TT 2002-16 Työsopimuksen irtisanominen – luottamuspula – anastus

TT 2012-135 Työsopimuksen purkaminen - luottamuspula

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT 2002-16 koskien työntekijän työsopimuksen irtisanomista johtuen siitä että oli anastanut työtoverinsa lukitusta pukukaapista rahaa.

Työntekijä oli työaikana anastanut työtoveriltaan rahaa 15 markkaa murtautumalla työpaikalla työtoverinsa lukittuun pukukaappiin. Teon tultua ilmi työntekijä oli työnantajan esityksestä ensin itse irtisanonut työsopimuksensa, mutta lääkärinlausuntoon vedoten sittemmin peruuttanut irtisanoutumisensa. Kun työnantaja on tämän jälkeen ryhtynyt työsopimuksen päättämistä tarkoittaviin toimiin, yhtiön voitiin katsoa tosiasiallisesti hyväksyneen työntekijän irtisanoutumisen peruuttamisen. Työsopimus on siten lakannut työnantajan päätöksellä.

Työntekijän menettely oli rikkonut työsopimussuhteessa edellytettävän työnantajan ja työntekijän välisen luottamuksen sillä tavoin, että yhtiöllä oli ollut erityisen painava syy työntekijän työsopimuksen päättämiseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 16

KANNE

Vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta

  • vahvistamaan, että Stora Enso Oyj on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti irtisanoessaan junamies A:n työsopimuksen,
  • velvoittamaan Stora Enso Oyj:n maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisena korvauksena 33 500 euroa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 18.10.2001 lukien, ja
  • velvoittamaan Stora Enso Oyj:n korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.
Perustelut

A oli työskennellyt Stora Enso Oyj:n Imatralla sijaitsevien Kaukopään tehtaiden kuljetusosastolla junamiehenä 30.1.1995 alkaen. Työnantaja irtisanoi A:n työsopimuksen 5.3.2001. Irtisanomisen syynä oli irtisanomisilmoituksen mukaan se, että A oli murtautunut työtoverinsa lukittuun kaappiin 17.1.2001 ja anastanut rahaa tämän lompakosta. Edelleen ilmoituksen mukaan kiinnijäätyään hän myönsi tämän tehdaspoliisin ja esimiehensä läsnäollessa.

A oli ollut kuultavana 19.1.2001 aamulla pidetyssä tilaisuudessa, jossa olivat työnantajien edustajien lisäksi olleet läsnä osaston luottamusmies ja varapääluottamusmies. Tilaisuuden jälkeen oli työnantaja- ja työntekijäpuoli käyneet omat erilliset neuvottelut ja sen jälkeen työnantaja- ja työntekijäpuolen edustajat olivat kokoontuneet ilman A:ta. Siinä kokouksessa työnantaja oli ilmoittanut, että A:lle tultaisiin tarjoamaan irtisanoutumista sillä uhalla, että muuten hänen työsopimuksensa purettaisiin. Tämän jälkeen A oli kutsuttu yksinään tilaisuuteen, jossa oli lisäksi ollut läsnä yhtiön osastopäällikkö ja työnjohtaja. Tilaisuudessa ei ollut ollut läsnä yhtään luottamusmiestä. Työnantaja oli ilmoittanut, että ellei A allekirjoita irtisanoutumistaan, niin työnantaja purkaisi hänen työsopimuksensa ja tekisi asiasta rikosilmoituksen. A:ta oli siten epäasiallisella perusteella painostettu irtisanoutumaan.

A:n tapauksessa ei ollut olemassa työsopimuslain ja tehtaan työsääntöjen mukaisia irtisanomisperusteita. Häntä ei ollut aikaisemmin varoitettu vastaavista tai muistakaan rikkomuksista. Hänen anastamansa rahan määrä 15 markkaa oli erittäin vähäinen. A ei ollut tiennyt, että veturitoimintojen osaston pukukaapeista olisi viety rahaa ennen nyt esillä olevaa tapahtumaa. Hän toimi osaston kahvikassan hoitajana aina työsuhteensa päättymiseen asti.

