KKO:2010:60 Työehtojen muutos ja irtisanominen

TT 1990-115 Työsopimuksen purkaminen - väkivaltainen käytös

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi korkeimman oikeuden ratkaisua KKO:2010:60 koskien työehtojen yksipuolista muutosta ja tästä johtuvaa irtisanomista.

Työntekijä oli toiminut työnantajayhtiön kuntosalilla pääasiassa siivoojana, jolloin hänen tehtäviinsä oli kuulunut noin 600 neliömetrin suuruisten tilojen siivoaminen. Yhtiö oli sittemmin yksipuolisesti määrännyt työntekijän siivottavaksi lisäksi yhtiön hallintaan uusina tiloina siirtyneen noin 400 neliömetrin budosalin sosiaalitiloineen. Työntekijän kieltäydyttyä lisätyöstä yhtiö oli irtisanonut hänen työsopimuksensa.

Koska mainitun kokoisten lisätilojen siivousvelvoite olisi olennaisesti muuttanut työsuhteen ehtoja, yhtiöllä ei ollut työnjohto-oikeutensa nojalla oikeutta määrätä lisätyöstä eikä oikeutta lisätyöstä kieltäytymisen perusteella työsuhteen päättämiseen.

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Kanne Vaasan käräjäoikeudessa

A:n Carelia Partners Oy:tä (jäljempänä yhtiö) vastaan ajaman kanteen mukaan A oli työskennellyt yhtiön palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 1.9.2004 alkaen. Työsopimuksen mukainen työntekopaikka oli ollut yhtiön hallinnassa oleva BF-Gym -kuntosali, jossa A:n työtehtäviin olivat kuuluneet kuntosalin tilojen siivoaminen ja asianomaisen työntekijän poissaollessa asiakaspalvelun hoito vastaanotossa sekä joitakin asiointitehtäviä.

Joulukuussa 2005 yhtiö oli määrännyt A:n siivoamaan aikaisempien kuntosalin 600 neliömetrin suuruisten tilojen lisäksi 1.1.2006 alkaen yhtiön hallintaan siirtyneet 400 neliömetrin suuruiset tilat. Lisätilat käsittivät kaksi suihkutilaa pukuhuoneineen, neljä wc:tä ja saunan sekä budosalin, jonka tatamimatto edellytti desinfiointia vähintään kaksi kertaa viikossa. A:n olisi pitänyt suorittaa lisätyö samalla työtuntimäärällä ja palkalla kuin aikaisemmin. A ja yhtiö eivät olleet päässeet yhteisymmärrykseen lisätyön suorittamisesta yhtiön vaatimalla tavalla.

Yhtiö oli 11.1.2006 antanut A:lle kirjallisen varoituksen, jossa oli ilmoitettu syyksi budosalin miesten pukuhuoneen ja pesutilojen siivoamatta jättäminen. Tämän vuoksi A oli ottanut yhteyttä työsuojelupiiriin ja mennyt seuraavana päivänä eli 12.1.2006 työajan jälkeen lääkäriin saaden sairauslomaa. Yhtiö oli 13.1.2006 tiedoksiannetun irtisanomisen perusteella päättänyt A:n työsuhteen irtisanomisajan jälkeen 13.2.2006. Irtisanomisilmoituksen mukaan irtisanominen oli tapahtunut 12.1.2006 työsopimuslain 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetun erityisen painavan syyn perusteella, mikä yhtiön myöhemmän tarkennuksen mukaan koski työtehtävien jatkuvaa laiminlyöntiä, työtehtävistä ja työajoista piittaamattomuutta, asiatonta käytöstä ja työnantajaa koskeneita perättömiä lausumia.

