TT: 2005-65 Työvelvoitteen laiminlyönti-Irtisanomissuoja

TT 1990-115 Työsopimuksen purkaminen - väkivaltainen käytös

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2005-65 koskien työntekijän irtisanomista työehtosopimuksen mukaisesti.

Kuorma-autonkuljettaja oli suorittaessaan vetykuljetusta huolimattomuudellaan aiheuttanut työnantajalle huomattavan taloudellisen vahingon ja sen lisäksi uhkaavan vaaratilanteen. Kuljettajalle oli varoitukseen verrattavalla tavalla annettu mahdollisuus korjata menettelyään. Kun kuljettaja tämän jälkeenkin oli menetellyt työn turvalliseksi suorittamiseksi annettujen ja muidenkin ohjeiden vastaisesti, työnantajaa ei voitu kohtuudella velvoittaa jatkamaan työsuhdetta. Yhtiö ei siten ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti irtisanoessaan kuorma-autonkuljettajan työsopimuksen.

Kysymys myös kuljettajan oikeudesta päivärahaan ja takuupalkkaan.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 65

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut, että

Kuljetusliike Juha Kuhanen Ky velvoitetaan maksamaan A:lle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavat 19 200 euroa laillisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 11.1.2005 lukien,

vahvistaa, että työnantaja on työehtosopimuksen vastaisesti jättänyt maksamatta A:lle päivärahaa 545,40 euroa ja takuupalkkaa 603,55 euroa, sekä velvoittaa Kuljetusliike Juha Kuhanen Ky:n maksamaan nämä määrät A:lle viivästyskorkoineen 4.6.2003 lukien,

tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Kuljetusliike Juha Kuhanen Ky:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A oli ollut työssä Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksen Kuljetusliike Juha Kuhanen Ky:n palveluksessa kuorma-autonkuljettajana 8.7.2002 ja 4.6.2003 välisen ajan. Hän ajoi aluksi kontteja Kuusankoskelta Kotkan satamaan ja alkoi myöhemmin ajaa pääasiassa vetyautoa. Työnantaja oli 21.5.2003 irtisanonut A:n työsopimuksen ilmoittaen syyksi, että työntekijä oli jatkuvasti menetellyt työohjeiden vastaisesti ja vaarantanut työturvallisuutta varoituksista huolimatta. Työntekijä ei kuitenkaan ollut tahallaan menetellyt turvallisuusohjeen vastaisesti eikä häntä ollut aiemmin varoitettu. A ei siten ollut menetellyt tavalla, jota voitaisiin pitää työsopimusvelvoitteen vakavana rikkomisena tai laiminlyöntinä.

Työnantaja oli näin ollen irtisanonut A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti ilman työsopimuslain mukaista asiallista ja painavaa syytä. Lisäksi työntekijää irtisanomisen johdosta kuultaessa työnantaja ei pyynnöstä huolimatta ollut sallinut työntekijän käyttää avustajaa.

A:n työsopimuksessa oli asemapaikaksi sovittu Kouvola, joka oli ollut konttiajossa työnteon alkamis- ja päättymispaikka. Työnantaja oli kuitenkin 24.7.2002 ilmoittanut, että asemapaikka vaihtuu Kuusankoskeksi. Asemapaikkaa ei ollut voitu pätevästi vaihtaa, koska työ oli edelleenkin alkanut ja päättynyt Kouvolassa. Työehtosopimuksen 18 §:n 1 kohdan ja sen soveltamisohjeen mukaan asemapaikkana ei voinut olla muu kuin työn aloittamis- ja lopettamispaikka. Työnantaja oli työehtosopimuksen vastaisesti jättänyt maksamatta osapäivärahaa 54 päivältä yhteensä 545,40 euroa.

Työnantaja ei ollut maksanut työntekijälle takuupalkkaa alle 80 tunnin jääneistä jaksoista, vaan oli täyttänyt vajaaksi jääneitä jaksoja vuosityöajan lyhennyspäivillä. Tämä menettely oli työehtosopimuksen vastainen, sillä työajan lyhennysvapaat kuului antaa työehtosopimuksen 12 §:n 3 kohdassa määrätyllä tavalla ja ne piti etukäteen merkitä työtuntijärjestelmään työehtosopimuksen 13 §:n mukaisesti. Työnantaja oli työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan määräyksen vastaisesti jättänyt maksamatta työntekijöille takuupalkkaa 67,5 tunnilta yhteensä 603,55 euroa.

A:lle sattui 6.12.2002 onnettomuusvaaran aiheuttanut vahinko Kotkassa Danisco Sweeteners Oy:ssä, kun hän oli lähtenyt liikkeelle täyttöletkuja irrottamatta. Työnantaja ja työntekijä olivat sopineet vahingon hyvittämisestä siten, että työntekijä luopui kyseiseltä päivältä maksettavasta sunnuntaityökorvauksesta. Työnantaja ei ollut antanut A:lle varoitusta.

