TT:2002-1 Työsopimuksen purkaminen-liikennevahinko

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2002-1 koskien työntekijän työsopimuksen purkamista liikennevahinkojen vuoksi.

Linja-autonkuljettaja oli aiheuttanut yhtiön palveluksessa neljä liikennevahinkoa ja saanut kolme asiakasvalitusta runsaan vuoden aikana. Linja-autonkuljettajan huolimattomuutta työssä ja asiakaspalautteita oli käsitelty puhutteluissa, ja hänelle oli myös annettu varoitus menettelyn jatkumisen varalta. Hän ei ollut saamastaan varoituksesta huolimatta muuttanut ajotapaansa, vaan häntä oli varoituksen jälkeen jouduttu puhuttelemaan ja lisäksi hän oli puhuttelun jälkeen aiheuttanut liikennevahingon.

Kun otettiin huomioon linja-autonkuljettajan rikkeiden kohdistuminen matkustajien turvallisuuteen ja työnantajan omaisuuteen sekä rikkeiden uusimisen vaara, työnantajalla oli ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty tärkeä syy työsopimuksen purkamiseen irtisanomisaikaa noudattamatta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 1

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Lauttakylän Auto Oy:n menetelleen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti päättäessään linja-autonkuljettaja A:lle työsopimuksen,

velvoittaa Lauttakylän Auto Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa lomakorvauksineen kahdelta kuukaudelta 17 153,12 markkaa laillisine korkoineen työsuhteen päättämisestä 14.12.1999 lukien,

velvoittaa Lauttakylän Auto Oy:n maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n nojalla korvausta perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 73 738 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 21.6.2001 lukien,

tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

tuomitsee Lauttakylän Auto Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja

velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Lauttakylän Auto Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A oli työskennellyt linja-autonkuljettajana Lauttakylän Auto Oy:n palveluksessa 16.9.1998 alkaen. Yhtiö oli purkanut A:n työsopimuksen 14.12.1999 päättymään välittömästi.

A:lle oli 22.2.1999 annettu suullinen huomautus, joka oli annettu asiakaspalautteen perusteella. Palautteen mukaan asiakas oli ilmoittanut lasten pelkäävän liian kovaa ajoa. A ei kuitenkaan ollut kyseisenä päivänä ajanut nopeusrajoitusten vastaisesti.

A:lle oli 16.6.1999 annettu kirjallinen varoitus liikenneturvallisuutta vaarantavasta ja matkustusmukavuutta heikentävästä ajotavasta. Varoituksessa viitattiin 10.6.1999 tehtyyn asiakaspalautteeseen tapahtumasta 9.6.1999. A oli tuolloin Tampereen linja-autoasemalta lähtiessään ollut myöhässä kahden matkustajan takia. Asiakaspalautteen tekijä oli noussut autoon rautatieaseman pysäkiltä. Hän oli puhunut huonoa suomea ja hänellä oli ollut sellainen matkalippu, jollaista A ei ollut tuntenut. Myös tämä seikka oli viivästyttänyt matkaa. A oli ajanut Nokian ja Vammalan välin noin 100 kilometriä tunnissa. Hän oli yrittänyt ajaa aikataulua kiinni, koska myöhästymisestä sai yhtiössä herkästi moitteet. Varoituksessa viitattiin myös aiemmin esiin tulleeseen valitukseen liian kovasta ajosta Vammala-Huittinen vakiovuororeitillä. Asiasta oli puhuttu yhtiön ajomestarin kanssa puhelimessa, mutta mitään erityistä puhuttelua ei ollut tapahtunut. Varoituksessa viitattiin lisäksi yhtiön kuljetuspäällikön huomautukseen suuresta tilannenopeudesta.

A:lle oli 6.12.1999 tapahtunut liikenneonnettomuus Narvassa linjalla, jota ajettiin vain sunnuntaisin ja joka ei ollut ollut A:lle entuudestaan kovin tuttu. Hän oli ajanut kyseistä linjaa aiemmin vain muutaman kerran. Onnettomuuden tapahtumapaikalla tie oli ollut kapea ja mutkainen. Tapahtuma-aikana oli ollut erittäin huono keli ja tien pinta oli ollut jäinen ja lumisohjoinen. A:n ajama auto oli suistunut erittäin jyrkässä ja voimakkaasti oikealle kääntyvässä kaarteessa tien vasemmalle puolelle ojaan ja kaatunut kyljelleen. Tilannenopeus onnettomuushetkellä oli ollut vain noin 40 – 50 kilometriä tunnissa. Autossa olleet seitsemän matkustajaa eivät olleet loukkaantuneet.

