TT:2005-68 Työvelvoitteen laiminlyönti

TT 1990-115 Työsopimuksen purkaminen - väkivaltainen käytös

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2005-68 koskien työntekijän irtisanomista työvelvoitteen laiminlyömisen vuoksi.

Työntekijän työsuhde oli purettu sen jälkeen, kun hänet oli tavattu työaikana nukkumassa pukeutumishuoneessa. Kun työntekijälle jo ennen tätä oli annettu kaksi kirjallista varoitusta työvuoroista myöhästymisten ja muiden työvelvoitteiden laiminlyöntien vuoksi, oli työnantajalla ollut perusteet työntekijän työsopimuksen irtisanomiseen. Sen sijaan näyttämättä oli jäänyt, että työntekijän menettelyä olisi kokonaisuudessaan pidettävä siinä määrin moitittavana, että työnantajalla olisi ollut perusteet työntekijän työsopimuksen purkamiseen.

Työntekijän työvelvoitteen laiminlyönnit olivat olleet sen kaltaisia, ettei työnantajalla vallinneissa olosuhteissa ollut velvollisuutta järjestää työntekijälle muuta työtä vaihtoehtona irtisanomiselle.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 68

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Aspocomp Oy:n

suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 2 ja 3 §:n perusteella yhden kuukauden irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena 1 570,01 euroa ja lomakorvausta irtisanomisajalle 218,31 euroa, molemmat korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 23.3.2004 lukien, ja

suorittamaan A:lle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaisena korvauksena 16 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli yhteensä 25 120,16 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, sekä

korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

A oli työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Aspocomp Oy:n palveluksessa yhtiön Salon tuotantolaitoksella. Salossa yhtiön palveluksessa työskentelee noin 500 työntekijää ja yhtiö valmistaa muun muassa matkapuhelimien piirilevyjä. A:n työsuhde oli alkanut 18.6.2001 ja päättynyt työnantajan suorittamaan työsopimuksen purkuun 22.3.2004.

A oli työskennellyt sähköisen testauksen osastolla, joka toimi kolmessa vuorossa. A sairastaa hypersomniaa eli taipumusta nukahteluun. Tämä on erityisen ongelmallista silloin, kun työntekijä joutuu työskentelemään kolmivuorotyössä yövuoroissa. A oli toivonut, että työnantaja kykenisi järjestämään hänelle yksi- tai kaksivuorotyötä, joka olisi hänelle huomattavasti helpompaa. Työnantaja ei ollut suostunut tähän.

Sairaudestaan huolimatta A oli kyennyt työskentelemään sähköisen testauksen osastolla, jossa oli hänen mielestään hyvä työilmapiiri ja jossa työtoverit auttoivat häntä, mikäli nukahtamisongelmia näytti olevan tiedossa. Hän oli kuitenkin kokenut joutuneensa osaston päällikön erityisen tarkkailun alaiseksi, jonka seurauksena työnantaja oli siirtänyt A:n yksipuolisella toimella piirilevyjen valmistukseen toiselle työosastolle. Uudella osastolla työskentely oli ollut hankalaa, koska A oli joutunut opettelemaan uusia työtehtäviä. Hän oli kokenut, ettei hän pääse ”porukkaan” kunnolla mukaan. Hän ei ollut saanut uusilta työtovereiltaan samanlaista apua kuin aikaisemmalla työosastolla.

A oli mennyt 21.3.2004 yövuoroon kello 22. Vuoro oli päättynyt seuraavana päivänä kello 06. A oli tuntenut itsensä poikkeuksellisen väsyneeksi ja pyytänyt useaan kertaan lupaa lähteä kotiin väsymystilansa vuoksi. A oli toivonut voivansa pitää ”pekkasen”. Hänelle ei ollut myönnetty lupaa, vaan oli vedottu siihen, että osastolla oli vajaamiehitys ja hänen työpanostaan tarvittiin. A ei ollut asiasta samaa mieltä.

