TT 2001-64 Luvaton poissaolo ja varoituskäytäntö

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2001-64 koskien työntekijän työsopimuksen irtisanomista ilman irtisanomissuojasopimuksessa määriteltyä tärkeää syytä.

Työntekijän kahta poissaoloa ei yhdessäkään arvioiden voitu pitää työsopimuksen päättämiseen oikeuttavana perusteena, kun otettiin huomioon myös yhtiössä noudatettu varoituskäytäntö. Työntekijä oli ollut työpaikalla lievästi alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta tälle ei voitu enää perustellusti antaa merkitystä harkittaessa työsopimuksen päättämistä yli kahdeksan kuukautta myöhemmin. Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajalla olisi ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty tärkeä syy työntekijän työsopimuksen purkamiseen tai edes erityisen painava syy sen irtisanomiseen. Työnantaja velvoitettu maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä.

Edellytykset työntekijän työsuhteen palauttamiselle olivat olemassa.

Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 64

KANNE

Vaatimukset

Kemianliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Styrochem Finland Oy:n suorittamaan operaattori A:lle irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n perusteella neljän kuukauden irtisanomisajan palkkana 64 000 markkaa ja lomakorvausta irtisanomisajalle 6 768 markkaa, kumpikin määrä korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 2.11.2000 lukien,

velvoittaa Styrochem Finland Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 18 kuukauden palkkaa vastaavat 288 000 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

harkitsee irtisanomissuojasopimuksen 14 §:n nojalla, ovatko edellytykset A:n työsuhteen jatkamiselle olemassa, ja mikäli edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa velvoittaa Styrochem Finland Oy:n suorittamaan A:lle vaihtoehtoisena korvauksena 288 000 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

tuomitsee Kemianteollisuus KT ry:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Kemianteollisuus KT ry:n ja Styrochem Finland Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A oli työskennellyt Styrochem Finland Oy:n palveluksessa 1989 alkaen. Työnantaja purki A:n työsopimuksen 2.11.2000 työstäpoissaolojen johdosta.

A oli saanut kirjallisen varoituksen 18.2.2000. Työnantaja oli ilmoittanut varoituksen antamisen perusteeksi alkoholin vaikutuksen alaisena olemisen työpaikalla 18.2.2000. Varoituksen ohella työnantaja oli velvoittanut A:n aloittamaan päihdeongelmaisen hoitosopimuksen työterveyshenkilöstön kanssa.

A:lle oli lisäksi 22.9.2000 annettu varoitus luvattomasta poissaolosta työstä 2.9.2000. A oli tuolloin univaikeuksiensa vuoksi ottanut yöllä unilääkettä, mistä johtuen hän ei ollut herännyt ajoissa aamuvuoroon. Hän oli yrittänyt välittömästi herättyään noin kello 10.30 tavoittaa vuorossa olevaa työnjohtajaa siinä kuitenkaan onnistumatta. A oli pyrkinyt useita kertoja tavoittamaan työnantajan edustajan ensisijaisesti siitä syystä, että hän voisi henkilökohtaisesti ilmoittaa poissaolonsa syyn ja myös pyytää luvan siihen, että joku vuorossa oleva työntekijä voisi hakea A:n hänen kotoaan noin 15 kilometrin päästä työpaikasta.

Työsopimuksen purkamiseen johtanut poissaolo 25.10.2000 oli koskenut koulutuspäivää. Koulutuspäivät sijoitettiin yleensä työntekijän vapaapäiväjaksoon, kuten tässäkin tapauksessa. A ei ollut osallistunut koulutuspäivään. Työnantaja oli 2.11.2000 purkanut A:n työsopimuksen kyseisen poissaolon johdosta.

A:n työsuhde ennen työsopimuksen purkamista oli kestänyt yli 10 vuotta. Varoituksia hän oli saanut vasta vuoden 2000 puolella. Ensimmäinen varoitus oli koskenut päihtymistä. Lähtökohta oli periaatteessa se, ettei työntekijällä ollut alkoholia veressään lainkaan. A:n veren alkoholin määrä 0,25 promillea ei osoittanut, että hän olisi ollut päihtyneenä työpaikalla. Vähäisellä alkoholin määrällä oli joka tapauksessa merkitystä arvioitaessa A:n menettelyä ja työnantajan oikeutta päättää hänen työsuhteensa. A oli käynyt yhtiön työterveysasemalla hoitoonohjauksessa. A ei ollut keskeyttänyt hoito-ohjelmaa, vaan hoito-ohjelmaan oli tullut katkos johtuen muiden muassa informaatio-ongelmista ja hoitajaresurssien riittämättömyydestä. A oli itse pyrkinyt aktiivisesti muun muassa yhteydenotoin jatkamaan hoito-ohjelmaa.