Muutoin A ei ollut menetellyt työnantajan ohjeiden vastaisesti tai laiminlyönyt velvoitteitaan.

Ennen irtisanomista työntekijäliiton aluetoimitsija oli ilmoittanut työnantajaliiton asiamiehelle, että A halusi käyttää avustajaa häntä irtisanomisen johdosta kuultaessa. Aluetoimitsija oli pyytänyt tämän vuoksi irtisanomismenettelyn lykkäämistä. Työnantajayrityksessä ei ollut luottamusmiestä. Työnantaja ei kuitenkaan ollut sallinut avustajan käyttämistä.

A:lle oli maksettu 5.6.2003 alkaneelta työttömyysajalta 15.9.2003 – 13.2.2004 päivärahaa yhteensä 5 919,22 euroa. A oli ollut 14.2.2004 alkaen äitiys-vanhempainlomalla, joka oli päättynyt 11.12.2004.

Työnantajaliitto oli hyväksynyt perusteettoman irtisanomisen ja työnantajan menettelyn työsopimusta irtisanottaessa. Työnantajaliitto oli myös hyväksynyt sen, että työnantaja oli työehtosopimuksen vastaisesti jättänyt maksamatta päivärahoja ja takuupalkkaa. Työnantajaliitto oli näin laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vastauksessaan, johon Kuljetusliike Juha Kuhanen Ky on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Kuljetusliike Juha Kuhanen Ky ovat lisäksi vaatineet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli tullut yhtiön palvelukseen aluksi ajamaan paperia UPM-Kymmene Oy:n tehtaalta Kuusankoskelta Kotkaan. Asemapaikkakunnaksi oli sovittu Kuusankoski niin kuin kaikkien muidenkin yhtiön paperinajossa olevien kuljettajien kanssa oli sovittu. A:n työsopimuksen kirjoitti puhtaaksi yhtiön sihteeri. Hän kirjasi erehdyksessä asemapaikkakunnaksi Kouvola. Koska paperinkuljetukseen palkattujen työntekijöiden työsopimuksen sisältö yhtiössä oli vakio, ei työnantaja heti huomannut tarkistaa A:n työsopimuksen oikeellisuutta. Vasta kun työsopimusta oltiin arkistoimassa, virhe oli huomattu ja sihteeriä oli pyydetty sopimaan korjauksesta A:n kanssa. Asemapaikkakunta korjattiin oikeaksi työnantajan edustajan ja A:n välisessä puhelinkeskustelussa 24.7.2002 kello 12.50. Osapäivärahavaatimus koski edellä mainittuja paperinajopäiviä. Melko pian työsuhteensa alusta A oli siirtynyt omasta halustaan pääasiassa vetyajoon Oy Woikoski Ab:n tehtaalta Kotkasta Joutsenoon.

Takuupalkkaa koskeva vaatimus oli esitetty vasta työsuhteen päättymisen jälkeen. Asiassa oli kuitenkin toimittu A:n toivomalla tavalla. Hänen toiveensa oli ollut, ettei hänen tarvitsisi tehdä lyhyitä 5 – 8 tunnin työpäiviä pitkän työmatkansa vuoksi. Työmatka oli ollut 200 km edestakaisin. Tämän vuoksi oli sovittu, että työjakson jäädessä alle 8 tunnin työaika täytetään työajan lyhennyspäivillä eli pekkasilla.

A:n työsopimuksen irtisanomisen pääsyinä olivat hänen jatkuva ohjeiden vastainen toiminta ja työturvallisuuden vaarantaminen varoituksista huolimatta. Irtisanomisaikana A:lla ei ollut työntekovelvoitetta.

Uusien kuljettajien perehdyttämiskoulutus toteutettiin yhtiössä siten, että koulutuksen saanut vanhempi kuljettaja koulutti uutta kuljettajaa niin kauan, että tämä oli varma itsestään ja tunsi hallitsevansa työn. Kuljettaja päästettiin yksin töihin vasta kun hän oli varma siitä, että oli oppinut asiat. Ennen yksinajoa yhtiön edustaja vielä kertasi kuljettajan kanssa työhön liittyvät työtehtävät ja työn vaarallisuuden sekä selvitti samalla, oliko kuljettaja todella valmis työtehtävään. Työtehtäviä koskevat toimintaohjeet olivat lisäksi aina autossa saatavilla. Kuljetusliike Juha Kuhanen Ky:n asiakas Oy Woikoski Ab oli myös kouluttanut yhtiön kuljettajat, jotka toimivat tehdasalueella tai käyttivät siellä olevia laitteita. Kuljettajille oli annettu ohjeistusta muun muassa vetykuljetuksista ja vedyn ominaisuuksista. Vety on erittäin tulenarkaa, helposti syttyvää ja räjähdysherkkää. Ohjeissa kiellettiin räjähdysvaaran vuoksi muun muassa tupakointi ja matkapuhelimeen puhuminen vetyasemilla.