Pääluottamusmies esitti tehtaalla käydyissä neuvotteluissa A:n siirtämistä toisiin työtehtäviin ja irtisanomisen korvaamista tehtaan työsääntöjen mukaisella yhden kuukauden lomautuksella. Työnantaja ei ollut kuitenkaan hyväksynyt pääluottamusmiehen esitystä, vaan oli pitänyt irtisanomisen voimassa. Tehtaan työsääntöjen mukaan työntekijän työsopimus voidaan irtisanoa tai purkaa ilman aikaisempaa lomautusta, mikäli rikkomus on sellainen, että työsopimus olisi voitu purkaa. Vaikka A olikin irtisanottu ja hän oli saanut irtisanomisajan palkan, tuli vastaajapuolen osoittaa työnantajalla olleen työsopimuksen purkamiseen oikeuttava päättämisperuste.

A:n henkinen tila oli ollut hänen irtisanoutuessaan varsin sekava. Sairauskertomuksen mukaan A oli hakeutunut lääkärin vastaanotolle jo ennen työsuhteensa päättymistä. Työnantajalla oli ensin työsopimuksen purkamisesta ja sitten irtisanomisesta päättäessään ollut tiedossa 14.2.2001 laadittu lääkärinlausunto, jossa oli varsin selvästi todettu A:n psyykkiset ongelmat.

Työnantajalla ei työsopimuslain irtisanomisperusteista syntynyt oikeuskäytäntö huomioon ottaen ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n edellyttämää erityisen painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Näin ollen työnantaja oli velvollinen maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:ssä tarkoitetun korvauksen.

Työsuhteen päätymisestä alkaen A oli ollut työtön.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry on vastauksessaan, johon Stora Enso Oyj on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Metsäteollisuus ry ja Stora Enso Oyj ovat lisäksi vaatineet Paperiliiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Stora Enso Oyj:n Kaukopään veturitoimintojen osaston junamiesten sosiaalitiloista oli anastettu jo useita vuosia pukukaapeista ja kahvikassasta erilaisia rahasummia. A toimi myös kahvikassan hoitajana. Lisäksi oli viety eväitä. Syyllisen selvittämiseksi eräät junamiehet laittoivat värijauhetta lompakkoon, joka jätettiin erään työntekijän lukittuun kaappiin. Osaston työntekijät ilmoittivat työnjohtajalle 17.1.2001, että kyseisestä lompakosta oli anastettu 15 markkaa rahaa ja että värijälkien perusteella epäilyt kohdistuivat osaston työntekijään A:han.

Työnjohtajan tavoitettua A:n hänen kädessään oli todettu värijauhetta. A myönsi anastaneensa kyseisen rahasumman. A oli kutsuttu kuultavaksi 19.1.2001 kello 8 järjestettyyn tilaisuuteen, johon osallistuivat myös osaston luottamusmies ja tehtaan varapääluottamusmies. A kertoi anastaneensa rahat vääntämällä lukittua ovea käsin sen verran, että oli päässyt käsiksi lompakkoon. Hän kiisti aikaisemmat anastukset. Työnantajan edustajat ja luottamusmiehet olivat kokoontuneet asiaa harkittuaan uudelleen samana päivänä kello 14. Tilaisuudessa osaston luottamusmies oli kertonut työhuonekunnassa pidetyn kokouksen kannanoton, jonka mukaan muu henkilöstö ei suostunut työskentelemään A:n kanssa. Tilaisuuden lopuksi osaston päällikkö oli ilmoittanut työnantajan päätöksenä, että A:lle annetaan mahdollisuus irtisanoutua tehtävistään. Mikäli hän jättää mahdollisuuden käyttämättä, hänen työsopimuksensa puretaan ja rikoksesta tehdään rikosilmoitus. Välittömästi tilaisuuden jälkeen A oli pyydetty esimiehensä luo, joka osastopäällikön läsnäollessa ilmoitti hänelle irtisanoutumismahdollisuudesta. Tiedusteltuaan vaihtoehtoja A oli irtisanoutunut tehtävistään kirjallisesti.