A työskenteli kolmivuorotyössä ja hän joutui kääntymään työterveyshuollon puoleen univaikeuksien vuoksi jo joulukuussa 1998. Uniongelmia oli ollut jatkuvasti ja muun muassa 15.4.2000 hän oli jälleen käynyt työterveyshuollossa ja saanut sairauslomaa ajaksi 15. – 22.4.2000 ja samalla hänelle oli määrätty unilääkitys. A oli joutunut ottamaan unettomuuden vuoksi unilääkettä 2.9.2000 yöllä, jonka seurauksena hän ei ollut herännyt aamuvuoroon. A oli ryhtynyt välittömästi tavoittamaan esimiestään siinä kuitenkaan onnistumatta. A oli ollut työvuorostaan poissa. Hänen käyttäytymisensä moitittavuutta arvioitaessa tuli kuitenkin ottaa huomioon edellä mainitut olosuhteet ja se, että A oli pyrkinyt ilmoittautumaan työnantajalle välittömästi herättyään sekä saapumaan työpaikalle.

A ei ollut osallistunut koulutuspäivään 25.10.2000. Käytännössä koulutuspäivään osallistumista ei ollut pidetty työvelvoitteena siinä määrin kuin varsinaista tuotantotyötä. Koulutuspäiviltä oli jatkuvasti poissa työntekijöitä. A:n työsopimus oli purettu, joten hän oli joutunut tältä osin eriarvoiseen asemaan muihin työntekijöihin verrattuna. Koska koulutuspäiviin osallistuminen oli ollut vakiintumatonta, ei A ollut voinut olettaa, että koulutuspäivään osallistumattomuus olisi voinut johtaa niin ankaraan seuraamukseen kuin työsopimuksen purkamiseen. Ensimmäisen varoituksen 18.2.2000 jälkeen A ei ollut osallistunut koulutuspäivään keväällä 2000. Tästä hän ei ollut saanut minkäänlaista huomautusta tai varoitusta. Koulutuspäivä sijoitettiin aina työntekijän vapaajaksoon. Näin ollen koulutuspäivän luonne oli aivan eri kuin työpäivänä. Mikäli työntekijä osallistui koulutuspäivään hän sai siitä vastaavan vapaapäivän sellaisena päivänä, jolloin hän oli työvuorossa. Näin ollen koulutuspäivään osallistumista ei mielletty työvelvoitteen piiriin kuuluvaksi ainakaan siinä määrin, että koulutuspäivään osallistumattomuus saattaisi johtaa rankaisutoimiin.

Koulutuspäivä, johon A ei ollut osallistunut, oli ollut 25.10.2000. Työnantaja oli purkanut A:n työsopimuksen 2.11.2000 eli yli viikon kuluttua siitä, kun aihe purkamiseen ilmaantui. Näin ollen työnantajan työsopimuksen purkuoikeus oli työsopimuslain 44 §:n 1 momentin nojalla rauennut. Näin ollen työnantajalla ei ollut ollut missään tapauksessa oikeutta purkaa A:n työsopimusta. Arvioitavaksi tuli ainoastaan se, oliko työnantajalle syntynyt A:n menettelyn johdosta irtisanoa tämän työsopimus. Myöskään työsopimuksen irtisanomisperustetta ei ollut ollut.

Asianosaisliittojen välillä oli neuvoteltu A:n työsopimuksen päättämistä koskevassa asiassa. Työnantajaliiton olisi tuolloin tullut ryhtyä edes sellaisiin toimiin, että se olisi kehottanut yhtiötä suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkka lomakorvauksineen. Koska näin ei ollut tapahtunut, oli työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kemianteollisuus KT ry on vastauksessaan, johon Styrochem Finland Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kemianteollisuus KT ry on lisäksi vaatinut Kemianliiton velvoittamista korvaamaan Kemianteollisuus KT ry:n ja Styrochem Finland Oy:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Styrochem Finland Oy:n tuotantolaitoksilla oli noudatettu rikkomustapauksissa entisen emoyhtiön Neste Oy:n menettelytapaohjetta, joka oli laadittu 11.10.1976 ja jota oli uusittu yhtiöohjeella 1.12.1994. Yhtiöohjeessa oli kuvattu voimassa oleva kolmiportainen varoitusjärjestelmä, esimiehen pitämä vakava puhuttelu, kirjallinen varoitus ja työsuhteen päättäminen purkamalla tai irtisanomalla. Yhden kolmesta poikkeuksesta muodosti päihteiden vaikutuksen alaisena esiintyminen työpaikalla. Varoituskäytäntö oli tuolloin kaksiportainen. Henkilöille annettiin suoraan kirjallinen varoitus. Siihen sisältyi hoitoonhakeutumiskehotus. Henkilön oli käytävä työterveyshuollossa keskustelemassa alkoholin käytöstään ja mahdollisista hoitotoimenpiteistä.

