TT:2006-104 Työehtosopimuksen rikkominen

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2006-104 koskien työntekijän irtisanomista työehtosopimuksen vastaisesti.

Työntekijä oli lääkärin määräämän ajokiellon ollessa voimassa ajanut omalla autollaan työhön. Työntekijän sinänsä moitittavaa menettelyä ei voitu pitää sellaisena työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden rikkomisena tai laiminlyöntinä, että työnantajalla sen vuoksi olisi ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetyt asialliset ja painavat syyt edes irtisanoa työntekijän työsopimusta. Purkaessaan työntekijän työsopimuksen yhtiö oli siten rikkonut mainittua sopimusta.

Kysymys myös sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 104

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Sandvik Tamrock Oy:n

suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 2 ja 3 §:n perusteella kuuden kuukauden irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena 17 278,56 euroa ja lomakorvausta irtisanomisajalle 2 390,33 euroa, molemmat korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 23.5.2005 lukien,

suorittamaan A:lle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaisena korvauksena 24 kuukauden palkkaa vastaavat 69 114,24 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

suorittamaan A:lle ajalta 5. ja 6.5.2005 sairausajan palkkaa 272,65 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 6.5.2005 lukien, ja

tuomitsee yhtiön hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Metallityöväen Liitto on lisäksi vaatinut, että Teknologiateollisuus ry:n ja Sandvik Tamrock Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Sandvik Tamrock Oy oli 23.5.2005 purkanut palveluksessaan 24 vuotta työskennelleen A:n työsopimuksen omaamatta työsopimuksen päättämiselle irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetuin tavoin purku- tai edes irtisanomisperustetta. Lisäksi yhtiö oli jättänyt suorittamatta hänelle sairausajan palkkaa. A oli toiminut pääluottamusmiehenä vuosina 1981 – 1990 ja pienvasaratehtaalla luottamusmiehenä vuosina 1990 – 1998. Tämän jälkeen hän oli toiminut kyseessä olevan työosaston varaluottamusmiehenä työsuhteen purkuun asti. Toimiessaan luottamusmiestehtävissä hän oli joutunut konflikteihin työnantajan edustajien kanssa.

A pyörtyi kesken työvuoron 11.4.2005 ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Pyörtymisen syy ei tuolloin selvinnyt. Hänen kanssaan sittemmin sovittiin, että häneltä otetaan aivokäyrä. A:lta jäi mainittuna päivänä työvuoro kesken, joten hän ehti työskennellä ainoastaan neljä tuntia. Työnantaja antoi tästä tapahtumasta A:lle varoituksen 21.4.2005 ilmoittaen syyksi alkoholin pitkäaikaisesta käytöstä johtuvan työkyvyttömyyden. Työnantaja ei maksanut A:lle neljältä tunnilta palkkaa. Työnantaja oli tehnyt diagnoosin siitä, että pyörtyminen olisi johtunut alkoholin pitkäaikaisesta käytöstä, vaikka tällaista diagnoosia ei ollut tehnyt edes A:n tutkinut lääkäri. Kyseessä oli ollut vakava tapaturma, johon työnantaja oli suhtautunut siten, että jätti maksamatta sairaalaan viedyn A:n neljän tunnin palkan ja antoi hänelle varoituksen. Pyörtyminen ei ollut ollut seurausta työnantajan väittämästä pitkäaikaisesta alkoholin käytöstä. Työnantaja oli varoituksen yhteydessä osoittanut suoranaista vainoa A:ta kohtaan.

A sai sairauslomaa työnantajan käyttämän lääkärikeskuksen lääkäriltä ajalle 29.4. – 6.5.2005, jolle ajanjaksolle osui hänen kaksi vuorojärjestelmään liittyvää vapaapäiväänsä eli 3. ja 4.5.2005. Diagnoosina oli olkapää- ja kyynerpäävaivat. Jostain syystä työnantajan edustaja määräsi A:n lääkärikeskuksen työterveyslääkärin vastaanotolle 2.5.2005 kello 15. Työterveyslääkärin tuolloin kirjoittaman lausunnon mukaan A oli terveydentilansa puolesta tarkoitettuun työhön sopiva tietyin rajoituksin. Työtehtäviä suositeltiin kevennettäviksi olka- ja kyynärpäävaivojen vuoksi esimerkiksi aputehtävällä kokoonpanossa. Lausunnosta ei ilmennyt, että A:lle aiemmin määrätty sairausloma olisi lakannut 2.5.2005. Hän oli ymmärtänyt keskustelut työterveyslääkärin kanssa siten, että hänen työtehtäviään tarkasteltaisiin mainitun lausunnon johdosta sen jälkeen, kun hänen sairauslomansa päättyisi. Työnantajan edustaja määräsi kuitenkin A:n tulemaan työhön 5.5. ja 6.5.2005. Lisäksi 6.5.2005 oli päivä, jolloin hänelle oli tehty aivokäyrätutkimus. Sen johdosta A:n oli ollut valvottava edellinen yö, jotta olisi kyennyt nukkumaan aivokäyrätutkimuksen ajan. A ei mennyt työhön, koska hänellä oli työnantajan työterveyslääkärin määräämä sairausloma. A:lle ei maksettu 5. ja 6.5.2005 päiviltä sairausajan palkkaa. A:lle annettiin sairausloman aikana tapahtuneista poissaoloista 5. ja 6.5.2005 varoitus 17.5.2005.

