustoimintaansa. Hänelle matkan aikana kuuluneiden tehtävien hoitamista ei voida esitetyn selvityksen mukaan pitää sellaisena toisen työn vastaanottamisena, johon hänellä ei sairausloman ajalla olisi ollut oikeutta.

Työtuomioistuimen ratkaisu

A:llä on alkuvuonna 2000 ennen kysymyksessä olevaa ulkomaanmatkaa ollut melko pitkään kestänyttä selkäoireilua, minkä johdosta hän on ollut sairauslomalla. Selkäsairauden vuoksi hänellä on myös aiemmin viime vuosina ollut useita sairauslomia. Huomioon ottaen A:lle selkäsairauden varalle annetut hoito-ohjeet ja kysymyksessä olevan kilpailumatkan laadusta esitetyn selvityksen ei A:n kuitenkaan työtuomioistuimen mielestä ole tullut havaita kilpailumatkalle osallistumisen olennaisesti vaarantavan hänen työkykynsä palautumista sairausloman aikana. Osallistuessaan kysymyksessä olevalle kilpailumatkalle A:n ei ole näytetty muutoinkaan laiminlyöneen hänelle annettuja selkäsairauden hoito-ohjeita. A:n matkalle osallistumisen ei ole myöskään näytetty vaikuttaneen hänen työkykynsä palautumiseen. A:n ei siten kilpailumatkalle osallistumisellaan voida katsoa menetelleen työsuhteeseen kuuluvan lojaliteettivelvoitteen vastaisesti.

Näin ollen Raflatac Oy:llä ei esitetyillä perusteilla ole ollut työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettua tärkeätä syytä A:n työsopimuksen purkamiseen eikä edes erityisen painavaa syytä sen irtisanomiseen. Sen sijaan työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että A:lle on ennen työsuhteen päättämistä irtisanomissuojasopimuksen 9 §:ssä edellytetyin tavoin varattu mahdollisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen perusteista.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Korvausvelvollisuus

Raflatac Oy on A:n työsopimuksen purkaessaan menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Yhtiö on tämän vuoksi velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Jos työsopimuksen päättämiseen ei edes irtisanomisella ole ollut oikeutta, määräytyy korvaus irtisanomissuojasopimuksen 13 §:ssä todetuin tavoin. Mainitussa sopimuskohdassa on lueteltu seikkoja, jotka otetaan huomioon korvausta alentavina ja lisäävinä tekijänä. Vakiintuneen sopimustulkinnan mukaan kysymyksessä oleva korvaus määräytyy kaikkien asiassa esille tulevien sopimuskohdassa mainittujen seikkojen perusteella tehtävän kokonaisarvion perusteella.

A:n työsuhde alkoi vuonna 1984. Hän on työsuhteen päättymisen jälkeen ollut työttömänä kouluttautuen sinä aikana uuteen ammattiin. Korvauksen määrään kokonaisuudessaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen kohtuullinen korvaus on 115 000 markkaa.

Raflatac Oy on lisäksi velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomisajan menetyksestä aiheutuneena vahinkona saamatta jääneen irtisanomisajan palkan, lomakorvauksen irtisanomisajalta sekä lomarahaa vastaavan erilliskorvauksen mainitulta ajalta. Kanteessa esitettyjä määriä ei näiltä osin ole riitautettu.

Oikeudenkäyntikulut

Metsäteollisuus ry ja Raflatac Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu, sen vaatimat toimenpiteet ja siitä aiheutuneet kustannukset työtuomioistuin katsoo kohtuullisen korvauksen määräksi 5 000 markkaa.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2001/20010036#idp446045760

2 ajatusta aiheesta “TT 2001-36 – Työsopimuksen purkaminen – luottamuspula – lojaliteettivelvollisuus”

  1. Paluuviite: 21. Luottamuspula työsuhteen päättämisperusteena

  2. Paluuviite: 26. Työsuhteen irtisanominen taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla | Työriitalakimies

Kommentointi on suljettu.