TT 2005-121 Ilmoitusvelvollisuus ja irtisanominen

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2005-121 koskien työntekijän työsopimuksen irtisanomista sairauspoissaolon ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi.

Työntekijä oli syyllistynyt erilaisiin rikkomuksiin, joista häntä oli huomautettu ja varoitettu. Hän oli tämän jälkeen laiminlyönyt ilmoittaa sairauspoissaolostaan työnantajan ohjeiden edellyttämällä tavalla. Kun tieto sairauslomasta oli kuitenkin toimitettu työnantajalle heti työvuoron alussa, työntekijän laiminlyöntiä ei voitu pitää niin vakavana työsuhteesta johtuvien velvoitteiden rikkomisena, että työnantajalla sen johdosta olisi ollut irtisanomissuojasopimuksen edellyttämä asiallinen ja painava syy irtisanoa työntekijän työsopimus. Sen sijaan työntekijän menettelyä voitiin pitää sellaisena työntekijän itsensä antamana aiheena työsopimuksen päättämiseen, joka oli otettava huomioon työntekijälle tuomittua korvausta määrättäessä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 121

KANNE

Vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että SCA Packaging Finland Oy on menetellyt paperiteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti irtisanoessaan 27.10.2003 A:n työsopimuksen päättymään 26.4.2004,

velvoittamaan SCA Packaging Finland Oy:n maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 11 ja 12 §:n mukaisena korvauksena 24 kuukauden palkkaa vastaavat 64 432,32 euroa laillisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 3.2.2005 lukien, ja

velvoittamaan SCA Packaging Finland Oy:n korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A:n työsopimuksen 27.10.2003 tapahtunutta irtisanomista oli työnantajan taholta perusteltu toistuneilla työsääntöjen rikkomisilla. Näistä ensimmäinen oli työnantajan mukaan tapahtunut 1.10.2002, jolloin A olisi toiminut vastoin työpisteessä edellytettävää työkiertoperiaatetta ja pyrkinyt välttämään raskaita työtehtäviä. A oli tuolloin työskennellyt yhdessä kahden muun työntekijän kanssa Emba 1600 -nimisellä koneella. Työntekijät olivat työskennelleet koneella noin viikon ajan ja sopineet keskenään, että työtehtäviä koneella vaihdetaan aina 10 000 arkin jälkeen. Vaihdoista työntekijät olivat sopineet koneilla itsenäisesti koko tehtaalla. Koneenhoitajana 1.10.2001 toiminut A oli ollut vaihtohetkellä normaalisti vaihtamassa paikkaa toisen työntekijän kanssa. Toinen työntekijä oli tuolloin kysynyt A:lta, voisiko hän jatkaa koneenhoitajana tämän vuoron, koska toinen työntekijä oli pitänyt itseään vielä epävarmana oman osaamisensa suhteen koneella. A oli luonnollisesti suostunut toisen työntekijän pyyntöön ja tehnyt tämän vuoron koneenhoitajana. Toisin kuin työnantaja väitti, koneella ei ollut ollut mitään edellytettyä työnkiertoperiaatetta eikä A myöskään ollut pyrkinyt välttämään raskaita tehtäviä pyynnön tullessa työtoverilta.

Työnantaja oli lisäksi vedonnut A:n irtisanomisen yhteydessä 29.1.2003 annettuun varoitukseen, joka työnantajan mukaan perustui väitettyyn luvattomaan oleskeluun pysäköintipaikalla 23.1.2003 ja luvattomaan poissaoloon 24.1.2003. A oli ollut taukonsa aikana tupakalla muutaman työtoverinsa kanssa tehtaan pääoven vieressä 23.1.2003. Mainitulla paikalla käyvät säännöllisesti tupakalla myös tehtaan tekninen henkilökunta sekä toimihenkilöt. Tehtaalla oli kielletty oleskelu työaikana pysäköintipaikalla, minkä vuoksi ulkona tupakointi olikin vakiintuneesti tapahtunut juuri pääoven läheisyydessä.

A:n oli väitetty olleen luvatta poissa työstä 24.1.2003. Mainittuna päivänä A:lla olisi tullut olla iltavuoro. Työntekijöiden käyttämien työajan lyhennysvapaiden vuoksi tehtaalla oli ilmoitettu, että iltavuoroa ei tehdä. Normaali käytäntö tällöin oli, että työnjohto ilmoitti niille työntekijöille, joilla ei ollut pitämättömiä vapaita, mihin vuoroon nämä siirtyvät lyhennysvapaan ajaksi. Koska A:lle ei tällaisesta siirrosta ollut ilmoitettu, ei hänellä ollut ollut mitään tietoa siitä, että hänen olisi työnantajan käsityksen mukaan tullut saapua oman vuoronsa sijaan aamuvuoroon 24.1.2003.

