Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2001-48 koskien työntekijän työsopimuksen purkamista johtuen asiakkaiden ilmoittamasta sopimattomasta käytöksestä ja puhetavasta.
Työntekijälle oli pidetty puhuttelu asiakaspalautteista ja hänen käyttäytymisestään asiakkaiden luona. Vastaava puhuttelu oli pidetty noin 10 kuukautta myöhemin, jolloin työntekijälle oli myös annettu työsopimuksen purkuehtoinen varoitus. Saamastaan varoituksesta huolimatta työntekijä oli jälleen noin viiden kuukauden kuluttua käyttäytynyt sopimattomasti asiakaspalvelutilanteessa ja samalla käyttänyt työnantajan edustajasta ilmaisuja, jotka tämä oli perustellusti kokenut loukkaaviksi.
Työntekijän käyttäytymisen ei ollut näytetty muodostaneen sellaista tärkeää syytä, jonka vuoksi työnantajalla olisi ollut oikeus päättää työntekijän työsopimus välittömästi irtisanomisaikaa noudattamatta. Sen sijaan yhtiöllä oli ollut irtisanomissuojasopimuksen edellyttämät erityisen painavat perusteet irtisanoa työntekijän työsopimus.
Asia oli ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei työntekijäliiton voitu jäsenyrityksensä virheellisen menettelyn hyväksyessään katsoa laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvaa valvontavelvollisuutta.
TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 48
KANNE
Vaatimukset
Sähköalojen ammattiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin
velvoittaa Konecranes Nordic Oy:n maksamaan sähköasentaja A irtisanomisajan palkkaa 68 266,24 markkaa laillisine korkoineen 16.2.2000 lukien,
velvoittaa Konecranes Nordic Oy:n maksamaan korvausta perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 246 604,80 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,
tuomitsee Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:in hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja
velvoittaa Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:in ja Konecranes Nordic Oy:n korvaamaan Sähköalojen ammattiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.
Perusteet
A oli ollut Konecranes Nordic Oy:n palveluksessa 1.8.1968 alkaen. Yhtiö purki A:n työsopimuksen 16.2.2000. Purkuperusteeksi yhtiö ilmoitti A:n herjaavan käyttäytymisen Stora Enson Varkauden tehtaalla PK 4:n nosturityömaalla 14.2.2000. Herjaus oli yhtiön mukaan kohdistunut työnantajan edustajaan.
A:n ja yhtiön työnjohtajan B välille oli 14.2.2000 syntynyt erimielisyyttä töiden järjestelystä työmaalla. Työmaata ei ollut järjestetty yhtiössä yleisesti noudatettavalla tavalla. Töitä oli teetetty vajaalla miehityksellä ja tämä oli aiheuttanut tarpeetonta kiirettä. A oli ollut huolissaan siitä, miten työkohde saataisiin tehtyä valmiiksi. Hän ei ollut keskustelun aikana syyllistynyt kunnianloukkausrikoksiin.
Työsopimuslain (1970) 43 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan kunnianloukkaus työsopimuksen purkuperusteena tulee kysymykseen, kun työntekijä törkeästi loukkaa työnantajan, tämän perheenjäsenen, työnantajan sijaisen tai työtoverin kunniaa tai tekee heille väkivaltaa. Työsopimuslaissa tarkoitettu törkeä kunnianloukkaus vastaa rikoslain 24 kuvun 10 §:ssä tarkoitettua kunnianloukkausta.
Työnantajalla ei ollut työsopimuslain edellyttämää työsopimuksen purkamisperustetta eikä edes irtisanomisperustetta.
Tuntipalkkaa kuukausipalkaksi muunnettaessa tulee työehtosopimuksen mukaan käyttää kerrointa 169. A:n kuukausipalkka saatiin siten kertomalla hänen keskituntiansionsa 60,80 markkaa kertoimella 169, jolloin vaatimusten laskuperusteena käytetyksi kuukausipalkaksi muodostuu 10 275,20 markkaa. A oli ollut työttömänä työsuhteen päättymisestä lähtien.