A oli saanut kirjallisen varoituksen 18.2.2000 esiintyessään päihtyneenä työpaikallaan. Hän oli puhaltanut vartiointiliikkeen alkometriin 0,25 promillen lukeman kello 16.30. Hänen työvuoronsa oli alkanut kello 15, jolloin hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut lähellä 0,5 promillea. Varoitukseen oli liittynyt hoitoonohjauskehotus ja ilmoitus, että työnantaja voi purkaa hänen työsuhteensa, mikäli rikkomukset jatkuisivat. Yhtiössä oli alkoholin suhteen erittäin tiukat säännökset. Henkilöstöltä edellytettiin työvuorossa ehdotonta raittiutta. Työturvallisuus ja ympäristöön liittyvät riskit vaikuttivat siten, ettei muunlainen käytäntö olisi mahdollistakaan. A:lla oli ollut veressään noin 0,5 promille alkoholia työvuoron alussa 18.2.2000, joten hän oli ehdottomasti esiintynyt päihtyneenä työpaikalla. Hoitoonohjaukseen hakeutuminen ja hoidossa käynti, joihin työntekijä yhtiön ohjeiden mukaan velvoitettiin alkoholitapauksessa tilanteen selvittämiseksi, edellytti työntekijältä omatoimisuutta.

A oli jäänyt saapumatta työtuntijärjestelmänsä mukaiseen kello 7 alkaneeseen aamuvuoroon 2.9.2000. Hän oli yrittänyt ottaa yhteyttä kyseisenä aamuna vuoromestariin kello 10, joka ei ollut ollut työhuoneessaan. Puhelu oli ohjautunut valvomoon operaattorille, jolle A oli kertonut vasta heränneensä ja yrittävänsä ehtiä töihin. Koska A ei ollut tullut vuoronsa aikana töihin, vuoromestari oli raportoinut asiasta vuoron esimiehelle. Luvattomasta poissaolosta A:lle oli annettu uusi kirjallinen varoitus. Tapahtuman käsittelyssä oli huomioitu erityisesti A:n ilmoittamat unihäiriöt ja hänen siihen liittyvät lääkärintodistukset. Työnantaja oli halunnut ottaa huomioon asiaan liittyvät mainitut inhimilliset tekijät eikä ollut halunnut käyttää purkuoikeuttaan, vaikka edellisestä varoituksesta oli kulunut vasta seitsemän kuukautta. Luvatonta poissaoloa työstä 2.9.2000 ei tehnyt hyväksyttäväksi se, että A oli useita kertoja yrittänyt soittaa työpaikalle.

Koulutuspäivät olivat yhtiössä olleet normaaleja työpäiviä 1990-luvun alusta lähtien. Ne oli merkitty viisivuorojärjestelmän vuorolistaan kuten muutkin työpäivät. Vuonna 2000 kullekin vuorolle oli merkattu kaksi koulutuspäivää. Koulutuspäivien merkitystä oli käsitelty yhtiössä kokouksessa 26.10.1993 ja siihen olivat osallistuneet muiden muassa yhtiön henkilöstöpäällikkö, luottamusmies ja pääluottamusmies. Kokouksesta laaditun muistion 3 kohdan mukaan työvuorokalenteriin merkitty koulutuspäivä oli ennalta vuorolistaan merkitty työpäivä, joka rinnastettiin normaalin työpäivän kaltaiseksi. Muistion 6 kohdan mukaan kieltäytyminen koulutuspäivään osallistumisesta katsottiin työstä kieltäytymiseksi. Muistion 7 kohdan mukaan henkilökohtaisista syistä voitiin kuitenkin sopia mainitulta päivältä poissaolo. Koulutuspäivä oli siten osa työaikaa.

A ei ollut tullut omalle vuorolleen järjestettyyn työvuoroluettelon mukaiseen koulutuspäivään 25.10.2000. Hän ei ollut sopinut etukäteen esimiehensä kanssa poissaolosta eikä esittänyt muutakaan hyväksyttävää syytä poissaololleen. A oli kuitenkin ollut tietoinen koulutuspäivän olevan osa työaikaa. Asiaa oli korostettu usein vielä 1993 allekirjoitetun muistion jälkeenkin tuotannon työntekijöille. A:n poissaolo koulutuspäivästä 25.10.2000 muodosti työtehtävien laiminlyönnin. Koulutuspäivät olivat työpäiviin rinnastettavia ja siten työaikaa. Kyse ei ollut mistään vapaaehtoisesta koulutuksesta, johon voivat osallistua halukkaat, vaan työvuorokalenteriin merkitystä työnantajan järjestämästä erillisestä koulutuspäivästä, jossa käsiteltiin ammatillisia, turvallisuuteen tai yritystalouteen liittyviä asioita. Edellisestä 2.5.2000 pidetystä koulutuspäivästä poissaoloon A:lla oli ollut etukäteen vuoromestarin myöntämä lupa.