A:n työsopimuksen purkamisen syynä olivat olleet purkuilmoituksen mukaan liikennetapaturmat, asiakaspalautteen johdosta annettu suullinen huomautus ja kirjallinen varoitus ajotavasta. Huomautukseen ja varoitukseen johtaneet tapahtumat olivat olleet vähäisiä ja jokaiselle paljon ajavalle kuljettajalle mahdollisia. Onnettomuus 6.12.1999 oli puolestaan tapahtunut olosuhteissa, joissa sitä ei olisi voinut välttää. Pieniä kolhuja ja kolareita sattui paljon kyseisellä linjalla, koska tie oli erittäin kapea ja mutkainen. Asiakokonaisuutena arvioitaessa työnantajalla ei ollut ollut oikeutta työsopimuksen purkamiseen eikä edes irtisanomiseen. A oli työsopimuksen purkamisesta lähtien ollut työttömänä 20 kuukauden ajan.

Yhtiö oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä jättämällä noudattamatta irtisanomisaikaa päättäessään A:n työsuhteen.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ollut valvonut, että yhtiö olisi noudattanut irtisanomisaikaa päättäessään A:n työsuhteen. Työnantajaliitto oli erimielisyysneuvotteluissa hyväksynyt yhtiön virheellisen menettelyn.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Lauttakylän Auto Oy ovat vastauksessaan kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on lisäksi vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Lauttakylän Auto Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiöllä oli ollut työsopimuslain 43 §:ään ja irtisanomissuojasopimukseen perustuva oikeus purkaa A:n työsopimus. A oli useista huomautuksista ja varoituksista huolimatta laiminlyönyt työnantajan määräykset huolellisesta ja turvallisesta työn suorittamistavasta ja tällä välinpitämättömyydellään vaarantanut liikenneturvallisuutta sekä aiheuttanut työnantajalle taloudellista vahinkoa. Työnantaja ei ollut enää voinut luottaa A:n kykyyn suoriutua työtehtävistään työsopimuslain edellyttämällä tavalla.

A:n työsuhde linja-autonkuljettajana Lauttakylän Auto Oy:ssä oli alkanut 16.9.1998. Hänen ajotyylinsä oli työsuhteen alkuvaiheesta alkaen ollut liikenneturvallisuutta vaarantavaa. Ensimmäisen kerran hän oli kolaroinut linja-autolla Vammalan kaupungin Nohkuan kylässä 9.11.1998. Linja-auton takaosa oli osunut sillan suojakaiteen tolppaan loivassa kaartuvalla tieosuudella. Syynä tapahtuneeseen oli ollut tie- ja keliolosuhteisiin nähden aivan liian suuri tilannenopeus. Törmäyksessä linja-auton kylkeen oli tullut 4 000 markan arvoinen vaurio. Kolaroinnin jälkeen A:ta oli puhuteltu ja kehotettu sovittamaan ajotyylinsä ja -nopeutensa reitille ja olosuhteisiin sopivaksi.

A ajoi kolarin samalla reitillä 1.12.1998 maitoauton kanssa Karkunkylän niin sanotulla takatiellä aiheuttaen linja-autolle 5 869 markan korjauskustannukset. Yhtiön toimitusjohtaja oli 1.12.1998 puhutellut A:ta ja korostanut, että ajotapa piti aina sovittaa olosuhteisiin sopivaksi.

Vain puolitoista kuukautta myöhemmin 14.1.1999 A ajoi samalla tieosuudella linja-auton ojaan kohdatessaan jälleen vastaantulevan maitoauton. Tieosuus oli mäkinen ja mutkainen. Tienpinta oli ollut jäinen ja sää lumisateinen. A oli ajanut ulosajohetkellä niin lujaa, että linja-auto oli ajautunut useiden metrien päähän ajotieltä pysähtyen metsässä olleeseen puuhun. Linja-auton korjauskustannukset olivat tällä kertaa olleet 10 000 – 21 000 markkaa. Linja-auton kyydissä oli ulosajohetkellä ollut neljä matkustajaa. Yhtiön toimitusjohtaja oli ulosajon jälkeen jälleen puhutellut ja varoittanut A:ta. Toimitusjohtaja oli painottanut liikenneturvallisuuden merkitystä toimialalla.