Työnantajaliitto oli tukenut työnantajan selvästi työehtosopimuksen vastaista menettelyä. Työnantajaliitto oli näin laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti ja liittojen välillä pääsemättä sovintoon.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Metalliteollisuuden keskusliitto, MET on vastauksessaan, johon Konecranes Nordic Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.
Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on lisäksi vaatinut Sähköalojen ammattiliiton velvoittamista korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:in ja Konecranes Nordic Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Kanteen kiistämisen perusteet
A oli aikaisemmin työskennellyt työnantajan tehtaalla Hyvinkäällä suoraan työnjohdon alaisena. Yhtiön liiketoiminnan kasvaessa hän oli jo 1970-luvun lopussa siirtynyt pääasiassa tehdasalueen ulkopuolella toimivaksi asentajaksi. A oli vuodesta 1987 lähtien asunut Varkauden seudulla ja hän oli toiminut asentajana Itä-Suomen alueella. Yhtiön toimittamien laitteistojen asentaminen oli ajan myötä muuttunut projektikohtaiseksi, asiakaslähtöiseksi toiminnaksi, jossa oli tärkeää sovittaa eri toimintavaiheet yhteen useiden eri toimittajien suorittamien työvaiheiden ja varsinkin asiakkaan tarpeiden kanssa. Yhtiön asentajilla ei projektikohteissa ollut koko ajan työnjohtajaa ohjaamassa ja valvomassa työntekoa.
Työnantaja oli useasti saanut asiakkailta negatiivista palautetta A:n käyttäytymisestä. Hän oli eri tilanteissa moittinut yhtiön tuotteita ja toimintatapoja asiakkaiden kuullen. Asiasta oli keskusteltu A:n kanssa 11.11.1998, jolloin hän oli myöntänyt arvostelleensa yhtiön tuotteita luvaten jatkossa harkita puheitaan asiakkaiden edustajien paikalla ollessa. Keskustelun syynä olivat olleet muun muassa Varkauden Enson tuotantolaitoksella sattuneen nosturin putoamisen selvittämiseen liittyneet tapahtumat.
A:n käyttäytyminen oli kesällä 1999 johtanut asiakaspalautteeseen, jonka mukaan häntä ei hänen käyttäytymisensä vuoksi hyväksytty asennustöihin asiakaspalautteen antaneen yhtiön laitokselle. Edelleen hänen käyttäytymisensä oli johtanut uuteen palaveriin 5.9.1999, koska hän oli jälleen asiakkaiden kuullen arvostellut niin asiakkaita kuin työnantajaansakin. Lisäksi A oli kirjoittanut työnantajaa koskevaa kritiikkiä asiakkaalle annettuun huolto- ja tarkastuspöytäkirjaan. Kritiikki oli vaikeuttanut asiakkaan ja työnantajan välisiä suhteita. Palaverissa oli käsitelty myös tilannetta, jossa A oli asiakkaalta saadun ilmoituksen mukaan lähtenyt pois työmaalta ja jättänyt työnsä hoitamatta. Palaverissa hänelle oli annettu varoitus työsuhteen purkamisen uhalla. Asiakaspalautteesta ja A:n käyttäytymisestä käytyjen keskustelujen yhteydessä hänelle oli tarjottu mahdollisuutta palata työskentelemään Hyvinkäälle työnantajan tehtaalle suoraan työnjohdon alaisuuteen. Työskennellessään tehtaalla A ei olisi ollut suoraan tekemisissä asiakkaiden kanssa.
A oli 14.2.2000 ollut asiakkaan työmaalla, jossa työnjohtajan tehtäviä oli väliaikaisesti hoitanut työnantajan palveluksessa ollut myyntineuvottelija B. Paikalla oli ollut myös asiakkaan työnjohtaja sekä palovartija, joiden kanssa oli selvitetty joitakin työolosuhteisiin liittyneitä asioita. A oli tässä tilanteessa hermostunut ja haukkunut työnjohtajana toimineen myyntineuvottelijan asiakkaan edustajien läsnäollessa.
