TT 2003-68 Työsopimuksen purkaminen – luottamuspula

TT 2012-135 Työsopimuksen purkaminen - luottamuspula

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT 2003-68 koskien työntekijän työsopimuksen purkamista johtuen siitä että oli työntekijä oli tehnyt aiheettomia ilmiantoja yrityksestä Venäjän viranomaisille.

Venäjän viranomaisille oli Suomesta käsin tehty nimettömiä ilmiantoja, joiden mukaan suomalaisen yhtiön Pietarissa toimiva tytäryhtiö olisi syyllistynyt taloudellisiin väärinkäytöksiin. Ilmiantojen johdosta tytäryhtiössä oli suoritettu perusteellinen tarkastus, jonka yhteydessä muun muassa liikesalaisuuksia sisältäviä asiakirjoja oli jouduttu luovuttamaan Venäjän viranomaisille. Ilmiannot oli tarkastuksessa todettu aiheettomiksi.

Venäjän viranomaisilta saatujen ilmiantoja koskevien tietojen perusteella työnantaja oli voinut painavin perustein katsoa, että ilmiantaja oli ollut suomalaisen emoyhtiön palveluksessa oleva toimihenkilö. Ilmiannot oli voitu myös arvioida vahingoittamistarkoituksessa tehdyiksi. Vallinneissa olosuhteissa työnantaja oli voinut perustellusti katsoa, että toimihenkilö ei enää nauttinut sellaista luottamusta, jota työsuhteen jatkaminen edellyttää. Työnantajalla oli siten ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty tärkeä syy purkaa toimihenkilön työsopimus.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 68

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöunioni TU on vaatinut, että työtuomioistuin

  • velvoittaa Sulzer Pumps Finland Oy:n korvaamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaisesti saamatta jääneenä irtisanomisajanpalkkana 10 872 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,
  • velvoittaa Sulzer Pumps Finland Oy:n korvaamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 14 §:n mukaisena korvauksena sopimuksenvastaisesta työsuhteen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 43 488 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,
  • tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n työehtosopimuslain mukaiseen hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta, ja
  • velvoittaa Sulzer Pumps Finland Oy:n ja Teknologiateollisuus ry:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Toimihenkilöunioni TU:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä alkaen, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.
Perusteet

A oli työskennellyt Sulzer Pumps Finland Oy:n palveluksessa 5.2.1973 lukien. Hän oli työskennellyt viimeksi myyntiassistenttina hoitaen Venäjän ja muiden IVY-maiden pumpputoimitusten laivaukseen, laskutukseen ja reskontraan liittyviä tehtäviä. Työnantaja oli purkanut A:n työsuhteen 7.2.2002. A:n kuukausipalkka oli työsuhteen päättyessä ollut 1812 euroa.

Työsopimuksen purkamista koskevaan kirjalliseen ilmoitukseen työnantaja oli merkinnyt purkuperusteeksi luottamuspulan ja uskollisuusvelvoitteen vastaisen toiminnan. Luottamuspulan työnantaja oli ilmoittanut johtuneen siitä, että A olisi ollut yhteydessä Venäjän viranomaisiin Sulzer Pumps Finland Oy:n Pietarissa toimivan venäläisen tytäryhtiön ZAO Sulzer Pumpsin asioiden johdosta. Työnantaja oli väittänyt A:n olleen yhteydessä Venäjän salaisen poliisin (FSB) everstiluutnantti B:hen ja antaneen tälle yksityiskohtaisia tietoja Sulzer Pumps Finland Oy:n ja sen venäläisen tytäryhtiön liiketoiminnasta. Tätä työnantaja oli myöhemmin tarkentanut siten, että A olisi ilmoittanut B:lle ZAO:n maksattavan omia kulujaan suomalaisella emoyhtiöllään. Työnantajan väittämän mukaan A olisi kertonut ZAO:n huollattavan autonsa Suomessa Kotkan Autoapu -nimisessä yhtiössä suomalaisen emoyhtiön laskuun, ostavan pipareita ja kahvia Pietarissa sijaitsevasta Stockmannin tavaratalosta suomalaisen tytäryhtiön luottokortilla sekä maksattavan omien myynti-insinööriensä hotellilaskuja suomalaisella emoyhtiöllä. Sulzer Pumps Finland Oy:n mukaan näiden yhteydenottojen seurauksena B oli virkansa puolesta noin vuoden ajan suorittanut toiminta- ja verotarkastuksia ZAO:ssa.