A katsoi, että hänen työsuhteensa ehtoja oli yhtiön toimesta muutettu olennaisesti. Tällainen yksipuolinen muutos olisi edellyttänyt yhtiön irtisanomisoikeutta, jolloin muutokset olisivat tulleet voimaan vasta irtisanomisajan jälkeen. Yhtiöllä ei kuitenkaan ollut ollut perustetta irtisanomiseen. A ei ollut laiminlyönyt työtehtäviään eikä häntä ollut ennen 11.1.2006 annettua varoitusta huomautettu tai varoitettu menettelystään työssä. Kyseinen varoitus oli ollut aiheeton, koska A:n työtehtäviin ei ollut kuulunut budosalin siivoaminen. A ei ollut varoituksen jälkeen laiminlyönyt työtehtäviään, eikä hän myöskään ollut laiminlyönyt työaikojen noudattamista taikka käyttäytynyt asiattomasti. Yhtiöllä ei myöskään ollut ollut perusteita päättää A:n työsuhdettä tuotannollisista ja taloudellisista syistä, joihin yhtiö oli sittemmin asiassa myös vedonnut. Yhtiö ei ollut irtisanomismenettelyssä lainkaan kuullut A:ta.

Edellä mainituilla perusteilla A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 18 kuukauden palkkaa vastaava määrä korkoineen.

Vastaus

Yhtiö kiisti A:n vaatimukset ja vaati kanteen hylkäämistä. A:n työsopimuksen mukainen työaika oli ollut seitsemän tuntia päivässä ja hänen työtehtäviinsä olivat kuuluneet siivoamisen lisäksi kuntosalin vastaanotossa sijaisena työskentelyä sekä juoksevien asioiden hoitoa vähäisessä määrin. Tästä huolimatta A:lle oli jäänyt työssään ”luppoaikaa”. Kuntosalin laajennusosan valmistuttua vuoden 2006 alkuun mennessä yhtiö oli ilmoittanut, että A:n piti siivota myös yhtiön hallintaan näin tulleet lisätilat. Yhtiön mukaan A olisi kyennyt siivoamaan uudet tilat aikaisempien 600 neliömetrin kuntosalitilojen lisäksi, koska häneltä ei olisi enää edellytetty muiden tehtävien suorittamista. A:n työsuhteen päättämisen jälkeen siivouksesta vastannut yritys käytti kaikkien tilojen siivoamiseen kolme tuntia päivässä.

Yhtiö totesi, että A oli jättänyt 1.1.2006 alkaen budosalin miesten pukuhuoneen ja pesutilat siivoamatta. Tästä yhtiö oli antanut A:lle 11.1.2006 varoituksen. A oli 12.1.2006 poistunut työpaikaltaan syytä ilmoittamatta. Yhtiö oli katsonut, että A oli käyttäytymisellään osoittanut, ettei hän tulisi noudattamaan yhtiön antamia määräyksiä ja ohjeita, mistä syystä yhtiö oli irtisanonut hänen työsuhteensa. Yhtiö viittasi myös muihin irtisanomisen perusteeksi ilmoittamiinsa seikkoihin sekä lisäksi vetosi irtisanomisoikeutensa tueksi tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin, koskei 600 neliömetrin siivoaminen vaatinut kokopäiväisen siivoojan työssäoloa.

Käräjäoikeuden tuomio 21.5.2007

Käräjäoikeus totesi, että yhtiön ja A:n välisen työsopimuksen mukaan työntekopaikka oli ollut BF-Gym, jossa A oli työskennellyt pääasiallisesti hygieniavastaavana. Työsopimuksen solmimisen aikaan budosali ei ollut ollut yhtiön hallinnassa. Yhtiön nykyiset tilat käsittivät 450 neliömetrin budosalin ja yhteensä 770 neliömetrin muut tilat eli tiloja yhteensä 1 220 neliömetriä.

Käräjäoikeus totesi, että yhtiö oli syksyllä 2005 ilmoittanut A:lle yhtiön hallintaan tulevista lisätiloista, joiden siivoaminen kuuluisi hänen työtehtäviinsä. Samalla A voisi luopua vastaanoton asiakaspalvelutehtävien sijaistamisesta. A oli pitänyt uusien tilojen siivoamisvelvoitetta työsopimuksen vastaisena ja myös katsonut, ettei pystyisi suoriutumaan lisätyöstä työajallaan, koska lisätilaa oli paljon ja tatamimaton desinfiointi oli vaativaa työtä.