A oli ollut muiden työntekijöiden kanssa tauolla ja tauko oli venynyt. Hän ei ollut ollut halukas ryhtymään yksin työskentelyyn, koska hän oli hieman aiemmin aiheuttanut työtä tehdessään vahingon ja pelkäsi voivansa kokemattomuuttaan aiheuttaa uudelleen vahinkoa. A oli mennyt odottamaan työtovereitaan taukohuoneeseen, jonka kautta varsinaiseen työpisteeseen mentiin. Muut työntekijät olivat jääneet tauolle ja heitä odotellessaan hän oli nukahtanut. Huomatessaan A:n nukkuvan työtoverit olivat menneet kertomaan asiasta vuorotyönjohtajalle, joka oli herättänyt A:n.

Tämän jälkeen A oli ollut työssä vuoron loppuun ja mennyt 22.3.2004 lääkärille, joka oli kirjoittanut hänelle sairauslomaa hypersomnian vuoksi ajalle 23.-24.3.2004. A oli ilmoittanut sairauslomastaan työnantajalle, joka oli kuitenkin kutsunut hänet työpaikalle yövuoroon 22.-23.3. Työpaikalla A:lta oli otettu pois kellokortti ja pukukaapin avaimet ja hänet oli käytännössä pakotettu allekirjoittamaan työsopimuksen purkuilmoitus. Luottamusmiestä ei ollut suostuttu kutsumaan paikalle. Paikallisen erimielisyysmuistion mukaan pääluottamusmies olisi ollut ikään kuin hyväksymässä työsopimuksen päättämisen irtisanomisperusteella. Kyse on ollut akuutissa tilanteessa tehdystä arviosta, joka oli perustunut tuolloin A:n sovintohalukkuuteen.

Työnantajalla ei ole ollut oikeutta purkaa tai edes irtisanoa A:n työsuhdetta. Työnantaja on ollut tietoinen A:n työtehoon vaikuttavasta sairaudesta, mutta ei ollut tehnyt mitään helpottaakseen hänen työskentelymahdollisuuksiaan. Päinvastoin työnantaja oli yksipuolisella toimella siirtänyt hänet toisiin työtehtäviin sellaisista tehtävistä, joita hän sinänsä oli kyennyt tekemään.

A:n työsopimuksen päättämisen jälkeen työnantaja oli ottanut poraosastolle yhden vuokratyöntekijän päivävuoroon. Työnantajan palveluksessa oli myös lähes sata sellaista työntekijää, jotka olivat työssä viikonloppuisin ja tekivät päivätyötä 8 tunnista 12 tuntiin. Heidän työaikansa sijoittui kello 6:n ja 18:n välille. Huolimatta lääkäreiden suosituksista ja vaatimuksista työnantaja on väittänyt, ettei se kykene järjestämään A:lle yksi- tai kaksivuorotyötä. Väite ei pidä paikkaansa, sillä A olisi voitu sijoittaa esimerkiksi työhön, jota vuokratyöntekijä on tehnyt, tai viikonlopputyöskentelyyn.

A on ollut hypersomnian vuoksi sairas sen työvuoron aikana, jolloin hän oli nukahtanut. Hän ei näin ollen ollut syyllistynyt tahalliseen työvelvoitteen laiminlyöntiin. Työnantaja oli antanut A:lle aiemmin kaksi varoitusta. A oli allekirjoittanut saamansa varoitukset, mutta hänellä ei ollut tarkkaa tietoa siitä, mistä syystä ne oli annettu. Pääluottamusmiehen mukaan ainakin toinen varoituksista oli aiheeton.

Työnantajan toimenpiteet antoivat perustellun syyn olettaa, että työnantaja oli pyrkinyt ”savustamaan” A:n pois palveluksestaan. Työnantajan menettely tulee ottaa huomioon korvauksen määrää arvioitaessa. Osa tuomittavasta korvauksesta tulee tuomita aineettomana vahinkona.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry on vastauksessaan, johon Aspocomp Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Lisäksi Teknologiateollisuus ry ja Aspocomp Oy ovat vaatineet Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli koko työsuhteensa ajan tehnyt kolmivuorotyötä, ensin sähköisen testauksen osastolla ja sitten prässiosastolla. Häntä ei siten ollut siirretty tekemään kolmivuorotyötä työsuhteensa aikana. Kaikki tuotannon työt tehdään kolmivuorotyönä. Ainoastaan yhtiön ammattihenkilöstö (tutkimus- ja kehitysosasto, tekniset asiantuntijat ja kunnossapito) tekee töitä, joita tehdään päivätyönä. A:lla ei ollut näihin töihin tarvittavaa peruskoulutusta tai osaamista.