A:n työsopimuksen irtisanomiseen oli johtanut se, että hän ei työnantajan mukaan ollut ilmoittanut poissaolostaan 20.10.2003 työsääntöjen edellyttämällä tavalla viivytyksettä. A oli ollut tuolloin jo viikon sairauslomalla ranteestaan. Ensimmäisen sairauslomansa saatuaan A oli soittanut vuorovastaavalle ja kertonut, että hän oli saanut ensialkuun viikon sairauslomaa ranteensa vuoksi. Näin ollen työnantaja oli ollut tietoinen siitä, että sairausloma tulisi suurella todennäköisyydellä jatkumaan vielä 20.10.2003 jälkeenkin. Kun A:n sairauslomaa 20.10.2003 jatkettiin, hän pyysi lähellä asunutta työtoveriaan ilmoittamaan sairauslomansa jatkumisesta työnantajalle, mikäli hän ei itse aamulla ennen työvuoron alkua tavoittaisi puhelimitse vuoromestaria. Lisäksi hän pyysi työtoveria antamaan sairauslomatodistuksensa työnantajalle. A oli yrittänyt tavoittaa vuoromestaria aamulla jo ennen kello 6 alkanutta työvuoroaan siinä onnistumatta. Työtoveri sen sijaan oli tavoittanut vuoromestarin heti työvuoron alettua ja ilmoittanut A:n sairausloman jatkumisesta. Kone, jolla A oli tuolloin työskennellyt, oli käynnistynyt täsmälleen samaan aikaan kuin muinakin päivinä, joten A:n sairauspoissaolosta ei ollut aiheutunut työnantajalle mitään haittaa.

A:n syyksi luetellut järjestyssääntöjen rikkomukset olivat vähintäänkin tulkinnanvaraisia eivätkä missään tapauksessa osoittaneet työnantajan esittämällä tavalla pidempään jatkunutta piittamattomuutta työpaikan työsäännöistä. Todellisena syynä työsopimuksen päättämiselle olivatkin olleet A:n sairauspoissaolot.

Tehtaan vakiintuneen käytännön mukaan työntekijälle annetaan ennen työsuhteen päättämistä kolme kirjallista varoitusta, jota seuraa kahden viikon pakkoloma ja yhden kuukauden pakkoloma. A:n kohdalla työsopimus päätettiin kirjallisen varoituksen jälkeen, jonka perusteettomuuteen työntekijöiden edustajat olivat jo sitä annettaessa vedonneet. Näin ollen A:n kohdalla oli menetelty muista työntekijöistä poikkeavasti.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry on vastauksessaan, johon SCA Packaging Finland Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Metsäteollisuus ry ja SCA Packaging Finland Oy ovat lisäksi vaatineet Paperiliiton velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:lle pidettiin 1.10.2002 puhuttelu, kun oli todettu, että A oli jo pidemmän aikaa vältellyt kolmen työntekijän Emba 1600 -koneella raskainta työvaihetta. Koneella oli sovittu työkierrosta raskaan työtehtävän jakamiseksi työntekijöiden kesken. A:n asennoituminen muihin koneen työntekijöihin oli sellaista, että yhteishenki oli heikentynyt. Tämän vuoksi koneen tuotanto oli erittäin heikkoa ja huomattavasti alempi kuin toisella työvuorolla. Koneen tuotantotehokkuus oli noussut 48 prosentilla sen jälkeen, kun A oli lopettanut työskentelyn yrityksessä. A:n huonoa asennetta työpaikalla kuvasi myös se, että monet työntekijät olivat ilmoittaneet yhtiön käyttöpäällikölle ja vuorovastaavalle, että eivät halua työskennellä A:n kanssa.

Työpaikan käytännön mukaan työntekijät eivät saaneet poistua pysäköintialueelle työvuoron aikana. A oleskeli kuitenkin pysäköintialueella 20.1.2003 liukastuen ja satuttaen selkänsä, mistä yhtiön käyttöpäällikkö puhutteli häntä seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Tästä huolimatta yhtiön tuotantojohtaja havaitsi A:n 23.1.2003 jälleen työvuoron aikana pysäköintipaikalla. A oli ollut tupakoimassa kahden muun työntekijän kanssa, vaikka tupakointia varten työntekijöille oli järjestetty tehdassaliin erillinen tila.