Yhtiön ajomestari oli puhelimitse 22.2.1999 vastaanottanut matkustajan valituksen A:n rajusta ajotavasta Huittinen-Vammala-Huittinen -linjalla. Valituksen mukaan A oli ajanut vaarallisen lujaa ja liian lähellä edellä ajaneita autoja, mistä johtuen muun muassa kyydissä olleet lapset olivat pelänneet. Asiakasvalituksen johdosta ajomestari oli puhutellut A:ta 22.2.1999 ja antanut hänelle suullisen huomautuksen. Kyseiseen asiakasvalitukseen oli viitattu myös A:lle 16.6.1999 annetussa kirjallisessa varoituksessa.

Yhtiön kuljetuspäällikkö ja ajomestari olivat keväällä 1999 nähneet kotiin lähtiessään noin kello 16.45 A:n ajavan linja-autoa yhtiön Huittisen varikon pihalla tankkauspisteen, pesuhallin ja autohallin välillä kaahaten kovalla nopeudella. Auton käsittely oli ollut kovaa ja heittelevää sekä voimakasta kaasutusta ja voimakasta jarrutusta. Tapahtuman johdosta kuljetuspäällikkö oli välittömästi puhutellut ja huomauttanut A:ta. Kyseiseen tapahtumaan ja huomautukseen oli viitattu myös A:lle 16.6.1999 annetussa kirjallisessa varoituksessa.

Työnantaja oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen 16.6.1999 liikenneturvallisuutta vaarantavasta ja matkustajamukavuutta heikentävästä ajotavasta. Varoituksen syynä oli ennen kaikkea ollut ajomestarille puhelimitse 10.6.1999 tullut asiakasvalitus A:n ajosta. Asiakas oli matkustanut 9.6.1999 kello 19.40 lähtevällä Tampere-Rauma -pikavuorolla Tampereelta Vammalaan. Kuljettaja oli hänen mielestään ajanut kuin raivopää, minkä johdosta asiakas oli pelännyt kyydissä niin paljon, että hän oli palauttanut seuraavana päivänä seutulippunsa Vammalan Matkahuoltoon ilmoittaen siirtyvänsä junan käyttäjäksi. Kirjallinen varoitus oli annettu A:lle hänen, ajomestarin ja toimitusjohtajan kesken käydyn keskustelun jälkeen.

Asiakas oli 22.11. alkaneella viikolla vuonna 1999 soittanut yhtiön toimitusjohtajalle A:n melkein aiheuttaneen kolarin Vammalassa ajovirheensä vuoksi. Ilmoituksen johdosta toimitusjohtaja oli jälleen puhutellut A:ta.

A oli 6.12.1999 Vesilahden kunnan Narvan kylän jälkeen ajanut vaikeisiin keliolosuhteisiin nähden aivan liian suurella tilannenopeudella, minkä seurauksena linja-auto oli suistunut oikealle kääntyvässä mutkassa ajotien yli vasemmalle puolelle ojaan kyljelleen. Linja-auton kyydissä oli ulosajohetkellä ollut seitsemän matkustajaa. Linja-auto oli kärsinyt ulosajossa huomattavia vahinkoja. Korjauskustannukset seisontakuluineen olivat yhteensä olleet noin 372 202 markkaa. A:n työsopimus oli purettu 14.12.1999.

A oli aiheuttanut 15 kuukauden pituisen työsuhteensa aikana neljä liikennevahinkoa, joista kaksi oli ollut ulosajoja, ja saanut kolme asiakasvalitusta. Syynä kaikkiin tilanteisiin oli ollut A:n liian suuri ajonopeus ja välinpitämättömyys liikenneturvallisuudesta. Työnantaja oli pyrkinyt jatkuvasti opastamaan ja ojentamaan A:ta sekä saamaan hänet ymmärtämään turvallisen liikennekäyttäytymisen tärkeys. A ei ollut kuitenkaan muuttanut ajotapaansa, vaan hän oli suhtautunut jatkuvasti täysin välinpitämättömistä työnantajan antamiin ohjeisiin ja tieliikennelain määräyksiin jatkaen riskirajoilla olevien nopeuksien ajamista.

