TT: 2004-7 Tövelvoitteen laiminlyönti-Varoitus

TT 1990-115 Työsopimuksen purkaminen - väkivaltainen käytös

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2004-7 koskien työntekijän irtisanomista työvelvoitteen laiminlyönnin vuoksi.

Junatarjoilija oli lepotaukonsa päättymisen jälkeen löydetty työaikana nukkumasta makuuvaunun hytistä, minkä vuoksi ravintolavaunussa ei ollut ollut aamiaistarjoilua Seinäjoen ja Hämeenlinnan välillä. Ennen tätä työsopimuksen irtisanomiseen johtanutta tapahtumaa junatarjoilijalle oli puolen vuoden sisällä annettu kaksi kirjallista varoitusta vastaavanlaisista työvelvoitteiden laiminlyönneistä. Työnantajalla oli junatarjoilijan menettelyn johdosta ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu erityisen painava syy hänen työsopimuksensa irtisanomiseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 7

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Avecra Oy:n irtisanoneen A:n ilman työehtosopimuksen osana olevan irtisanomissopimuksen 2 §:n mukaista irtisanomisperustetta,

velvoittaa Avecra Oy:n maksamaan A:lle irtisanomissopimuksen 6 §:n nojalla korvauksena laittomasta työsopimuksen päättämisestä 18 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 25 056 euroa (18 x 1392 euroa),

tuomitsee työehtosopimuslain 9 §:n nojalla Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

velvoittaa Avecra Oy:n ja Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A oli toiminut junatarjoilijana Avecra Oy:n palveluksessa. A:n työsuhde oli alkanut marraskuussa 1984 ja päättynyt Avecra Oy:n 23.7.2001 suorittaman irtisanomisen johdosta 20.11.2001. A:n työ oli ollut tarjoilu- ja ruoanvalmistustyötä Helsinki-Rovaniemi-Helsinki-välisen junan ravintolavaunussa.

Irtisanomiseen oli johtanut seuraava tapahtumasarja:

Rovaniemeltä Helsinkiin lähtevien junien ravintolavaunuissa on erilaisia miehityksiä. Illalla lähtevissä junissa on yleensä vuorossa vain yksi työntekijä, kun taas päiväjunissa voi olla kaksi tai kolmekin työntekijää. Aikaisemmin oli Rovaniemeltä lähtevissä päiväjunissa ollut yleisenä käytäntönä, että Torniossa asuva A oli noussut junaan vasta Kemissä. Näin oli menetelty varsinkin silloin, kun oli tiedossa, ettei ennen Oulua ollut odotettavissa minkäänlaista ruuhkaa. Tämän kohtuullisen käytännön Avecra Oy oli kuitenkin halunnut lopettaa. A:lle oli 5.11.2000 kerrottu, että hänen oli aloitettava työvuoronsa jo Rovaniemellä. Rovaniemeltä kello 6 lähteviin aamujuniin ehtiminen edellyttää tällöin yöpymistä Rovaniemellä lepohuoneessa tai lähtemistä ajamaan Torniosta Rovaniemelle jo aamuyöstä.

Avecra Oy oli 10.11.2000 antanut A:lle suullisen varoituksen, jonka oli kerrottu johtuneen asiakasvalituksesta. Asiakas oli puhelimitse valittanut, ettei A ollut huomioinut heitä riittävästi. A oli kiistänyt varoituksen aiheellisuuden.

A:lle oli annettu kirjallinen varoitus 22.1.2001 työvuorosta myöhästymisen vuoksi. A oli ”nukkunut pommiin” Rovaniemen lepohuoneessa. A oli kuitenkin ehtinyt junaan, mutta koska tilalle oli jo ehditty hälyttää toinen työntekijä, oli A:lle annettu varoitus. Näihin aikoihin Avecra Oy oli kiristänyt varoituksenantokäytäntöään. Tämänkaltaisista myöhästymisistä ei aiemmin ollut annettu kirjallisia eikä edes suullisia varoituksia.

A oli saanut jälleen 30.5.2001 kirjallisen varoituksen. Varoitus oli johtunut siitä, että hän oli astunut päiväjunaan vasta Kemissä. A oli sopinut työtoverinsa kanssa tekevänsä näin, koska mitään tarvetta hänen oleskelemiseensa junassa jo Rovaniemen ja Kemin välillä ei ollut ollut.

A oli tullut raskaaksi toukokuussa 2001.