Työpaikan ilmoitustaululla oli 7.11.2002 lähtien ollut vuorovapaailmoitus, jossa todettiin, että 24.1.2003 iltavuoro on työajan lyhennysvapaa. Ilmoituksen mukaan ne työntekijät, joilla ei ollut kertymiä enää jäljellä, tulivat tuona päivänä iltavuoron sijasta aamuvuoroon. Kyseinen menettelytapa oli normaali käytäntö ja tuttu vanhoille työntekijöille. Aikaisemmin A oli menetellyt oikein vastaavissa tilanteissa. Kokemusten mukaan A seurasi omaa vuorovapaatilannettaan. Niitä pystyi seuraamaan muun muassa kahden viikon välein palkkalaskelmasta, johon oli merkitty oikeus vuorovapaisiin sekä pidetyt vuorovapaat. Lisäksi A oli käynyt kysymässä erikseen yhtiön palkanlaskijalta, oliko hänellä jäljellä vuorovapaita. A:lla ei ollut käyttämättömiä vuorovapaita, joten hänen olisi pitänyt tulla aamuvuoroon. Hän oli kuitenkin jäänyt saapumatta työvuoroonsa.

A:lle oli 29.1.2003 annettu varoitus luvattomasta oleskelusta parkkipaikalla 23.1.2003 ja luvattomasta poissaolosta 24.1.2003. Varoituksessa oli todettu, että rikkomuksen toistuminen yhden vuoden aikana tämän varoituksen antamispäivästä lukien johtaisi tapauksesta riippuen joko palkattomaan lomautukseen tai työsuhteen päättämiseen. Tilaisuudessa pääluottamusmies oli todennut, että parkkipaikalla ei ollut syytä olla työvuoron aikana. Myöskään 24.1.2003 suhteen pääluottamusmies ei ollut esittänyt kritiikkiä työnantajan toimintaa kohtaan. A ei kuitenkaan ollut suostunut allekirjoittamaan varoitusta.

Eräs työntekijä oli 12.2.2003 tullut sanomaan yhtiön käyttöpäällikölle, että A simputtaa koneenhoitajana laittaen koneen liian kovalle vauhdille, jolloin vastaanottopää ei pysynyt mukana. Käyttöpäällikkö kutsui A:n työhuoneeseensa ja piti asiasta hänelle puhuttelun.

Kun SCA Packaging Finland Oy:n työterveyshuoltoa järjestettiin uudelleen, uudistettiin henkilöstön kanssa yhteistyössä 18.1.2001 myös ohjeet siitä, miten sairauspoissaoloista ilmoitetaan. Ohjeiden mukaan poissaolosta oli ilmoitettava viipymättä esimiehelle, mitä muuttuneessa tilanteessa katsottiin aiheelliseksi korostaa. Koska työpaikalla tehtiin työtä kolmessa vuorossa, oli vuorovastaava tavoitettavissa kaikkina vuorokauden aikoina. Luottamusmiesten aloitteesta ilmoitusta täsmennettiin 28.9.2001. Siihen lisättiin muun muassa maininta, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnit käsitellään yhtiön rangaistuskäytännön mukaisesti. Ilmoitus kiinnitettiin työpaikan ilmoitustaululle. Ilmoitusvelvollisuus kirjattiin myös työpaikan työsääntöjen 16 §:ään 23.1.2002. Keskusteluissa luottamusmiesten kanssa oli todettu, että työntekijän jättäessä ilmoittamatta sairaudestaan ajoissa hänen täytyy osoittaa tämän johtuneen ylivoimaisesta esteestä. Ilmoitusvelvollisuuden korostamisella työntekijöille tehtiin selväksi, että sairauden viivytyksetön ilmoittaminen oli olennainen työntekijän velvollisuus, jonka rikkomista pidettiin vakavana rikkeenä. Tämä johtui siitä, että ilmoitusvelvollisuuden rikkominen saattoi johtaa huomattaviin taloudellisiin vahinkoihin. Työnantajan piti hyvissä ajoissa kutsua muita työntekijöitä ylitöihin sekä mahdollisessa työvoimavajeessa päättää, mikä kone jätetään seisomaan. A tiesi erittäin hyvin ilmoituskäytännön. Vuosina 2001 – 2003 hän oli 24 – 29 prosenttia työajasta sairauslomilla. Työterveyshuolto oli kirjannut poissaolojen syyksi noin 30 erilaista diagnoosia. Vuosina 1999 – 2000 A:n sairauspoissaolot olivat olleet 57 – 59 prosenttia työajasta.