A oli kolaroinneillaan ja ulosajoillaan aiheuttanut työnantajalleen yhteensä noin 200000 markan suuruiset välittömät taloudelliset vahingot. Lisäksi jokainen liikennevahinko oli aina ollut riski matkustajien ja muiden liikenteessä liikkuvien terveydelle ja turvallisuudelle. A:n aiheuttamissa kolaroinneissa ihmisvahingoilta oli vältytty, vaikka kaikissa kolarointi- ja ulosajotilanteissa kyydissä oli ollut matkustajia.

A oli runsaan vuoden kestäneen työsuhteensa aikana tehnyt saamiensa useiden huomautusten ja varoitusten jälkeenkin huolimatonta työtä ja suhtautunut täysin välinpitämättömästi siihen, tekikö hän virheitä vai ei, aiheuttiko hän vahinkoa vai ei. Hän oli menetellyt tahallisesti ja vakavin seurauksin työnantajan antamien ohjeiden ja tieliikennelainsäädännön vastaisesti vaarantaen teoillaan matkustajien ja muiden liikenteessä liikkuvien turvallisuuden sekä aiheuttaen työnantajalleen taloudellista vahinkoa. A:n ammattitaito oli ollut huomattavan puutteellinen. Hänen kyvyissään suoriutua työtehtävistään työsopimuslain edellyttämällä tavalla oli ollut merkittävä ero muihin työntekijöihin. A ei ollut soveltuva linja-autonkuljettajaksi. Työsuhteen perusedellytyksenä olevaa työnantajan luottamusta työntekijään ei ollut enää ollut. Työnantaja ei ollut enää uskaltanut päästää häntä liikenteeseen, sillä vakavien henkilö- ja materiaalivahinkojen aiheuttamisen riski oli ollut huomattavan suuri.

A:n käyttäytyminen oli siten ylittänyt selvästi sen rajan, jonka jälkeen työnantajalta ei enää kohtuudella voida edellyttää työsuhteen jatkamista. Yhtiöllä oli ollut työsopimuslain 43 §:n ja irtisanomissuojasopimuksen mukainen oikeus purkaa A:n työsopimus.

Lauttakylän Auto Oy:tä ei ollut mahdollista tuomita työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon, mikäli yhtiö tuomitaan maksamaan vahingonkorvausta irtisanomisajan palkan perusteella.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ollut syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin. Työnantajaliitto oli tullut tietoiseksi A:n työsopimuksen päättämisestä ja siihen johtaneista tapahtumista vasta jälkikäteen työntekijäliiton tuotua asian liittojen väliseen neuvotteluun.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen päättäminen

A on työskennellyt Lauttakylän Auto Oy:n palveluksessa linja-autonkuljettajana 16.9.1998 alkaen.

Yhtiö on 16.6.1999 antanut A:lle kirjallisen varoituksen liikenneturvallisuutta vaarantavasta ja matkustusmukavuutta heikentävästä ajotavasta.

Yhtiön toimitusjohtaja purki A:n työsopimuksen 14.12.1999. Työsopimuksen purkamisen syiksi on ilmoitettu A:lle 22.2.1999 annettu suullinen huomautus liian kovaa ajoa koskeneen asiakaspalautteen johdosta, edellä mainittu kirjallinen varoitus sekä laiminlyöntien jatkaminen varoituksesta huolimatta, mikä oli johtanut A:n 6.12.1999 aiheuttamaan vakavaan liikennevahinkoon Vesilahden kunnassa. Työnantajan puolelta on samassa yhteydessä todettu, että A on ajotavallaan aiheuttanut aikaisemminkin liikennevahinkoja.

Työsopimuksen päättämisperusteet

Työtuomioistuimessa vastaaja on vedonnut kaikkiin edellä mainittuihin huomautuksessa, varoituksessa ja purkuilmoituksessa todettuihin seikkoihin, jotka yhdessä ovat olleet A:n työsopimuksen purkuperusteena.