Työnantajan mukaan tiedot tarkastuksien syistä, yhteydenotoista ja ilmoitetuista tiedoista oli saatu B:ltä itseltään, kun hän oli ollut antamassa tarkastuksiin liittyvää loppuraporttiaan ZAO:n Pietarin konttorissa. Työnantajan ilmoittaman mukaan B:lle oli lähetetty ensin Suomesta faxeja, joihin ei ollut merkitty lähettäjää. Tämän jälkeen B olisi saanut samoihin asioihin liittyviä puhelinsoittoja nimettömänä pysytelleeltä Suomessa asuvalta naishenkilöltä. Väitetyt keskustelut olisi työnantajan mukaan käyty venäjäksi. Neuvottelujen aikana työnantaja oli kertonut päätelleensä väitetyn soittajan kielitaidosta ja tämän antamista tiedoista, että kyseessä oli ollut A.

A oli myyntiassistentin tehtävässään joutunut olemaan lähes päivittäin yhteydessä Venäjälle ZAO:n Pietarin konttoriin, yhtiön asiakkaisiin, huolintayhtiöihin ja myös Venäjän eri viranomaisiin. Nämä yhteydenotot olivat koskeneet kuitenkin ainoastaan hänen työtehtäviensä hoitamista. A ei ollut ollut yhteydessä Venäjän salaiseen poliisiin eikä myöskään Pietarin alueen veromiliisiin tehdäkseen väitettyjä ilmiantoja. Ennen työsuhteensa purkamista A ei edes ollut kuullut B -nimisestä henkilöstä.

Työnantajan antamat selvitykset työsuhteen päättämisen yhteydessä ja sen jälkeen käytyjen neuvottelujen aikana ovat olleet hyvin epäselviä. Työnantaja ei ollut lukuisista vaatimuksista huolimatta suostunut toimittamaan minkäänlaista selvitystä väitettyjen viranomaistarkastusten syistä ja tuloksista. Myöskään väitetyistä ilmiannoista ei ollut esitetty selvitystä. Ainakin väitettyjen tarkastusten kohteena olleella venäläisellä tytäryhtiöllä ZAO:lla olisi ollut mahdollisuus tällaisten selvitysten saamiseen. Työsuhteen päättämistä koskeneiden neuvottelujen aikana työnantaja ei ollut edes pyrkinyt hankkimaan ja esittämään selvityksiä väitteidensä tueksi.

A ei työsuhteensa aikana ollut syyllistynyt sellaisiin laiminlyönteihin tai työsuhteeseen liittyvään luottamusvelvoitteen vastaiseen toimintaan, joka olisi antanut työnantajalle oikeuden työsopimuksen purkamiseen tai edes irtisanomiseen.

Koska työantaja oli päättänyt A:n työsopimuksen noudattamatta irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaista irtisanomisaikaa, oli yhtiö velvollinen korvaamaan A:lle saamatta jääneen palkan. Näin myös siinä tilanteessa, että yhtiöllä katsottaisiin olleen oikeus irtisanoa, mutta ei oikeutta purkaa A:n työsopimus.