Kun yhden kuukauden palkallinen irtisanomisaika oli lähestynyt loppuaan A oli 16.2.2001 ilmoittanut peruuttavansa irtisanoutumisensa vedoten lääkärinlausuntoon, jossa todettiin työsuhteen purun tapahtuneen ilmeisestikin ulkoisesta vaikuttamisesta lähtien. Tällöin työnantaja oli toteuttanut A:lle jo 19.1.2001 ilmoitetun vaihtoehdon eli purkanut työsopimuksen. Purkamisen todettiin astuneen voimaan 19.2.2001, jolloin A:n työsuhde olisi hänen irtisanoutumisensa vuoksi joka tapauksessa päättynyt. Pääluottamusmies oli ilmoittanut riitauttavansa asian, mutta oli ilmoittanut samalla, ettei A:n sijoittaminen entiselle työosastolle ollut mahdollista.

Koska oli epävarmaa, oliko purkamisoikeus menetetty edellä mainitun työntekijästä johtuneen viiveen vuoksi, irtisanottiin vielä A:n työsopimus 5.3.2001 päättymään 5.6.2001. Irtisanomisajan palkka maksettiin ilman työvelvoitetta. Pääluottamusmies riitautti myös työsopimuksen irtisanomisen.

A oli myöntänyt anastaneensa rahaa murtautumalla työpaikalla työaikana työtoverinsa lukittuun kaappiin. Myös aikaisemmat anastukset pukukaapeista oli toteutettu murtautumalla kaappiin ja viemällä osa rahoista. Epäiltyjen määrä oli ollut hyvin pieni, koska kyseessä olevassa vuorossa työskenteli vain muutamia henkilöitä. A:n paljastumisen jälkeen varkauksia ei ollut enää tapahtunut. Työnantajalla oli ollut perusteltu aihe olettaa, että A oli syyllistynyt tunnustamansa rikoksen lisäksi myös näihin aikaisempiin rikoksiin. Työnantajalta ei edellytetä tässä suhteessa rikosoikeudellista täyttä näyttöä.

Työntekijä oli käyttäytynyt tavalla, jonka johdosta työnantajalta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Oikeuskäytännössä oli suhtauduttu ankarasti tilanteisiin, joissa työntekijä petti työnantajan luottamuksen työaikana tekemällään tahallisella rikoksella. Rikoksen kohdistuminen työtoveriin aiheutti helpommin purkamiskynnyksen ylittymisen. Murtautumisella toteutettavaan anastusrikokseen tuli suhtautua erityisen ankarasti, koska se ilmensi vakaampaa rikollista aikomusta. Anastetun omaisuuden vähäinen arvo ei poistanut työsopimuksen purkuperustetta. Arvioitaessa, mitä edellytyksiä oli sopimussuhteen jatkamiselle, oli otettava huomioon myös, että rikos oli aiheuttanut huomattavan epäluottamuksen A:han työyhteisössä, eikä hänen kanssaan haluttu työskennellä.

Työnantaja oli vedonnut purkuperusteeseen jo 19.1.2001, joten vetoaminen oli tapahtunut tuolloin voimassa olleen vuoden 1970 työsopimuslain 44 §:n 1 momentin mukaisessa viikon määräajassa. Työnantaja oli kuitenkin vielä varmuuden vuoksi maksanut A:lle kolmen kuukauden irtisanomisajan palkan ilman työntekovelvoitetta, vaikka tähän ei työnantajalla ollut velvollisuutta. Työnantaja oli myös tutkinut mahdollisuuksia sijoittaa A johonkin toiselle osastolle, vaikka tähänkään työnantajalla ei ollut ollut velvollisuutta.

Yrityksen työsäännöissä todettiin, että rangaistuslomautus oli työsuhteen päättämisen vaihtoehto. Työnantajalla ei ollut velvollisuutta käyttää lomautusta työsuhteen päättämisen sijasta. Erikseen työsäännöissä vielä todettiin mahdollisuudesta purkaa tai irtisanoa työsuhde ilman aikaisempaa lomautusta, mikäli rikkomus oli sellainen, jonka perusteella työsuhde voidaan purkaa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen päättäminen

A on työskennellyt Stora Enso Oyj:n palveluksessa Imatralla sijaitsevien Kaukopään tehtaiden kuljetusosastolla junamiehenä 30.1.1995 alkaen.