A oli jättänyt 6.12.2002 Kotkassa Oy Woikoski Ab:n tehtaalla ajoon lähtiessään vetyletkut irrottamatta ja ne olivat jääneet perävaunuun kiinni. Kuljettaja oli huomannut asian vasta ajettuaan noin 10 kilometriä. Hän oli kertonut asiakkaalle syyksi kiireen. Tapahtumasta oli aiheutunut suuronnettomuuden vaara, koska vety oli hyvin räjähdysherkkää purkautuessaan. Tapahtumasta oli aiheutunut taloudellista vahinkoa noin 17 000 euroa sekä lisäksi huomattavat imagolliset vahingot kuljetusliikkeelle. Suuronnettomuusvaaran johdosta Oy Woikoski Ab koulutti kaikki kuljettajat uudestaan asiasta ja toimintatavoista laadittiin 27.12.2002 päivätty ohjeistus kuljettajille. Kyseisessä koulutustilaisuudessa A:n asenne oli ollut erittäin ylimielinen eikä hän ollut lainkaan kyennyt ymmärtämään tilanteen vakavuutta. Tämä asenne ei ollut jäänyt huomaamatta myöskään Oy Woikoski Ab:n edustajilta, mikä osaltaan oli vaikuttanut asiakkaan suhtautumiseen koko kuljetusyritystä kohtaan. Oy Woikoski Ab:n edustaja oli reklamoinut asiasta B:lle. Tapahtumasta A oli saanut B:ltä suullisen varoituksen.

A oli ajanut 17.4.2003 merikontteja Mussalon satamaan Kotkassa. Koska etukäteen oli tiedetty, että satamassa saattaisi olla ruuhkaa A:lle oli annettu ohje, että kontin voi nostaa pois satamassa container depotilla. Ohje oli ollut lisäksi, että siinä tapauksessa ajojärjestäjille piti ehdottomasti soittaa, jotta hän tiesi hoitaa kontin ajoissa oikeaan paikkaan. A ei ollut ilmoittanut asiasta ajojärjestelijälle, minkä vuoksi kontti oli jäänyt pois laivasta. A:n laiminlyönnistä ja ohjeiden vastaisista menettelystä oli aiheutunut yhtiölle ylimääräisiä kustannuksia ja negatiivista palautetta asiakkaan taholta reklamaation muodossa. B oli antanut tapahtumasta A:lle toisen suullisen varoituksen.

Vetyasemilla oli tupakointi ja matkapuhelimen käyttö ehdottomasti kielletty kuljetettavan aineen räjähdysherkkyyden vuoksi. Tupakointi oli kielletty myös autossa ja auton välittömässä läheisyydessä. Tupakointia varten tehtaalla oli erikseen merkityt tupakointipaikat. Huolimatta annetuista ohjeista A oli tavattu 16.5.2003 tupakoimasta ja käyttämästä matkapuhelinta vetyauton vieressä. Asiaa A:lta tiedusteltaessa hän oli ilmoittanut, ettei voinut millään muistaa annettuja ohjeita, vaan häntä oli jatkuvasti niistä muistutettava. Tapahtumasta B oli antanut A:lle kolmannen suullisen varoituksen.

A:ta oli usein ohjeistettu, että mahdollisissa ongelmatilanteissa hänen tuli ilmoittaa niistä työnantajalleen eikä yhtiön asiakkaille. Ohjeista piittaamatta A oli soittanut toistuvasti Oy Woikoski Ab:n valvomoon ja samalla kritisoinut sekä työnantajansa että Oy Woikoski Ab:n toimintaa. Viikolla 20 vuonna 2003 A oli hälyttänyt jälleen asiakkaan huoltoryhmän Kotkaan, koska oli havainnut pienehkön vetyvuodon. Saamansa koulutuksen perusteella A:n olisi kuitenkin pitänyt saada tilanne hallintaan itsekin, jolloin kuljetusliike olisi säästynyt negatiiviselta palautteelta. Vuototilanteen toimintaohje oli myös autossa olevassa vetykonttien kuljetusohjeessa.

Niin ikään viikolla 20 vuonna 2003 A:lle oli annettu ohje ajaa Joutsenosta suoraan Kotkaan, koska asiakkaalta oli uhannut loppua vety. Tehtaan pysähtyminen olisi tullut maksamaan noin 335 000 euroa. A ajoi kuitenkin ohjeista piittaamatta Kouvolaan pesettämään autoa. Asiasta myöhemmin tiedusteltaessa A:n asenne oli ollut hyvin ylimielinen.