Koska työnantaja oli päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti, oli yhtiö velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta. A:n työsuhde oli kestänyt 29 vuotta ja hän oli koko työsuhteensa ajan hoitanut työtehtävänsä moitteetta. A ei ollut omalla toiminnallaan osaksikaan antanut aihetta työsopimuksen päättämiseen. Näin ollen oikea korvaus irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsopimuksen päättämisen johdosta on 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Teknologiateollisuus ry oli asiaa koskeneiden neuvottelujen aikana tukenut yhtiön menettelyä. Teknologiateollisuus ry oli jättänyt hoitamatta valvontavelvollisuutensa salliessaan työnantajan rikkoa irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry on vastauksessaan, johon Sulzer Pumps Finland Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Teknologiateollisuus ry ja Sulzer Pumps Finland Oy ovat lisäksi vaatineet Toimihenkilöunioni TU:n velvoittamista korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Sulzer Pumps Finland Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n työsopimuksen purkamiseen johtaneet tapahtumat olivat lähteneet liikkeelle maalis-huhtikuussa 2001, jolloin Sulzer Pumps Finland Oy:n venäläistä tytäryhtiötä johtavan C:n ja A:n välillä oli käyty keskusteluja, joiden yhteydessä A oli tiukkaan sävyyn vaatinut itselleen lisää palkkaa. A:n palkkaa ei kuitenkaan ollut korotettu. Myöhemmin A oli uhannut kertoa Venäjän poliisille ZAO:n toiminnasta täsmentämättä tarkemmin, mitä hän tällä tarkoitti. A oli tuolloin myös todennut C:lle ”vetäneensä maton C:n jalkojen alta”. Tuossa vaiheessa C ei ollut ymmärtänyt, mitä A tällä oli tarkoittanut, vaan asia oli selvinnyt hänelle vasta myöhemmin.

Toukokuussa 2001 Venäjän sisäministeriön talousosaston edustajat olivat menneet ZAO:n toimipisteeseen ja ilmoittaneet aloittavansa yhtiön toiminnan tutkinnan ja epäilevänsä taloudellisia väärinkäytöksiä yhtiössä. C oli kutsuttu keskustelemaan sisäministeriön talousosaston apulaispäällikön kanssa asiasta. Paikalla oli tuolloin ollut myös yhtiön venäläisen asianajotoimiston edustajia. C oli tiedustellut syytä ZAO:n toiminnan tutkimiselle. Tähän oli vastattu ainoastaan, että viranomaisilla on syy tutkia toimintaa, mutta tarkempaa syytä ei ollut kerrottu. Kysymys ei ollut ollut normaalista tarkastustoiminnasta.

Tutkintaa oli johtanut everstiluutnantti B, joka oli 11.5. ja 6.7.2001 vaatinut kopioita lukuisista ZAO:n toimintaan liittyvistä asiapapereista mukaan lukien kaikkien vuosien 2000 ja 2001 kauppasopimusten kopiot. Yhtiön edustajat olivat kysyneet B:ltä, miksi ylimääräinen tarkastus tehdään. B oli kertonut ilmoittavansa syyn tutkimusten päätyttyä, mikäli moitittavaa ei löydy. Tutkimus oli jatkunut koko syksyn 2001 aina vuoden 2002 alkuun.

B, C ja ZAO:ssa työskentelevä D olivat tavanneet 4.2.2002 Pietarissa. D, joka puhuu sekä venäjää ja englantia, oli toiminut tilaisuudessa tulkkina. B oli tuolloin ilmoittanut, että tarkastuksessa ei ollut löytynyt mitään moitittavaa yhtiön toiminnasta. Hän oli samalla palauttanut kaikki hänelle annetut asiakirjakopiot ja kertonut, että koko tutkimus oli saanut alkunsa Suomesta Venäjän viranomaisille tehdystä ilmiannosta. Veroviranomaiset olivat siirtäneet asian sisäministeriön talousosaston käsiteltäväksi.