Pitkän vapaajakson jälkeen A oli saapunut työvuoroonsa aamulla 30.10.2000. Hänen esimiehenään toiminut vuoromestari oli aloittanut välittömästi selvittämään syytä A:n poissaoloon edellisestä koulutuspäivästä. Esimiehen tekemän selvityksen perusteella yhtiön käyttöpäällikkö oli päättänyt pitää seuraavana päivänä 31.10.2000 kokouksen, jossa käsiteltäisiin A:n työsuhteen purkamista. Tilaisuuteen olivat osallistuneet käyttöpäällikön ja A:n lisäksi vuoromestari ja pääluottamusmies. Käyttöpäällikkö oli todennut A:n jättäneen työvelvoitteensa täyttämättä, kun hän ei ollut osallistunut koulutuspäivään. Kokouksessa oli käyty läpi myös A:n saamaan ensimmäiseen varoitukseen liittyvä hoitoonohjauksen tilanne. Käyttöpäällikkö oli arvioinut tilanteen kokonaisuudessaan oikeuttavan työnantajan purkamaan A:n työsuhteen. A oli kuitenkin kertonut kokouksessa hoitoonohjaukseen liittyvistä käytännön vaikeuksista työterveydenhuollossa tapahtuneiden henkilövaihdosten vuoksi. Tuolloin oli sovittu, että hoitoonohjaukseen liittyvien väitteiden johdosta työnantaja suorittaisi lisäselvityksiä. Näin oli haluttu varmistaa, oliko näillä väitteillä vaikutusta lopulliseen päätöksentekoon.

Kokouksessa 2.11.2000 olivat olleet läsnä samat henkilöt kuin edellisessä kokouksessa. Työterveyshuollosta saaduilla lisäselvityksillä ei ollut sellaista merkitystä asian kokonaisarviointiin, että työnantajalla ei olisi työsopimuslain 43 §:n edellyttämää tärkeää syytä työsuhteen purkamiselle. A:n työsopimus oli purettu samassa tilaisuudessa 2.11.2000.

Työnantajan työsopimuslain 44 §:n 1 momentin mukainen purkamisoikeus ei ollut rauennut, vaikka A:n luvaton poissaolo oli tapahtunut 25.10.2000 ja työsuhde oli purettu 2.11.2000. Työnantaja oli halunnut menetellä huolellisesti ja selvittää vielä 31.10.2000 iltapäivällä pidetyn kokouksen jälkeen A:n esille tuomia hoitoonohjaukseen liittyviä seikkoja varmistuakseen siitä, oliko niillä merkitystä lopullista ratkaisua tehtäessä. Kaikki asiaan vaikuttavat seikat olivat tulleet työnantajan tietoon 31.10.2000 ja työnantaja oli purkaessaan A:n työsuhteen 2.11.2000 toiminut näin ollen lain edellyttämän viikon määräajan puitteissa.

A:lle oli annettu ennen työsuhteen purkamista kaksi varoitusta, jotka olivat voimassa. Varoituksia annettaessa hänelle oli myös ilmoitettu, että rikkeiden jatkuessa työnantaja voisi päättää hänen työsuhteensa. A ei kuitenkaan ollut korjannut käyttäytymistään, vaan työtehtävien laiminlyönnit olivat jatkuneet, joten työnantaja katsoi A:n piittaamattoman suhtautumisen työtehtävien hoitoon kokonaisuudessaan muodostavan työsopimuslain 43 §:n tarkoittaman tärkeän syyn työsuhteen purkamiselle. Työnantaja oli menetellyt lain mukaisesti päättäessään A:n työsuhteen purkamalla.

Mikäli katsottaisiin, ettei työnantajalla ollut ollut oikeutta purkaa A:n työsopimusta, yhtiöllä oli ainakin ollut työsopimuslain 37 §:n ja irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukainen erityisen painava peruste työsopimuksen irtisanomiseksi. Mikäli työnantajalla ei olisi ollut laillista oikeutta edes irtisanoa A:n työsopimusta, tulisi vahingonkorvausta määrättäessä alentavana tekijänä ottaa huomioon A:n oma myötävaikutus työsuhteen päättämiselle, työsuhteen suhteellisen lyhyt kesto sekä hänen mahdollisesti saamansa työttömyyskorvaukset.