Työnantaja oli 16.2.2000 purkanut A:n työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 3 kohdan nojalla. Purkamisen perusteena oli ollut työntekijän herjaavan käyttäytyminen 14.2.2000 työnantajan edustajaa kohtaan asiakasyrityksen edustajan läsnäollessa.
A oli toistuvasti asiakkaiden ja asiakkaiden edustajien kuullen arvostellut työnantajan toimittamia tuotteita, työnantajaa ja työnantajan edustajia. Hän oli asiasta käytyjen vakavien keskustelujen jälkeen jatkanut työnantajalle vahingollista menettelyään ja vielä varoituksen saatuaankin toiminut varoituksista piittaamatta arvostellen asiakkaan edustajan läsnäollessa työnantajaa ja esimiestä. Arvostelu oli ollut kovaäänistä ja halventavaa. A:n olisi täytynyt ymmärtää käyttäytymisensä merkitys sen jälkeen, kun häntä oli asian johdosta puhuteltu ja varoitettu. Hän oli epäasiallisella käyttäytymisellään toistuvasti vaarantanut työnantajansa asiakassuhteita ja oli vaikeuttanut esimiestensä yhteistoimintaa asiakkaiden kanssa. Menettely oli ollut toistuvaa ja jatkuvaa. A:n käyttäytyminen oli jo vaikuttanut asiakassuhteiden hoitamiseen, koska häntä ei ollut voitu käyttää asennustöissä tiettyjen asiakkaiden tuotantolaitoksilla. A:n käyttäytyminen oli ollut voimakkaassa ristiriidassa hänen asemassaan olevalta henkilöltä vaadittavan käyttäytymisen kanssa.
A:n epäasiallisen käyttäytyminen työnantajan edustajia ja työnantajaa kohtaan, hänen suhtautumisensa työtehtävien hoitamiseen sekä se, ettei hän varoituksista ja keskusteluista huolimatta ollut ottanut ojentuakseen, osoittivat kokonaisuudessaan sellaista käyttäytymistä, jonka johdosta työnantajalta ei kohtuuden mukaan voitu vaatia työsuhteen jatkamista. A:n epäasiallinen käyttäytyminen oli ollut tärkeä syy purkaa hänen työsopimuksensa. Mitään suoraa rinnastusta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 3 kohdan ja rikoslain 24 luvun 10 tai 9 §:n välillä ei ollut tarkoitettu tehtäväksi. Kysymys ei ollut rikosoikeudellisesta tunnusmerkistöstä eikä rikokseen syyllistymisestä, vaan henkilön käyttäytymisen arvioimisesta. A oli halventanut työnantajan edustajaa olosuhteissa, joissa teko ollut omiaan aiheuttamaan erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa ja teko oli kokonaisuutena arvioiden törkeä, ottaen huomioon hänen käyttäytymisensä jatkuminen ja toistuminen varoituksista huolimatta. Siinä tapauksessa, että A:n käyttäytymistä ei pidettäisi tärkeänä syynä työsopimuksen purkamiselle, oli sitä joka tapauksessa pidettävä irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n ja työsopimuslain 37 §:n 2 momentin vastaisena erityisen painavaa syynä työsopimuksen irtisanomiselle.
Mahdollista korvauksen määrää arvioitaessa olisi otettava huomioon A:n oma käyttäytyminen. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota hänen eri aikoina toistuvasti tapahtuneeseen työnantajan ja työnantajan edustajien halventamiseen, joka oli jatkunut annetuista varoituksista huolimatta. Tuntipalkkaa kuukausipalkaksi muunnettaessa tuli kertoimena irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n 7 kohdan nojalla käyttää 160. A:n kuukausipalkka olisi siten 160 kertaa 60,80 markkaa eli 9 728 markkaa.
Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
A:n työsuhde ja työsopimuksen purkaminen
A on työskennellyt Konecranes Nordic Oy:n palveluksessa 1.8.1968 alkaen. A työskenteli usean vuoden ajan yhtiön Hyvinkään tehtaalla nosturisähköasentajana ja siirtyi 1970-luvun lopussa pääasiassa tehdasalueen ulkopuolella toimivaksi asentajaksi. Vuodesta 1986 lähtien hän on toiminut asentajana yhtiön Varkauden huoltopisteessä.