A oli ollut 21.7.2001 yksin työvuorossa Rovaniemi-Helsinki-yöjunassa. Yöjunissa tarjoilu loppuu noin kello yksi. Tarjoilijalle on junassa varattuna hytti, missä hän voi nukkua pari tuntia ravintolan sulkemisen jälkeen. Noin kello neljältä Seinäjoen kohdalla tarjoilijan täytyy kuitenkin palata töihin tarjoilemaan aamiaista. A:lle varattu hytti oli sijainnut junan niin sanotun telan yläpuolella hyvin meluisassa paikassa. A oli kuitenkin sopinut konduktöörien kanssa, että hän voi mennä nukkumaan erääseen toiseen vapaaseen hyttiin eli niin sanottuun keskihyttiin, jossa junan kolke oli vaimeampaa. Nämä konduktöörit olivat kuitenkin jääneet junasta pois jo Jepualla, eivätkä he olleet muistaneet kertoa siellä junaan nouseville konduktööreille, että A nukkui keskihytissä. A oli ”nukkunut pommiin”. Hän ei ollut herännyt herätyskellon soittoon eikä myöskään kännykkään tehtyihin herätyssoittoihin, joita oli alettu tehdä, kun Seinäjoen jälkeen oli huomattu, ettei junan ravintola ollut auki. Mikäli A olisi nukkunut ”oikeassa” hytissä, olisivat konduktöörit vaivatta löytäneet hänet ja voineet herättää ajoissa. Lopulta konduktöörit olivat löytäneet A:n nukkumasta keskihytistä ja herättäneet hänet aamiaistarjoiluun. Junan ravintola oli näin ollen avautunut vasta Tampereen jälkeen. A oli myöhästynyt työvuorostaan noin kaksi tuntia. Avecra Oy:n arvion mukaan A:n ”pommiin nukkuminen” oli aiheuttanut sille noin 200 markan myynnin menetyksen. Avecra Oy:ssä on laadittu asiasta palvelupoikkeamaraportti.

Junan tultua Helsinkiin oli A:lle pidetty puhuttelu. Avecra Oy oli antanut 23.7.2001 A:lle ilmoituksen työsopimuksen irtisanomisesta, vaikka yksimielisyyttä irtisanomisen syistä ei A:n ja Avecra Oy:n välillä ollut ollut. Työsuhde oli päättynyt irtisanomisilmoituksen mukaisesti 20.11.2001. Neuvotteluja irtisanomisen laillisuudesta ei ollut käyty pääluottamusmiehen kanssa ennen irtisanomista.

Työsuhteensa loppuaikoina A oli ollut pitkähkön aikaa sairauslomalla. Tämän jälkeen hän oli ollut 11 kuukautta äitiys- ja vanhempainvapaalla. Joulukuun 2002 alusta hän olisi ollut valmis palaamaan töihin, mutta Avecra Oy oli pitänyt irtisanomisen voimassa. A on ollut työtön vanhempainlomansa päättymisen jälkeen vuoden 2003 marraskuuhun saakka, jolloin hän oli saanut vähäksi aikaa osa-aikatyötä.

Saatuaan tiedoksi irtisanomisensa oli A ottanut yhteyttä Avecra Oy:n pääluottamusmieheen. A oli pitänyt irtisanomistaan vääränä. A ei ollut omasta mielestään ollut huolimaton. A:n käsityksen mukaan hänen unensa oli tuona yönä ollut tavallisuudesta poikkeavaa, melkein koomamaista. A oli epäillyt, että hänen neljännelle kuukaudelle edennyt raskautensa olisi vaikuttanut hänen tavanomaisesta poikkeavaan väsymystilaansa. A oli vielä 26.7.2001 käynyt Torniossa lääkärillä, joka oli lääkärinlausunnossaan vahvistanut, että alkuraskauden aikana esiintyy usein huomattavaa väsymystä. Pääluottamusmies oli yritystason neuvotteluissa vaatinut A:n irtisanomisen peruuttamista edellä kerrotuilla perusteilla, mutta Avecra Oy ei ollut siihen suostunut. Erimieliseksi jääneestä asiasta oli laadittu muistio 17.8.2001.

Liittojen väliset neuvottelutkaan eivät olleet johtaneet irtisanomisen peruuttamiseen. Työnantajaliiton mielestä A:lle annetut aiemmat varoitukset eivät olleet ajallisesti vanhentuneita ja A:n viimeinen laiminlyönti 21.7.2001 antoi Avecra Oy:lle oikeuden työsuhteen irtisanomiseen.