Kemianteollisuus KT ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. A:n työsuhde ja sen päättäminen

A on työskennellyt Styrochem Finland Oy:n ja sen edeltäjien palveluksessa operaattorina vuodesta 1989.

Yhtiö on 18.2.2000 antanut A:lle kirjallisen varoituksen alkoholin vaikutuksen alaisena olemisesta työpaikalla tuona päivänä. Työnantaja on varoituksen ohella velvoittanut A:n aloittamaan päihdeongelmaisen hoitosopimuksen työterveyshenkilöstön kanssa. Työnantaja on edelleen 22.9.2000 antanut A:lle kirjallisen varoituksen luvattomasta poissaolosta työaikana 2.9.2000 ja samalla velvoittanut A:n jatkamaan päihdeongelmaisen hoitosopimuksen mukaista hoitoa työterveyshenkilöstön kanssa.

Yhtiön käyttöpäällikkö purki A:n työsopimuksen 2.11.2000. Työsopimuksen purkuilmoituksessa on viitattu mainittuihin kirjallisiin varoituksiin ja ilmoitettu purkamisen syyksi työvelvollisuuden täyttämättä jättäminen, kun A oli jäänyt saapumatta 25.10.2000 työvuorojärjestelmän mukaiselle koulutuspäivälle. Lisäksi purkuilmoituksessa on mainittu päihdeongelmaisen hoitosopimuksen mukaisen hoidon keskeyttäminen.

2. Työsopimuksen päättämisperusteet

Työtuomioistuimessa vastaaja on vedonnut kaikkiin edellä mainittuihin, varoituksissa ja purkuilmoituksessa todettuihin seikkoihin, jotka yhdessä ovat olleet A:n työsopimuksen purkuperusteena. Kemianliitto on katsonut, että purkamista ei ole suoritettu viikon määräajassa. Kemianteollisuus KT puolestaan on lausunut, että työnantajalla joka tapauksessa on ollut työehtosopimuksessa edellytetty erityisen painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Kemianliitto on kiistänyt tällaistakaan syytä olleen A:n työsopimuksen päättämiseen.

Työtuomioistuimessa on kuultu A:n työsopimuksen päättämiseen johtaneista tapahtumista todistajina Styrochem Finland Oy:n vuoromestareita A:ta ja C:tä sekä yhtiön käyttöpäällikköä D:tä, jotka ovat olleet A:n esimiehiä. Vastaavasti kantajapuolelta on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja todistajina operaattori E:tä ja pääluottamusmies F:ää.

Kaikki todistajat ovat yhtäpitävästi kertoneet A:n olleen työssään pätevä ja aktiivinen ammattimies. Hän on esittänyt mielipiteensä asioista usein suorasukaiseen tapaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt ja arvioinut A:n työsopimuksen päättämisen perusteita seuraavasti.

2.1 Varoitus 18.2.2000

Työpaikalla on 18.2.2000 järjestetty iltavuoron aluksi kokous, jossa on käsitelty vuorotyön miehitykseen liittyviä asioita. Läsnä ovat olleet tuotantojohtaja, käyttöinsinööri, vuoromestari, kaikki iltavuoron operaattorit, henkilöstöhallinnon henkilöstökoordinaattori ja pääluottamusmies. A on kertonut arvostelleensa valvontajärjestelyjen riittämättömyyttä. B:n ja F:n mukaan hänen puheenvuoronsa ovat olleet kärjekkäitä. Nämä todistajat samoin kuin E eivät olleet havainneet A:ssa mitään alkoholin käyttöön viittaavaa. D on kertonut, että A:n käytös ei hänen mielestään ollut tavanomaista, ja henkilöstökoordinaattori oli havainnut A:ssa alkoholin hajua. Tämän vuoksi vartiointiliikkeen vartija oli kokouksen jälkeen määrätty puhalluttamaan A alkometrillä.

Puhalluksen tuloksena oli havaittu A:n veren alkoholipitoisuuden olleen 0,25 promillea kello 16.30, kun työvuoro oli alkanut kello 15. A:lle annettiin kirjallinen varoitus ja hänet poistettiin työpaikalta. A on kertonut aloittaneensa varoituksen perusteella hoitoonohjauskäynnit, joita oli noin kerran kuukaudessa.

D on kertonut, että Styrochem Finland Oy:n tehtaassa käsitellään suuria määriä palovaarallisia aineita, ja työvuorossa olevilta edellytettiin alkoholin suhteen nollalinjaa. Tämä on ollut kaikkien työntekijöiden tiedossa.