Ilmiannossa oli mainittu eräitä yksityiskohtia ZAO:n toiminnasta kuten se, että ZAO huoltaa autonsa Suomessa ja että suomalainen emoyhtiö maksaa ZAO:n laskut. Lisäksi ilmiannossa oli ilmoitettu ZAO:n ostavan emoyhtiön luottokortilla Pietarin Stockmannilta elintarvikkeita ja maksattavan suomalaisella emoyhtiöllä myynti-insinöörien majoituksen. Muun muassa nämä seikat olivat ilmiannon tehneen henkilön mielestä olleet osoitus taloudellisista väärinkäytöksistä.

B oli kertonut osastonsa myöhemmin selvittäneen ilmiantajan henkilöllisyyden. Ilmiannot oli tehty venäjänkielellä. B:n selvityksen mukaan ilmiannon tehnyt henkilö oli Sulzer Pumps Finland Oy:n palveluksessa oleva nainen. Vielä tuossa vaiheessa B ei ollut suostunut kertomaan ilmiantajan henkilöllisyyttä.

Yhtiön edustajat olivat käyneet läpi kaikki yhtiön palveluksessa olleet henkilöt, joilla olisi ollut mahdollisuus tehdä ilmianto Venäjän viranomaisille. A oli jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi, koska hän oli ainoa henkilö, joka osaa venäjää ja pääsi lisäksi käsiksi niihin tietoihin, joita Venäjän viranomaisille oli kerrottu.

Yhtiö oli kutsunut A:n kuultavaksi työsuhteen päättämisen johdosta 7.2.2002. Kuulemistilaisuudessa ei ollut tullut esille sellaisia seikkoja, jotka olisivat muuttaneet työnantajan käsitystä ilmiantajan henkilöllisyydestä. Tämän vuoksi työnantaja oli purkanut A:n työsopimuksen ilmoittaen syyksi uskollisuusvelvoitteen vastaisen toiminnan ja siitä aiheutuneen luottamuspulan. A oli vielä työsuhteensa päättymistä seuranneena päivänä yrittänyt saada käsiinsä yhtiöstä kopioita eräistä laskuista ja matkaraporteista.

Työnantaja oli työsuhteen päättymisen jälkeenkin jatkanut selvityksiä viranomaisen tarkastuksen syiden selvittämiseksi ja lisänäytön hankkimiseksi. ZAO:n palveluksessa oleva D olikin 1.3.2002 tavannut uudelleen B:n ja kysynyt tältä nimenomaisesti, oliko viranomaisille tiedot ilmoittanut henkilö ollut A. Tähän kysymykseen B oli nyökännyt myöntymisen merkiksi.

A oli keväällä ja kesällä soittanut ja lähettänyt tekstiviestejä muun muassa C:lle ja yhtiön henkilöstöjohtajalle, jota hän oli yhdessä tekstiviestissä pyytänyt ottamaan yhteyttä nimeltä mainitsemaansa veromiliisin johtajaan ja pyytämään tarkastuspöytäkirjan. A:lla oli siten ollut tietoa Venäjän veroviranomaisista.

A oli menetellyt työsopimuksen ja työsopimuslain edellyttämän uskollisuusvelvoitteen vastaisesti. Työntekijä ei voinut ilmoittaa vieraan valtion viranomaisille perättömiä tietoja työnantajan ja sen tytäryhtiön toiminnasta aiheuttaen perusteettomia epäilyksiä mahdollisista taloudellisista väärinkäytöksistä. A:n asemassa olevan henkilön olisi tullut tietää, että tällainen toiminta ei ollut asianmukaista.

Ilmiannon johdosta tehdyn tutkimuksen seurauksena esimerkiksi yhtiön kauppasopimuksia oli joutunut viranomaisten haltuun. Tämä on tehnyt mahdolliseksi sen, että ulkopuoliset saisivat tiedon liikesalaisuuksista. Tutkimuksesta oli myös aiheutunut yhtiölle ylimääräistä työtä.