Oy Woikoski Ab:n edustaja soitti 21.5.2003 B:lle ja ilmoitti A:n jättäneen jälleen kerran asianmukaiset merkinnät rahtikirjoihin tekemättä, jonka seurauksena Oy Woikoski Ab:n laskutus Danisco Sweeteners Oy:ltä oli vaikeutunut. Kyseisestä asiasta oli kaikkia kuljettajia ohjeistettu muutama viikko takaperin. Työnantajan antaessa A:lle toimintaohjeita tämä oli useasti sulkenut puhelimen kesken puhelun. Lisäksi A huononsi työyhteisön ilmapiiriä kritisoimalla perusteetta työnantajan toimintaa muille kuljettajille. Kuljettajien vaihtotilanteessa A oli yleensä viivytellyt puolisen tuntia, vaikka ajoon lähdöstä oli annettu selkeät ohjeet ja kuljetuksilla oli yleensä tuossa vaiheessa jo todellinen kiire.

A:ta oli pyydetty työsopimuksen irtisanomista varten työpaikalle kuultavaksi jo kahdesti ennen 21.5.2003 pidettyä kuulemistilaisuutta. Jostain syystä aiemmin ehdotetut kuulemistilaisuudet eivät A:lle olleet sopineet. Avustajan käyttöä häneltä ei ollut missään vaiheessa kielletty. Kesken 21.5.2003 pidetyn kuulemistilaisuuden hän oli soittanut ja keskustellut pariin otteeseen työntekijäliiton edustajan kanssa irtisanomisasiastaan. A oli jättänyt allekirjoittamatta saamansa irtisanomisilmoituksen työntekijäliiton edustajan kehotuksesta.

Työsopimuslain ja irtisanomissuojasopimuksen mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voitiin pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Edellä kerrottujen suullisten varoitusten lisäksi B oli jatkuvasti koko A:n työsuhteen ajan huomauttanut ja puhutellut tätä työtehtäviin liittyen. Yhdessä nämä perusteet olivat oikeuttaneet yhtiön irtisanomaan A:n työsopimuksen.

Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Kyse oli ollut normaalista irtisanomistilanteesta ja sen perusteiden tueksi esitettävän näytön arvioinnista. A:n työsopimus oli päättynyt jo kesäkuun alussa 2003. Liittojen väliset neuvottelut käytiin elo-lokakuussa 2003.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. A:n työsuhteen päättäminen

1.1. Irtisanomisperusteet

Kuljetusliike Juha Kuhanen Ky on 21.5.2003 irtisanonut yhtiön palveluksessa 8.7.2002 lukien kuorma-autonkuljettajana toimineen A:n työsopimuksen päättymään 4.6.2003. Irtisanomisen syyksi työnantaja ilmoitti jatkuvan ohjeiden vastaisen toiminnan ja työturvallisuuden vaarantamisen varoituksista huolimatta. A:lla ei irtisanomisaikanaan ollut työntekovelvollisuutta.

Työtuomioistuimessa on irtisanomiseen johtaneista tapahtumista kuultu A:ta itseään ja työnantajapuolelta Kuljetusliike Juha Kuhanen Ky:n toimitusjohtajaa B:tä, kommandiittiyhtiön silloista sihteeriä C:tä ja Oy Woikoski Ab:n teknistä johtajaa D:tä. Lisäksi asiassa on esitetty asiakirjaselvitystä.

Työtuomioistuin on käsitellyt ja arvioinut ilmoitettuja työsopimuksen päättämisperusteita seuraavasti:

1.1.1. Auton täyttöletkujen irrottamatta jättäminen 6.12.2002

A on vastauksessa kerrotuin tavoin lähtenyt liikkeelle Woikosken tehtaalta Kotkasta irrottamatta täyttöletkuja. A:n huolimattomuuden seurauksena on syntynyt vaaratilanne, kun herkästi syttyvää vetykaasua on päässyt vuotamaan ilmaan. Ilmaan sekoittuessaan vety on erittäin tulenarkaa. Kun vetyasemalla oli useita vetykontteja, olisi vety syttyessään voinut aiheuttaa suuronnettomuuden.

A on myöntänyt menetelleensä tilanteessa varomattomasti. Yhtiölle aiheutui A:n menettelyn johdosta noin 17 000 euron suuruiset vahingot.