Käräjäoikeus totesi, ettei A ollut siivonnut yhtiön hallintaan 1.1.2006 siirtyneitä lisätiloja. Yhtiö oli 11.1.2006 antanut A:lle kirjallisen varoituksen budosalin miesten pukuhuoneen ja pesutilojen siivoamatta jättämisen perusteella. A:n saavuttua 12.1.2006 työpaikalle oli asiakasvastaanotossa ollut yhtiön laatima siivoojan työjärjestys, jossa oli määritelty siivottavat tilat ja niihin käytettävä aika. A ei ollut sanottuna työpäivänä noudattanut työjärjestystä, vaan oli myöhemmin samana päivänä käynyt lääkärissä ja saanut sairauslomaa. Yhtiö oli samana päivänä päättänyt A:n työsuhteen irtisanomisesta ja irtisanominen oli 13.1.2006 annettu hänelle tiedoksi.

Käräjäoikeuden mukaan työnantajan niin sanottu direktio-oikeus tarkoitti sitä, että työnantajalla oli oikeus järjestellä työtä ja työmenetelmiä ja että työntekijä oli velvollinen suorittamaan työtä, joka välittömästi liittyi hänen varsinaiseen työhönsä ja jonka tekeminen ei olennaisesti muuttanut hänen työnsä laatua.

Käräjäoikeus katsoi, että A:lle määrätty lisätyö oli kuulunut yhtiöön siivoojaksi palkatun A:n työsopimuksen mukaiseen ammatilliseen pätevyyteen. A:n työntekopaikka oli pysynyt samana eikä häntä ollut määrätty tekemään lisätunteja. Yhtiölle oli kuulunut työn laadun tasosta määrääminen, mutta A:n työstä kieltäytymisen johdosta yhtiö ei ollut voinut selvittää, olisiko työstä suoriutumiseksi normaalissa työajassa tarvittu lisäohjeita siivouksen laadun alentamisesta joissakin tiloissa.

Käräjäoikeus katsoi, että yhtiö määrätessään A:n siivoamaan kaikki yhtiön hallinnassa olleet tilat oli toiminut sille kuuluneen direktio-oikeuden puitteissa. A:n kieltäydyttyä tästä työstä yhtiön hänelle antama varoitus oli ollut aiheellinen. A ei ollut sen jälkeen eikä myöskään saatuaan yhtiöltä työn suorittamista koskeneen kirjallisen työjärjestyksen korjannut menettelyään. Sen vuoksi yhtiö oli saanut irtisanoa A:n työsuhteen työsopimuslain 7 luvun 2 §:n nojalla. Sen sijaan yhtiöllä ei ollut ollut muilla ilmoittamillaan perusteilla oikeutta työsopimuksen irtisanomiseen.

Käräjäoikeuden tuomio

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 7.11.2008

A:n saatettua asian hovioikeuden tutkittavaksi hovioikeus totesi, että A oli työsuhteen alusta alkaen siivonnut BF-Gymin käytössä olleet noin 600 neliömetrin tilat ja lisäksi hän oli työskennellyt sijaisena kuntosalin asiakaspalvelutehtävissä vastaanotossa. Asiakaspalvelutyöhön oli kulunut aikaa noin puolesta tunnista yhteen tuntiin päivässä. Yhtiö oli määrännyt A:n siivoamaan 1.1.2006 lukien aikaisempien tilojen lisäksi yhtiön hallintaan tuolloin tulleet noin 400 neliömetrin tilat, joihin oli kuulunut budosali, pukuhuoneet sekä sauna-, suihku- ja wc-tilat. A:n mukaan nämä tilat olivat olleet aikaisempiin tiloihin verraten vaikeammin siivottavia, koska budosalin tatamimatto oli hänen arvionsa mukaan pitänyt desinfioida ainakin kaksi kertaa viikossa, tai hovioikeudessa kuullun todistajan arvion mukaan päivittäin.