A oli lääkärin vastaanotolla saanut tietoonsa, ettei hänelle suositella omalla autolla ajamista. A ei ollut ymmärtänyt asiaa siten, että lääkäri olisi määrännyt hänet pyörtymisen syyn selvittämisen ajaksi ehdottomaan ajokieltoon. Tämän vuoksi A kävi autolla töissä, kunnes 18.5.2005 pidetyn kevyemmän työn kartoituspalaverin yhteydessä hänelle ilmoitettiin, että ajokielto oli ehdoton. Tämän jälkeen A sopi työtoverinsa kanssa, että hän kulkisi tämän kyydillä työhön. Kuitenkin 23.5.2005 sattui niin, että hänen työtoverinsa oli lähtenyt aamulla työhön häntä aikaisemmin. A asui 10 kilometrin päässä työpaikalta, joten hän saapui omalla autollaan työhön. Työnantajan edustaja huomasi tämän ja siitä seurasi A:n työsopimuksen purku.

Edellä mainitut tapahtumat osoittivat, että työnantaja oli antanut A:lle täysin perusteettomasti varoituksia. A oli joutunut käytännössä työnantaja mielivallan kohteeksi. A ei tiennyt lääkärin oikeudesta ylipäätään määrätä niin sanottua ehdotonta ajokieltoa ja mikä oli sen oikeudellinen merkitys. Joka tapauksessa autolla ajaminen ei ollut liittynyt millään tavoin A:n työtehtäviin. Hän ei ollut ajanut autoa alkoholin vaikutuksen alaisena ja 23.5.2005 hän oli joutunut pakottavista syistä tulemaan autolla työhön. Kun otettiin huomioon työnantajan asenne A:han ennen kyseessä olevaa 23.5.2005 autolla työhön saapumista, olisi ollut täysin varmaa, että mikäli A olisi esimerkiksi myöhästynyt, olisi seurauksena ollut ilman muuta työsopimuksen purku. Työnantajalla ei ollut minkäänlaista perustetta A:n työsopimuksen päättämiselle. Päinvastoin työnantajan toimenpiteet olivat olleet yksittäiseen työntekijään kohdistettua suoranaista vainoa, jonka seurauksena 24 vuotta talossa työskennelleen, luottamusmiestehtävissä toimineen työntekijän työsuhde oli päätetty 56 vuotiaana, jolloin hänen työllistymismahdollisuutensa olivat olemattomat.

Kun otetaan huomioon A:n kokema loukkaus ja hänen mahdollisuutensa ikänsä puolesta saada työtä, tulisi hänelle maksetuista työttömyyspäivärahoista jättää puolet vähennyksenä huomioon ottamatta määrättäessä korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että A:n työsopimus oli päätetty sen vuoksi, että terveystarkastuksessa 2.5.2005 oli todettu rajoitteita A:n työkyvyssä ja toisaalta sen johdosta, että A oli riitauttanut sairausajan palkan maksamatta jättämisen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Sandvik Tamrock Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Teknologiateollisuus ry ja Sandvik Tamrock Oy ovat vaatineet Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäiväistä.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli työskennellyt Sandvik Tamrock Oy:n palveluksessa Lahdessa pienvasaratehtaassa pienten iskuyksiköiden kokoonpanijana. Hänen työtehtäviinsä oli kuulunut muun ohella hänen omassa työssään tarvittavien tarveaineiden ja osien noutaminen sähkötrukilla. A:lla oli ongelmia yläraajojen kuormituksen kanssa. Tähän liittyen työfysioterapeutti ja työterveyshoitaja olivat jo 8.6.2004 kartoittaneet A:n työpaikkaergonomiaa ja tämän työn rasittavuutta. Hänelle oli jo tätä aiemmin laadittu kuntoutussuunnitelma ongelmaan liittyen ja hän oli ollut yksilökuntoutuksessa ajan 19.8. – 8.9.2004. Ongelmat A:n työsuorituksessa olivat alkaneet tulla esiin vuoden 2004 lopussa. A:n esimies oli esimerkiksi poistanut hänet työpaikalta 30.12.2004 alkoholin käytöstä johtuvan työkyvyttömyyden takia. Tuolloin A oli ollut työpaikalla niin kovassa krapulassa, että hän oli ollut kykenemätön tekemään työtä. Tapahtuman jälkeen esimies oli pitänyt A:lle puheeksiottokeskustelun tämän alkoholinkäytön johdosta ja antanut suullisen varoituksen työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta.