Kun koneita käynnistettiin 21.10.2003 kello 6 todettiin, että A ei ollut saapunut työpaikalle. A:n työtoveri ilmoitti kello 6.15, että hänellä oli taskussaan lääkärintodistus, jonka mukaan A oli sairauslomalla. Tämän jälkeen vuorovastaava järjesti työt siten, että A:n koneelle Emba 1600:lle tuli työntekijä koneelta Bobst 1. Emba 1600 saatiin käynnistettyä kello 6.17. Bobst 1 jouduttiin A:n poissaolon vuoksi pysäyttämään. Tästä aiheutui 9 000 euron suuruinen liikevaihdon menetys sekä kahden ylimääräiseksi jääneen työntekijän palkkakustannus. A soitti vasta kello 10.25 ja kertoi poissaolostaan vuorovastaavalle. Tätä aikaisemmin A ei ollut soittanut yhdellekään kolmesta työnjohtajasta. Vuorovastaavan puhelin oli aamulla ollut normaalisti toimintakunnossa. A:lla oli ollut ilmoitusvelvollisuus sairaudestaan jo edellisenä iltana 20.10.2003 noin kello 19, kun hän oli käynyt lääkärissä ja saanut sairauslomatodistuksen. Kuulemistilaisuudessa 24.10.2003 varapääluottamusmies ja A myönsivät rikkeen tapahtuneen. Tilaisuuden jälkeen A:n työsopimus 27.10.2003 irtisanottiin ja hänelle ilmoitettiin, ettei hänellä ollut työntekovelvoitetta irtisanomisaikana.

Tehtaan järjestyssäännöt uudistettiin yhteistoimintamenettelyssä 23.1.2002. Aikaisemmin käytäntönä oli ollut kanteessa kuvattu kolmen varoituksen edellytys. Tästä käytännöstä oli luovuttu. Uusien järjestyssääntöjen mukaan vakavan velvoitteiden rikkomisen tai laiminlyönnin toistuttua työsuhde irtisanotaan. Työsuhteen päättäminen voidaan muuttaa palkattomaksi lomautukseksi, jos rikkomuksen tai laiminlyönnin katsotaan tapahtuneen lieventävien asianhaarojen vallitessa. Järjestyssäännöt olivat työntekijöiden nähtävillä ilmoitustaululla. Nykyisten järjestyssääntöjen voimassaoloaikana oli tapahtunut A:n tapauksen lisäksi yksi toinenkin sairausloman ilmoittamatta jättäminen. Tuolloin työntekijälle oli annettu asiasta kirjallinen varoitus. Yhtiön johdonmukaisena käytäntönä oli ollut suhtautua sairausloman ilmoittamatta jättämiseen vakavasti.

A:n laiminlyönnit ylittivät oikeuskäytännössä vakiintuneen irtisanomiskynnyksen. A:ta oli varoitettu aiemmin saman tyyppisestä velvoitteiden rikkomisesta ja A:n käyttäytyminen oli osoittanut hänessä ilmeistä välinpitämättömyyttä työsuhteesta johtuvia velvoitteita kohtaan. Työsuhteen päättämisperustetta arvioitaessa tuli ottaa huomioon A:n jatkuva tapa rikkoa eri tavoin työvelvoitettaan. Työnantajalla oli ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen syy A:n työsopimuksen irtisanomiselle, koska hän oli hänelle luvattoman poissaolon vuoksi 29.1.2003 annetusta varoituksesta huolimatta rikkonut vakavalla tavalla yhtiön työsääntöjä jättämällä 20.10.2003 ilmoittamatta sairauspoissaolostaan. A:n menettelyn työnantajalle aiheuttamat huomattavat vahingot tuli myös ottaa huomioon.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen päättäminen

A on työskennellyt SCA Packaging Finland Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaan palveluksessa koneenhoitajana vuodesta 1988 alkaen.

SCA Packaging Finland Oy irtisanoi A:n työsopimuksen 27.10.2003 päättymään 26.4.2004. Irtisanomisen syyksi työnantaja ilmoitti toistuvat työsääntöjen rikkomiset. Oikeudenkäynnissä on vedottu siihen, että A:ta oli puhuteltu 1.10.2002 toimimisesta vastoin työpisteessä edellytettyä työkiertoperiaatetta. A:lle oli annettu 29.1.2003 varoitus luvattomasta oleskelusta työpaikan ulkopuolella 23.1.2003 ja luvattomasta poissaolosta 24.1.2003. A:ta oli puhuteltu jälleen 12.2.2003 koneen ajamisesta tahallaan liian kovalla vauhdilla. Työsopimus oli irtisanottu, kun A oli 20.10.2003 laiminlyönyt ilmoittaa työpaikan työsääntöjen edellyttämällä tavalla viivytyksettä poissaolostaan.

Irtisanomisperusteista esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on irtisanomiseen johtaneista tapahtumista kuultu työnantajapuolelta SCA Packaging Finland Oy:n hallintojohtajaa B:tä, yhtiön tuotantojohtajaa C:tä, yhtiön käyttöpäällikköä D:tä ja yhtiön vuorovastaavaa E:tä. Samoista seikoista on työntekijäpuolelta kuultu A:ta itseään ja koneenhoitaja F:ää, laatikkotyöntekijä G:tä, luottamusmies H:ta, varapääluottamusmies I:tä ja pääluottamusmies J:tä.