Työtuomioistuimelle on jätetty yhtiön ohjeisto rikkomustapausten käsittelystä. Sen mukaan henkilölle, joka tavataan työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena, annetaan kirjallinen varoitus ja hoitoonhakeutumiskehotus. Menettely koskee myös ns. kertakäyttäjiä. Jos rikkomus uusiutuu vuoden kuluessa, työsuhde puretaan. Muun laatuisista rikkomuksista seuraa ensin esimiehen vakava puhuttelu.

Työtuomioistuin katsoo, että saapumalla työvuoroon lievästikin alkoholin vaikutuksen alaisena A on menetellyt moitittavasti. Hänelle annettu varoitus on ollut aiheellinen, ja myös osoitus hoitotoimenpiteisiin on ollut yhtiössä noudatetun käytännön mukainen.

E on kertonut A:n työtoverina havainneensa, että selostetun tapauksen jälkeen A:n kaikki sanomiset ja tekemiset olivat tulleet esimiesten tarkan silmälläpidon alaisiksi.

2.2 Varoitus 22.9.2000

A on kertonut keskeytymättömän kolmivuorotyön aiheuttaneen hänelle univaikeuksia, joihin hän oli saanut lääkärin määräämää unilääkettä. Tästä on työtuomioistuimelle jätetty lääkärin lausunto. A oli ottanut lauantain 2.9.2000 vastaisena yönä unilääkettä eikä ollut sen johdosta herätyskellosta huolimatta herännyt ajoissa kello 7 alkavaan aamuvuoroon. B on kertonut saaneensa tapauksesta päivystävän vuoromestarin raportin. Sen mukaan A oli aamulla noin kello 10 yrittänyt tavoittaa vuoromestaria, joka ei kuitenkaan ole tuolloin ollut paikalla. Puhelu oli kääntynyt hälytysnumeroon ja siihen oli vastannut keskusvalvomon operaattori. A on kertonut pyytäneensä operaattoria jättämään vuoromestarille soittopyynnön ja jääneensä kotiin odottelemaan tietoa, tarvitaanko häntä työvuorossa ja miten kuljetus sinne järjestyisi. D on kertonut, että Porvoon kaupungista ei viikonloppuisin kulje linja-autoa suoraan tehtaalle, mutta linja-autolla pääsee pysäkille, joka on noin neljän kilometrin päässä tehtaalta.

E on kertonut, että kuuden hengen työvuoro pystytään esimerkiksi sairastumistapauksessa hoitamaan vajaamiehitykselläkin. Yhden työntekijän poissaolo ei käytännössä ole aiheuttanut erityisjärjestelyjä.

D on kertonut tapauksen jälkiselvittelystä, että A:n katsottiin jättäneen työvelvoitteensa täyttämättä, mutta todistajan luvalla tämän oli sallittu selvityksenä toimittaa 22.9.2000 työnantajalle kaksi unihäiriöitään koskevaa lääkärintodistusta. Työnantaja on D:n kertoman mukaan pitänyt selvitystä siten lieventävänä asianhaarana, ettei A:n työsopimusta ole tuolloin purettu, vaan aikaisemmin annettu kirjallinen varoitus on perusteluja täsmentämällä uusittu.

Pääluottamusmies F on kertonut, että yhtiön varoitusjärjestelmän mukaan A:lle sattuneen kaltainen poissaolo työvuorosta johtaa ensin vakavaan puhutteluun ja vasta toistuessaan kirjalliseen varoitukseen. Jos tapaukseen liittyy alkoholin käyttöä, siitä annetaan heti varoitus.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että A:n poissaoloon on ollut sinänsä ymmärrettävä selitys. Havaittuaan olevansa myöhässä A ei ole riittävän tarmokkaasti ryhtynyt selvittämään pääsyä työpaikalle, vaan on jäänyt kotiin. Tämä voidaan katsoa A:n laiminlyönniksi. A on kuitenkin välittömästi ilmoittanut tapahtuneesta työpaikalle, eikä poissaolosta ole näytetty aiheutuneen työnantajalle erityistä haittaa. Siihen nähden, että A:lle ei ole selvitetty sattuneen vastaavanlaisia poissaoloja aikaisemmin, kirjallisen varoituksen antaminen on ollut ankarampi seuraamus kuin yhtiön menettelytavat muutoin olisivat edellyttäneet.

2.3 Poissaolo koulutuspäivänä 25.10.2000

D ja B ovat kertoneet, että yhtiössä noudatetussa vuorotyössä vuotuinen työaika on 204 työvuoroa, joihin sisältyy kaksi koulutuspäivää työpäivän veroisina päivinä. Sikäli kuin 204 päivän määrä vuosilomapäivillä lisättynä ylitetään, koulutuspäivistä annetaan vuorovapaata. A on täyttänyt vuotuisen työvelvoitteensa työskentelemällä 204 työpäivää, vaikka hän ei ole osallistunut koulutuspäiviin.