A oli 11.4.2005 töissä ollessaan tauolla pudonnut tuolilta ja alkanut kouristella. Kouristukset olivat olleet niin voimakkaita, että hänet oli kuljetettu ambulanssilla sairaalaan. A oli tullut töihin seuraavana työvuorojärjestelmän mukaisena työpäivänä 14.4.2005, mutta pyytänyt tapahtumasta lääkärintodistuksen vasta 15.4.2005 työnantajan kehotuksesta. Lääkärintodistuksen mukaan työkykyä alentava syy oli ollut epämääräinen kramppi, jonka epäilty syy oli alkoholin käyttö. Lääkäri oli siis katsonut A:n kohtauksen ja työstä poissaolon johtuneen voimakkaasta alkoholin aiheuttamasta krapulatilasta. Hän oli siis jälleen 11.4.2005 ollut työpaikalla niin kovassa krapulassa, että hän ei ollut ollut työkykyinen. Sairaalan valvontapäivystyksessä lääkäri oli asettanut A:n ajokieltoon ajaksi 11.4. – 11.7.2005 tämän alkoholinkäytöstä johtuneen toiminnanmenetyskohtauksen vuoksi.

A:n esimies oli 21.4.2005 pitänyt hänelle puheeksiottokeskustelun alkoholinkäytön takia. Keskustelussa A oli todennut, että hänellä oli ongelmia alkoholinkäytön kanssa, ja sopinut hoitoonohjauksesta. Tässä yhteydessä oli sovittu, että A käy toistaiseksi tietyllä samalla työterveyslääkärillä kunto- ja hoitoarvioinnin turvaamiseksi. Keskustelun yhteydessä esimies antoi A:lle 21.4.2005 päivätyn kirjallisen varoituksen 11.4.2005 ilmenneen alkoholinkäytöstä johtuneen työkyvyttömyyden johdosta.

A oli 28.4.2005 ollut lääkäriaseman neurologian erikoislääkärin vastaanotolla, joka oli muistuttanut häntä ajokiellon voimassaolosta ja kieltänyt autolla ajon ajokiellon aikana. A oli 29.4.2005 käynyt työterveyshuollossa työterveyslääkärin vastaanotolla olka- ja kyynärpäävaivojen vuoksi. Työterveyslääkäri oli kirjoittanut A:lle lääkärintodistuksen, jossa työkyvyttömyysajaksi oli merkitty 29.4. – 6.5.2005. A oli jäänyt sairauslomalle lääkärintodistuksen mukaisesti ja oli toimittanut todistuksen esimiehelleen. Saatuaan A:n lääkärintodistuksen esimies oli todennut A:n käyneen muulla kuin sovitulla lääkärillä ja oli ilmoittanut poikkeamasta työterveyshoitajalle. Työterveyspalvelut toimittava lääkärikeskus oli välittömästi todennut asiassa tapahtuneen virheen. Myös A oli ollut tietoinen, että hänen tuli käydä tietyn työterveyslääkärin vastaanotolla, mutta A ei kuitenkaan ollut näin toiminut. Erheen johdosta A oli lääkärikeskuksen aloitteesta kutsuttu uuteen lääkärintarkastukseen 2.5.2005. Lääkärikeskus oli tiedottanut uudesta ajasta A:n esimiehelle, joka välitti tiedon uudesta lääkärintarkastuksesta edelleen A:lle. Työnantaja ei siis ollut määrännyt häntä uudelleen lääkärintarkastukseen tai vaatinut uuden lääkärintarkastuksen suorittamista.

A oli 2.5.2005 käynyt hänelle hoitoonohjauksen yhteydessä osoitetun työterveyslääkärin tarkastuksessa. Työterveyslääkäri oli terveystarkastuksessa todennut A:n työkykyiseksi kevennettyihin tehtäviin ja yksiselitteisesti kumonnut aiemman työterveyslääkärin arvion hänen työkyvystään ja hänelle annetun sairausloman. Työterveyslääkäri oli kirjoittanut tarkastuksesta lausunnon, jonka perusteella A:n olisi tullut ymmärtää, että hänen olisi tullut palata töihin seuraavana työtuntijärjestelmän mukaisena työpäivänä 5.5.2005. A oli jälleen laiminlyönyt työvelvoitteensa jättämällä saapumatta töihin 5. ja 6.5.2005. Kun A ei ollut tullut töihin 5.5.2005, hänen esimiehensä oli puhelimitse kehottanut häntä tulemaan töihin välittömästi. A ei ollut noudattanut kehotusta. A ei ollut tullut töihin myöskään seuraavana päivänä, joten pienvasaratehtaan valmistuspäällikkö oli puolestaan soittanut A:lle ja kehottanut häntä tulemaan töihin. A:n kieltäydyttyä tulemasta töihin valmistuspäällikkö oli puhelimessa antanut hänelle suullisen huomautuksen työvelvoitteen laiminlyönnistä. A oli edelleen kieltäytynyt tulemasta töihin ja väittänyt olevansa sairauslomalla 7.5.2005 saakka. A:n esimies oli antanut hänelle 17.5.2005 kirjallisen varoituksen 5. ja 6.5.2005 tapahtuneen tahallisen työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta.