Koska A:n menettely oli aiheuttanut suuren luottamuspulan hänen ja työnantajan välillä, ei työnantajalta voitu kohtuudella edellyttää yhteistyön ja sopimussuhteen jatkamista sellaisen työntekijän kanssa, joka oli näin olennaisesti laiminlyönyt lain ja sopimuksen mukaisia velvollisuuksia. Jos A edelleen olisi jatkanut työnantajan palveluksessa, ei työantajalla olisi voinut olla mitään takeita siitä, etteikö vastaava epälojaali ja epärehellinen menettely toistuisi myös tulevaisuudessa. Työnantajalla oli siten ollut peruste työsopimuksen purkamiselle tai vähintäänkin sen irtisanomiselle.

Kanteessa esitetty korvausvaatimus perusteettoman irtisanomisen johdosta oli myös määrällisesti liian suuri. Pitkän työkokemuksensa ja venäjänkielen taitonsa perusteella A:lla oli hyvät mahdollisuudet työllistyä, eikä hänelle siten voinut aiheutua työsuhteen päättymisestä erityisen suurta vahinkoa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen päättäminen

A on työskennellyt Sulzer Pumps Finland Oy:n palveluksessa myyntiassistenttina hoitaen Venäjän ja muiden IVY-maiden pumpputoimitusten laivaukseen, laskutukseen ja reskontraan liittyviä tehtäviä. A:n työsuhde oli alkanut 5.2.1973.

Sulzer Pumps Finland Oy on purkanut A:n työsopimuksen 7.2.2002. Työsopimuksen purkamisen syyksi työnantaja on ilmoittanut luottamuspulan ja uskollisuusvelvoitteen vastaisen toiminnan. Työnantajan mukaan A oli tehnyt Venäjän viranomaisille yhtiön venäläisestä tytäryhtiöstä ZAO Sulzer Pumpsista perättömiä ilmiantoja, joiden mukaan tytäryhtiö olisi syyllistynyt taloudellisiin väärinkäytöksiin.

Työsuhteen päättämisperusteista esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu työsuhteen päättämiseen johtaneista syistä A:ta itseään sekä todistajina Pietarin kaupungin Leningradin alueen sisäasiain päähallinnon miliisin erikoisosastossa työskennellyttä B:tä, ZAO Sulzer Pumpsin toimitusjohtajaa C:tä, toimitusjohtajan avustajaa D:tä, Sulzer Pumps Finland Oy:n henkilöstöjohtajaa E:tä, yhtiön laskentapäällikköä F:ää ja yhtiön toimihenkilöiden luottamusmiehenä toimivaa toimistosihteeri E:tä. Asiakirjanäyttönä työtuomioistuimelle on jätetty muun muassa Venäjän viranomaisten ja vastaajayhtiön edustajien lähettämiä ja saamia, yhtiössä toimitettuun tarkastukseen liittyviä viestejä, joita selostetaan jäljempänä tarvittavilta osin.

B:n mukaan yksikkö, jossa hän on työskennellyt, toimii lähinnä talousrikoksiin liittyvien asioiden hoidossa. B oli suorittanut ZAO Sulzer Pumpsissa tarkastuksen vuosina 2001-2002. Yritys on ollut yksi niistä, joihin etukäteen tehdyn suunnitelman mukaan on ollut tarkoitus tehdä tarkastus. Kuten normaalin tarkastuksen yhteydessä menetellään, oli myös nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa otettu alkuvaiheessa yhteyttä Pietarin kaupungin muihin viranomaisiin. Veropoliisilta oli tässä yhteydessä tullut yhtiöön liittyvää kielteistä tietoa, mikä oli johtanut normaalia tarkastusta perusteellisemman tarkastuksen tekemiseen. Veropoliisi oli ilmoittanut saaneensa telefaxilla ja puhelimitse tietoja, joiden mukaan ZAO Sulzer Pumps syyllistyy Venäjän alueella vakaviin rikkeisiin. Veropoliisille tehtyjen ilmoitusten mukaan yhtiöllä olisi muun muassa kaksoiskirjanpito, jolla pyritään kiertämään verolainsäädäntöä. Lisäksi veropoliisille oli ilmoitettu, että yrityksen johtajalla on kaksi erilaista yhtiön tunnuksilla varustettua leimasinta. Ilmiantaja oli myös kertonut yhtiön työntekijöiden ostaneen luottokortilla elintarvikkeita ja käyttäneen kuitteja yhtiön kirjanpidossa. Yhtiön työntekijöiden oli myös ilmoitettu huollattaneen autojaan Suomessa. Veropoliisille oli selvitetty, mistä paikasta yhtiön tiloista löytyy kaksoiskirjanpitoa koskevaa aineistoa ja missä sijaitsee kassakaappi, jossa on toinen leimasin. Veropoliisilta saatujen tietojen mukaan kaikkien ilmoitusten tekijä on ollut Suomessa asuva venäjää virolaisella korostuksella puhuva nainen.