A:n työsuhteen irtisanomiselta oli puuttunut lain ja irtisanomissopimuksen mukainen peruste. Vaikka A oli saanut kaksi varoitusta jossain määrin samanlaisista rikkeistä vähän ennen viimeistä väitettyä laiminlyöntiä, on tapauksen kokonaisarvostelussa päädyttävä siihen, ettei työsuhteen päättämiselle ollut perusteita. A:n työsuhde oli kestänyt varsin pitkään, irtisanomishetkellä jo 17 vuotta. A:n pitkä työsuhde oli ollut nuhteeton. Ennen irtisanomista saadut varoitukset olivat johtuneet siitä, että Avecra Oy oli juuri noihin aikoihin kiristänyt varoituskäytäntöään. Irtisanomiseen johtanut tapahtuma oli johtunut enemmänkin tapaturmasta kuin A:n tahallisesta, huolimattomasta tai niskoittelevasta menettelystä. A:n nukkumiseen liian pitkään oli vaikuttanut hänen neljännelle kuukaudelle edennyt raskautensa. Työnantajaliitonkin olisi pitänyt ymmärtää, ettei työsuhteen päättämiselle näissä olosuhteissa ollut ollut laillisia ja sopimuksen mukaisia perusteita, ja huolehtia siitä, että A:n työsuhde palautetaan. Kun työnantajaliitto ei ollut menetellyt edellä esitetyin tavoin, oli se laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden. Irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n 4. kohdassa todetaan, että ellei irtisanomisen syistä olla yksimielisiä, asian käsittelyä tulee jatkaa liittojen myötävaikutuksella. Vasta liittovaiheen jälkeen työnantaja voi suorittaa irtisanomisen, mikäli se edelleen pitää irtisanomisen syitä riittävinä. Työnantajaliiton olisi jo tämän menettelymääräyksen rikkomisen johdosta kuulunut taivuttaa Avecra Oy perumaan irtisanominen.

Hyvin epätodennäköistä on, että A 42-vuotiaana henkilönä työllistyisi vakituiseen työsuhteeseen työssäkäyntialueellaan. Korvauksen määrään korottavasti vaikuttaa myös se, että ennen irtisanomista Avecra Oy ei ollut käynyt irtisanomissopimuksen mukaisia neuvotteluja pääluottamusmiehen eikä liiton kanssa. Irtisanomissopimuksen 6 §:n 3 kohdassa määrätään, että 3 §:n 4 kohdan mukaisten neuvottelumenettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättäminen otetaan huomioon tuomittavan korvauksen määrää harkittaessa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR ja Avecra Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR ja Avecra Oy ovat lisäksi vaatineet, että kantaja velvoitetaan korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli toiminut Avecra Oy:n palveluksessa junaemäntänä tarjoilu- ja ruoanvalmistustehtävissä Helsinki-Rovaniemi-Helsinki-reitillä. Syksyllä 2000 linjapäällikkö oli saanut A:n työtovereilta pyynnön puuttua A:n omavaltaiseen käytäntöön aloittaa ja lopettaa työvuoronsa Kemistä. Työtoverit olivat myös kyllästyneet A:n tapaan jättää niin sanotut vaunun lopetustyöt keskeneräisiksi niiden vuorojen osalta, jolloin hän jatkoi Rovaniemelle asti. A:n jatkuvasta työvelvoitteen laiminlyönnistä oli aiheutunut lisätyötä hänen työtovereilleen. A:lle oli lisäksi jatkuvasti maksettu palkkaa Rovaniemeltä tai Rovaniemelle, vaikka hän oli jäänyt pois jo noin 1,5 tuntia aiemmin Kemissä taikka noussut junaan vasta noin 1,5 tuntia muita myöhemmin Kemistä. Tähän A:n omaksumaan käytäntöön työnantaja oli puuttunut välittömästi saatuaan siitä tiedon. Linjapäällikkö oli 5.11.2000 käynyt A:n kanssa yksityiskohtaisesti läpi, mistä A:n työvuorot alkoivat ja mihin ne päättyivät sekä miten pitkään ravintolavaunussa palveltiin asiakkaita.

A:n 10.11.2000 saama varoitus oli liittynyt edellä mainittuun käyttäytymiseen. A oli aloittanut vaunun lopetustyöt ennen junan saapumista pääteasemalle eikä ollut palvellut jonossa seisseitä asiakkaita, vaikka ravintolavaunun tuli ohjeiden mukaan olla auki ja asiakkaita tuli palvella pääteasemalle saapumiseen saakka. Lisäksi A oli käyttäytynyt erittäin tylysti ja asiattomasti asiakkaita kohtaa. A:n toiminnasta oli tullut Avecra Oy:lle asiakasvalitus.

A oli saanut kirjallisen varoituksen työvuorosta myöhästymisestä 22.1.2001. Työvuorot alkoivat puoli tuntia ennen junan lähtöä. Kun A ei ollut saapunut vuoroon ajoissa, oli hänelle soitettu useita kertoja. Koska puhelimeen ei ollut vastattu eikä A:ta ollut näkynyt, oli työnantaja joutunut hälyttämään toisen työntekijän, jotta junaan olisi saatu ennen sen lähtöä vielä työntekijä.