A ei ole saanut tapahtuman johdosta muodollista varoitusta. Hän on kuitenkin itse kertonut odottaneensa työnantajan irtisanovan hänen työsopimuksensa, joten hän on ilman muodollista varoitustakin ymmärtänyt rikkomuksensa vakavaksi. A:ta oli tapahtuman johdosta puhuteltu ja hänen ei ollut sallittu jatkaa vetykuljetuksia ennen kuin hän oli osallistunut asiakkaan järjestämään koulutukseen ja saanut sen lisäksi entistä tarkemmat kirjalliset toimintaohjeet. Hänelle on näin varoitukseen verrattavalla tavalla annettu tilaisuus korjata menettelyään.

1.1.2. Ohjeiden vastainen menettely 17.4.2003

Työnantajan mukaan A on ohjeiden vastaisesti jättänyt ilmoittamatta konttien jättämisestä Kotkan Mussalon satamassa paikkaan, josta niiden edelleen kuljettaminen olisi edellyttänyt ajojärjestelijän toimenpiteitä. A:n laiminlyönnin johdosta kontit olivat jääneet pois laivasta.

B on kertonut, että A vei kaksi merikonttia Mussalon sataman asemesta toiseen pudotuspaikkaan eikä ollut ohjeen mukaisesti ilmoittanut siitä B:lle. Tämän johdosta molemmat kontit olivat jääneet pois laivasta. B oli puhutellut A:ta asiasta ja varoittanut tätä vastedes näin menettelemästä. A oli tuolloin vedonnut kiireeseen syynä siihen, että hän ei ollut ilmoittanut konttien jättöpaikasta B:lle.

A on kertonut, että työnantajan ohjeen mukaan paperia sisältäneet merikontit tuli satamassa jättää toiseen pudotuspaikkaan, mikäli satamassa oli ruuhkaa, koska A:lla oli kiire vedynajoon. A oli havainnut Mussalon satamassa olevan pitkät jonot. Ilmoitettuaan asiasta B:lle hän vei merikontit sovittuun toiseen pudotuspaikkaan. B oli myöhemmin ilmoittanut hänelle, että merikontit olivat jääneet pois laivasta. A:n käsityksen mukaan kuitenkin vain toinen konteista olisi jäänyt laivasta.

Työtuomioistuin toteaa, että mahdollisuudesta jättää kontit vaihtoehtoiseen pudotuspaikkaan oli etukäteen keskusteltu A:n ja B:n välillä. B:n kertomuksen perusteella on kuitenkin uskottavaa, että A ei ole sittemmin ohjeiden edellyttämällä tavalla ilmoittanut, että näin oli myös tapahtunut. B:n kertomusta tukee paitsi se, että molemmat kontit olivat jääneet laivasta myös se, että B oli A:nkin kertoman mukaan ottanut konttien laivasta jäämisen myöhemmin keskustelun kohteeksi. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A on laiminlyönyt noudattaa työnantajan työn tekemisesta antamia ohjeita.

1.1.3. Ohjeiden vastainen menettely 16.5.2003

A on työnantajan mukaan ohjeiden vastaisesti tupakoinut ja käyttänyt matkapuhelinta vetyauton vieressä Kouvolassa yhtiön tukikohdassa.

B:n kertoman mukaan työnantajan ohjeiden mukaan tupakointi autossa ja sen välittömässä läheisyydessä oli räjähdysvaaran vuoksi kiellettyä. B ja C olivat konttorin ikkunasta nähneet A:n kyseisenä päivänä tupakoivan auton vieressä, B:n näkemyksen mukaan puolen metrin ja C:n mukaan metrin kahden päässä autosta. B:n puhuteltua A:ta tämä oli ilmoittanut, ettei voinut muistaa kaikkia ohjeita.

A on kertonut yhtiön pihamaalla kuljettajanvaihdon aikana 16.5.2003 polttaneensa tupakan auton vasemman etukulman luona ja samassa tilanteessa käyttäneensä matkapuhelintaan. A:n käsityksen mukaan tällaisessa paikassa saattoi ohjeita mitenkään rikkomatta polttaa tupakkaa ja puhua matkapuhelimeen. Näin olivat menetelleet muutkin kuljettajat.

D:n mukaan vedyntäyttöpaikoilla tai -purkauspaikoilla oli räjähdysvaaran vuoksi tupakointi ja matkapuhelimeen puhuminen ehdottomasti kiellettyä. Muuallakin kuin vetyasemilla on todistajan mukaan tupakoidessa ja matkapuhelinta käytettäessä syytä pitää muutaman metrin turvaetäisyys vetyautosta. Vetyä saattaa vuotaa pulloista ja aivan auton vieressä on silloin syttymismahdollisuus.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n tupakointi ja matkapuhelimen käyttäminen ei ole tapahtunut vetyasemalla. Kuitenkin myös muualla tupakointi ja matkapuhelimen käyttäminen autossa ja sen välittömässä läheisyydessä on ollut työnantajan ohjeiden ja tulen käsittelyä koskevien yleisten ohjeiden mukaan vetykuljetuksissa kiellettyä. A on menetellyt näiden ohjeiden vastaisesti.