Työtuomioistuin on käsitellyt ja arvioinut ilmoitettuja työsopimuksen päättämisperusteita seuraavasti:

Puhuttelu 1.10.2002

B:n ja C:n kertoman mukaan A:lle oli 1.10.2002 pidetty puhuttelu työkierron välttämisestä laatikkokoneella. Koneella oli syntynyt eripuraa työkierrosta ja A:n oli väitetty välttäneen koneella erityisesti raskainta syöttövaihetta. B:n kertoman mukaan G työryhmän uutena jäsenenä ei hallinnut A:n mielestä eri työvaiheita ja tämän vuoksi A oli enemmän työskennellyt koneenhoitajana ja G vastaanottopäässä. Näin ollen työkierto ei toiminut.

A on kertonut, että työnantajan puhuttelussa 1.10.2002 oli kysymys työnkierrosta Emba 1600 -laatikkokoneella, jolla työskentelivät hänen lisäkseen F ja G. Kun koneella oli tullut aika 10 000 laatikkoaihion jälkeen vaihtaa työntekijöiden paikkaa, oli G ehdottanut A:lle, etteivät he vaihtaisikaan tehtäviä keskenään, koska A hallitsi koneenhoitajan tehtävän paremmin kuin hän. A ja F olivat työskennelleet koneella jo pidempään, mutta G oli tullut koneen miehistöön noin viikkoa aikaisemmin. A suostui G:n pyyntöön.

G on kertonut asiasta samalla tavalla kuin A. Hän ei ollut kertomansa mukaan huomannut vaihtaa paikkaa myöskään F:n kanssa.

F:n mukaan hän oli hermostunut siitä, että kyseisellä koneella työskennelleet työntekijät eivät olleet päässeet sopuun työvuoroista. Sen jälkeen kun asiasta oli keskusteltu, asia ei ollut aiheuttanut ongelmia.

Työtuomioistuin toteaa esitetyn selvityksen osoittavan, että laatikkokoneelle oli annettu ohje työkierrosta eri tehtävien raskauden tasaamiseksi. Alkuvaiheessa tehtäväkierto ei ollut toteutunut A:n jatkettua koneenhoitajana oman vuoronsa päätyttyä myös G:n vuoron ilman työnjohdon tätä koskevaan määräystä tai sopimatta asiasta kaikkien koneen työntekijöiden kanssa. Tämä oli aiheuttanut eripuraa työntekijöiden kesken. Sen jälkeen kun asiasta oli työpaikalla keskusteltu, työkierto oli toiminut edellytetyllä tavalla.

Varoitus 29.1.2003

C:n kertoman mukaan A:lle annettu kirjallinen varoitus oli johtunut luvattomasta oleskelusta pysäköintipaikalla 23.1.2003 työvuoron aikana ja luvattomasta työstä poissaolosta 24.1.2003. C kertoi havainneensa A:n ja kaksi muuta työntekijää tupakoimassa 23.1.2003 kello 18.45 tehtaan pysäköintipaikalla ehkä noin 20 metrin päässä ulko-ovesta. Yhtiön ohjeiden mukaan tupakointi on sallittu vain siihen varatuissa erillisissä tiloissa tehtaan sisällä. A:lle oli muun asian yhteydessä muistutettu juuri edellisinä päivinä siitä, että pysäköintialueelle meneminen työvuoron aikana edellyttää työnjohdon lupaa. Kaikille kolmelle työntekijälle annettiin 28.1.2003 asiasta suullinen huomautus.

A:n kertoman mukaan hän oli elpymistauon aikana 23.1.2003 ollut työtovereidensa kanssa tupakkatauolla pysäköintipaikan läheisyydessä pääoven edustalla. Paikka on virallinen tupakointipaikka ja sitä käyttävät muutkin työntekijät ja toimihenkilöt. Muut eivät tiettävästi ole saaneet tämän johdosta varoituksia.

J:n mukaan pysäköintipaikalla oleskelu on kielletty, koska siellä on tehty aikanaan autoille ilkivaltaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö esimerkiksi autoon unohtuneita silmälaseja tai eväitä olisi saanut ilman lupaakin käydä hakemassa myös työvuoron aikana. Ulko-oven läheisyyteen oli tuotu tupakoitsijoita varten tuhka-astia, ja paikkaa käytetään yleisesti tupakointiin.

Esitetty selvitys osoittaa, että työnantaja oli todistajien kertomin tavoin varannut ulko-oven läheisyyteen tuhka-astiat tupakoivia varten. Kuitenkaan tätä paikkaa ei ollut tarkoitettu tehtaan työntekijöiden tupakkataukopaikaksi, vaan tähän tarkoitukseen oli varattu erityinen paikka sisätiloista. Lisäksi A ja hänen kaksi työtoveriaan eivät olleet tupakoineet ulko-ovella, vaan pysäköintipaikalla, jossa oleskelu työaikana on ollut kiellettyä. A:lla ei ole ollut hyväksyttävää syytä menettelyynsä.