A:n on 14.2.2000 ollut määrä yhdessä erään toisen asentajan kanssa aloittaa nosturin korjaustyö Stora Enson Varkauden tehtaalla paperikone 4:llä. A on ollut tyytymätön työjärjestelyihin ja olosuhteisiin ja asiakasyhtiön edustajan kuullen arvostellut voimakassanaisesti Konecranes Nordic Oy:n puolelta työnjohtajan tehtäviä väliaikaisesti hoitanutta B:tä.
Yhtiö on 16.2.2000 vedoten työsopimuslain (1970) 43 §:n 2 momentin 3 kohtaan purkanut A:n työsopimuksen sillä perusteella, että A oli 14.2.2000 käyttäytynyt asiakasyhtiön tehtaalla herjaavasti työnantajan edustajaa kohtaan asiakasyhtiön edustajan läsnä ollessa. Samassa yhteydessä on työnantajan puolelta todettu, että vastaavanlaisia työsopimuslain rikkomuksia oli A:lla ollut aiemminkin.
Konecranes Nordic Oy on viimeksi mainituilta osin täsmentänyt purkuperusteita erimielisyysneuvotteluissa niin, että yhtiö oli useaan otteeseen saanut asiakkailta kielteistä palautetta A:n käyttäytymisestä. A oli moittinut yhtiön tuotteita ja toimintatapaa asiakkaiden kuullen. Asiasta 11.11.1998 pidetyssä palaverissa A oli myöntänyt arvostelleensa ehkä turhankin kärkevästi yhtiön tuotteita ja luvannut jatkossa harkita puheitaan asiakkaiden kuullen.
Erimielisyysmuistion mukaan A:n käyttäytyminen oli seuraavan kerran antanut aihetta palaveriin 5.9.1999. A oli asiakkaille arvostellut niin asiakkaita kuin työnantajaakin. A oli myös yhdessä tapauksessa kirjoittanut työnantajaa koskevan kritiikkinsä asiakkaalle annettuun huolto- ja tarkastuspöytäkirjaan. A:lle oli muistion mukaan tässä yhteydessä annettu varoitus uhalla, että jos vastaavanlainen käytös toistuu, työnantaja tulee purkamaan A:n työsopimuksen.
Työsopimuksen purkamisperusteista esitetty selvitys
Työtuomioistuimelle on esitetty pääluottamusmies E:n laatimat muistiot keskusteluista 11.11.1998 ja 5.9.1999.
Ensin mainitun keskustelun aiheena oli ollut A:n käyttäytyminen asiakkaiden luona. Työnantajan puolelta oli muun muassa todettu, että A oli moittinut yhtiön tuotteita ja toimintatapoja asiakkaille. A:n käyttäytymisen johdosta kaikki asiakkaat eivät halunneet A:n palveluja, asiakaspalvelu kärsi ja huoltosopimukset olivat vaarassa. Muistion mukaan A oli luvannut harkita puheitaan asiakkaiden kuullen. Tähän neuvotteluun osallistuneista on työtuomioistuimessa kuultu varatoimitusjohtaja C:tä, johtaja D:tä, E:tä ja A:ta. He ovat kukin osaltaan vahvistaneet muistion vastaavan käytyä keskustelua. Muistioneuvottelun pitämiseen oli muun ohella johtanut Enson Varkauden tehtaan kuorimolla tapahtunut onnettomuus, jossa kevytnosturijärjestelmä oli pudonnut alas ja työntekijä oli loukkaantunut. A oli saapunut paikalla välittömästi onnettomuuden tapahduttua ja ulkopuolisten henkilöiden läsnä ollessa kyseenalaistanut yhtiön laitteiden laadukkuuden ja huollon toimivuuden. Myöhemmin oli käynyt selville, että onnettomuus oli johtunut nosturin virheellisestä käytöstä.