1.1.4. Liitosvuodon korjaaminen

A on kertonut, että autoon oli tullut vika, jota hän ei ollut osannut korjata, vaan hän oli joutunut soittamaan Oy Woikoski Ab:n huoltoon sen korjaamiseksi. B:n mukaan A:n olisi kuitenkin pitänyt saamansa koulutuksen perusteella pystyä itse kiristämään kyseinen linjastoon liitettävä letku. A:n olisi tullut lisäksi ensisijaisesti soittaa asiasta B:lle eikä yhtiön asiakkaalle.

D:n kertoman mukaan kuljettajan tehtävänä on liittää täyttöletku vetykontin perään. Liitoskohdassa on kierre ja vastakierre ja väliin laitetaan alumiinitiiviste, jonka jälkeen liitos kiristetään. Ohjeena oli, että jos liitos ei ole tiivis, letkun paine pitää poistaa, asettaa uusi tiiviste ja kiristää liittimet kiinni. Sen jälkeen kuljettajan tuli katsoa, ettei liitos vuoda. Syystä tai toisesta A ei ollut saanut työtä tehdyksi ja yhtiön huolto oli joutunut sen tekemään.

Työtuomioistuin toteaa, että letkun liittämisessä on ollut kysymys kuljettajalle kuuluvasta rutiiniluonteisesta työtehtävästä. Kuljettajilla on ollut käytössään ohjeet myös sen tilanteen varalle, että letkun liittäminen tiiviisti ei heti onnistu. Asian käsittelyn yhteydessä ei ole esitetty mitään erityisiä teknisiä tai muita vastaavia syitä sille, että liittäminen ei ollut A:lta onnistunut. Myös A:n kääntymistä tällaisessa asiassa suoraan asiakasyrityksen huollon puoleen oman työnantajansa asemesta voidaan pitää jossakin määrin poikkeuksellisena ja oman työnantajan kannalta epätarkoituksenmukaisena. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että A olisi tahallaan rikkonut työsuhteestaan johtuneita velvollisuuksiaan.

1.1.5. Vetykonttien pesu

Työnantajapuolen mukaan A oli ohjeiden vastaisesti ajanut Kouvolaan pesemään vetykontteja, vaikka asiakkaalta Kotkassa uhkasi loppua vety ja tehdas tämän vuoksi pysähtyä.

B:n kertoman mukaan ohje oli, että vetykuljetukset tuli hoitaa ensisijaisesti ja että pesuun olisi saanut mennä vain työnantajan erillisestä käskystä. Työnantaja ei nyt kysymyksessä olleessa tilanteessa ollut antanut A:lle tällaista määräystä. A:n olisi myös tullut havaita vedyn loppuminen asiakkaalta ja toimia sen edellyttämällä tavalla. Todistaja oli tavoittanut A:n kesken pesun ja saanut tämän samantien lähtemään ajoon. Vety oli ehtinyt tehtaalle ajoissa, mutta A oli kuitenkin ajanut turhaa ajoa 70 kilometriä.

A on kertonut, että Oy Woikoski Ab:n taholta oli tullut valituksia konttien likaisuudesta. B oli informoinut kuljettajia, että kontit tuli käyttää pesussa. Hänen ollessaan pesemässä konttia pesuhallissa Kouvolassa B oli soittanut, että hänen oli heti vietävä kontti tehtaalle Kotkaan. Työnantaja ei ollut myöhemmin puhutellut häntä asian johdosta.

Esitetty selvitys osoittaa, että A on nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa vastoin ohjeita ajanut ilman työnantajan määräystä vetykontit Kouvolaan pestäviksi. A:n ohjeiden vastaisen menettelyn johdosta työnantajalle on aiheutunut ylimääräisiä kustannuksia tarpeettomasta 70 kilometrin ajosta.

1.1.6. Rahtikirjojen virheellinen täyttäminen

B:n mukaan Oy Woikoski Ab oli 21.5.2003 reklamoinut yhtiötä A:n virheellisistä rahtikirjamerkinnöistä.

A on kertonut mielestään tehneensä merkinnät rahtikirjoihin täysin oikein. Häntä ei ollut edes huomautettu rahtikirjojen virheellisestä täyttämisestä.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä rahtikirjojen täyttämisestä eikä väitettyjen virheiden laadusta. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi työnantaja väittämin tavoin täyttänyt rahtikirjoja ohjeiden vastaisesti.

1.1.7. Muut irtisanomiseen vaikuttaneet syyt

B on kertonut, että A oli keskeyttänyt puhelun kaksi tai kolme kertaa viimeisen kuukauden aikana, kun hän oli antanut ohjeita A:lle. Lisäksi A on viivytellyt töihin lähdössä kuljettajanvaihtotilanteissa. B oli keskustellut A:n kanssa näistä asioista.