B on edelleen kertonut, että veropoliisilta saatujen tietojen johdosta ZAO Sulzer Pumpsissa oli suoritettu laaja ja perinpohjainen tarkastus nopeutetussa aikataulussa. Tarkastuksessa muun muassa yhtiön toimitilat oli tutkittu ja selvitetty yhtiön toimintaa Venäjällä ja sen ulkopuolella. Yhtiön kirjanpito oli tarkastuksen yhteydessä tutkittu ja yhtiötä oli pyydetty toimittamaan viranomaisille tarkastettavaksi kauppa- ja muut sopimukset. Näiden sisältämien tietojen joutumisesta ulkopuoliselle olisi voinut aiheutua yhtiölle merkittäviä vahinkoja. Suoritetussa tarkastuksessa yhtiön toiminnassa ei ollut todettu mitään, joka olisi antanut aihetta toimenpiteisiin.

Työtuomioistuimelle jätetyissä asiakirjoissa on Venäjän poliisin ZAO Sulzer Pumps yhtiölle vuonna 2001 lähettämiä kirjeitä, joissa on pyydetty yhtiötä luovuttamaan yksityiskohtaisia tietoja sopimuksistaan, varastokirjanpidostaan ja muusta liiketoiminnastaan.

C, joka on toiminut A:n esimiehenä, on työtuomioistuimessa kertonut työnantajan suhtautuneen kielteisesti A:n palkkauksen tarkistamiseen joulukuussa 2000 käydyissä neuvotteluissa. A oli tämän jälkeen usean kerran todennut, että hänen tietämänsä mukaan yhtiö on syyllistynyt rikolliseen toimintaan muun muassa käyttämällä kaksoislaskutusta. A oli uhannut tehdä asiasta ilmoituksen poliisille. C on kertonut, että ZAO Sulzer Pumpsissa suoritetun tarkastuksen yhteydessä Venäjän viranomaisten haltuun oli joutunut muun muassa kauppasopimuksia, joiden sisältämien tietojen joutuminen ulkopuolisille olisi aiheuttanut yhtiölle taloudellista vahinkoa. Tarkastuksen kohteena olleet asiakirjat oli luovutettu takaisin yritykselle 4.2.2002. Tuolloin yhtiön edustajille oli myös ilmoitettu, että ilmiantojen tekijä oli Suomessa asuva nainen, joka puhuu venäjää. Tarkastuksen suorittaja oli kertonut ilmiantajan maininneen yrityksen rikkomuksina muun muassa pipareiden ja kahvin oston Sulzer Pumps Finland Oy:n luottokortilla, autojen huollattamisen nimeltä mainitussa suomalaisessa yrityksessä ja laskujen maksattamisen suomalaisella yhtiöllä samoin kuin tytäryhtiön myynti-insinöörien Suomen vierailujen laskuttamisen Sulzer Pumps Finland Oy:llä. Asiakirjojen luovutuksen yhteydessä oli tullut esille, että ilmiantajan henkilöllisyys oli Venäjän viranomaisten tiedossa. Henkilön nimeä ei kuitenkaan ollut ilmoitettu. Työtuomioistuimelle on jätetty jäljennöksenä C:n 4.2.2002 emoyhtiön edustajille lähettämä sähköpostiviesti, jossa on kerrottu edellä mainitut ilmiannon sisältöä koskevat ja ilmiantajan henkilöön viittaavat seikat. Samat tiedot on työtuomioistuimessa kertonut D, joka oli ollut tuona päivänä läsnä asiakirjojen palautustilaisuudessa.