Hovioikeus totesi, että työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeus eli direktio-oikeus määritteli työnantajan oikeutta muuttaa työsuhteen ehtoja yksipuolisesti. Tämä oikeus työnantajalla oli silloin, kun muutos ei vaikuttanut työsuhteen ehtoihin olennaisesti. Olennaisesti vaikuttavan muutoksen määrääminen ei ollut mahdollista direktio-oikeuden nojalla.

Vaasan hovioikeuden tuomio

Hovioikeus katsoi, että lisätilan siivous oli ollut A:n työsopimuksen mukaista työtä, mutta alkuperäisiin työtehtäviin nähden lisätila oli kuitenkin ollut pinta-alaltaan ja työn vaativuustasolta hyvin merkittävä työnlisäys. Yhtiö oli kirjallisessa työjärjestyksessä varannut siivousaikaa lisätiloille ainoastaan puolitoista tuntia ja aikaisemmille tiloille neljä ja puoli tuntia. Hovioikeus katsoi, että lisätilan siivous oli ollut A:n työsuhteen ehtoihin olennaisesti vaikuttava muutos, josta yhtiön olisi tullut neuvotella hänen kanssaan. Näin ollen yhtiöllä ei ollut ollut oikeutta muuttaa A:n työsuhteen ehtoja yksipuolisesti, joten työsuhteen irtisanominen lisätilan siivoustyöstä kieltäytymisen vuoksi oli ollut perusteeton. Asiassa ei ollut tarpeen lausua enää siitä, oliko A:lla varoituksen saatuaan ollut tilaisuus korjata menettelyään. Hovioikeus katsoi, ettei yhtiöllä ollut ollut muutoin perustetta työsopimuksen irtisanomiseen.

Hovioikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Yhtiölle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan yhtiö vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Kysymys on ensi sijassa siitä, onko Carelia Partners Oy (jäljempänä yhtiö) saanut irtisanoa yhtiön hallitsemien kuntosalitilojen siivoojana 1.9.2004 alkaen toimineen A:n työsopimuksen sillä perusteella, että A oli vastoin yhtiön antamaa määräystä kieltäytynyt siivoamasta yhtiön hallintaan 1.1.2006 tulleita lisätiloja. Ratkaisevaa yhtiön valituksen perusteella on se, onko yhtiö voinut antaa sanotun määräyksen työnantajan työnjohto-oikeuden perusteella. Yhtiö on alemmissa oikeuksissa vedonnut irtisanomisperusteina myös A:n lojaliteettivelvollisuuden laiminlyöntiin ja sopimattomaan käytökseen sekä taloudellisiin ja tuotannollisiin seikkoihin, mutta näihin perusteisiin yhtiö ei ole vedonnut enää Korkeimmassa oikeudessa.

2. Mikäli yhtiö on saanut antaa työnantajan työnjohto-oikeuden perusteella määräyksen lisätilojen siivoamisesta, A:n laiminlyönti noudattaa määräystä on voinut muodostaa työsopimuslaissa tarkoitetun perusteen hänen varoittamiselleen menettelystä ja viime kädessä työsopimuksen päättämiselle. Jos taas määräys on ylittänyt työnantajan työnjohto-oikeuden sallitut rajat, työsopimuksen irtisanominen sillä perusteella, että A oli kieltäytynyt lisätyön tekemisestä, on voinut olla lainvastaista.