A on 17.1.2001 myöntänyt osaston työnjohtajalle ja tehdaspoliisille anastaneensa samana päivänä aamupäivällä junamiesten sosiaalitiloista työtoverinsa lukitusta kaapista siellä olleesta työtoverin lompakosta 15 markkaa rahaa. Työpaikalta oli aikaisemminkin kadonnut pieniä määriä rahaa ja eväitä, minkä vuoksi työtoverit olivat laittaneet poliisilta hankkimaansa värijauhetta vaatekaapissa olleeseen lompakkoon. A on jäänyt kiinni, kun värijauhetta on viimeisen anastustapauksen jälkeen tavattu hänen käsistään.

Yhtiön varasto- ja kuljetuspäällikkö B kutsui A:n kuultavaksi 19.1.2001 kello 8 tilaisuuteen, jossa heidän lisäkseen olivat läsnä osaston luottamusmies ja tehtaan varapääluottamusmies. A myönsi tässäkin tilaisuudessa suorittaneensa anastuksen. Työnantajan ja työntekijöiden edustajat kokoontuivat samana päivänä kello 14 käsittelemään asiaa ja sen jälkeen A kutsuttiin työnjohtajan sekä varasto- ja kuljetuspäällikön luo. A on tuossa tilaisuudessa työnantajan esityksestä ilmoittanut kirjallisesti irtisanoutuvansa yhtiön palveluksesta.

A on irtisanomisaikana 16.2.2001 ilmoittanut 14.2.2001 päivättyyn lääkärinlausuntoon vedoten peruuttavansa suorittamansa irtisanoutumisen. Tällöin työnantaja on ilmoittanut purkavansa A:n työsopimuksen siten, että purkaminen astuisi voimaan 19.2.2001. Työsopimuksen purkamisen syyksi on ilmoitettu työpaikalla tapahtunut rikos, jossa A on murtautunut työtoverin lukittuun kaappiin ja vienyt tälle kuuluvaa omaisuutta.

Yhtiö on vielä A:n työsuhteen päätyttyä 5.3.2001 ilmoittanut, että A:n työsopimus irtisanottaisiin 5.3.2001 lukien kolmen kuukauden irtisanomisajalla ja että irtisanomisajalta maksettaisiin palkka.

Kanteessa on katsottu, että A on epäasiallisella perusteella painostettu irtisanoutumaan ja ettei työnantajallakaan ole ollut irtisanomissopimuksessa ja tehtaan työsäännöissä edellytettyä, riittävän painavaa perustetta A:n työsopimuksen päättämiseen.

Työsopimuksen päättämisen perusteet

Työtuomioistuimessa vastaaja on vedonnut edellä mainittuun purkuilmoituksessa todettuun anastukseen, joka on ollut A:n työsopimuksen purkuperusteena. Lisäperusteeksi on esitetty aikaisemmat rahojen ja eväiden katoamiset sekä A:n hoitaman kahvikassan huono rahatilanne. Näitä ongelmia ei enää ollut esiintynyt A:n työsuhteen päätyttyä.

Työtuomioistuimessa on kuultu A:n työsopimuksen päättämiseen johtaneista tapahtumista todistajina varasto- ja kuljetuspäällikkö B:tä ja henkilöstöpäällikkö C:tä. Vastaavasti kantajapuolelta on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään ja pääluottamusmies D:tä. C ja D ovat kertoneet myös tehtaan työsääntöjen soveltamisesta rikkomustapauksissa.

A on kertonut ottaneensa työaikana pelkästä päähänpistosta työntekijöiden pukuhuoneessa työtoverinsa lukitusta pukukaapista rahaa 15 markkaa. Hän on kertonut vääntäneensä lukitun pukukaapin peltistä ovea päästäkseen käsiksi rahoihin, joita lompakossa on ollut joitakin satoja markkoja seteleinä sekä lisäksi kolikoita. A ei kertomansa mukaan ollut koskaan aikaisemmin vienyt työtovereiltaan työpaikalla mitään tai ottanut rahaa kahvikassasta. Työnantajan edustajat olivat neuvottelussa 19.1.2001 antaneet hänelle kaksi vaihtoehtoa: hän saattoi joko itse irtisanoutua tai sitten asia annettaisiin poliisin tutkittavaksi. A:lla ei ollut ollut muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutua. Hän on peruuttanut irtisanoutumisensa 16.2.2001 vedoten lääkärinlausuntoon, jossa oli todettu irtisanoutumisen johtuneen ilmeisestikin ulkoisesta vaikuttamisesta.