Myöhästyminen on junapalvelussa vakava rike. Junat lähtevät aikataulun mukaisesti, joten muutamankin minuutin myöhästyminen aiheuttaa koko työvuorosta pois jäämisen. Jos työntekijä myöhästyy junasta eikä asiakkaita palvella ravintolavaunussa tai palvelun taso on alle Avecran Oy:n ja VR:n välisessä sopimuksessa määritellyn tason, joutuu Avecra Oy suorittamaan VR:lle sakkomaksua. Tämän vuoksi työnantajan on myöhästymistilanteessa reagoitava nopeasti ja hälytettävä paikalle toinen työntekijä, jotta juna ei ehtisi lähteä ilman riittävää miehitystä. A oli työsuhteensa aikana useita kertoja aiemminkin ”nukkunut pommiin”. Työtovereiden ja esimiesten tiedossa oli ollut, että hänellä oli vaikeuksia herätä ajoissa eikä häntä ollut helppoa saada hereille.

Avecra Oy oli yhdenmukaistanut varoituskäytäntöään vuodenvaihteen 2001 aikoihin. Varoitusten suhteen käytäntö oli ollut hyvin epäjohdonmukainen ja epätasainen, minkä johdosta sitä oli yhdenmukaistettu siten, että samanlaisesta rikkeestä tai laiminlyönnistä tuli samantasoinen seuraamus riippumatta siitä, millä reitillä tai kenen esimiehen alaisuudessa työskenneltiin. Uudet pelisäännöt oli käyty etukäteen läpi pääluottamusmiehen kanssa ja niistä oli tiedotettu henkilökunnalle.

A oli vielä 30.5.2001 saanut kirjallisen varoituksen työvelvoitteen laiminlyömisen johdosta. A:n työvuoro oli merkitty alkamaan klo 6.30 Rovaniemeltä. Hän oli kuitenkin noussut junaan Kemistä vasta klo 7.55. A:lle oli vain noin puoli vuotta aiemmin tehty selväksi, että työvuorot alkoivat silloin, kun ne oli työvuorolistaan merkitty alkaviksi, ja että ne alkoivat Rovaniemeltä. A:n työvelvoitteen laiminlyönti oli osoittanut vakavaa piittaamattomuutta työnantajan antamista määräyksistä.

A:n irtisanomiseen johtanut työvelvoitteen vakava laiminlyönti oli tapahtunut 21.7.2001. Rovaniemi-Helsinki-junassa tarjoilu loppuu klo 1.30. Työnantaja ja työtekijät ovat sopineet, että tämän jälkeen työntekijöillä on mahdollisuus levätä klo 4:ään saakka, jolloin aamiaistarjoilu aloitetaan. Junaemäntien taukotilaksi on osoitettu makuuvaunusta normaali makuuhytti, jota on tarvittaessa myyty myös junamatkustajille. Työnantajan ohjeiden mukaisesti lepotilana on käytettävä nimenomaan sitä varten varattua hyttiä. A oli siten rikkonut ohjeita mennessään muuhun tilaan lepäämään. Kun aamiaistarjoilu ei ollutkaan alkanut Seinäjoen kohdalla, konduktöörit olivat etsineet A:ta ja soittaneet Avecra Oy:n toimistoon. Yhtiöstä oli tuloksetta soitettu useita kertoja A:n matkapuhelimeen. Matkan varrella olleet asemavalvomotkin olivat tulleet tietoisiksi tilanteesta, kun konduktöörit olivat selvittäneet kadonneen junaemännän olinpaikkaa eikä ravintolavaunua ollut saatu auki. A oli vihdoin löydetty nukkumasta myymättä jääneestä hytistä eikä junaemännille varatusta lepohytistä. Ravintolavaunu oli saatu auki Hämeenlinnan kohdalla loppumatkan eli noin 1,5 tunnin ajaksi. Ravintolavaunu oli kuitenkin ollut Seinäjoelta Hämeenlinnaan noin 250 kilometrin matkan ajan suljettu, ja asiakkaat olivat jääneet ilman palvelua. Pelkkä myynnin menetys oli arvioitu noin 200 markaksi eli noin 34 euroksi.

VR:n ja Avecra Oy:n välisessä palvelusopimuksessa on määritelty sopimussakko tilanteisiin, joissa palvelu ei ole ollut sopimuksen mukaista. Palvelun puuttumisesta 21.7.2001 välillä Seinäjoki-Hämeenlinna Avecra Oy oli joutunut maksamaan VR:lle noin 480 euroa sakkoa. Yhteensä yli 500 euron taloudellisen vahingon lisäksi A:n työvelvoitteen laiminlyönti oli myös heikentänyt Avecra Oy:n asiakassuhteita VR:ään sekä junamatkustajiin. Kyseessä oli aamujuna, jossa usein nautitaan aamukahvi tai aamiainen. Ymmärrettävästi tämän palvelun puuttuminen oli aiheuttanut tyytymättömyyttä asiakkaissa.