Työterveyslääkäri ja työterveyshoitaja olivat 18.5.2005 tehneet työpaikkakäynnin koskien A:n yläraajojen työkuormituksen keventämistä. A:n lisäksi myös valmistuspäällikkö, pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu olivat olleet läsnä työpaikkakäynnillä. Käynnin aikana oli todettu, että A oli toistuvasti rikkonut lääkärin hänelle määräämää ajokieltoa ajamalla itse työmatkat omalla autolla. Työmatkoilla A oli kuljettanut autoa myös työnantajan tehdasalueella. Ajokiellon johdosta A:lta oli jo aiemmin kielletty hänen työtehtäviinsä muuten liittyvä trukilla ajaminen. Koska A oli toistuvasti rikkonut ajokieltoa, oli työterveyslääkäri ilmoittanut A:lle ajokiellon ehdottomuudesta. Valmistuspäällikkö oli vielä lisäksi painottanut A:lle työnantajan edellyttävän, että A noudattaa ajokieltoa ja suullisesti varoittanut häntä enää rikkomasta ajokieltoa ja kertonut ajokiellon rikkomisen seuraamuksista.

A oli 23.5.2005 jälleen ajanut omalla autolla töihin. Työnantaja oli A:n ja tämän avustajana toimineen pääluottamusmiehen kuulemisen jälkeen purkanut A:n työsopimuksen, koska hän oli huomautuksista ja varoituksista huolimatta rikkonut lääkärin määräämää ehdotonta ajokieltoa ajamalla autolla töihin ja tähän liittyen myös työnantajan tehdasalueella. Työnantajalla oli ollut perusteltu syy edellyttää A:n työ- ja muun turvallisuuden takia noudatettavan lääkärin hänelle määräämää ehdotonta ajokieltoa, koska A oli 11.4.2005 saanut alkoholivieroitukseen liittyvän kouristuskohtauksen. A:n työsuhde oli purettu, koska hän oli toistuvasti rikkonut ajokieltoa. A oli ajamalla autoa vakavasti vaarantanut työtovereidensa ja oman työturvallisuutensa tehdasalueella ja muiden ja oman turvallisuutensa liikenteessä työmatkoilla.

A:ta oli kaikin keinoin pyritty kuntouttamaan ja ohjaamaan hoitoon alkoholinkäytön vuoksi. Hänen työtehtäviään oli pyritty keventämään hänen terveydelleen sopiviksi. A:ta ei ollut haluttu irtisanoa hänen toistuvista työvelvoitteiden laiminlyönneistään huolimatta. Kirjallisen tai suullisen varoituksen antaminen perustellusta syystä ei ollut vainoamista tai mielivaltaa.

A ei ollut työkyvyttömänä tai sairauslomalla 5. ja 6.5.2005. Tosiasiallisesti hän oli ollut tuolloin tietoisesti luvatta poissa töistä ja laiminlyönyt työvelvollisuutensa. Perusteita sairausajan palkan maksamiselle 5. ja 6.5.2005 ei ollut.

Työnantajalla oli irtisanomissuojasopimuksen perusteella oikeus purkaa työntekijän työsopimus, mikäli työnantajalla oli siihen erittäin painava syy. Yksi tällainen erittäin painava syy oli työturvallisuuden vaarantaminen. Kouristuskohtaukset ja muut tajuntatilan häiriöt olivat vakava vaara työ- ja muulle turvallisuudelle, kun ne kohdistuivat moottoriajoneuvoa kuljettavaan henkilöön. A olikin ajamalla toistuvasti autoa tahallaan ja välinpitämättömyydestään, hänelle annetuista huomautuksista ja varoituksista huolimatta rikkonut työturvallisuutta työnantajan tehdasalueella ja tiellä liikkujien turvallisuutta yleisellä tiealueella. Jättämällä noudattamatta lääkärin antamaa selkeää määräystä ajokiellosta A oli osoittanut piittaamattomuutta, joka oli vakavasti vaarantanut hänen oman ja muiden ihmisten turvallisuuden. Lisäksi A oli jo aiemmin useaan otteeseen laiminlyönyt työvelvoitteensa ja ollut luvatta pois työpaikalta, minkä johdosta hänelle oli annettu sekä suullisia että kirjallisia varoituksia. Menettelyllään A oli toistuvasti ja vakavasti rikkonut sekä laiminlyönyt työsopimuksestaan johtuvia työsuhteeseensa olennaisesti vaikuttavia velvoitteita sekä osoittanut jatkuvaa ja olennaista piittaamattomuutta näitä velvoitteitaan kohtaan. Tästä kaikesta oli seurannut työnantajalle työsuhteen ylläpitämiselle välttämättömän luottamuksen menettäminen A:ta kohtaan. Työnantajalla oli ollut oikeus purkaa A:n työsopimus.