B on kertonut saaneensa työntekijöiltä tietää, että työpaikalta oli jo kahden tai kolmen vuoden ajan hävinnyt työntekijöiden rahaa ja eväitä jääkaapista ja että työntekijöiden kahvikassa oli potenut rahapulaa. Työnjohdon tietoon nämä ongelmat olivat tulleet noin kuukausi ennen A:n kiinni jäämistä. Työntekijöiden epäilyt olivat kohdistuneet A:han ilmeisesti sen vuoksi, että aikaisemmatkin anastukset olivat ajoittuneet tämän työvuoroihin. Työntekijät olivat omasta aloitteestaan hankkineet poliisilta värijauhetta ja sijoittaneet sitä sellaisen työtoverin lompakkoon, jolta oli aiemminkin kadonnut rahaa. A:n työsuhteen päätyttyä ei ollut enää havaittu rahan tai eväiden häviämistä sosiaalitiloista ja kahvikassaan oli jälleen alkanut kertyä rahaa. Anastuksen jälkeen työosaston työhuonekunta oli ilmoittanut, etteivät he halunneet työskennellä A:n kanssa samassa työpaikassa. Millekään muullekaan osastolle ei ollut haluttu henkilöä, johon ei voitaisi luottaa. A:n siirto muulle osastolle ei siten ollut ollut mahdollinen. Koska A oli toimittanut irtisanomisaikanaan työnantajalle lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän ei ollut mielentilansa vuoksi ollut kelpoinen päättämään asioistaan, työnantaja päätti purkaa A:n työsopimuksen. Aikaisempia anastustapauksia ei katsottu tarpeelliseksi lähteä enemmälti selvittämään senkään vuoksi, että viimeisestä tapauksesta, jota jo sellaisenaan pidettiin riittävän vakavana, oli selvä näyttö.

C on kertonut, että tehtaan työsäännöillä ei hänen käsityksensä mukaan ollut velvoitettu työnantajaa käyttämään lomautusta ensimmäisenä toimenpiteenä irtisanomisen sijasta silloin, kun irtisanomisperuste on olemassa. Myöskään irtisanomismenettelyä ei tarvinnut käyttää, jos purkuperuste oli käsillä. Kaikki toimenpiteet olivat käytettävissä rikkomuksen vakavuusasteen mukaan. Hiljattain oli yrityksen toisella tehtaalla tullut ilmi yrityksen omaisuuden väärinkäyttötapaus, jonka johdosta asianomaisen työsopimus oli heti purettu.

D on kertonut, että kohdellakseen A:ta samalla tavalla kuin muita työntekijöitä työnantajan olisi tullut siirtää hänet tehtaan toiselle työosastolle tai hänet olisi tullut lomauttaa määräajaksi. Todistajan käsitys perustui siihen, miten työpaikalla oli menetelty alkoholin väärinkäyttöä koskevissa tapauksissa. Vain törkeissä tapauksissa työsuhde oli heti päätetty. Varkauksia ei työpaikalla ollut aikaisemmin jouduttu käsittelemään. D:n tietoon ei myöskään ollut tullut, että A:n osastolla olisi jo pidemmän aikaa kadonnut rahaa työntekijöiden lompakoista. Tätä todistaja oli ihmetellyt, koska normaalisti tällaiset tiedot kantautuivat pääluottamusmiehelle.

