Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT 1987-17 koskien työntekijän työsopimuksen purkamista johtuen siitä että oli käyttäytynyt väkivaltaisesti työtoveriaan kohtaan.
Vaikka työntekijä oli käyttäytynyt väkivaltaisesti työtoveriaan kohtaan, hänen menettelyään ei pidetty sellaisena erityisen painavana perusteena, jonka nojalla työnantajalla olisi oikeus hänen työsopimuksensa irtisanomiseen.
Irtisanomisajalta maksettavaan palkkaan kuului myös korvaus vuosilomaedun menettämisestä.
Kysymys myös työnantajaliiton velvotavelvollisuuden täyttämisestä. (Ään.)
TUOMIO
KANNE
Kanteen perustelut
Kemian Työntekijäin Liitto on lausunut, että Ilmari Luomaluhta oli työskennellyt vastaajayhdistyksen jäsenyrityksen Espe Oy:n Kauhavan tehtaan liimausosastolla liimaajana. Työsuhde oli alkanut 3.1.1975. Hänen keskituntiansionsa oli elokuussa 1986 ollut 26,92 markkaa ja sen perusteella laskettu kuukausipalkka oli ollut 4 549,48 markkaa.
Yhtiö oli purkanut Luomaluhdan työsopimuksen 1.9.1986 työsopimuslain 43 §:n 2 momentin perusteella siitä syystä, että Luomaluhta oli tehnyt työtoverilleen väkivaltaa liimausosastolla 28.8.1986 sattuneessa välikohtauksessa.
Kauhavan tehtaan liimaamossa oli työskennellyt vakituisesti neljä työntekijää. Toisinaan heitä avustamassa oli ollut myös viides työntekijä. Liimaamon työntekijänä toimiva Maria Teppo oli 27.8.1986 keskeyttänyt liimaamossa avustamassa olleen työntekijän parhaillaan suorittaman työn ilmeisesti haluten hänen poistuvan liimaamosta. Työntekijä oli ilmoittanut Luomaluhdalle poistumisensa syyn.
Seuraavana aamuna 28.8.1986 Teppo oli tullessaan liimaamoon moittinut Luomaluhtaa siitä, että tämä oli kertonut avustavan työntekijän lähdön syystä muille työntekijöille. Luomaluhdan oudoksuessa moitteita Teppo oli kääntänyt kädessään olleen liimaruiskun Luomaluhtaa kohti yrittäen ruiskuttaa liimaa tämän kasvoille. Luomaluhta oli saanut väistetyksi viime hetkessä, jolloin liimaa oli roiskunut hänen puseronsa selkämykselle. Luomaluhta oli tarttunut liimaruiskuun ja yrittänyt vääntää sen Tepon käsistä pois. Samalla hän oli kehottanut erästä toista työntekijää laittamaan liimahanan kiinni. Kuitenkin oli kestänyt useamman minuutin ajan ennen kuin hän oli saanut hanan suljetuksi. Koko ajan liimaruiskua käyttänyt Teppo oli pitänyt kiinni ruiskusta ja Luomaluhta puolestaan häntä kädestä sekä ruiskusta estäen näin enemmän ruiskuttelun. Tässä yhteydessä Tepon käteen oli tullut mustelma. Vamman terveyskeskuslääkäri oli samana päivänä todennut vähäiseksi. Se ei tulisi jättämään pysyviä jälkiä.
Yhtiön työnjohtaja oli 1.9.1986 kutsunut Luomaluhdan luokseen. Saapuvilla olivat olleet heidän lisäkseen yhtiön tuotantopäällikkö, työntutkija ja pääluottamusmies. Työnjohtaja oli esittänyt, että Luomaluhta sanoisi työsopimuksensa irti. Luomaluhdan kieltäydyttyä työnjohtaja oli antanut hänelle kirjekuoressa ilmoituksen työsopimuksen purkamisesta. Luomaluhta oli välittömästi ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt purkamisen perustetta ja oli pyytänyt irtisanomissuojasopimuksen mukaisia menettelytapaohjeita. Tuotantopäällikkö oli kuitenkin ilmoittanut, etteivät ohjeet olleet tarpeen. Luomaluhdan työsuhde oli päättynyt työvuoron päättyessä.
Liittojen välisessä neuvottelussa 20.10.1986 työnantajaliiton asiamies oli tukenut työnantajan menettelyä ja katsonut työsuhteen purkamisen tapahtuneen työsopimuslain mukaisesti. Työnantajaliitto oli kieltäytynyt vaikuttamasta siihen, että Luomaluhdan työsuhde kantajaliiton vaatimuksen mukaisesti palautettaisiin. Työnantajaliitto ei myöskään ollut suostunut keskustelemaan korvauksesta.
Luomaluhta oli 28.8.1986 sattuneessa välikohtauksessa toiminut itsepuolustukseksi. Hänen tarkoituksenaan ei ollut ollut vahingoittaa 64-vuotiasta työtoveriaan, vaan estää häntä ruiskuttamasta terveydelle vaarallista liimaa kasvoilleen. Luomaluhta ei ollut aikaisemmin saanut varoituksia tai huomautuksia.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Espe Oy on päättäessään Luomaluhdan työsopimuksen ilman erityisen painavaa syytä menetellyt irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n vastaisesti. Liitto on myös vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Luomaluhdalle irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n perusteella irtisanomisajan palkkana neljältä kuukaudelta 18 197,92 markkaa sekä vuosilomakorvauksena irtisanomisajalta 1 938,24 markkaa, kummatkin erät 16 %:n korkoineen 1.9.1986 lukien, sekä irtisanomissuojasopimuksen 16 ja 17 §:n mukaisena korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 90 993,60 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Kemian Työntekijäin Liitto on pyytänyt työtuomioistuinta harkitsemaan, ovatko edellytykset Luomaluhdan työsuhteen palauttamiselle olemassa. Mikäli työsuhteen palauttamisedellytysten katsotaan olevan olemassa, Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Luomaluhdalle irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n mukaisena vaihtoehtoisena korvauksena 10 kuukauden palkkaa vastaavat 45 494,80 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.