Yhtiö on käyttänyt vuokratyövoimaa työntekijöiden sairauspoissaolojen tuurauksissa ja tuotantohuippujen tasaamisessa ja kaikki vuokratyöntekijät ovat tehneet kolmivuorotyötä A:n työsuhteen aikana. Yhtiön palveluksessa on myös 93 työntekijää, jotka tulevat viikonloppuisin työhön kutsuttaessa. Heidän kanssaan ei ole sovittu tietystä työajasta, vaan se vaihtelee 0:sta 24 tuntiin. Yhtiön palveluksessa oli myös seitsemän sellaista työntekijää, joiden kanssa oli sovittu 24 tunnin työajasta. Nämä työntekijät työskentelivät tarvittaessa kolmivuorotyön eri työvuoroissa. Noin kaksi kuukautta A:n työsuhteen päättymisen jälkeen yhtiö oli käyttänyt tilapäisesti yhtä vuokramiestä liiketoiminnan luovutuksen yhteydessä porien järjestelijänä päivätyössä siirtäessään porien teroituksen alihankkijalle. Tätä työtä ei ole tehty työsuhteessa.

A:n käsitys hänen hyvästä menestymisestään sähköisen testauksen osastolla ei pidä paikkaansa. Hän oli saanut kaksi varoitusta työvelvoitteen laiminlyönnistä ja A:n jatkuva työvelvoitteen laiminlyönti oli aiheuttanut hänen töidensä siirtymisen muiden tehtäväksi. A:n sähköisen testauksen osastolla omaksuma menettely oli jatkunut prässiosastolla. Työporukkaan sopeutumattomuus oli aiheutunut hänen omasta jatkuvasta työvelvoitteen laiminlyönnistään.

Työterveyslääkäri oli ennen työsuhteen päättämistä suositellut päivätyötä ja työsopimuksen purkamisen jälkeen todennut päivätyön olevan välttämätön. Jos A:n katsotaan olleen pysyvästä syystä kykenemätön tekemään työsopimuksensa mukaista työtä, yhtiöllä olisi ollut peruste purkamalla tai irtisanomalla päättää hänen työsuhteensa, koska yhtiössä ei ole ollut tarjolla hänen alentunutta työkykyään ja osaamistaan vastaavaa työsuhteessa tehtyä päivätyötä hänen työsuhteensa päättymisen hetkellä tai sen jälkeen.

A oli 21.3.2004 kello 22.00 alkaneessa ja 22.3.2004 kello 6.00 päättyneessä yövuorossa asettautunut nukkumaan puhdastilaa edeltävään pukeutumistilaan. Tila on tarkoitettu suojavaatteisiin pukeutumista varten eikä taukotilaksi. A:n tekemässä työssä ei ole mitään sovittuja taukoja, vaan taukoja pidetään työn lomassa työehtosopimuksen mukaisesti. Kukaan muu yhtiön työntekijöistä ei ollut tuossa yhteydessä venyttänyt taukojaan. Osastolla on aina töitä, sillä edellisen työn valmistuttua siirrytään tekemään uutta työtä tai tehdään sitä edeltäviä valmistelevia toimenpiteitä kuten siivousta. Mikäli A olisi vain vaihtanut vaatteet ja aloittanut työn tekemisen, hän ei olisi nukahtanut. Nukahtaminen oli johtunut nukkumaan asettautumisesta.