Koulutuksessa on käsitelty turvallisuuteen ja taloushallintoon liittyviä ja muita ajankohtaisia asioita. D on kertomansa mukaan ohjannut vuoromestareita tarvittaessa puhuttelemaan operaattoreita koulutuspäiviin osallistumisen tärkeydestä.

A on kertonut, ettei hän ollut viiteen tai kuuteen vuoteen osallistunut koulutuspäiviin, vaan on täyttänyt vuotuisen työvelvoitteensa olemalla työvuorossa. Tällaisesta ei ollut seurannut sanktioita hänelle tai muille. Esimerkiksi vuonna 1998 järjestettyyn koulutuspäivään oli osallistunut työvuoron kuudesta operaattorista vain kaksi. Tämän johdosta vuoromestari ja käyttöinsinööri olivat vain sanoneet, että koulutuspäivillä pitäisi käydä. C on työtuomioistuimessa kertonut samasta tapauksesta. Hän oli puhutellut operaattoreita siitä, että koulutuspäivät ovat työpäiviin verrattavia ja niihin pitäisi osallistua. B on kertomansa mukaan antanut kahdelle operaattorille, joista toinen oli A, luvan olla kotiasioiden hoidon johdosta poissa koulutuspäivältä 2.5.2000. Syytä ei ollut tarvinnut yksilöidä tarkemmin.

E ja F ovat kertoneet, että työntekijöiden osallistuminen koulutuspäiviin on vaihdellut. Pääluottamusmiehen mukaan poissaoloja ilman etukäteen ilmoittamisia ja jälkiseuraamuksia on ollut vuosittain, esimerkiksi kahden operaattorin kohdalla 17.10.2000. Kun A:n työsopimus oli 25.10. sattuneen poissaolon johdosta purettu, myös mainittuja kahta operaattoria oli joulukuussa puhuteltu ja edellytetty, että he vastedes ilmoittavat poissaolosta etukäteen.

A ei ole osallistunut 25.10.2000 järjestettyyn koulutuspäivään. Tilaisuus oli ajoittunut juuri ennen A:n kuuden päivän vapaajaksoa. Sen päätyttyä vuoromestari B oli raportoinut tapauksesta D:lle, ja A:n asiat oli otettu käsiteltäväksi 31.10.2000 pidetyssä kokouksessa. D:n mukaan siihen osallistuivat hänen lisäkseen A, B ja F. A oli ilmoittanut poissaolon syyksi sen, ettei hän ollut katsonut osallistumisen kuuluvan työvelvollisuuteen.

D:n ja F:n mukaan tilaisuudessa käsiteltiin A:lle aikaisemmin annettuja varoituksia ja poissaoloa koulutuspäivältä. F on työtuomioistuimessa kertonut, että keskustelun pääpaino oli ollut alkoholiongelman hoitosopimuksen laiminlyönnissä. Esille oli F:n mukaan tullut työnantajan epäily, että myös koulutuspäivältä poissaolon syynä olisi ollut A:n hoitamaton alkoholiongelma. Todistajien mukaan A oli tilaisuudessa tuonut voimakkaasti esille hoitoonohjauksessa esiintyneet yhteydenpitovaikeudet yhtiön työterveyshuoltoon. Tämän johdosta D oli määrännyt B:n selvittämään vaikeuksien syytä työterveyshuollosta. Asiaan oli saatu työterveyshoitajan selvitys, joka on kirjallisena jätetty työtuomioistuimen. Selvityksestä ilmenee, että hoito-ohjelman katkeamisen syynä olivat henkilövaihdokset ja tästä johtuneet informaatiokatkokset työterveysasemalla.

Vaikka työterveyshuollosta saatu selvitys vahvisti A:n ilmoituksen, selvityksellä ei D:n kertoman mukaan ollut merkitystä asian kokonaisharkinnassa. Sen vuoksi todistaja purki A:n työsopimuksen 2.11.2000 samojen henkilöiden ollessa läsnä kuin edellisessä tilaisuudessa.

3. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman vuoden 1970 työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Työsopimuslain 43 §:n 1 momentin mukaan työsopimus voidaan purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Tällaisena syynä pidetään kysymyksessä olevan lainkohdan mukaan sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä tai käyttäytymistä, jonka johdosta toiselta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Saman pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa työsopimuksen, kun työntekijä välinpitämättömyydellään vaarantaa työturvallisuutta työpaikalla taikka esiintyy siellä päihtyneenä tai siellä vastoin kieltoa käyttää päihdyttäviä aineita. Edelleen saman pykälä 2 momentin 6 kohdan mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa työsopimuksen, kun työntekijä tahallaan tai huolimattomuudesta jättää työvelvoitteensa täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntiään.