Junan saavuttua Helsinkiin A:lle oli pidetty vakava puhuttelu. Linjapäällikkö oli ilmoittanut, että tapahtumalla tulisi olemaan vakavat seuraamukset. Samassa yhteydessä linjapäällikkö oli kuullut A:ta tapahtuneesta. A:n suhtautuminen tapahtuneeseen oli ollut, että ”olihan hän junassa eikä kukaan jäänyt ilman palvelua”. A:n työsopimus oli irtisanottu 23.7.2001. Irtisanomispäätöksestä oli ilmoitettu samana päivänä työsuojeluvaltuutetulle, ja asiaa koskevat paperit oli toimitettu pääluottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle.

Avecra Oy:llä on ollut asiallinen ja erityisen painava peruste irtisanoa A:n työsopimus. A oli lyhyen ajan sisällä saanut kaksi varoitusta työvelvoitteen laiminlyönnistä. Nämä laiminlyönnit olivat molemmat tapahtuneet lyhyen ajan sisällä siitä, kun hänen esimiehensä oli yksityiskohtaisesti käynyt hänen kanssaan läpi, mitä hänen työvelvoitteeseensa sisältyi. Varoitukset eivät olleet johtuneet kiristyneestä varoituskäytännöstä vaan A:n omasta menettelystä. Irtisanomiseen johtaneet tapahtumat olivat osoittaneet A:n piittaamattomuutta työnantajan ohjeista ja määräyksistä.

A:n 22.1.2001 saama varoitus oli johtunut nimenomaan siitä, ettei hän ollut herännyt lukuisista puhelinsoitoista ja herätyskellosta huolimatta ajoissa työvuoroonsa. A ei ollut tuolloin ollut raskaana. Sama oli toistunut lukuisia kertoja A:n työsuhteen aikana ilman, että hän olisi ollut raskaana. Kysymys oli ollut tilanteesta, johon A olisi aikaisemman kokemuksensa perusteella voinut varautua. Oli ollut täysin A:n omalla vastuulla, että hän huolehti ajoissa heräämisestään.

Mikäli A olisi tuntenut itsensä raskauden johdosta poikkeuksellisen väsyneeksi, hänen olisi tullut hakeutua työkyvyttömyyden johdosta sairauslomalle. Työkykyisenä A:n oli odotettu suoriutuvan työstään normaalisti, ja häntä olivat koskeneet samat säännöt kuin muitakin työntekijöitä. A:n pitkä työsuhde ei ollut ollut nuhteeton. Hän oli toistuvasti työsuhteensa aikana myöhästellyt ja saanut sen johdosta suullisia huomautuksia.

Irtisanominen ei näin ollen ollut irtisanomissopimuksen 2 §:n tarkoitettujen perusteiden vastainen. Vaadittu vahingonkorvaus oli myös määrältään liian suuri. A on vasta 42-vuotias, eikä hänen työllistymisensä ole epätodennäköistä. Mahdollisen korvauksen suuruutta määrättäessä on otettava vähentävänä seikkana huomioon työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen.

Avecra Oy ei ollut rikkonut työehtosopimuksen osana olevaa irtisanomissopimusta eikä Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR ollut siten laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Mikäli Avecra Oy:n katsottaisiin rikkoneen irtisanomissopimusta, on hyvityssakon tuomitsematta jättämiselle erityisiä syitä. Kysymys on riittävän irtisanomisperusteen tulkintatilanteesta, jossa työnantajaliitto oli huomioon ottaen työntekijän menettelyn täysin oikeutetusti tulkinnut asian siten, että työnantajalla oli ollut irtisanomisperuste. Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR:n ei voida edellä mainittu huomioon ottaen katsoa rikkoneen valvontavelvollisuuttaan oikeudellisesti näin epäselvässä asiassa.

Myös oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on mainituista syistä johtuen perusteeton.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen päättäminen

A on työskennellyt Avecra Oy:n palveluksessa junatarjoilijana marraskuusta 1984 alkaen. A:n työhön on kuulunut tarjoilua ja ruoanvalmistusta Rovaniemen ja Helsingin välillä liikennöivän junan ravintolavaunussa. Avecra Oy on 23.7.2001 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 20.11.2001. Työsopimuksen irtisanominen on tapahtunut sen jälkeen, kun A oli 21.7.2001 yövuorossa olleen lepotaukonsa jälkeen löydetty työvuoronsa alkamisen jälkeen nukkumasta makuuvaunun hytissä. A:n työvuorosta poisjäännin johdosta ravintolavaunussa ei ole ollut tarjoilua Seinäjoen ja Hämeenlinnan välillä.