Neuvottelussa 5.9.1999 oli käsitelty Stora Ensolta ja Lujabetoni Oy:ltä tulleita A:ta koskeneita asiakaspalautteita sekä A:n huolto- ja tarkastuspöytäkirjaan kirjoittamia huomautuksia. Neuvottelusta laaditun muistion mukaan C paheksui A:n toimintaa ja ilmoitti, ettei työnantaja tule vastaisuudessa hyväksymään tällaista asiainhoitoa. Hän ilmoitti edelleen muistion mukaan A:lle, että yhtiö puuttuu tulevaisuudessa asioihin ankarammin ja seurauksena voi olla työsuhteen purku.
Asiakaspalaute Stora Ensolta oli johtunut siitä, että Stora Ensolle oli toimitettu nosturi, jonka soveltuvuus kaikkiin kyseisen paperikoneen edellyttämiin tehtäviin oli jossakin määrin epäselvää. Tällöin A oli todennut asiakasyrityksen edustajalle, että myyjä ei ollut tainnut tietää, mitä myy eikä ostaja, mitä ostaa.
Konecranes Nordic Oy oli 16.6.1999 saanut asiakaspalautteen Lujabetoni Oy:ltä Varkaudesta. Asiakaspalautteen yhtiössä vastaanottanut tarkastaja F on todistajana kertonut, että asiakasyrityksen betoniaseman nosturi oli rikkoontunut, minkä vuoksi työt betoniasemalla olivat keskeytyneet. A oli 15.6.1999 käynyt toteamassa vian ilmoittaen tulevansa korjaamaan sen seuraavana päivänä. A oli käynyt betoniasemalla 16.6.1999 ilmoittamassa, ettei hän joutanut nosturia korjaamaan, koska hänen lomansa painoivat päälle. Yhtiön toinen asentaja oli myöhemmin käynyt suorittamassa nosturin korjaamisen. Lujabetoni Oy:n työnjohtaja oli palautteessaan ilmoittanut F:lle, ettei A:ta tulla tarvitsemaan heidän yhtiönsä töissä. A itse on työtuomioistuimessa kertonut siirtäneensä tehtävän toiselle asentajalle sen vuoksi, että hän itse oli joutunut lähtemään kiireelliseen korjaustehtävään hänen omassa piirissään Joroisilla olleeseen yritykseen.
Muistion 5.9.1999 mukaan A oli myöntänyt kirjoittaneensa erään yrityksen huolto- ja tarkastuspöytäkirjaan asiat kärkevästi. Hän oli pyytänyt asiantuntija-apua lähimmältä esimieheltään saamatta minkäänlaista vastausta. Hermostuttuaan asian ”pompotteluun” hän oli kirjoittanut lisäykset pöytäkirjoihin. Työtuomioistuimessa kuultuna A on ilmoittanut, että kyseiset merkinnät oli tehty vain Konecranes Nordic Oy:n pöytäkirjakappaleisiin ja että asiakasyritykselle nämä huomautukset eivät olleet välittyneet.
Kantajaliitto on väittänyt, että muistioon kirjattu työsopimuksen purkamisen uhka on liittynyt vain kyseisiin pöytäkirjamerkintöihin. C on kuitenkin työtuomioistuimessa vahvistanut, että varoitus oli kohdistunut koko A:n esillä olleeseen menettelyyn muistioon kirjatun mukaisesti. C on lisäksi kertonut tarjonneensa hyvänä ammattimiehenä pitämälleen A:lle mahdollisuutta siirtyä pois asiakaspalvelusta työskentelemään yhtiön Hyvinkään tehtaalle. Tästä Joroisilla asuva A oli kuitenkin kieltäytynyt.