Työnantajan 7.11.2002 päivätyn vuorovapaailmoituksen mukaan työntekijät pitivät työajan lyhennyspäiviä vuoden 2002 kertymistä siten, että vuoden 2003 viikoilla 3, 4 ja 5 perjantai-iltavuoro oli työajan lyhennysvapaa. Ne työntekijät, joilla ei ollut kertymiä enää jäljellä, tulivat aamuvuoroon kyseisen perjantain iltavuoron asemesta.

A oli ollut poissa työstä aamuvuorosta 24.1.2003, vaikka hänellä ei ollut enää kertymiä vuodelta 2002. Kuultaessa A:ta tämän johdosta 29.1.2003 oli C:n mukaan käynyt ilmi, ettei A ollut tarkistanut tilannettaan vuorovapaistaan, vaan oli jäänyt pois työstä, koska muutkin työntekijät olivat olleet poissa kyseisen iltavuoron.

E:n mukaan A:lla ei ollut vuorovapaita enää 24.1.2003 jäljellä. A oli 27.12.2002 päivätyn palkkalaskelman mukaan ansainnut kahdeksan vuorovapaata ja pitänyt ne kaikki. Vuorovapaat ovat alalla keskeinen asia ja vuorovapaakertymä ilmenee jokaisen palkkalaskelmassa. Joka vuoden vaihteessa työntekijät saavat kirjallisen selvityksen ansaituista ja pidetyistä vuorovapaista. Työntekijät ovat näin selvillä vuorovapaatilanteestaan, eivätkä muut työntekijät kuin A olleet jättäneet saapumatta kyseiseen aamuvuoroon 24.1.2003. Edelleen todistajan mukaan työnjohtajilla on käytettävissään alustavat listat aamuvuoroon töihin tulevista työntekijöistä, mutta vasta kyseisenä aamuna lopullisesti ratkaistaan käynnistettävät koneet ja niiden miehitys.

A on kertonut, että hänellä olisi ollut iltavuoro perjantaina 24.1.2003. Tehtaalla oli ilmoitettu, ettei iltavuoroa 24.1.2003 tultaisi tekemään. Normaalisti työnjohtaja ilmoitti työvuorosta erikseen niille työntekijöille, joilla ei ollut vuorovapaita. Koska hänellä oli ollut yksi vuorovapaa käyttämättä, niin hän oli sen vuoksi ollut poissa työstä mainitun iltavuoron.

Aiemmasta käytännöstä ilmoittaa vuorovapaista työntekijöille ovat I ja J kertoneet samalla tavalla kuin A.

Esitetty selvitys osoittaa, että A:lla oli ollut yksi pitämätön vuorovapaa vuodelta 2003, mutta ei pitämättömiä vuorovapaita vuodelta 2002. A:lle samoin kuin muillekin työntekijöille on ilmoitettu palkkalaskelman yhteydessä ansaituista ja pidetyistä vuorovapaista ja ilmoitustaululla vuorovapaiden pitämisestä ja työjärjestelyistä niiden työntekijöiden osalta, joilla ei ollut pitämättömiä vuorovapaita. A olisi työnantajan ohjeiden mukaan ollut velvollinen menemään työhön aamuvuoroon 24.1.2003. Tämän laiminlyödessään A on ollut luvatta poissa työstä.

Puhuttelu 12.2.2003

D on kertonut pitäneensä A:lle puhuttelun 12.2.2003. Eräs koneella melko usein työskennellyt työntekijä oli ilmoittanut olevansa haluton työskentelemään A:n kanssa. Hänen kertomansa mukaan A koneenhoitajana oli simputtanut häntä laittaen koneen liian kovalle nopeudelle aina kun hän on laatikkokoneen vastaanottajana. Liian suuresta ajonopeudesta seuraa ruuhkautumista ja työn muuttuminen entistä rasittavammaksi. Työntekijä oli kokenut painostuksen siinä määrin raskaaksi, että hän ei voinut työskennellä koneella. Kysymys oli pidemmän ajan kuluessa olleista tapahtumista, jotka johtivat työntekijän yhteydenottoon 12.2.2003.

A on puolestaan kertonut, että 12.2.2003 paikalla oli ollut työnjohtaja, joka antoi ohjeet koneen nopeudesta. Tavoitteena oli saada vinoon menevät laatikot oikenemaan ja tuotanto normaaliksi. Koneen vastaanottopään työntekijä ei vain jostain syystä ollut pysynyt työnteon tahdissa mukana siitä huolimatta, että ajettu arkkimäärä tuona päivänä ei ollut juuri suurempi kuin yhden tunnin normaali työmäärä.