Työnantajan työnjohto-oikeuden laajuus

3. Työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan työntekijän tulee tehdä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta. Säännökseen perustuvan työnjohto-oikeutensa nojalla työnantajalla on oikeus järjestellä ja valvoa työtä ja työmenetelmiä sekä antaa työntekijän noudatettavaksi tarpeellisia määräyksiä muun muassa siitä, mitä työtä tehdään ja missä sitä tehdään. Myös työn määrä ja suorittamistapa sekä työn laatu ovat seikkoja, joista työnantaja voi antaa määräyksiä työnjohto-oikeutensa nojalla. Työsuhteen ehtojen yksipuolinen olennainen muuttaminen voi kuitenkin tapahtua vain irtisanomisaikaa noudattaen ja sillä edellytyksellä, että muuttamiselle on esitettävissä irtisanomisperusteen veroinen peruste (esim. KKO 1991:105, 1991:187, 1996:89 ja 2009:17).

4. Keskeinen peruste työnantajan työnjohto-oikeuden laajuuden arvioinnille on työsopimuksen sisältö. Mitä yksityiskohtaisemmin työtehtävät ja niiden suoritustapa on työsopimuksessa määritelty, sitä rajoitetumpi on lähtökohtaisesti työnantajan oikeus poiketa niistä työnjohto-oikeuden nojalla. Vastaavasti työtehtävien yleisluonteinen määrittely voi puoltaa laajaakin työnjohto-oikeuteen perustuvaa määräysvaltaa. Työsopimuksen määräysten niukkuus tai puutteellisuus sinänsä ei kuitenkaan voi suoraan laajentaa työnjohto-oikeutta, vaan tällöin tulee arvioinnissa antaa merkitystä muulle selvitykselle asianosaisten tarkoituksesta ja työsuhteen aikana sovelletusta käytännöstä. Tietyt ehdot voivat tulla noudatettaviksi myös työsuhteessa vakiintuneen käytännön perusteella (ks. KKO 1992:25).

Yhtiön menettelyn arviointi

5. Yhtiö on työsopimuksen mukaan palkannut A:n 1.9.2004 alkaen toimimaan BF-Gymin kuntosalilla hygieniavastaavana kiinteällä kuukausipalkalla. Työsopimuksessa ei ole määritelty muutoin A:n työtehtävien sisältöä ja määrää. Vuoden 2005 loppuun saakka A:n päivittäiset työtehtävät olivat käsittäneet pinta-alaltaan noin 600 neliömetrin kuntosalitilojen siivoamisen. Sen lisäksi A:lle oli kuulunut asiakaspalvelutehtäviä kuntosalin vastaanotossa vakituisen työntekijän sijaisena sekä joitakin asiointitehtäviä. Asiakaspalveluun A:lta oli hovioikeuden toteaman mukaan kulunut päivittäin puolesta tunnista yhteen tuntiin. Näin ollen A:n vakiintuneeksi toimenkuvaksi oli muodostunut pääasiallisesti 600 neliömetrin suuruisten kuntosalitilojen siivous.

6. Yhtiö on kertomansa mukaan vuoden 2005 lopulla ilmoittanut A:lle yhtiön hallintaan tulevista noin 400 neliömetrin suuruisista lisätiloista, joihin kuuluivat kamppailulajeihin käytetty budosali sosiaalitiloineen. Yhtiö on määrännyt entisten kuntosalitilojen lisäksi näiden uusien tilojen siivouksen A:n tehtäväksi 1.1.2006 lukien. A on kieltäytynyt lisätilojen siivouksesta. Yhtiö on 13.1.2006 tiedoksiannetuin ilmoituksin 12.1.2006 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään irtisanomisajan jälkeen 13.2.2006.

7. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Korkein oikeus toteaa ensiksi, että yhtiön hallintaan tulleet uudet lisätilat sijaitsivat A:n työsopimuksen mukaisen työntekopaikan yhteydessä tai ainakin sen välittömässä läheisyydessä. Siten lisätilojen siivoaminen ei olisi merkinnyt muutosta A:n työskentelyolosuhteisiin työmatkan muuttumisen taikka toiseen toimipisteeseen siirtymisen muodossa.