A:n työvuorossa nukkuminen ei ollut johtunut työkyvyttömyydestä, koska hän oli ollut työkykyinen työvuoronsa aikana. Työkyvyttömyys oli todettu 22.3.2004 ja työkyvyttömyysajaksi on lääkärinlausunnossa merkitty aika 23.-24.3.2004. Lääkärinlausuntoon ei ole kirjattu työkykyä alentavan sairauden ICD-koodia eikä todistus sellaisenaan olisi oikeuttanut edes poissaoloon purkua seuranneesta yövuorosta.

A:n terveydentilasta esitetty selvitys ei miltään osin tue A:n väitettä, että nukkuminen yövuorossa olisi ollut syy-yhteydessä hänellä todetun hypersomnian rajatapauksen kanssa. Kanteessa väitetään virheellisesti, että hypersomnia tarkoittaa taipumusta nukahteluun. Lääkärin kirjoittaman väliarvion mukaan narkolepsiaan viittaavaa ei ole todettu. ICD:n tautiluokituksen mukaan kysymys on unihäiriöstä.

A ei ole väittänyt, että hän olisi edes sanonut olleensa työkyvytön työvuoroon tullessaan tai tulleensa työkyvyttömäksi vuoronsa aikana. Jos näin olisi ollut, hän olisi voinut jäädä sairauslomalle ennen työvuoroonsa tulemista tai kesken työvuoronsa. Näin ollen A ei ollut ollut työkyvytön työvuoronsa aikana, vaan kysymys on ollut tahallisesta työvelvoitteen laiminlyönnistä, työpaikalla nukkumisesta.

A ei ollut tullut 22.3.2004 kello 22.00 alkaneeseen yövuoroon. Hän oli soittanut vasta noin kello 22.15 ja ilmoittanut saaneensa sairauslomaa, vaikka ilmoitus sairastumisesta olisi pitänyt tehdä ennen vuoron alkua joko ennen lääkäriin menoa tai sen jälkeen niin, että yhtiö olisi ehtinyt hankkia hänelle tuuraajan, mikäli hänet olisi todettu työkyvyttömäksi. A:n lääkärinvastaanottoaika oli ollut kello 18.45. A:ta oli pyydetty saapumaan työpaikalle ja hän oli tullut sinne noin kello 22.30, vaikka hän asuukin noin tunnin ajomatkan päässä tehtaasta ja vaikka hän olikin kertonut olleensa työkyvytön tuona ajankohtana. Työpaikalle saapumisen jälkeen A:ta oli kuultu edellisen yövuoron tapahtumista ja tämän jälkeen hänen työsuhteensa oli purettu.

A:lle oli ennen työsopimuksen purkamiseen johtanutta tapahtumaan annettu kaksi kirjallista varoitusta. Näistä 11.11.2002 annetun varoituksen syynä oli ollut jatkuva työvuoroista myöhästyminen. Ennen varoituksen antamista A:lla oli vuonna 2002 ollut 15 tällaista myöhästymistä. Varoituksena toisena syynä oli ollut se, että A oli venyttänyt taukoaikoja. Toinen varoitus A:lle oli annettu 28.2.2003 sen johdosta, että hän oli poistunut 26.2.2003 työvuorosta ilmoittamatta siitä esimiehelleen. Työaikaraportin mukaan A oli leimannut itsensä sairaaksi kello 8.20 ja poistunut työpaikalta. Koska hän ei ollut ilmoittanut sairastumisestaan, oli vuorotyönjohtaja kiireisen tilauksen vuoksi etsinyt A:ta useaan otteeseen työvuoron aikana. A:n poissaolosta ja ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä johtuen tilaus oli viivästynyt. A oli sittemmin toimittanut työnantajalle lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestään ajalta 26.2. – 27.2.2003.