E on saanut tiedon ZAO Sulzer Pumpsin päättyneestä verotarkastuksesta 4.2.2002 C:ltä. Tässä yhteydessä he olivat keskustelleet Venäjän viranomaisilta saatujen tietojen pohjalta ilmiantoja tehneen henkilön henkilöllisyydestä. Koska Sulzer Pumps Finland Oy:n palveluksessa venäjää taitavia henkilöitä on vain kolme ja ainoastaan A heistä on virolaista syntyperää ja hänellä myös on ollut tietoa asioista, joita ilmiantojen yhteydessä oli Venäjän veropoliisille kerrottu, työnantajan edustajat olivat päätyneet siihen, että ilmiantaja oli A. Koska ilmiannoista on aiheutunut yhtiölle taloudellisen vahingon vaaraa ja ylimääräistä työtä ja niiden tarkoituksena on ollut vahingoittaa työnantajaa, työnantaja oli päätynyt A:n työsopimuksen purkamiseen.

F:n mukaan Sulzer Pumps Finland Oy:hyn tulevista venäläistä tytäryhtiötä koskevista laskuista huolehtii joko A tai C. Yhtiössä työskentelevistä venäjää puhuvista naispuolisista toimihenkilöistä ainoastaan A:lla on ollut mahdollisuus saada tietoa venäläisen tytäryhtiön laskuista. Samalla tavoin on kertonut todistaja C.

G on kertonut, että 7.2.2002 pidetyssä A:n työsuhteen purkamistilaisuudessa työnantaja edustaja oli ilmoittanut, että A oli antanut tietoja viranomaisille ja että hän ei enää nauttinut työnantajan luottamusta. Tarkempia perusteita työsuhteen purkamiselle ei tilaisuudessa ollut esitetty.

A ei kertomansa mukaan ollut ennen työsuhteensa purkamista ollut yhteydessä Venäjän viranomaisiin eikä tehnyt väitettyjä ZAO Sulzer Pumpsia koskeneita ilmiantoja. Työsuhteensa aikana A oli ollut useita kertoja yhtiön Venäjän toimistossa ja oli myös osallistunut sen sisustuksen suunnitteluun. Työsuhteensa purkamisen jälkeen hän oli ollut yhteydessä Venäjän verotoimiston virkailijaan, joka oli kehottanut häntä soittamaan veromiliisille. Näiden yhteydenottojen tarkoituksena on ollut saada työnantajan ZAO Sulzer Pumpsissa suoritetuksi ilmoitetusta tarkastuksesta laadittu pöytäkirja.

Asiakirjoissa on Venäjän veromiliisille Vaalimaalta 16.5.2002 lähetetty viesti. Sen sisältönä on todistaja D:n laatima raportti 4.2.2002 pidetystä tarkastuksen päätöstilaisuudesta, minkä ohella viestissä on käsin kirjoitettuja huomautuksia. A on kertonut lähettäneensä viestin ja laatineensa siinä olevat huomautukset. Niissä on muun muassa tarkastuspöytäkirjan sisältöä koskevia ehdotuksia, jotka liittyvät tarkastusta seuranneeseen työntekijän erottamistapaukseen. Edelleen asiakirjoissa on A:n Venäjän miliisille 11.9.2002 lähettämä käsin kirjoitettu faksi käännöksineen. Niistä ilmenee, että A on pyytänyt tarkastuspöytäkirjaa sellaisin maininnoin, että tarkastus olisi tehty työjärjestyksen mukaisesti. Viestin mukaan Sulzer Pumps Finland Oy:stä erotettu henkilö voisi näin saada työpaikkansa takaisin.