Tapahtumista 14.2.2000 A on työtuomioistuimessa kertonut, että hänen piti yhtiön erään toisen asentajan kanssa aloittaa paperikone 4:n radio-ohjaimen asennus. A oli kuitenkin asentajatoverinsa kanssa joutunut heti aamulla korjaamaan vikoja muissa työkohteissa ja hän oli saapunut paikalle noin kello 10. Paikalla oli ollut työnjohtajana B, joka oli selvittänyt työtehtävää. Asentajat olivat kuitenkin joutuneet uudestaan lähtemään korjaustehtävään. Samassa yhteydessä oli selvinnyt, että Varkauden neljän asentajan normaalivahvuudesta yksi oli työajan lyhennysvapaalla ja toinen komennuksella Iisalmessa, vaikka alkava projekti olisi edellyttänyt kahden asentajan työpanosta. Tästä A oli hermostunut ja sanonut B:lle, että vieläkö löytyisi tyhmempiä työnjohtajia firman sisältä vai pitäisikö ruveta pylväsilmoituksella etsimään firman ulkopuolelta.
B on kertonut selvitelleensä työjärjestelyjä asiakasyhtiön edustajan aluesähkömestari G:n kanssa, kun A tuli asennustavaroiden kanssa paikalle. A:n menettely oli ollut esimiehen suoraa ja halventavaa arvostelua, joka oli lisäksi tapahtunut asiakkaan kuullen.
G on kertonut olleensa Konecranes Nordic Oy:n asiakkaan edustajana 14.2.2000 tarkastelemassa tulevaa vaurioituneen hytin irroitusta B:n kanssa, kun A oli saapunut paikalle ja aloittanut työjärjestelyjen moittimisen. Töiden järjestelyssä oli ollut kysymys siitä, millä tavalla hytin poisto suoritetaan. A:ta olivat tilanteessa ärsyttäneet paperikonesalin liian lämpöiset ja kosteat työolosuhteet sekä työjärjestelyt. Työnantaja oli lisäksi A:n mielestä varannut tehtävään liian vähän työntekijöitä. G:n mukaan A:lla oli muulloinkin tapana purnata saamistaan työtehtävistä. Yleensä näihin tilanteisiin saattoi liittyä myös huumoria, mutta nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa sellaisesta ei ollut kysymys.
Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että A:n käyttäytymistä asiakkaiden luona ja häntä koskeneita asiakaspalautteita on käyty läpi puhuttelussa 11.11.1998. Lisäksi A:n käyttäytymistä ja asiakaspalautteita on käsitelty puhuttelussa 5.9.1999, jolloin hänelle on myös annettu varoitus menettelyn jatkumisen varalle. Esitetty selvitys myös osoittaa, että A on saamastaan varoituksesta huolimatta 14.2.2000 käyttäytynyt sopimattomasti asiakaspalvelutilanteessa ja samalla käyttänyt sanontoja, jotka B on perustellusti kokenut häntä loukkaaviksi.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset
Sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan työnantaja voi purkaa työsopimuksen työsopimuslain (1970) 43 §:ssä tarkoitetulla perusteella. Mainitun lainkohdan mukaan työsopimus voidaan purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Tällaisena syynä on pidettävä sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä tai käyttäytymistä, jonka johdosta toiselta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Tärkeänä syynä on tässä tapauksessa pidetty A:n epäasiallista käyttäytymistä työnantajan edustajaa kohtaan. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa sopimuksen, kun työntekijä törkeästi loukkaa työnantajan, työnantajan sijaisen tai työtoverinsa kunniaa.
Irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta työntekijästä johtuvasta syystä ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeen mukaan erityisen painavana syynä pidetään sellaista työntekijästä itsestään riippuvaa syytä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.
Työtuomioistuimen ratkaisu
A:ta on ennen työsopimuksen purkamista ensin huomautettu vastaavanlaisen menettelyn johdosta ja sen jälkeen varoitettu. Näille toimenpiteille on osoitettu olleen asialliset perusteet. A:lle on myös varattu tilaisuus siirtyä pois asiakaspalvelutehtävistä, mistä A on kuitenkin kieltäytynyt.