Jos työnantajalla ei kuitenkaan katsottaisi olleen oikeutta purkaa A:n työsopimusta, oli työnantajalla joka tapauksessa ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu asiallinen ja painava peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseksi. Tässäkin tapauksessa työnantajan oli suoritettava A:lle ainoastaan irtisanomisajan palkka lomakorvauksineen. Mikäli A:lla katsottaisiin olevan oikeus vahingonkorvaukseen, oli hän joka tapauksessa itse omalla menettelyllään aiheuttanut työsuhteen päättymisen. Tämä seikka oli otettava huomioon korvausta alentavana perusteena. Riittävänä korvauksena oli tällöin pidettävä lain mukaista minimikorvausta. Perusteita hyvityssakon maksuvelvollisuudelle ei ollut olemassa. Työnantaja oli toiminut asiassa lain ja työehtosopimuksen mukaisesti ja muutoinkin asiallisesti. Kantajalla ei ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti edes oikeutta vahingonkorvauksen lisäksi vaatia työnantajan tuomitsemista hyvityssakkoon väitetyn työehtosopimuksen rikkomisen perusteella.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsopimus ja sen purkaminen

A on ollut Sandvik Tamrock Oy:n ja sen edeltäjien palveluksessa vuodesta 1981 alkaen työskennellen pienvasaratehtaassa pienten iskuyksiköiden kokoonpanijana.

Yhtiö on 23.5.2005 purkanut A:n työsopimuksen sen vuoksi, että A oli saapunut samana päivänä työhön omalla autollaan lääkärin määräämästä ehdottomasta ajokiellosta huolimatta. Ajokiellosta lääkäri oli viimeksi ilmoittanut A:lle 18.5.2005 pidetyssä palaverissa. Purkuilmoituksessa on lisäksi viitattu A:lle 21.4.2005 annettuun varoitukseen 11.4.2005 ilmenneen alkoholin käytöstä johtuneen työkyvyttömyyden johdosta ja vielä 17.5.2005 annettuun varoitukseen 5. ja 6.5.2005 tapahtuneen tahallisen työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta. Oikeudenkäynnissä on työnantajapuolelta vedottu myös siihen, että A:ta oli puhuteltu 30.12.2004 alkoholin käytöstä johtuneen työvelvoitteen laiminlyönnin takia.

Metallityöväen Liitto on kanteessaan katsonut, että yhtiö ei ilmoittamillaan perusteilla ole voinut purkaa tai edes irtisanoa A:n työsopimusta.

Työsuhteen päättämisen perusteista esitetty selvitys

A:n työsuhteen purkamiseen johtaneista tapahtumista on työtuomioistuimessa kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään sekä työnantajapuolen nimeäminä todistajina valmistuspäällikkö B:tä, tuotantopäällikkö C:tä ja työterveyslääkäri D:tä sekä Metallityöväen Liiton nimeämänä todistajana pääluottamusmies, tarkastaja E:tä. Asianosaiset ovat lisäksi viitanneet kirjallisina todisteina jättämäänsä asiakirja-aineistoon, jota tarpeellisilta osin selostetaan jäljempänä.

Työtuomioistuin on käsitellyt ja arvioinut ilmoitettuja työsopimuksen päättämisperusteita seuraavasti:

Puhuttelu 30.12.2004

B on kertonut, ettei A ollut pystynyt käsien vapinan vuoksi täyttämään tuntilappuaan ennen työvuoron alkua 30.12.2004. B oli tämän johdosta esimiehenä poistanut A:n työpaikalta, koska tämä ei ollut työkykyinen. B oli käsien vapinasta päätellyt sen johtuneen alkoholin aiheuttamasta krapulasta. A oli myöntänyt todistajan päätelmän oikeaksi.

A on kertonut, että hänen käsiensä vapinan oli saattanut aiheuttaa krapula, mutta myös hänen kilpirauhassairautensa aiheutti kyseisenkaltaista käsien vapinaa. A on myöntänyt, että hän on koko aikuisikänsä käyttänyt alkoholia.

Esitetty selvitys osoittaa, että A ei ole puheena olevana aikana alkoholin liikakäytön aiheuttaman jälkitilan johdosta kyennyt täyttämään työvelvoitettaan.

Varoitus 21.4.2005

Tuotantoteknikko B on 21.4.2005 antanut A:lle seuraavan sisältöisen varoituksen: ”Varoitan A:ta alkoholin pitkäaikaisesta käytöstä johtuvasta työkyvyttömyydestä työaikana 11.4.2005.”