Koska A oli syyllistynyt tahalliseen työvelvoitteen laiminlyöntiin ennen työsopimuksensa purkamista ja koska hän oli jo aikaisemmin saanut kaksi varoitusta työvelvoitteen laiminlyönteihin liittyen, oli työnantaja katsonut, että sillä oli perusteet A:n työsopimuksen purkamiseen. Koska kysymys oli tahallisesta työvelvoitteen laiminlyönnistä, ei työnantajalla myöskään ollut velvollisuutta sijoittaa A:ta muuhun työhön vaihtoehtona työsopimuksen päättämiselle. A:lla ei ollut todettu mitään sellaista sairautta, jonka perusteella hänen työkykynsä voitaisiin katsoa alentuneen. Jos kuitenkin katsottaisiin, että A:n työkyky oli alentunut sairauden vuoksi, ei työnantaja kuitenkaan ollut menetellyt työehtosopimuksen määräysten vastaisesti, koska työnantajalla ei ole ollut sellaista päivätyötä, johon A olisi voitu sijoittaa.

Asiaa paikallisesti selvitettäessä oli sovittu irtisanomisajan palkan maksusta kahden viikon ajalta, josta sopimuksesta A oli vetäytynyt liiton suosituksesta huolimatta. Tämä ilmenee riidattomasti pääluottamusmiehen lausunnosta. Pääluottamusmies ei ollut edes allekirjoittamassaan erimielisyysmuistiossa väittänyt, että hän olisi sopiessaan asian työnantajan kanssa noin kahden viikon kuluttua A:n työsopimuksen purkamisen jälkeen toiminut akuutissa tilanteessa, kuten kanteessa on väitetty. Väitteellä ei ole merkitystä, koska sopimuksen olivat tehneet yhtiö ja A.

Näin ollen kanne tulee hylätä kahden viikon irtisanomisajan palkan määrän ylittävältä osalta, koska asia on jo sovittu A:n ja yhtiön välisellä sopimuksella 5.4.2004 kahden viikon irtisanomisajan palkkaa vastaavalla määrällä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsopimus ja sen purkaminen

A on ollut Aspocomp Oy:n palveluksessa 18.6.2001 alkaen työskennellen aluksi sähköisen testauksen osastolla operaattorina. Vuoden 2004 alkupuolella A oli siirretty työskentelemään prässiosastolle piirilevyoperaattorin tehtävään. Molemmilla osastoilla työtä on tehty kolmivuorotyönä.

Työnantaja on antanut A:lle 11.11.2002 kirjallisen varoituksen toistuvan työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta. Varoituksessa on todettu, että seuraavalla kerralla vastaavien tai muiden rikkeiden ja laiminlyöntien tapahduttua on seurauksena työntekijän työsuhteen päättyminen. A:lle on annettu 28.2.2003 toistuvan työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta samansisältöinen varoitus kuin 11.11.2002. Työnantaja on 22.3.2004 purkanut A:n työsopimuksen toistuvan työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta. Työsopimuksen purkaminen on tapahtunut sen jälkeen, kun A oli tavattu edellisen yövuoronsa aikana nukkumasta prässiosaston viereisessä puhdastilassa.

Työsuhteen päättämisen perusteista esitetty selvitys

A:n työsuhteen päättämiseen johtaneista tapahtumista on työtuomioistuimessa kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään sekä työnantajapuolen nimeäminä todistajina varustuspäällikkö B:tä ja työnjohtaja C:tä sekä Metallityöväen Liiton nimeäminä todistelutarkoituksessa pääluottamusmies D:tä ja todistajina kysymyksessä olevan tuotantolaitoksen sähköisen testauksen osastolla työskenteleviä E:tä ja tuotantoteknikko F:ää.

Kirjallisina todisteina työtuomioistuimelle on esitetty muun muassa A:lle annetut kirjalliset varoitukset sekä A:ta koskevia työaikaraportteja ja A:n terveydentilaa koskevaa selvitystä vuoden 2004 helmi- ja maaliskuulta.

A:lle 11.11.2002 annettu varoitus

A:n esimiehenä sähköisen testauksen osastolla toimineen B:n mukaan A:lle työvelvoitteen toistuvista laiminlyönneistä 11.11.2002 annettu kirjallinen varoitus on johtunut työtehtävien laiminlyönneistä, ylipitkistä tauoista ja työvuoroista myöhästymisistä. B:n mukaan vuorotyönjohtajat olivat useaan kertaan huomauttaneet hänelle, että A ei pidä laitteita käynnissä eikä laita niihin töitä. Myös vuorotyönjohtajana toiminut C on kertonut A:n työtehtävien laiminlyönneistä kuten B. Sekä B että C olivat kertomansa mukaan ennen varoituksen antamista huomauttaneet A:ta suullisesti työvuoroista myöhästymisistä ja työtehtävien laiminlyönneistä.