Työtuomioistuimessa on kuultu A:n työsopimuksen päättämiseen johtaneista tapahtumista todistelutarkoituksessa Lauttakylän Auto Oy:n toimitusjohtajaa B:tä ja todistajina yhtiön kuljetuspäällikköä G:tä, ajomestaria H:ta, jotka ovat olleet A:n esimiehiä, sekä huoltoasentaja E:tä. Vastaavasti kantajapuolelta on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja todistajana pääluottamusmies F:ää.

A:n ajonopeuksista on työtuomioistuimelle jätetty kirjallisina todisteina jäljennöksiä hänen kuljettamansa linja-auton ajopiirturin kiekoista samoin kuin yhtiön muiden kuljettajien ajopiirturikiekoista samoilta reiteiltä.

Työtuomioistuin on käsitellyt ja arvioinut A:n työsopimuksen päättämisen perusteita seuraavasti.

Liikennevahingot Karkku-Nohkua-Tyrisevän tieosuudella

A on kertonut ajaneensa 9.11.1998 Vammalan kaupungin Nohkuan kylässä Karkku-Nohkua-Tyrisevän tieosuudella eli niin sanotulla takatiellä linja-autolla oman ajovirheensä seurauksena rautatiesillan suojakaiteeseen siten, että linja-auton oikea kylki oli osunut suojakaiteen betonitolppaan. Hän oli ollut viemässä linja-autoa huoltoon Huittisiin. Kysymyksessä ei ollut voinut olla liian suuri ajonopeus, koska matka edellisestä risteyksestä, josta hän oli sillalle kääntynyt, oli ollut vajaa 50 metriä. F on kertonut tapahtumapaikan olosuhteista samalla tavoin kuin A. B puolestaan on kertonut, että A oli tuolloin ilmeisesti käyttänyt liian suurta tilannenopeutta, joka on tällaisten vaurioiden tyypillinen syy. Ajopiirturin kiekko osoitti A:n ajaneen tieosuuden huomattavan korkealla keskinopeudella. A:ta oli puhuteltu asiasta.

A on kertonut joutuneensa 1.12.1998 samalla tieosuudella pysäyttämään ajamansa linja-auton vastaan tulleen maitoauton vuoksi. Ohittaessaan linja-autoa maitoauto oli hipaissut linja-auton vasenta takakulmaa ja aiheuttanut siihen vaurion. A:n mukaan linja-auto oli ollut pysähdyksissä tapahtumahetkellä. B sitä vastoin on kertonut, että vahinko oli katsottu A:n aiheuttamaksi, minkä vuoksi maitoauton noin 6 000 markan vauriot oli jouduttu korvaamaan yhtiön liikennevakuutuksesta. A:ta oli puhuteltu asiasta.

A on edelleen kertonut kohdanneensa 14.1.1999 takatiellä vastaantulevan maitoauton, jota väistäessään oli ajautunut ojaan. Ojaanajo oli johtunut tien kapeudesta. B on kertonut, että A oli lähestynyt maitoautoa tilanteeseen nähden liian suurella nopeudella eikä ollut sen vuoksi pystynyt hallitsemaan autoaan, vaan oli törmäyksen välttämiseksi ajanut linja-auton tieltä ulos. A:n ajonopeus on ollut kapealla tieosuudella liian suuri, koska auto oli ojatöyrääseen pysähtymättä ajautunut pitkälle metsään. Linja-auton korjauskustannukset olivat olleet 10 000 – 20 000 markkaa. A:ta oli jälleen asiasta puhuteltu.

Tapahtumapäivänä laaditun, työtuomioistuimelle jätetyn poliisin esitutkintapöytäkirjan mukaan linja-autossa oli onnettomuushetkellä ollut kuljettajan lisäksi neljä matkustajaa. Asiassa oli tehty syyttämättä jättämispäätös, koska tapahtunut liikenteen vaarantaminen oli katsottu rikoksena vähäiseksi.