F:n kertoman mukaan tuotteena oli ollut sellainen laatikkotyyppi, jonka kanssa oli tehtaalla aina ollut ongelmia. Myös D on myöntänyt vaikeuksia kyseisen laatikkotyypin kanssa tehtaalla olleen asiakkaan tiukkojen laatuvaatimusten vuoksi. Kuitenkaan nopean ajamisen ongelmat eivät olleet syntyneet tuona päivänä, vaan niitä D:n saaman käsityksen mukaan oli esiintynyt pidemmän ajan kuluessa.

Esitetty selvitys osoittaa, että A:ta oli puhuteltu sen johdosta, että hän oli koneenhoitajana ajanut kyseista laatikkokonetta sellaisella nopeudella, että se oli aiheuttanut vaikeuksia ainakin koneen vastaanottopäässä tilapäisesti työskennelleelle työntekijälle. Tiettyjen tuotteiden valmistaminen kyseisellä koneella on esitetyn selvityksen mukaan saattanut onnistuakseen edellyttää tavanomaista nopeampaa ajamista. Esitetty selvitys kuitenkin osoittaa ongelmia olleen pidemmän ajan kuluessa ja niillä olleen yhteys A:n työskentelytapaan koneenhoitajana.

Poissaolosta ilmoittaminen 20.10.2003

Sairauspoissaolojen ilmoittaminen on yhtiössä käsitelty henkilöstöryhmien edustajien kanssa laajennetussa johtoryhmässä 18.1.2001. Yhtiön sairauspoissaolojen ilmoittamista koskevan ohjeen mukaan työntekijän, joka on sairauden takia tullut työkyvyttömäksi, on ilmoitettava poissaolostaan viipymättä siitä tiedon saatuaan lähimmälle esimiehelleen tai tämän edustajalle.

A on kertonut käyneensä illalla 20.10.2003 lääkärissä, joka oli määrännyt hänelle jatkoa aiemmalle sairauslomalle. A oli toimittanut sairauslomatodistuksen naapurissa asuneelle työkaverilleen ja pyytänyt tätä toimittamaan sen työnantajalle ja samalla ilmoittamaan sairauslomasta. Hän oli kuitenkin myös itse yrittänyt saada aamulla 21.10.2003 noin 5.40 alkaen useita kertoja puhelimitse yhteyttä esimieheensä E:hen siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän oli saanut E:n kiinni vasta noin kello 10 samana aamuna.

E:n kertoman mukaan A:n työtoveri oli ilmoittanut kello 6.15, että A oli sairauslomalla ja että hänellä oli mukanaan A:n lääkärintodistus. E:n kertoman mukaan A itse ilmoitti sairauslomastaan hänelle puhelimitse vasta kello 10.25 samana päivänä. Todistajan kysyttyä, miksi A ei aiemmin ollut ilmoittanut asiasta, A oli vastannut, että sairauslomatodistus on G:llä. A:n vastauksesta todistaja oli päätellyt, ettei A:n kertomus yrityksistä soittaa hänelle aiemmin voinut pitää paikkaansa. A:n kertomus ei ollut uskottava senkään vuoksi, että puhelimet olivat kunnossa ja juuri ilmoitettuun aikaan työnjohtajien huoneessa oli ollut useita henkilöitä, jotka olisivat todistajan mahdollisesti ollessa poissa paikalta vastanneet puhelimeen. A:n poissaolosta johtuen yksi kone oli jouduttu pysäyttämään, mistä aiheutui yhtiölle 9 000 euron suuruinen liikevaihdon menetys ja lisäksi ylimääräisiä palkkakustannuksia.

I:n kertoman mukaan entistä sairauslomien ilmoituskäytäntöä oli käytännössä noudatettu A:n tapaukseen saakka. Vanhan käytännön mukaan ilmoitukset sairauslomista ovat menneet työnantajalle työterveyshuollon kautta. A:n tapauksen jälkeen on ohjeiden mukaisesti edellytetty, että poissaolosta ilmoitetaan jo ennen vuoroa ja vaikka siinä vaiheessa ei vielä ole tietoa mahdollisesta sairauslomasta.