Työnantaja samoin kuin vakituinen asiakaskunta ovat A:n pitkän työuran aikana oppineet tuntemaan tämän käyttäytymistä eri tilanteissa ja suhtautumista saamiinsa tehtäviin. Joiltakin osin siihen on suhtauduttu sallivasti. Kielenkäyttö ja arvostelu työnantajaa kohtaan voi työpaikoilla olla ajoittain voimakastakin ilman, että siihen olisi perusteita puuttua. Kuitenkin erityisesti tilanteet, jotka ovat liittyneet asiakassuhteisiin, ovat antaneet työnantajalle perustellun aiheen edellyttää A:n asemassa olevan henkilön pidättyvän työnantajan etujen vastaisesta menettelystä. Työnantajan puolelta on myös selkeästi ilmoitettu A:lle, ettei tämän kaikkia menettelytapoja asiakaspalvelutilanteissa hyväksytä. Kun A saamastaan varoituksesta huolimatta on jatkanut sopimatonta menettelyään, työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää A:n työsuhteen jatkamista.
A:n käyttäytyminen varoitukseen johtaneissa tapahtumissa ja myös työsuhteen purkamista edeltäneessä tapahtumassa ei ole kuitenkaan näytetty muodostaneen sellaista tärkeää syytä, jonka vuoksi työnantajalla olisi ollut oikeus päättää A:n työsopimus välittömästi irtisanomisaikaa noudattamatta. Sen sijaan yhtiöllä on ollut irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n edellyttämät erityisen painavat perusteet irtisanoa A:n työsopimus.
Työtuomioistuimen ratkaisu
Korvausvelvollisuus
Konecranes Nordic Oy:llä on edellä todetun mukaisesti ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaiset perusteet päättää A:n työsopimus. A ei siten ole oikeutettu vaatimaansa korvaukseen työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta päättämisestä.
Konecranes Nordic Oy on kuitenkin päättänyt A:n työsopimuksen noudattamatta irtisanomissuojasopimuksen mukaista irtisanomisaikaa. Tältä osin A on oikeutettu vaatimaansa korvaukseen saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta. Osapuolet ovat kuitenkin jääneet erimielisiksi siitä, käytetäänkö tuntipalkkaa kuukausipalkaksi muunnettaessa kertoimena lukua 160 vai 169.
Työehtosopimuksen kuukausipalkan laskentatilanteita koskevan määräyksen mukaan muuntokerroin on 169, mikä vastaa kuukauden vakiotuntimäärää työajan ollessa 8 tuntia päivässä. Irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n 7 kohdan mukaan lomautetun työntekijän irtisanoutuessa korvausta laskettaessa yhtä irtisanomisajan kuukautta vastaava korvaus saadaan kertomalla työntekijän henkilökohtainen aikapalkka luvulla 160. Edelleen irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan työsopimuksen purkutilanteessa irtisanomisajan menetyksestä syntynyt vahinko on korvattava sopimuksen 3 §:n 1 kappaleen mukaisesti. Viimeksi mainitun määräyksen mukaan työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle irtisanomisajan palkan keskituntiansion mukaan ja irtisanomisajalta menetetyn vuosilomakorvauksen.
Työtuomioistuimelle ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, mitä erilaisilla laskentamääräyksillä on tarkoitettu. Tässä tilanteessa määräyksiä tulkittaessa on ratkaiseva merkitys annettava määräysten sanamuodolle.
Sanamuotonsa mukaan irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n 7 kohdan määräys koskee ainoastaan lomautettua työntekijää hänen irtisanoutuessaan. Kun tähän kohtaan ei ole sopimuksen muissa korvausmääräyksissä viitattu, on tulkittavissa, että se on tarkoitettu sovellettavaksi vain sanamuotonsa mukaisissa erityistilanteissa. Tätä käsitystä tukee myös se, että korvausmääräysten tarkoituksena on täysimääräisesti korvata irtisanomisajan menetyksestä aiheutunut vahinko. Tämän vuoksi ja muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että kertoimena nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa on käytettävä lukua 169.
Valvontavelvollisuus
Konecranes Nordic Oy on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti siinä suhteessa, että se on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomisaikaa noudattamatta. Asia on ollut kuitenkin siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n voida jäsenyrityksensä virheellisen menettelyn hyväksyessään katsoa laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvaa valvontavelvollisuutta.
Oikeudenkäyntikulut
Asian epäselvyyden vuoksi osapuolilla on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi heidän on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/
Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2001/20010048