Edelleen Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Espe Oy on 1.9.1986 purkanut palveluksessaan yli 10 vuotta liimaajana olleen Ilmari Luomaluhdan työsopimuksen sillä perusteella, että Luomaluhta on 28.2.1986 käyttäytynyt väkivaltaisesti hänen kanssaan liimaamossa työskennellyttä Maria Teppoa kohtaan. Ennen Luomaluhdan työsuhteen purkamista Teppo on toimittanut työnantajalle poliisiviranomaisen laatiman, tapahtumapäivänä tekemäänsä ilmoitukseen perustuvan rikosilmoituksen ja lääkärinlausunnon vammastaan. Rikosilmoituksessa Teppo on kertonut Luomaluhdan vääntäneen työpaikalla sattuneen sanaharkan jälkeen häntä kädestä ja peukalosta saadakseen otetuksi häneltä pois hänen työvälineenä käyttämänsä liimapistoolin. Lääkärinlausunnon mukaan Tepolla on ollut peukalon tyvessä mustelma, jota lääkäri on pitänyt vähäisenä.
Ennen purkamisen toimittamista työnantajan puolelta on samassa tilaisuudessa kuultu Luomaluhtaa. Hän on myöntänyt käyneensä käsiksi Teppoon, mutta selittänyt sen tapahtuneen itsepuolustukseksi.
Työtuomioistuimessa on kuulusteltu todistajana tapahtumahetkellä liimaamossa myös paikalla ollutta työntekijää. Hänen lausumansa mukaan ennen kuin Luomaluhta on ryhtynyt ottamaan liimapistoolia pois Tepolta tämä on ruiskuttanut tahallaan liimaa Luomaluhdan päälle. Todistajien kuulustelussa on myös selvinnyt, että liimaamossa tapahtuman jälkeen käynyt työnjohtaja on todennut liiman jälkiä Luomaluhdan työvaatteiden selkäpuolella.
Asian selvittämistä työpaikalla on vaikeuttanut se, että tapahtuman nähnyt, edellä mainittu työntekijä on työnjohtajan häneltä asiaa tiedustellessa ilmoittanut, ettei hän halunnut ottaa kantaa asiaan. Myöhemmin hän on ilmoittanut halukkuutensa kertoa asiasta.
Työtuomioistuimessa esitetty selvitys osoittaa, että Teppo on omalla käyttäytymisellään antanut aihetta Luomaluhdan menettelylle. Siitä huolimatta, että Luomaluhdan olisi pitänyt varoa vahingoittamasta Teppoa, työtuomioistuimen mielestä liimaruiskun poisottaminen Tepon käsistä ei ole ollut sellaista väkivaltaa, joka olisi työsopimuslain 43 §:n mukaan oikeuttanut työnantajan purkamaan Luomaluhdan työsopimuksen. Työtuomioistuin katsoo myös jääneen näyttämättä, että Luomaluhdan menettelyä olisi pidettävä sellaisena erityisen painavana perusteena, jonka nojalla työnantajalla olisi oikeus irtisanomissuojasopimuksen mukaan hänen työsopimuksensa irtisanomiseen.
Työtuomioistuimen ratkaisu
Espe Oy, jolla ei ole ollut Luomaluhdan työsuhteen päättämiseen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua irtisanomisperustetta, on velvollinen suorittamaan hänelle korvauksen lisäksi myös palkan irtisanomisajalta. Irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n ja myös työsopimuslain 38 a §:n 1 momentin mukaan työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta. Täyteen palkkaan on katsottava kuuluvan korvaus saamatta jääneestä vuosilomaedusta. Korkein oikeus on tuomiossaan 1986 II 124 asettunut tälle kannalle. Työtuomioistuimen mielestä irtisanomissuojasopimuksen vastaavan sisältöinen määräys on ymmärrettävä samalla tavoin kuin lain säännöskin.
Luomaluhdan menettelyä ei työtuomioistuimen mielestä voida pitää sinänsä esteenä hänen työsuhteensa jatkamiselle. Yhtiön toiminnan laajuudesta esitetyn selvityksen perusteella Luomaluhdan työsuhteen palauttamiselle on ilmeisiä edellytyksiä. Kun jutussa on näytetty, että työnantajan puolelta on Luomaluhtaa pidetty työtehtävistään hyvin suoriutuvana, työtuomioistuimen mielestä olosuhteet ovat sellaiset, että edellytyksiä on puretun työsuhteen palauttamiselle, johon Luomaluhta on ilmoittanut olevansa halukas.
Työtuomioistuimen ratkaisu
Työnantajaliitto on hyväksynyt työnantajan menettelyn liittojen välisissä neuvotteluissa. Asianosaisliittojen asiana on neuvotteluissaan pyrkiä mahdollisuuksien mukaan myös selvittämään asiaan vaikuttavien tosiseikkojen totuudenmukaisuus. Tapahtumien kulun täsmällistä selvittämistä on haitannut kuitenkin Luomaluhdan ja Tepon kertomusten ilmeinen ristiriitaisuus ja saatavilla olevan selvityksen vähäisyys. Näissä oloissa ja kun otetaan huomioon, että Tepon vammautuminen on johtunut Luomaluhdan menettelystä, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Työnantajain Yleinen Ryhmä olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/
Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/1987/19870017
Paluuviite: 20. Sopimaton käytös oikeutuksena työsopimuksen päättämiseen