Näytön arviointi

Esitetyn selvityksen mukaan Venäjän viranomaiset ovat vuonna 2001 aloittaneet Sulzer Pumps Finland Oy:n tytäryhtiössä ZAO Sulzer Pumpsissa säännönmukaisen tarkastuksen, jonka kuluessa ulkopuolinen henkilö on tehnyt ilmiannon yhtiön toiminnassa esiintyvistä taloudellisista väärinkäytöksistä. Ilmianto on johtanut perustellisiin tutkimuksiin, mutta niiden tuloksena ei ole tullut esiin väitettyjä rikkomuksia. Ilmianto on siten ollut aiheeton. Emoyhtiön edustajat ovat saamiensa tietojen perusteella päätyneet siihen, että ilmiantaja on ollut myyntiassistentti A, ja A:n työsopimus on purettu 7.2.2002.

A on ennen selostettuja tapahtumia työnantajan edustajan kanssa käymissään keskusteluissa uhannut ilmoittavansa viranomaisille väittämistään yhtiön väärinkäytöksistä. Tarkastuksen jälkeen A on ollut yhteydessä Venäjän viranomaisiin tarkoituksenaan peitellä tapahtunutta ilmiantoa. Ilmiannetut tiedot ovat olleet yksityiskohdiltaan sellaisia, että yhtiön työntekijöistä vain A:lla on työtehtäviensä perusteella ollut niihin pääsy. Ilmiantaja on ollut venäjän kieltä virolaisittain murtaen puhuva, Suomesta käsin toiminut nainen. Kun otetaan huomioon asiassa esitetty, A:han yhdensuuntaisesti viittaava selvitys kokonaisuudessaan, työtuomioistuin katsoo, että työnantaja on voinut painavin perustein katsoa ilmiantajan olleen A.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (1970) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina syinä pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Työsopimuslain (1970) 43 §:n 1 momentin mukaan työsopimus voidaan purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Tällaisena syynä pidetään muun muassa sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä tai käyttäytymistä, jonka johdosta toiselta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Työsopimuslain (2001) 3 luvun 1 §:n mukaan työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. Säännöksen on katsottu sisältävän myös sen, että työntekijän on vältettävä kaikkea sellaista, mikä olisi omiaan tuottamaan vahinkoa työnantajalle.

A:n työsopimuksen purkamisen syynä on ollut luottamuspula ja uskollisuusvelvoitteen vastainen toiminta. Edellä esitetyn mukaan työnantajalla on ollut perusteltu syy katsoa, että ZAO Sulzer Pumpsissa suoritetun tarkastuksen laajuus ja perinpohjaisuus ovat johtuneet A:n ilmiannoista. Sittemmin aiheettomiksi osoittautuneet ilmiannot on voitu arvioida vahingoittamistarkoituksessa tehdyiksi. Suoritetun tarkastuksen yhteydessä yritys on joutunut luovuttamaan Venäjän viranomaisten haltuun muun muassa kauppa- ja muita sopimuksia, joiden sisältämien liikesalaisuuksien joutuminen ulkopuolisille olisi todennäköisesti aiheuttanut taloudellisia vahinkoja yritykselle. Tarkastuksen toimittamisesta on aiheutunut yritykselle myös huomattavaa ylimääräistä työtä. Vallinneissa olosuhteissa työnantaja on voinut työtuomioistuimen mielestä perustellusti katsoa, ettei A enää nauti sellaista luottamusta, jota työsuhteen jatkaminen edellyttää. Työnantajalla on siten ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty tärkeä syy purkaa A:n työsopimus.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Edellä esitetyn vuoksi A:lla ei ole oikeutta vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan tai korvaukseen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen purkamisesta.

Oikeudenkäyntikulut

Toimihenkilöunioni TU on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Sulzer Pumps Finland Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 3 000 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2003/20030068