A oli pyörtynyt 11.4.2005 kesken työvuoron työpaikalla ja hänet jouduttiin kuljettamaan tajuttomana sairaalaan. Siellä hänessä oli todettu todistaja D:n mukaan epäspesifejä kouristuksia, joiden epäiltiin johtuneen alkoholin väärinkäytöstä. Syy kouristuksiin on yleensä tutkimuksen aikaisessa vaiheessa epäselvä, koska kouristuksia aiheuttavat muutkin syyt kuin alkoholi. Kuitenkin alkoholia käyttävillä on muihin verrattuna kymmenkertainen riski saada kouristuksia.

A:n alkoholinkäyttö oli otettu esille puheeksiottokeskustelussa 21.4.2005, jolloin hänelle oli myös annettu edellä kerrottu varoitus. B:n mukaan tuossa yhteydessä ei ollut erityisemmin ollut puhetta, mitä varoituksessa tarkoitetun menettelyn jatkumisesta voi seurata.

A:n mukaan pyörtymisen syy ei hänelle tuolloin selvinnyt. Myöhemmin kouristuskohtauksen vuoksi työterveyslääkäriasemalla 6.5.2005 suoritettu aivokäyrätutkimuskaan ei tuonut esille mitään syytä pyörtymiseen.

Esitetty selvitys osoittaa, että A:n sairastuminen kesken työvuoronsa on voinut olla yhteydessä hänen alkoholinkäyttöönsä. Missä määrin tämän kaltainen sairaus on ollut A:n ennakoitavissa, on tämän jutun yhteydessä jäänyt selvittämättä. Ottamatta tässä yhteydessä enemmälti kantaa annettuun varoitukseen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi kysymyksessä olevassa tilanteessa laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksien täyttämisen niin, että työnantajalla olisi ollut perusteet varoittaa A:ta työsopimuslain 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Varoitus 17.5.2005

A:n mukaan yhtiön käyttämän lääkärikeskuksen työterveyslääkäri määräsi hänet 29.4.2005 sairauslomalle ajaksi 29.4. – 6.5.2005 diagnoosina olka-ja kyynerpäävaivat. Lisäksi hänet oli määrätty pyörtymiskohtauksen vuoksi aivokäyrätutkimukseen 6.5.2005. Työnantaja oli sairausloman aikana 2.5.2005 määrännyt hänet menemään hänelle osoitetun oman työterveyslääkärin D:n vastaanotolle. D antoi hänelle lausunnon, joka koski työtehtävien keventämistä olka- ja kyynerpäävaivojen vuoksi ja jonka hän toimitti työnantajalle. A:n mukaan D ei ollut tuossa yhteydessä ilmoittanut, että aiempi lääkärinlausunto kumoutuu. Työnantaja määräsi jälkimmäisen lausunnon perusteella A:n menemään työhön 5. ja 6.5.2005. Hän oli kuitenkin tuolloin sairauslomalla, joten hän kieltäytyi menemästä työhön.

B on kertonut, että A pyydettiin 2.5.2005 kesken hänen sairauslomansa työterveyslääkäri D:n vastaanotolle siksi, että sairausloman oli vastoin työnantajan ohjeita määrännyt työterveysaseman muu kuin A:n omalääkäriksi nimetty työterveyslääkäri. Lausunnon sisällön oikeellisuutta työnantaja ei sinänsä epäillyt. D:n lausunnon mukaan A:n terveydentila ei estänyt A:ta tekemästä tiettyjä työtehtäviä, joten hän oli kykenevä työhön. B määräsi tämän vuoksi A:n töihin 5.5.2005, mutta hän ei saapunut työpaikalle 5. eikä 6.5.2005. B antoi 17.5.2005 A:lle kirjallisen varoituksen 5. ja 6.5.2005 tapahtuneen tahallisen työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta.

C on kertonut asiasta pääpiirteittäin samalla tavalla kuin B. C:n mukaan työnantaja viime kädessä määrää, onko työntekijä sairauslomalla vai ei. Lääkärintodistus on tässä suhteessa vain suositus.

D:n mukaan A kutsuttiin työnantajan tekemän ilmoituksen vuoksi hänen vastaanotolleen 2.5.2005, koska A oli lääkärikeskuksen virheen vuoksi ohjattu 29.4.2005 muulle työterveyslääkärille. Lausunnollaan todistaja käytännössä kumosi aiemman lääkärintodistuksen. Aikaisemman lääkärintodistuksen diagnoosi oli sinänsä ollut oikea, mutta sairausaika oli uudessa työkelpoisuuslausunnossa lyhentynyt, koska A:lle olisi voitu työnantajan toimesta järjestää kevyempiä töitä.