Työtuomioistuin esitetyn selvityksen johdosta toteaa, että yhtiössä on hyväksytty vuonna 2001 edellä todetut ohjeet sairauspoissaoloista ilmoittamisesta. A on laiminlyönyt ilmoittaa työnantajalle yhtiön ohjeiden edellyttämällä tavalla viipymättä sairauspoissaolostaan aiheuttaen näin työnantajalle taloudellisia menetyksiä.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan asiallisena ja painavana syynä pidetään muun muassa sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista ja perusteetonta poissaoloa. Edelleen soveltamisohjeessa on todettu, että irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

Yhtiön vuodelta 2002 olevien järjestyssääntöjen mukaan työsopimuksesta, työehtosopimuksesta ja laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden rikkomisissa ja laiminlyönneissä työpaikalla noudatetaan rangaistusmenettelyä, jossa lievistä rikkomuksista tai laiminlyönneistä seuraa suullinen huomautus ja vastaavissa vakavissa rikkomuksissa tai lievän rikkomuksen toistuessa kirjallinen varoitus. Vakavan velvoitteiden rikkomisen tai laiminlyönnin toistuttua seuraa työsopimuksen irtisanominen, joka kuitenkin voidaan lieventävien asianhaarojen vallitessa muuttaa kahden viikon palkattomaksi lomautukseksi. Erittäin painavista syistä työsopimus voidaan myös purkaa. Järjestyssääntöjen mukaan suullinen huomautus ja kirjallinen varoitus ovat voimassa yhden vuoden ajan.

Työnantaja on esitetyn selvityksen mukaan menetellyt järjestyssääntöjen mukaisesti A:n työsuhteen päättäessään. A:lle oli 1.10.2002 annettu suullinen huomautus hänen toimittua omavaltaisesti siten, että työnantajan edellyttämä työkierto ei toteutunut. A:lle on 29.1.2003 annettu kirjallinen varoitus järjestyssääntöjen noudattamatta jättämisestä ja luvattomasta poissaolosta. A on jälleen saanut suullisen huomautuksen 12.2.2003 laatikkokoneen ajamisesta liian suurella nopeudella. Työsopimus on irtisanottu A:n rikottua saamistaan huomautuksista ja varoituksesta huolimatta velvoitteitaan 20.10.2003 jättämällä viipymättä ilmoittamatta sairauslomastaan.

Irtisanomissuojasopimuksen mukaan työntekijän irtisanominen edellyttää aina työsopimuslain mukaista asiallista ja painavaa syytä. Esitetty selvitys osoittaa, että A:lla on ollut puutteita sekä suhtautumisessa toisiin työntekijöihin että työnantajan määräyksiin. Irtisanomiseen johtaneessa tilanteessa A olisi voinut halutessaan ilmoittaa jatkuvasta sairauslomastaan jo edellisenä iltana, jolloin työnantajalla olisi ollut aikaa järjestää työt mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Tätä olisivat myös työnantajan ohjeet edellyttäneet. A on joka tapauksessa toimittanut tiedon sairauslomastaan samaan vuoroon tulleen työkaverinsa välityksellä, joten tämä tieto on tullut työnantajalle heti vuoron alussa. Tähän nähden A:n menettelyä, vaikka huomioon otetaan hänen aiemmin saamansa suulliset huomautukset ja varoitus, ei voida pitää niin vakavana työsuhteesta johtuvien velvoitteiden rikkomisena, että työnantajalla sen johdosta olisi ollut irtisanomissuojasopimuksen edellyttämä asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Sen sijaan A:n edellä todettuja rikkomuksia ja laiminlyöntejä voidaan pitää sellaisena työntekijän itsensä antamana aiheena työsopimuksen päättämiseen, joka on otettava huomioon A:lle tuomittavaa korvausta määrättäessä.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Korvausvelvollisuus

SCA Packaging Finland Oy on päättäessään A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti velvollinen suorittamaan irtisanomissuojasopimuksen mukaisen korvauksen. Korvauksen suuruutta määrättäessä on otettu huomioon edellä todettu A:n itsensä työsopimuksen päättämiseen antama aihe. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on noin neljän kuukauden palkkaa vastaavat 11 000 euroa.

Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla. Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutusta työttömyyspäivärahasta.

A:lle on Paperityöväen Työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu hänen työsuhteensa päättymisen ja 26.8.2004 väliseltä ajalta työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa 5 914 euroa 62 senttiä. A:lle tuomittavasta korvauksesta 11 000 eurosta on vähennettävä 75 prosenttia hänelle mainitulta ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 4 435,97 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 6 564,03 euroa.

SCA Packaging Finland Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksista vähennetyn rahamäärän eli 4 435,97 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Oikeudenkäyntikulut

SCA Packaging Finland Oy on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n mukaan velvollinen korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 3 700 euroa. Vastaajapuoli on paljoksunut vaatimusta siltä osin kuin palkkiota on vaadittu yli 1 000 euroa.

Ottaen huomioon asian laatu, sen ajamisen edellyttämät toimenpiteet ja myös sen, että asiaa työtuomioistuimessa on hoitanut kantajaliiton palveluksessa oleva lakimies, työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi korvauksen määräksi kuluineen yhteensä 2 600 euroa.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2005/20050121