Jätetyistä työaikaraporteista ilmenee, että A:lla on vuoden 2002 aikana ennen varoituksen antamista ollut viitisentoista työvuorosta myöhästymistä, joiden kohdalla on merkintä poissa ilman syytä. Myöhästymisiä on ollut kaikissa työvuoroissa ja ne ovat vaihdelleet muutamasta minuutista noin kahteen tuntiin.

A:n mukaan työvuoroista myöhästelyt ovat johtuneet siitä, että hän kolmivuorotyön johdosta oli nukkunut huonosti. Vaikeuksia hänellä on ollut varsinkin yövuorojen aikana. A oli kertomansa mukaan ilmoittanut esimiehelleen puhelimitse pidemmistä myöhästymisistä, jotka hän myös oli ilmoittanut tekevänsä takaisin. A oli noin puoli vuotta ennen työsuhteensa päättämistä antanut työnantajalle lääkärin kirjoittaman suosituksen päivä- tai kaksivuorotyön tekemisestä. A:n mukaan häntä ei ollut suullisesti huomautettu myöhästymisten johdosta.

D:n, E:n ja F:n mukaan A:n työaikaraporteista ilmenevät työvuoroista myöhästymiset eivät ole mitenkään poikkeavia, eikä muille työntekijöille ole vastaavanlaisissa tilanteissa annettu varoituksia.

B:n mukaan A:n työvuorosta poissaolo on merkitty työajan tasaamisvapaaksi niissä tapauksissa, joissa A oli sopinut hänen kanssaan poissaolosta. Vain harvalla työpaikan työntekijällä on vastaavanlaisia myöhästymisiä työvuoron alusta kuin A:lla. Näidenkin työntekijöiden kohdalla asiaan on puututtu. Tälläkin hetkellä kahdella työntekijällä on voimassa myöhästelyjen vuoksi annettu kirjallinen varoitus.

A:n mukaan hän ei ollut jättänyt tahallaan työtehtäviä tekemättä, joskin väsymyksestä johtuen hänen työskentelynsä on saattanut olla heikompaa kuin muilla työntekijöillä. F:n kertoman mukaan A ei ollut laiminlyönyt annettuja työtehtäviä, joskaan hän ei ollut työtehtävien hoitamisessa erityisen oma-aloitteinen.

B:n mukaan A:n työvuoroista myöhästelyt ja työvelvoitteen laiminlyönnit ovat jatkuneet myös varoituksen antamisen jälkeen ja niistä on huomautettu A:ta suullisesti.

A:lle 28.2.2003 annettu varoitus

A:lle 28.2.2003 annettu varoitus on hänen oman käsityksensä mukaan johtunut siitä, että hän oli kieltäytynyt vuorotyönjohtaja C:n määräämästä työtehtävästä. C on kertonut annetun varoituksen syynä olleen A:n poissaolon sähköisen testauksen työpisteestä, jossa häntä olisi tarvittu kiireelliseen työtehtävän vuoksi. C:n mukaan kysymyksessä olevana aamuna noin kello 7 Nokia Oy:ltä oli soitettu ja pyydetty erästä tuotetta, joka oli ollut melkein valmis. Työn eteenpäin saaminen olisi edellyttänyt A:n työskentelyä työpisteessään. Koska C ei ollut tavoittanut A:ta, oli hän järjestänyt työpisteeseen tilapäisesti toisen työntekijän. Vuorotyönjohtajan ominaisuudessa C oli tehnyt noin 1,5 tuntia kestäneen kierroksen koko tehtaalla etsien samalla A:ta. Kierroksen jälkeen hän oli palannut sähköisen testauksen osastolle, jossa A ei silloinkaan ollut ollut.