A:n, B:n, G:n ja F:n kertoman mukaan takatie oli mutkainen ja kapea. Tieosuudella on paikkoja, joissa kaksi autoa ei mahdu rinnakkain. Maitoauto tuli reitillä vastaan useita kertoja viikossa. Tämänkin vuoksi ajonopeus tuli B:n mukaan sovittaa varsin alhaiseksi, paikoitellen 20 – 30 kilometriin tunnissa. Ajopiirturikiekkojen mukaan A:n keskinopeudet kyseisellä tieosuudella olivat olleet lähes 20 kilometriä tunnissa suuremmat kuin yhtiön kahdella muulla kuljettajalla ja etenkin talviolosuhteissa vaarallisen korkeat. Tämän seurauksena A:lle oli toisaalta syntynyt turhia seisonta-aikoja, jollaisia muilla kuljettajilla ei ollut. B:tä olivat alkaneet huolestuttaa A:n toistuvat liikennevahingot, ja viimeisen tapauksen yhteydessä oli vakavasti harkittu hänen työsopimuksensa päättämistä. Siitä oli kuitenkin luovuttu A:n työsuhteen lyhyen keston takia. Puhuttelut olivat lyhyeksi aikaa parantaneet tilannetta.

Asiakasvalitus 22.2.1999

H on kertonut, että hän oli ottanut vastaan A:ta koskeneen asiakasvalituksen Vammala – Huittinen -linjalta. A:n ajamassa linja-autossa matkustajana ollut mieshenkilö oli kertonut, että A oli ajanut linja-autoa vaarallisesti ja että koululaislapset olivat pelänneet hänen kyydissään. H oli soittanut A:lle asiasta, joka oli kiistänyt huomanneensa, että tilanteessa olisi tapahtunut mitään erikoista.

Asiakasvalitukseen viitattiin myös kirjallisessa varoituksessa 16.6.1999.

Linja-autolla ajo Huittisten varikon pihalla keväällä 1999

C ja H ovat kertoneet, että tultuaan ajoreitiltään varikolle etuajassa A oli ajanut linja-autolla kovalla vauhdilla varikon pihaan. Ajettuaan pihassa lujaa vielä kierroksen hän oli pysähtynyt täpärästi tallin ovien eteen. C oli tästä liian suurella nopeudella ajosta huomauttanut A:ta.

Varikolla liian suurella nopeudella ajoon viitattiin myös kirjallisessa varoituksessa 16.6.1999.

Varoitus 16.6.1999

A on kertonut ajaneensa Tampere – Rauma -pikavuorolla 9.6.1999 nopeusrajoitusten puitteissa. Hän oli lähtenyt vuorolle Tampereen linja-autoasemalta, josta matkustajia oli jo tuolloin tullut paljon. Myös Tampereen rautatieaseman pysäkiltä oli linja-autoon tullut paljon matkustajia. Matka oli tämän vuoksi hidastunut ja hän oli sen takia yrittänyt ajaa aikataulua kiinni.

E on kertonut olleensa A:n kyydissä yhtiön Tampere – Rauma -pikavuorossa 9.6.1999 Huittisiin asti. A oli matkan aikana tehnyt rajuja jarrutuksia, kiihdytyksiä ja ajanut muutoinkin epämiellyttävästi. Sää oli ollut sateinen ja näkyvyys huono. Vammalasta lähdettäessä A oli ajanut kaupunkialueella olosuhteisiin nähden aivan liian lujaa. C on kertonut, että A:n kyydissä pikavuorolla ollut asiakas oli seuraavana päivänä soittanut hänelle ja ilmoittanut pelänneensä matkustaa kyseisessä pikavuorossa, koska kuljettaja oli ajanut ”kuin raivopää”. Asiakas oli palauttanut seutukorttinsa Matkahuoltoon ja sanonut, ettei enää uskalla matkustaa linja-autolla. Asiakaspalaute on jätetty kirjallisena työtuomioistuimelle.

B:n ja C:n mukaan oikea menettely lähdön myöhästyessä on se, että asiasta soitetaan ajomestarille tai suoraan siihen autoon, joka toimii matkustajien jatkoyhteytenä. Aikataulua ei saa yrittää kuroa umpeen ajamalla ylinopeutta, kuten ajopiirturin kiekosta päätellen A oli tehnyt. A:lla oli ollut huomattavan korkeita ajonopeuksia taajama- ja risteysalueilla.

Työtuomioistuin katsoo, että A on pikavuoroa ajaessaan menetellyt ohjeiden vastaisesti ja ajoturvallisuutta vaarantavasti. Kun lisäksi otetaan huomioon hänelle 22.2.1999 ja keväällä 1999 annetut huomautukset hänen ajotavastaan, on hänelle annettu varoitus ollut aiheellinen.