E on kertonut, että Lääkärikeskus Hemo toimii yhtiön työterveysasemana. Todistajan tiedon mukaan yhtiölle nimetty työterveyslääkäri oli ollut F ja vasta myöhemmin todistaja oli saanut tietää, että omalääkäriksi oli vaihtunut D. Työntekijät ovat kuitenkin voineet mennä sen lääkärin vastaanotolle, jonka lääkärikeskuksen vastaanotto osoittaa. Syyksi A:n sairausloman keskeyttämiselle oli kerrottu, että lomalla ollessaan A saattaisi alkaa nauttia alkoholia.

Esitetyn selvityksen mukaan yhtiön työterveyslääkäri oli määrännyt A:lle sairauslomaa 29.4 – 6.5.2005. Työnantajan määrättyä A:n uudelleen toisen, A:n omalääkäriksi nimetyn työterveyslääkärin tarkastukseen tämä on lausunnossaan pitänyt A:ta terveydentilansa puolesta tarkoitettuun työhön sopivana tietyin rajoituksin. Hän on suositellut työtehtävien keventämistä olka- ja kyynärpäävaivojen vuoksi ja ehdottanut esimerkiksi aputehtäviä kokoonpanossa. Lausunnossa ei ole nimenomaisesti otettu kantaa aiemmin määrättyyn ja tuolloin meneillään olleeseen sairauslomaan.

Yleisen käytännön mukaan työntekijä voi pitää hänelle määrätyn sairausloman loppuun siinäkin tapauksessa, että hänen työkykynsä olisi palautunut jo ennen sairausloman päättymistä. Lääkärin määräämän sairausloman keskeyttäminen toisen lääkärin lausunnon perusteella on poikkeuksellista. Tällaisessa tapauksessa voidaan edellyttää, että lääkäri lausunnossaan ottaa selkeästi kantaa työkyvyttömyyden päättymiseen. Työterveyslääkäri D ei ole lausunnossaan ottanut suoraan kantaa aiemmin määrättyyn sairauslomaan. Ristiriitaisen selvityksen valossa on jäänyt näyttämättä, että D olisi muutoinkaan tehnyt A:lle selväksi työkyvyn palautumista ennen aiemmin määrätyn sairausloman päättymistä. A:lla on ollut tässä tilanteessa perusteet luottaa siihen, että hän voi pitää alunperin määrätyn sairausloman, varsinkin kun hänen oli määrä mennä sairausloman viimeisenä päivänä työterveysasemalla määrättyihin tutkimuksiin. Vaikka työnantaja on saamansa informaation perusteella tulkinnut asiaa toisin, A:n ei voida katsoa olleen luvatta pois työstä, joten A:lle työvelvoitteen tahallisesta laiminlyönnistä annettu varoitus on ollut aiheeton.

Lääkärin määräämän ajokiellon rikkominen 23.5.2005

B on kertonut, että lääkäri oli asettanut A:n ajokieltoon tämän 11.4.2005 saaman kouristuskohtauksen johdosta. Työnantaja kielsi A:lta ensin trukilla-ajon tehtaalla ja sittemmin myös omalla autolla-ajon tehdasalueella. B edellytti A:n noudattavan lääkärin antamaa ajokieltoa. A oli kuitenkin 23.5.2005 ajanut omalla autolla töihin tehtaan piha-alueelle. Tämä A:n menettely johti työsopimuksen purkamiseen.

Myös C:n mukaan A:n työsopimus purettiin sillä perusteella, että A ei ollut noudattanut työhön tullessaan kieltoa ajaa omalla autolla tehdasalueella ja hän oli siten vaarantanut muiden työntekijöiden työturvallisuuden.

A:n mukaan lääkäri oli hänelle 6.5.2005 suoritetun aivokäyrätutkimuksen jälkeisellä vastaanotolla suositellut, ettei hän ajaisi autoa. Vasta työkykyisyyspalaverin 18.5.2005 yhteydessä työterveyslääkäri D ilmoitti hänelle, että ajokielto on ehdoton ja ettei hän saisi ajaa autolla ajokiellon ollessa voimassa. Tämän jälkeen hän tulikin säännöllisesti töihin työtoverinsa autokyydissä. Työtoveri oli kuitenkin 23.5.2005 tullut aamulla työhön tuntia normaalia aikaisemmin. Koska A ei ollut päässyt 10 kilometrin päässä sijainneelle tehtaalle linja-autolla, hän oli tullut työhön omalla autollaan.

Työsuhteen päättämisperusteiden oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan tällaisena syynä pidetään muun muassa perusteetonta poissaoloa. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää ei näillä perusteilla kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Työtuomioistuimen tuomio

Edelleen irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan työsopimus voidaan purkaa työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla perusteella. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n esitöissä on todettu, että työsopimuksen purkaminen on sallittu ainoastaan toisen sopijapuolen sopimuksen tarkoituksen toteutumisen kannalta vakavan sopimusrikkomuksen, laiminlyönnin tai epäasiallisen käyttäytymisen tai menettelyn johdosta (HE 157/2000).