8. Korkein oikeus katsoo, että 600 neliömetrin siivousalan lisääntyminen 400 neliömetrin lisätiloilla on jo sellaisenaan merkittävästi lisännyt A:n siivoustehtäviä. Lisäksi yhtiölle siirtyneen budosalin siivoukseen olisi kuulunut salissa olevan tatamimaton puhtaanapito, joka asiassa esitetyn todistelun mukaan olisi edellyttänyt tavanomaisesta siivouksesta osin poikkeavia toimenpiteitä. Siten myös työn vaativuus olisi ilmeisesti jonkin verran lisääntynyt, vaikka kysymys on siivoustyönä ollut laadullisesti samankaltaisesta työstä kuin A:n aikaisemmissa työtehtävissä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

9. Yhtiö on A:lle 12.1.2006 osoitetussa siivoojan työjärjestyksessä esittänyt suunnitelmansa siivoukseen käytettävästä ajasta, joka olisi jakautunut hovioikeuden toteamalla tavalla siten, että uusien tilojen siivous olisi vaatinut päivittäin puolitoista tuntia, jolloin entisten tilojen siivoukselle olisi jäänyt neljä ja puoli tuntia. Sanotussa työjärjestyksessä ei ole mainittu mitään siivoustyön laadusta. Yhtiön puolelta ei ole muutoinkaan lausuttu siitä, miten lisätilojen siivous olisi ollut suoritettavissa suhteellisesti huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin alkuperäisten tilojen siivous. A on puolestaan pitänyt lisätilojen siivousta työsopimuksessa sovitun tehtäväalueen merkittävänä laajennuksena, joka olisi korottanut myös työn laatuvaatimuksia, mitkä seikat olisivat edellyttäneet yhtiön ja A:n välillä neuvotteluja palkkauksesta, työajasta ja työn laadusta.

10. Yhtiön ilmoituksen mukaan A:n työtehtäviin olisi jäänyt vain yhtiön kaikkien tilojen siivous ja hänet olisi vapautettu muista aikaisemmista tehtävistään. A:lle osoitetut uudet siivoustehtävät olisivat kuitenkin merkinneet sitä, että hänen työmääränsä olisi lisääntynyt huomattavasti aikaisempaan työvelvoitteeseen nähden ja että hänen työnsä olisi muuttunut osaksi laadultaan vaativammaksi aikaisempaan työhön verrattuna. A:n palkkausta ei olisi kuitenkaan muutettu. Lisäksi hänen säännöllinen työaikansa olisi pysynyt entisenä.

11. Näissä olosuhteissa lisätilojen siivousvelvoite olisi olennaisesti muuttanut A:n työsuhteen ehtoja hänen aikaisempiin työtehtäviinsä verrattuna. Tässä tilanteessa jää vaille merkitystä se, olisiko A yhtiön väittämin tavoin muutoksen jälkeenkin kyennyt suoriutumaan kaikista työtehtävistään säännöllisellä työajallaan työn suorittamista ja sen laatua koskevalla ohjauksella.

12. Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei yhtiö ole voinut pelkästään työnjohto-oikeutensa nojalla yksipuolisesti määrätä A:n tehtäväksi yhtiölle 1.1.2006 tulleiden lisätilojen siivousta. Koska A:lla on tämän vuoksi ollut oikeus kieltäytyä lisätilojen siivouksesta, yhtiöllä ei ole ollut A:n työstä kieltäytymisen perusteella oikeutta päättää hänen työsuhdettaan irtisanomisajan jälkeen. Näin ollen A:lla on oikeus saada yhtiöltä korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

13. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy asiassa samaan lopputulokseen kuin hovioikeus.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivulta: https://finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2010/20100060

1 ajatus aiheesta “KKO:2010:60 Työehtojen muutos ja irtisanominen”

  1. Paluuviite: 7. Henkilökohtainen päättämisperuste | Työriitalakimies

Kommentointi on suljettu.