A on puolestaan kertonut, että hän oli kerran katkaissut puhelun B:n kanssa tämän käyttäydyttyä asiattomasti. Sen sijaan A on kiistänyt viivytelleensä tarpeettomasti töihin lähtiessään.

C on kertonut B:n valitelleen sitä, että A:n töihin lähtö kesti kauan. Kuitenkin palkka maksetaan siitä lähtien kun kuljettaja on laittanut oman kiekkonsa ajopiirturiin, vaikka hän olisikin jäänyt pihalle juttelemaan. C oli myös kuullut B:ltä tämän A:n kanssa käymistä puhelinkeskusteluista ja niiden päättymisestä siihen, että A oli lyönyt sanaharkan päätteeksi luurin korvaan.

Esitetty selvitys osoittaa, että työnantajalla on ollut perusteita tyytymättömyyteen A:n tavassa suhtautua työnantajan ohjeisiin ja työvelvoitteidensa täyttämiseen.

1.2. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan asiallisena ja painavana syynä pidetään muun muassa sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä kuten työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Edelleen soveltamisohjeessa on todettu, että irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa A:n aiheuttaneen 6.12. 2002 huolimattomuudellaan työnantajalleen huomattavan taloudellisen vahingon ja sen lisäksi uhkaavan vaaratilanteen. Tämän jälkeen A on ohjeiden vastaisella menettelyllään aiheuttanut kahden kontin jäämisen pois laivakuljetuksesta ja myös ylimääräisiä kustannuksia työnantajalle ajamalla ohjeiden vastaisesti pesettämään kontteja kiireisessä työtilanteessa. Esitetty selvitys myös osoittaa, että A:lla on ollut puutteita sekä ammattitaidossa että suhtautumisessa työnantajan turva- ja muihin ohjeisiin.

Vetykuljetuksissa kuten muissakin vaarallisten aineiden kuljetuksissa on kuljettajilta edellytettävä riittävää huolellisuutta ja annettujen varo-ohjeiden noudattamista. Esitetty selvitys osoittaa, että A ei ole vaadittavalla tavalla sisäistänyt näihin kuljetuksiin liittyviä vaaratekijöitä. Hän on huolimattomuudellaan aiheuttamansa vakavan vaaratilanteen jälkeen saanut lisäkoulutusta vedyn ominaisuuksista ja kuljetuksissa huomioon otettavista asioista. Hän on kuitenkin varsin lyhyen ajan kuluessa tämän jälkeen osoittanut piittaamattomuutta vaaran välttämiseksi annetuista ohjeista tupakoimalla ja käyttämällä matkapuhelinta vetyauton välittömässä läheisyydessä. Tässä tilanteessa ja ottaen lisäksi huomioon A:n edellä todettu muu ohjeiden vastainen menettely työnantajalta ei ole kohtuudella voitu edellyttää työsuhteen jatkamista.

Yhtiö ei siten ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen, joten A:lla ei ole oikeutta tällä perusteella vaadittuun korvaukseen.

Työtuomioistuimen ratkaisu

2. Päivärahavaatimus

Kanteen päivärahavaatimus perustuu siihen, että asemapaikaksi oli sovittu Kouvola. Asemapaikkaa ei ollut voitu kanteen tarkoittamana aikana vaihtaa, koska työ oli alkanut ja päättynyt Kouvolassa.

B on kertonut, että asemapaikkakunnan olisi alunperin tullut työsopimuksessa olla Kuusankoski, koska kaikilla muillakin paperia kuljettaneilla kuljettajilla oli asemapaikkakuntana Kuusankoski. Näin oli suullisesti sovittu myös A:n kanssa. Asemapaikkakunta oli kuitenkin merkitty kirjalliseen työsopimukseen erehdyksessä Kouvolaksi. Kun virhe oli huomattu, A:lle oli soitettu ja sovittu hänen kanssaan, että asemapaikkakunnaksi työsopimukseen merkitään Kuusankoski. Ajot ajettiin Kuusankoskelta, jossa myös kuskit aloittivat ja lopettivat työvuoronsa. Vain hiljaisina aikoina auto ajettiin välillä talleille Kouvolaan.

C on kertonut soittaneensa A:lle ja kysyneensä, voidaanko asemapaikkakunta muuttaa Kuusankoskeksi, johon A oli suostunut. A ei ollut pyytänyt, että muutos tehtäisiin kirjallisesti. C korjasi A:n työsopimuksen tämän sopimuksen perusteella siten, että asemapaikkakunnaksi tuli Kuusankoski.