A:n työsopimuksen irtisanomiseen liittyvistä seikoista työtuomioistuimessa on kuultu työnantajapuolen todistajina A:n esimiehenä toimineita vuoropäällikköä B:tä ja vuoropäällikköä C:tä sekä kantajan puolelta Avecra Oy:n työntekijöiden pääluottamusmiehenä toiminutta D:tä ja konduktööri E:tä.

Yhtiön varoituskäytännöstä esitetty selvitys

B ja C ovat on kertoneet, että Avecra Oy:ssä on vuoden 2001 alusta alkaen tiukennettu suhtautumista myöhästymistapauksiin. Henkilökunnalle on ilmoitustaululle laitetulla tiedotteella kerrottu muuttuneesta varoituskäytännöstä myöhästymistapauksissa. Työskentely junissa perustuu pitkälti luottamukseen, koska esimiehet tapaavat työntekijöitä työssä tuskin lainkaan. Poikkeuksellista ei ollut, että A myöhästyy työvuoroltaan tai nukkuu pommiin. C:n mukaan varoituskäytännön muuttamisen jälkeen myös erään toisen työntekijän työsuhde on päätetty vastaavankaltaisten syiden johdosta.

D:n mukaan hänelle ei ollut tullut tietoa siitä, että Avecra Oy olisi vuodenvaihteessa 2000 – 2001 muuttanut varoituskäytäntöään. D:n tiedossa ei ollut, oliko Avecra Oy:n junahenkilökunnan ilmoitustaululla Ilmalassa ollut varoituksen antokäytäntöön liittyvä tiedote, koska hänen oma työpisteensä oli sijainnut Helsingin rautatieasemalla. Pääluottamusmiehen työssään D oli kuitenkin havainnut sen, että kirjallisia varoituksia myöhästymisistä oli annettu aikaisempaa useammin. Kirjallisten varoitusten lisäksi myöhästymiset olivat myös ilmeisesti erään toisen työntekijän kohdalla johtaneet työsopimuksen irtisanomiseen.

A:lle annetut varoitukset

B on kertonut käyneensä 5.11.2000 A:n kanssa läpi tämän työvuorojen alkamis- ja loppumisajat. Tässä yhteydessä hän oli ilmoittanut A:lle, että kaikki työvuorot alkavat Rovaniemeltä ja päättyvät siellä. Keskustelu oli käyty A:n työtovereiden pyydettyä B:tä puuttumaan A:n omavaltaiseen menettelyyn nousta junaan asuinpaikkakunnaltaan Kemistä ja myös jäädä siellä pois. Työtoverit olivat myös huomauttaneet, että niissä tilanteissa, joissa A oli työskennellyt Rovaniemelle saakka, hänelle kuuluneet työtehtävät olivat jääneet hoitamatta, koska A:lla on ollut kiire Kemiin lähtevään junaan.

B on kertonut myös, että 10.11.2000 B:n kolleega oli antanut A:lle suullisen varoituksen asiakasvalituksen johdosta. Kysymyksessä olevana ajankohtana A:lla oli ollut kiire Kemiin lähtevään junaan, mistä syystä hän oli laiminlyönyt asiakaspalvelutehtävät ja keskittynyt vaunun sulkemistöihin.

C:n mukaan jokaisella junassa työskentelevällä Avecra Oy:n työntekijällä on velvollisuus ilmoittautua puhelimitse työvuoroon ennen sen alkamista. Koska A ei ollut 22.1.2001 ilmoittautunut työvuoroon eikä C ollut useasta puhelinsoitosta huolimatta tavoittanut A:ta, C oli joutunut hankkimaan lähtevään junaan toisen työntekijän. Junan Rovaniemeltä lähdön jälkeen A oli soittanut C:lle ihmetellen toisen työntekijän työssäoloa. C oli selvittänyt syyn A:lle ja ilmoittanut, että tämä voi jäädä pois työvuorolta Kemissä. Tämän työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta C on antanut A:lle kirjallisen varoituksen.

B:n mukaan A on hänelle annetusta työvuorojen alkamista ja päättymistä koskevasta selvityksestä huolimatta 25.5.2001 noussut junaan Kemistä kello 7.55, vaikka hänen työvuoronsa oli merkitty alkavaksi Rovaniemeltä kello 6.30. B on tapahtuman jälkeen keskustellut työvelvoitteen laiminlyönnistä A:n kanssa ja viitannut aikaisemmin käytyyn asiaa koskeneeseen keskusteluun sekä antanut A:lle kirjallisen varoituksen. B on ilmoittanut työnantajan suhtautuvan tilanteeseen vakavasti. A on tässä yhteydessä vain tivannut oikeutta aloittaa ja lopettaa työvuoronsa Kemistä.