Oikeudellinen arviointi

A on 19.1.2001 itse irtisanonut työsopimuksensa, mutta lääkärinlausuntoon vedoten 16.2.2001 peruuttanut irtisanoutumisensa. Kun Stora Enso Oyj on tämän jälkeen purkanut A:n työsopimuksen, yhtiön voidaan katsoa tosiasiallisesti hyväksyneen A:n irtisanoutumisen peruuttamisen. A:n työsopimus on siten lakannut työnantajan päätöksellä. Työnantaja on lisäksi 5.3.2001 irtisanonut A:n työsopimuksen ja maksanut tälle irtisanomisajan palkan siltä varalta, että purkamisoikeus olisi ehtinyt raueta. A:n työsuhde ei tällöin enää ole ollut voimassa. Sen vuoksi työnantajan näillä toimenpiteillä ei ole asian ratkaisun kannalta merkitystä.

Kanteessa on väitetty yrityksessä noudatetuista työsäännöistä seuraavan, ettei A:n työsopimusta ole voitu päättää muulla kuin purkuperusteella, kun häntä ei ole ensin lomautettu. Osapuolet ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että työsäännöt eivät ole työehtosopimuksen osa. Työtuomioistuin katsoo myös jääneen näyttämättä, että yrityksessä olisi muodostunut sellaista vakiintunutta käytäntöä, jonka perusteella työntekijöiden tasaveroinen kohtelu edellyttäisi epärehellisyystilanteen käsittelemistä jollakin muulla tavalla kuin työehtosopimuksen yleisten irtisanomisperusteiden mukaisesti.

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman vuoden 1970 työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeisestä huolimattomuutta työssä. Työsopimuslain 43 §:n 1 momentin mukaan työsopimus voidaan purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Tällaisena syynä pidetään kysymyksessä olevan lain kohdan mukaan sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä tai käyttäytymistä, jonka johdosta toiselta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista.

A on myöntänyt anastaneensa rahaa 15 markkaa murtautumalla työtoverinsa lukittuun pukukaappiin. Tämän lisäksi vastaaja on vedonnut aikaisempiin työntekijöiden omaisuuden katoamisiin. Niistä on esitetty lähinnä toisen käden tietoon perustuvaa aihetodistelua, joka sinänsä on ollut omiaan kohdistamaan epäilyjä A:han. Työsopimuksen päättämisharkinnan kannalta riittävää näyttöä A:n syyllisyydestä näihin tapauksiin ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan ole esitetty. Asia on siten ratkaistava harkitsemalla viimeksi ilmi tulleen anastuksen vakavuutta työsopimusrikkomuksena.

A on ottanut työtoverilta pienen summan, joka on ollut vain osa lompakossa olleista rahoista. Murtautumalla tapahtunut kajoaminen lukitussa tilassa olleeseen omaisuuteen osoittaa kuitenkin harkittua epärehellisyyttä. Teko on tapahtunut työpaikalla ja työaikana. Näissä oloissa ilmennyttä vilpillisyyttä on oikeuskäytännössä arvioitu ankarasti (esim. TT 1999-58). Vaikka A:n teko on kohdistunut työtoverin yksityiseen omaisuuteen, työnantaja on teon olosuhteet huomioon ottaen voinut perustellusti katsoa, että menettelystä on seurannut vakava häiriö työyhteisön luottamuksellisiin suhteisiin.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Lieventävänä asianhaarana kanteessa on viitattu A:n henkisen tilan sekavuuteen. Sitä on esitetyn selvityksen mukaan kuitenkin ilmennyt vasta varkaustapauksen paljastumisen jälkeen. A ei sen vuoksi työtuomioistuimen mielestä voi vedota tällaiseen lähinnä itsensä aikaansaamaan ahdistuneisuuteen, vaikka se onkin tullut työnantajan tietoon ennen A:n työsuhteen päättymistä.

Tilannetta kokonaisuudessaan arvioidessaan työtuomioistuin katsoo A:n teon rikkoneen työsopimussuhteessa edellytettävän työnantajan ja työntekijän välisen luottamuksen sillä tavoin, että Stora Enso Oyj:llä on ollut erityisen painava syy A:n työsopimuksen päättämiseen. Yhtiö ei siten ole menetellyt asiassa irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Oikeudenkäyntikulut

Paperiliitto on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun, sen vaatimat toimenpiteet ja siitä aiheutuneet kustannukset kohtuullisena kulujen määränä on pidettävä 600 euroa.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2002/20020016