A on kertonut, että asemapaikkakunnaksi oli alunperin työsopimukseen aivan oikein merkitty Kouvola, koska hän oli aloittanut ja lopettanut työpäivänsä siellä. Työnantaja oli kuitenkin jonkun ajan kuluttua ottanut yhteyttä ja ehdottanut, että työsopimuksen asemapaikkakunta muutettaisiin Kuusankoskeksi. A oli alussa ajanut paperikontteja ja kuljetukset alkoivat Kuusankoskelta, mutta työpäivän aloitus ja lopetus tapahtui lähes aina Kouvolassa. A ei kertomansa mukaan olisi asemapaikan muutosta hyväksynyt, jos hän olisi saanut korjatun työsopimuksen kirjallisena.

Esitetty selvitys osoittaa, että työnantajalla on ollut perusteet sopia paperikuljetusten osalta asemapaikaksi Kuusankoski. Sitä on esitetty asemapaikaksi myös näitä ajoja ajaneelle A:lle. C:n kertoman ja sitä tukevan asiakirjaselvityksen mukaan A on myös tämän hyväksynyt. Tähän viittaa myös se, että tämän mukaisesti on käytännössä menetelty ilman, että asiaa olisi ennen työsuhteen päättymistä riitautettu. Näin ollen näyttämättä on jäänyt, että työnantaja olisi työehtosopimuksen vastaisesti jättänyt maksamatta A:lle päivärahaa siltä ajalta, jolloin asemapaikkakunta on ollut Kuusankoski.

3. Takuupalkkavaatimus

Kanteen mukaan työnantaja on työehtosopimuksen vastaisesti jättänyt maksamatta alle 80 tunnin jaksolta takuupalkan täyttäen vajaaksi jääneet jaksot työajan lyhennyspäivillä.

B:n kertoman mukaan koska A:n työmatka oli ollut pitkä, niin hän oli halunnut pitää lyhyiden viiden tunnin jaksojen osalta pekkaspäiviä, jolloin hänen ei tarvinnut ajaa Lappeenrannasta Kouvolaan. Toisin sanoen viiden tunnin työpäivät oli tämän johdosta vaihdettu pekkaspäiviksi. Näin oli A:n kanssa nimenomaan sovittu. A ei myöskään ollut ollut näinä päivinä työssä.

A on kertonut esittäneensä työnantajalle Lappeenrannasta Kouvolaan ulottuvan pitkän työmatkansa vuoksi, että hänen ajonsa pyrittäisiin järjestämään siten, että hän voisi olla pitemmän rupeaman työssä ja että hänen ei tarvitsisi tulla töihin muutaman tunnin takia. Missään vaiheessa ei ollut ollut puhetta siitä miten meneteltäisiin, jos tämän takia jakso jäisi alle 80 tunnin pituiseksi. Pekkaspäivien käytöstä tässä suhteessa ei ollut sovittu mitään.

Työehtosopimuksen 12 §:n 3 kohdan mukaan työnantaja ja työntekijä saavat keskenään sopia lyhennysvapaapäivän antamistavasta. Esitetty selvitys osoittaa, että A:n työaikajärjestelyistä on sovittu niin, että tämän ei pitkämatkalaisena tarvinnut tehdä lyhyitä työpäiviä. Tästä syystä työtuntijärjestelmässä muutoin lyhyiksi jääneet työpäivät oli muunnettu lyhennysvapaiksi. Asiassa on ristiriitaisen näytön pohjalta jäänyt epäselväksi, oliko lyhennyspäivien käyttämisestä tähän tarkoitukseen nimenomaisesti sovittu. Joka tapauksessa näin oli käytännössä menetelty eli A oli pitänyt lyhyet työpäivät vapaapäivinä ja siten ainakin tosiasiallisesti hyväksynyt menettelyn. Tämä osaltaan työtuomioistuimen mielestä tukee työnantajapuolen esittämää selvitystä, jonka mukaan myös tästä oli A:n kanssa sovittu.

Kun lyhennysvapaan käytöstä on edellä todetun mukaisesti katsottava sovitun työnantajan ja A:n kesken niin, että vapaata käytetään A:n toivomista työaikajärjestelyistä johtuen muutoin vajaaksi jäävien työjaksojen täyttämiseen, työnantaja ei ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään maksamatta vastaavilta vajailta jaksoilta takuupalkkaa.

4. Työnantajaliiton valvontavelvollisuus

Kuljetusliike Juha Kuhanen Ky:n ei ole todettu menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti. Näin ollen myöskään Autoliikenteen Työnantajaliiton ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

5. Oikeudenkäyntikulut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n mukaan velvollinen korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Kuljetusliike Juha Kuhanen Ky:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laatuun, sen edellyttämiin toimenpiteisiin ja aiheutuneisiin kustannuksiin nähden korvauksen kohtuullinen määrä on 800 euroa.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2005/20050065