Irtisanomiseen johtaneet tapahtumat

B on työtuomioistuimessa kertonut, että Rovaniemi-Helsinki välillä VR on varannut Avecra Oy:n käyttöön tietyn hytin makuuvaunusta junatarjoilijoiden lepotaukoa varten. B:n mukaan hytin varaamisesta Avecra Oy:lle on tehty merkintä VR:n vaunukarttaan. Matkan alkaessa konduktööri antaa junatarjoilijalle avaimen hyttiin. Työnantajan tietoon ei ole tullut, että junatarjoilijat käyttäisivät muuta kuin tätä heille nimenomaan varattua hyttiä. A:n ollessa työvuorossa 21.7.2001 B:lle oli tullut useita soittoja muun muassa junan konduktööriltä sen johdosta, että junassa ei ollut junaemäntää. B ei soitoista huolimatta ollut saanut yhteyttä A:han. Konduktööri oli sittemmin löytänyt A:n nukkumassa yhdestä myymättä jääneestä keskihytistä. A:n työvuorosta myöhästymisen vuoksi ravintolavaunu on ollut suljettuna Seinäjoen ja Hämeenlinnan välillä.

Hytin varaamisesta on työtuomioistuimessa kertonut myös konduktööri E, joka oli ollut samassa junassa A:n kanssa alkumatkan 20.7.2001. E:n mukaan Rovaniemeltä etelään lähtevän yövuoron makuuvaunujunassa on aina yksi hytti, joka ei ole yleisessä myynnissä. VR:n henkilöstön toimesta ei laadita etukäteen vaunukarttaa, johon yleisen myynnin ulkopuolella oleva hytti olisi merkitty varatuksi Avecra Oy:lle. Jos juna on täysi, hytti osoitetaan junatarjoilijan lepotilaksi. Sen sijaan jos junassa on tilaa, konduktööri tiedustelee junatarjoilijalta, haluaako tämä hytin keskempää vaunua. Yleensä junatarjoilijat valitsevat keskellä sijaitsevan hytin, koska yleisen myynnin ulkopuolella oleva hytti on sijaintinsa vuoksi meluisa. Myös 21.7.2001 A oli valinnut lepopaikaksi keskihytin, johon E oli antanut avaimen. Konduktöörit eivät E:n mukaan huolehdi junatarjoilijoiden herätyksestä, vaan tämä on heidän omalla vastuullaan. VR ei ole antanut ohjetta, jonka mukaan junatarjoilija pitäisi osoittaa kysymyksessä olevaan yleisen myynnin ulkopuolella olevaan hyttiin. Junatarjoilijat eivät ole myöskään koskaan ilmoittaneet E:lle, että Avecra Oy olisi antanut heille määräyksen käyttää tiettyä hyttiä.

B on kertonut, että Rovaniemen junan saavuttua Helsinkiin 21.7.2001 hän on keskustellut A:n kanssa tilanteen vakavuudesta ja ilmoittanut olevansa vielä yhteydessä A:han tapauksen johdosta. Käydyssä keskustelussa A on vain todennut olleensa junassa. A ei ole ilmoittanut mitään tavanomaisesta poikkeavaa syytä väsymykselleen. B on päivää tai kahta myöhemmin ilmoittanut puhelimitse A:lle irtisanomisesta ja sen syistä tiedustellen samalla, onko A:lla huomautettavaa asiaan. B:n mukaan A ei ollut kommentoinut hänen ilmoitustaan mitenkään. Vasta myöhemmin B:n tietoon oli tullut A:n raskaus.

A:n myöhästymisestä oli B:n mukaan aiheutunut Avecralle arviolta noin 200 markan tappion myynnin menetyksenä, minkä lisäksi Avecra Oy on sen ja VR:n välisen sopimuksen mukaisesti joutunut maksamaan VR:lle korvausta palvelun puuttumisesta välillä Seinäjoki-Hämeenlinna.

Oikeudellinen arviointi

A:n työsuhteessa noudatettavan työsopimuksen irtisanomista koskevan sopimuksen 2 §:n mukaan irtisanomisen peruste määräytyy työsopimuslain 37 §:n mukaan. Tässä tarkoitetun (vuoden 1970) työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta työntekijästä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Työvelvoitteen laiminlyönnin on katsottu oikeuskäytännössä edellyttävän irtisanomisperusteena, että laiminlyönti on vakavimpia tapauksia lukuunottamatta toistunut työntekijälle annetuista huomautuksista tai varoituksista huolimatta.