Esitetty selvitys osoittaa, että A on 23.5.2005 lääkärin määräämän ajokiellon ollessa voimassa ajanut omalla autollaan työhön. Tässä yhteydessä hän on kuljettanut autoa vähäisen matkan myös tehtaan piha-alueella. A on ottanut riskin siitä, että sairauskohtauksen uusiutuessa ajon aikana hän voi vaarantaa omaa ja muiden liikenteessä liikkuvien turvallisuutta. Kuitenkin vaara siitä, että A menettelyllään vaarantaisi työturvallisuutta pysäköidessään auton tehtaan piha-alueelle, on ollut vähäinen. Hänen ei ole väitetty aiheuttaneen menettelyllään kenellekään konkreettista vaaraa.

Työtuomioistuimen tuomio

A:n ei muutoin ole 30.12.2004 jälkeen näytetty syyllistyneen työsuhteessaan moitittavaan menettelyyn.

A:n edellä todettua ja sinänsä moitittavaa menettelyä ei työtuomioistuimen näkemyksen mukaan voida pitää sellaisena työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden rikkomisena tai laiminlyöntinä, että työnantajalla sen vuoksi olisi ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetyt asialliset ja painavat syyt edes irtisanoa A:n työsopimusta. Purkaessaan A:n työsopimuksen Sandvik Tamrock Oy on siten rikkonut mainittua sopimusta.

Työtuomioistuimen tuomio

Irtisanomisajan palkka

Sandvik Tamrock Oy on purkanut A:n työsopimuksen vastoin irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä, eikä A ole saanut hyväkseen mainitun sopimuksen edellyttämää kuuden kuukauden pituista irtisanomisaikaa. Tämän vuoksi A on oikeutettu irtisanomisajan palkkaan ja lomakorvaukseen irtisanomisajalta. Vaatimuksen määrä on riidaton.

Korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä

Koska Sandvik Tamrock Oy on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, on yhtiö velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti. Huomioon on tällöin otettava muun muassa työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansionmenetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen sekä työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

A:n työsuhde sen purkamiseen mennessä oli jatkunut 24 vuotta. Työsuhteensa päättymisen jälkeen A on ollut työttömänä ja työttömyys on edelleen oikeudenkäynnin aikana jatkunut. A:lle tuomittavan korvauksen määrään vaikuttaa alentavasti A:n itsensä antama aihe työsopimuksen purkamiseen. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on noin 12 kuukauden palkkaa vastaavat 34 600 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan edellä tarkoitetusta korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta ansioon sidotusta työttömyyspäivärahasta. Metallityöväen työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan A:lle on maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa laskennallisen irtisanomisajan päätyttymisen jälkeiseltä ajalta yhteensä 13 830,14 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta 34 600 eurosta on vähennettävä 75 prosenttia maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 10 372,61 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 24 227,39 euroa.

Sandvik Tamrock Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän 10 372,61 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Sairausajan palkka

Kanteen mukaan työnantaja on työehtosopimuksen vastaisesti jättänyt maksamatta A:lle ajalta 5. ja 6.5.2005 sairausajan palkan.

A on työterveyslääkärin toteaman sairauden vuoksi ollut työkyvytön riidanalaisina päivinä. Selvityksenä tästä työkyvyttömyydestä työnantajalle on esitetty kyseisen työterveyslääkärin antama todistus. Tähän todistukseen ei ole edes väitetty liittyneen epäselvyyksiä. Tässä tilanteessa työnantajalla ei ole ollut asiallisia perusteita olla hyväksymättä sille esitettyä työterveyslääkärin antamaa todistusta A:n työkyvyttömyydestä eikä siten myöskään perusteita kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa riidanalaiselta työkyvyttömyysajalta. A on oikeutettu vaatimaansa sairausajan palkkaan, jonka määrä on riidaton.

Sandvik Tamrock Oy on kieltäytyessään maksamasta A:lle vaadittua sairausajan palkkaa menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Yhtiö on voinut ainakin jossakin määrin perustaa menettelynsä jälkimmäiseen työterveyslääkärin lausuntoon. Tämän vuoksi Sandvik Tamrock Oy:n ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Oikeudenkäyntikulut

Sandvik Tamrock Oy on jutun pääosin hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 8 579 euroa. Vastaajapuoli on paljoksunut vaatimuksen määrää 6 000 euroa ylittäviltä osin.

Työtuomioistuimelle on esitetty eritelty lasku asian ajamiseksi suoritetuista toimenpiteistä ja aiheutuneista kustannuksista. Ottaen huomioon asian laatu ilmoitettuja toimenpiteitä on pidettävä tarpeellisina ja niistä vaadittua korvausta kohtuullisena.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2012/20120157