Asiakasvalitus 22.11.1999 alkaneella viikolla

B on kertonut, että eräs asiakas oli soittanut hänelle ja ilmoittanut, että A:n kuljettama linja-auto oli tuolloin ollut hyvin lähellä kolaria Vammalan kaupungissa ja että A:n ajo oli muutoinkin pelottanut asiakasta. B on ilmoituksen johdosta puhutellut A:ta.

Liikennevahinko 6.12.1999

A on kertonut, että ajokeli oli itsenäisyyspäivänä ollut huono runsaan lumentulon ja liukkauden takia. Hän oli ajanut linja-autolla Huittisista kello 17.50 alkaen vakiovuoroa Punkalaitumen, Vesilahden ja Lempäälän kautta Tampereelle. Vesilahden kunnan Narvan kylässä oli reitillä ollut jyrkkä mäki ja päästäkseen mäen päälle hän oli joutunut kiihdyttämään auton noin 80 kilometrin tuntinopeuteen. Mäen jälkeen tie oli hieman kaartunut ja sen jälkeen tehnyt jyrkän mutkan. Keliolosuhteiden vuoksi hän oli mutkassa luisunut ojaan. Linja-auton nopeus oli ojaanajohetkellä ollut 40 – 50 kilometriä tunnissa. Linja-autossa oli ollut kahdeksan matkustajaa, jotka eivät olleet loukkaantuneet.

F on kertonut, että onnettomuuspäivänä keliolosuhteet olivat olleet poikkeuksellisen huonot tien pinnan ollessa jäinen ja luminen. Päästäkseen linja-autolla kyseisen mäen päälle näissä olosuhteissa tuli linja-auton nopeutta kiihdyttää, jottei se luisuisi taaksepäin. Vauhtia tuli F:n arvion mukaan ottaa vähintään 70 kilometriä tunnissa.

B on kertonut menneensä onnettomuuden jälkeen tutustumaan olosuhteisiin tapahtumapaikalla. Mäen päällä olevan kaarroksen jälkeen oli seuraavasta mutkasta varoittava liikennemerkki. Oikea tilannenopeus mutkassa olisi ollut 30-40 kilometriä tunnissa ja koko tieosuudella enintään 60 kilometriä tunnissa. Ajopiirturin kiekon mukaan linja-auton nopeus oli ojaanajohetkellä ollut 80 kilometriä tunnissa. B:n ja ajomestarina päivystäneen H:n mukaan A:n tilannenopeus oli huonoissa keliolosuhteissa ollut selvästi liian suuri. Tähän ei ollut mitään tarvetta senkään vuoksi, että matkustajia oli sunnuntai-iltapäivänä vähän eikä aikataulun puolesta ollut mitään kiirettä. Ajossa oli tuona päivänä ollut 20-30 vuoroa, mutta muille kuljettajille ei ollut sattunut vahinkoja. A:n kuljettama Volvo-merkkinen auto oli yksi yhtiön uusimmista ja varustettu luistonestojärjestelmällä sekä ABS-jarruilla. Liikennevauriosta koituneet vahingot olivat olleet yhteensä noin 400 000 markkaa. B on tapahtuman jälkeen päätynyt purkamaan A:n työsopimuksen 14.12.1999 työsopimuslain 43 §:n perusteella.

Työtuomioistuimessa on esitetty jonkin verran vaihtelevia arvioita A:n tilannenopeudesta ennen ulosajoa. Työtuomioistuin pitää aiheellisena sitä, että lumisateen liukastuttamalla tiellä linja-auton vauhtia on tullut jonkin verran kiihdyttää ennen ylämäkeä. Niin suuri vauhdinotto, että ylämäkeä seuranneiden mutkien jälkeenkin auto on suistunut tieltä ja kaatunut kyljelleen, on kuitenkin työtuomioistuimen käsityksen mukaan osoitus ajovirheestä. Myös ajopiirturin lukema viittaa huomattavan suureen nopeuteen juuri ennen ulosajoa. Näistä syistä työtuomioistuin ei pidä tapahtunutta puhtaana vahinkona, jota ei olisi voinut välttää noudattamalla olosuhteiden edellyttämää varovaisuutta.