A:lle on ennen työsopimuksen irtisanomiseen johtanutta tapahtumaa puolen vuoden sisällä annettu kaksi kirjallista varoitusta vastaavanlaisista työvelvoitteiden laiminlyönneistä. Varoituksissa on todettu samankaltaisen menettelyn toistumisen saattavan johtua työsuhteen päättämiseen. Yhtiön suhtautuminen myöhästymistapauksiin ja näiden johdosta noudatettu varoituskäytäntö ovat tiukentuneet vuodenvaihteesta 2000 – 2001 alkaen. Työnantajapuolen todistajien mukaan asiasta on tiedotettu normaalilla tavalla työntekijöille. Työnantajapuolen todistajien samoin kuin D:n kertomuksista on käynyt ilmi, että A:ta ei muuttuneen käytännön osalta ole asetettu eri asemaan kuin muita työntekijöitä.

Kun A:lle annetut varoitukset ovat muutenkin olleet aiheellisia, irtisanomisperusteen arviointiin ei työtuomioistuimen mielestä vaikuta se, onko ensimmäinen varoitus kanteessa esitetyin tavoin tullut A:lle yllätyksenä.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Konduktöörien ja Avecra Oy:n junatarjoilijoiden välillä noudatetun käytännön mukaisesti A on 21.7.2001 työvuoroonsa kuuluvan tauon aikana ollut nukkumassa muussa makuuvaunuhytissä kuin siinä, missä hänen työnantajan edustajien käsityksen mukaan olisi tullut olla.

Lepopaikasta riippumatta A:n vastuulla on ollut huolehtia siitä, että hän herää ajoissa työvuoroonsa. Kun A:lle lisäksi on saman vuoden aikana jo annettu kaksi varoitusta työajan noudattamatta jättämisen vuoksi, A:lla olisi ollut erityisesti syytä varmistua siitä, että vastaavankaltainen laiminlyönti ei toistu. A ei välittömästi tapahtuman jälkeen eikä myöskään sittemmin työsopimuksen irtisanomista koskeneen keskustelun yhteydessä ole ilmoittanut työnantajan edustajalle, että hänen viimeiseen työvelvoitteen laiminlyöntiinsä olisi osittain vaikuttanut hänen raskaudentilansa. Huomioon ottaen A:lle aiemmin sattuneet vastaavanlaiset tilanteet ei työnantajalla myöskään ole ollut aihetta olettaa, että työvelvoitteen laiminlyönti olisi johtunut jostakin normaalista poikkeavasta syystä.

Työtuomioisuimen ratkaisu

Ravintolavaunun suljettuna olemisesta on Avecra Oy:n mukaan aiheutunut arviolta noin 200 markan tappio myynnin menetyksenä. Avecra Oy on lisäksi ilmoittanut joutuneensa suorittamaan VR:lle palvelusopimuksen perusteella korvausta puuttuneesta ravintolapalvelusta 480 euroa. Ilmoituksen paikkansa pitävyyttä ei työtuomioistuimen mielestä ole syytä epäillä.

Avecra Oy:n junatarjoilijoiden työtehtävien hoitaminen määräytyy juna-aikataulujen mukaisesti, minkä vuoksi työtehtävien hoitaminen edellyttää työvuorojen alkamisaikojen täsmällistä noudattamista. Koska junatarjoilijoiden esimiehet eivät työn luonteesta johtuen ole valvomassa työntekoa, työnantajan on voitava luottaa siihen, että työtehtävien hoidossa menetellään työnantajan antamien ohjeiden mukaisesti.

A:lle on edellä todetuin tavoin vuonna 2001 ennen työsopimuksen irtisanomista annettu kaksi kirjallista varoitusta työvelvoitteen laiminlyönnistä. Kun A näistä huolimatta on uudelleen 21.7.2001 syyllistynyt työvelvoitteen laiminlyöntiin, työtuomioistuin katsoo, että Avecra Oy:llä on A:n menettelyn johdosta ollut työsopimuksen irtisanomista koskevan sopimuksen 2 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy hänen työsopimuksensa irtisanomiseen.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Koska Avecra Oy:llä on ollut työsopimuksen irtisanomista koskevan sopimuksen mukainen peruste työsopimuksen irtisanomiseen, A:lla ei ole oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen. Näin ollen myöskään Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Palvelualojen ammattiliitto PAM on kanteessa katsonut, että Avecra Oy ei ole A:n työsopimuksen yhteydessä noudattanut työsopimuksen irtisanomista koskevan sopimuksen menettelymääräyksiä, mikä tulee ottaa huomioon irtisanomisen johdosta tuomittavaa korvausta korottavana seikkana ja työnantajaliiton hyvityssakkovastuun perusteena. Koska työnantajalla on katsottu olleen sopimuksen mukainen peruste työsopimuksen irtisanomiseen, työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa kantaa siihen, onko asiassa noudatettu edellä tarkoitettuja menettelymääräyksiä.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Palvelualojen ammattiliitto PAM on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR:n ja Avecra Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu, sen hoidon edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset kohtuullinen kulujen määrä on 800 euroa.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2004/20040007