A on 18.2.2000 ollut työpaikalla lievästi alkoholin vaikutuksen alaisena. Sen vuoksi A:lle on annettu kirjallinen varoitus ja hänet on poistettu työpaikalta. Nämä työnantajan toimenpiteet ovat olleet aiheellisia. A:lla ei kuitenkaan ole selvitetty olleen työskentelyyn vaikuttavaa alkoholin käyttöä 18.2.2000 sattuneen tapauksen jälkeen. Tästä syystä työtuomioistuin katsoo, ettei tapaukselle ole voitu enää perustellusti antaa merkitystä, kun A:n työsopimuksen päättämistä on harkittu saman vuoden marraskuussa.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Työsopimuksen toiseksi purkuperusteeksi ilmoitettua päihdeongelmaisen hoidon keskeyttämistä ei ole A:n syyksi luettavalla tavalla tapahtunut.

Purkuperusteiksi ilmoitetuista syistä A:n viaksi jää poissaolo työvuorosta 2.9.2000. Se on sattunut olosuhteissa, joihin on liittynyt lieventäviä asianhaaroja, kuten A:n unihäiriö ja viikonlopun hankalat kulkuyhteydet työpaikalle. Edelleen A tapansa mukaan ei ole osallistunut koulutuspäivään 25.10.2000, vaan on katsonut täyttävänsä vuotuisen työvelvoitteen tekemällä normaalia työvuoroa. Näin menetellessään hän on toiminut työnantajan ohjeiden vastaisesti.

työtuomioistuimen ratkaisu

Työntekijöille on kuitenkin ollut yleisesti epäselvää, minkä asteista velvollisuutta koulutukseen osallistuminen on merkinnyt. Vaikka osallistumista on tähdennetty, poissaoloon on saattanut riittää pelkkä ilmoitus, ja jos sitäkään ei ole tehty, seurauksena on ollut enintään puhuttelu. A:n rikkomusta on sen vuoksi pidettävä lievänä. Lisäksi A:lle koitunut seuraamus, työsopimuksen purkaminen, on työtuomioistuimen mielestä selvästi poikennut siitä miten yhtiön muita operaattoreita on kohdeltu. Näin on siitä huolimatta, että A:lle oli edellisen poissaolon johdosta annettu varoitus, sillä tämäkin seuraamus on poikennut yhtiön kirjallisesti vahvistetuista menettelytavoista. Niiden mukaista olisi ollut puhuttelu ensin ja kirjallinen varoitus vasta koulutuksesta poissaolon johdosta.

Selostettua taustaa vasten A:n kahta poissaoloa ei yhdessäkään arvioiden voida työtuomioistuimen mielestä pitää työsopimuksen päättämiseen oikeuttavana perusteena. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Styrochem Finland Oy:llä olisi ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty tärkeä syy A:n työsopimuksen purkamiseen tai edes erityisen painava syy sen irtisanomiseen.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Koska purkuperustetta ei ole ollut, asiassa ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, onko purkaminen toimitettu työsopimuslain mukaisessa määräajassa.

4. Työsuhteen palauttaminen

Styrochem Finland Oy ei edellä todetun mukaisesti ole perustellusti voinut A:n menettelyn johdosta katsoa työsopimuksen edellyttämän luottamuksen menneen. Muutoinkaan asian käsittelyn yhteydessä ei ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että työsopimussuhteelle ei enää olisi edellytyksiä. Ottaen huomioon Styrochem Finland Oy:n toiminnan laajuus, A:n ammattitaito ja pitkä työura sekä muut asiaan vaikuttavat olosuhteet työtuomioistuin katsoo, että edellytykset A:n työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa.

5. Korvausvelvollisuus

Styrochem Finland Oy on päättäessään A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti velvollinen suorittamaan irtisanomissuojasopimuksen mukaisen korvauksen. Korvauksen määrässä on muun ohella otettu huomioon A:n pitkäaikainen työskentely yhtiön palveluksessa ja oikeudenkäynnin aikana edelleen jatkunut A:n työttömyys. Korvausta on vähentänyt A:n itsensä työsopimuksen päättämiseen antama aihe.

6. Valvontavelvollisuus

Kemianteollisuus KT on saanut tietää A:n työsopimuksen purkamisesta vasta sen tapahduttua. Työnantajaliitto on erimielisyysneuvotteluissa hyväksynyt työnantajan menettelyn. Kun tilanteen arviointia kuitenkin voidaan pitää epäselvänä, työnantajaliiton ei voida katsoa laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

7. Oikeudenkäyntikulut

Styrochem Finland Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut määrältään hyväksymällään 32 756 markalla.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Kemianteollisuus KT saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2001/20010064