A:n ammattitaidosta esitetty muu selvitys

B, C ja H ovat työtuomioistuimessa kertoneet paitsi A:lle sattuneista liikennevahingoista, myös hänen ammattitaidostaan linja-autonkuljettajana yleensä. A on ollut hyvin sopiva ammattiin kuuluvassa yleisönpalvelutehtävässä, ystävällinen ja leppoisa. Puutteet olivat koskeneet hänen ajotapaansa, joka oli ollut ison ajoneuvon käsittelyyn sopimaton. Hän oli ajanut raskasta linja-autoa henkilöauton tapaan äkkinäisesti kaasuttaen ja jarruttaen eikä ollut huomautuksista huolimatta omaksunut varovaista, ennakoivaa ja olosuhteiden mukaan sovitettua ajotapaa. Sattuneiden vahinkojen syyksi A oli selittänyt liukkaan kelin tai jonkin muun ulkopuolisen seikan tunnistamatta mitään vikaa ajotavassaan. A:n oma kertomus ja esiintyminen työtuomioistuimessa ovat vahvistaneet viimeksi mainitun.

Yhtiön toiminnassa ja muun muassa koulutustilaisuuksissa oli korostettu turvallisen ajotavan merkitystä ja sitä, että aikataulussa pysyminen on turvallisuuteen nähden toissijaista. Luottamusmies F on työtuomioistuimessa kertonut asiasta samoin. A:lle oli esimiesten mukaan sattunut vahinkoja monin verroin enemmän kuin yhtiön muille kuljettajille. B:n mukaan yhtiön 110:lle kuljettajalle sattui yhteensä ehkä 2-4 ulosajoa vuodessa. F on kysyttäessä ilmoittanut, että hänelle oli 25 vuoden kuljettajauran aikana sattunut yksi ulosajo.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman vuoden 1970 työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamisen määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Työsopimusalin 43 §:n 1 momentin mukaan työsopimus voidaan purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Tällaisena syynä pidetään kysymyksessä olevan lainkohdan mukaan sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä tai käyttäytymistä, jonka johdosta toiselta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Saman pykälän 2 momentin 6 kohdan mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa työsopimuksen, kun työntekijä tahallaan tai huolimattomuudesta jättää työvelvoitteensa täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntiään.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa A:n aiheuttaneen yhtiön palveluksessa neljä liikennevahinkoa ja saaneen kolme asiakasvalitusta runsaan vuoden aikana. A:n huolimattomuutta työssä ja asiakaspalautteita on käsitelty puhuttelussa 16.6.1999, jolloin hänelle on myös annettu varoitus menettelyn jatkumisen varalle. A ei ole saamastaan varoituksesta huolimatta ole muuttanut ajotapaansa, vaan häntä on 22.11.1999 alkaneella viikolla jouduttu puhuttelemaan ja lisäksi hän on aiheuttanut liikennevahingon 6.12.1999.

A:n työsopimuksen päättämisen välittömänä syynä on ollut viimeksi mainittu ulosajo. A:n huolimattomuudesta on aiheutunut vakava vaaratilanne ja tuntuva aineellinen vahinko. Ajovirhe on ollut vastaavanlainen kuin ne, joiden johdosta häntä on aikaisemmin puhuteltu ja varoitettu. A:n ajotavoista kokonaisuudessaan esitetty selvitys huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että Lauttakylän Auto Oy:llä on A:n menettelyn johdosta ollut peruste hänen työsuhteensa päättämiseen. Kun vielä otetaan huomioon A:n rikkeiden kohdistuminen matkustajien turvallisuuteen ja työnantajan omaisuuteen sekä rikkeiden uusiutumisen vaara, työnantajalla on työtuomioistuimen mielestä ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty tärkeä syy työsopimuksen purkamiseen irtisanomisaikaa noudattamatta. A:lla ei näin ollen ole oikeutta vaatimiinsa korvauksiin. Edellä lausuttu huomioon ottaen myöskään Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Oikeudenkäyntikulut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Lauttakylän Auto Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun, sen vaatimat toimenpiteet ja siitä aiheutuneet kustannukset kohtuullisena kulujen määrän on pidettävä 700 euroa.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2002/20020001