Varoituksen antotilaisuudessa ovat A:n ja C:n lisäksi olleet läsnä A:n esimies B, henkilöstöpäällikkö ja pääluottamusmies D. C:n ja B:n kertoman mukaan tilaisuudessa oli selvitetty varoituksen antamisen syy. Koska pääluottamusmies oli halunnut kuulla muita työntekijöitä A:n ilmoitetusta poissaolosta, olivat pääluottamusmies ja henkilöstöpäällikkö käyneet työosastolla. Osastolla työskentelevistä työntekijöistä toinen oli ilmoittanut A:n olleen työpaikalla ja toinen ollut vastakkaista mieltä. C:n kertoman mukaan A ei ollut varoituksen antotilanteessa antanut selitystä menettelylleen.

D on kertonut olleensa 28.8.2003 hammaslääkärillä ja saaneensa soiton, jonka mukaan A:n työsuhde tullaan purkamaan. D:n palattua työpaikalle työnantajan edustaja oli ilmoittanut työsuhteen päättämisen syyksi, että A oli laiminlyönyt velvoitteitaan poistumalla työpisteestään. D oli yhdessä henkilöstöpäällikön kanssa selvitellyt A:n toimintaa muilta työntekijöiltä. D:n mukaan hän oli itse keskustellut pariin otteeseen A:n kanssa tämän työpisteessä, mutta sen sijaan C ei ollut voinut todeta A:n poissaoloa, koska D:n mukaan C oli itse istunut ruokalassa pitkähkön ajan. Kun työnantaja ei ollut pystynyt todistamaan A:n väitettyä poissaoloa, irtisanominen peruutettiin mutta hänelle annettiin varoitus A:n myönnettyä, että hän oli joskus aikaisemmin ollut kellokortilla jonottamassa ennen työajan päättymistä. Tällaisesta syystä ei varoituksia ollut todistajan mukaan muille annettu.

Työvelvoitteen laiminlyönti 22.3.2004

A on kertonut tunteneensa olonsa väsyneeksi mennessään 21.3.2003 yövuoroon. Koska työssä hänen mukaansa oli ollut hiljaista, oli hän tiedustellut työnopastajalta, voisiko hän pitää puolikkaan tasausvapaan ja lähteä nukkumaan. Työnopastaja ei ollut suostunut tähän vedoten siihen, että työtä oli paljon. A oli työntekijöiden tauon aikana poistunut taukotilasta ennen muita työntekijöitä. Koska prässiosastolla ei ollut yhtään työntekijää, ei A uutena työntekijänä vahinkojen pelossa ollut uskaltanut oma-aloitteisesti ryhtyä työhön, vaan hän oli istunut puhdastilan penkille odottamaan muiden työntekijöiden työhön paluuta ja nukahtanut siihen. Muut työntekijät olivat tuon tilan kautta työhön palatessaan sammuttaneet valot ja jättäneet A:n nukkumaan.

C on kertonut saaneensa kysymyksessä olevan yövuoron aikana prässiosaston työnopastajalta puhelinsoiton, jonka mukaan A nukkuu puhdastilan pukeutumishuoneessa. C oli paikalle mentyään löytänyt A:n nukkumasta ja joutunut herättelemään häntä aika pitkään. A oli ollut penkillä enemmän makaavassa kuin istuvassa asennossa nojaten seinään. Pehmikkeeksi A oli asettanut jotakin vaatetavaraa. C:n kysymykseen A oli vastannut, että hän ei ollut sairas vaan häntä väsyttää.

A oli ennen työsuhteensa purkamista 22.3.2004 käynyt lääkärin vastaanotolla. Vastaanotolla kirjoitetun A-lääkärintodistuksen mukaan lääkäri oli katsonut A:n työkyvyttömäksi 23.3. – 24.3.2004 diagnoosilla hypersomnia eli liikaunisuus.

Muun työn tarjoaminen

A on esitetyn selvityksen mukaan ennen työsuhteensa purkamista ollut lääkärintutkimuksissa uniongelmiensa vuoksi. Lääkärin tutkimuksista kirjoittaman 12.2.2004 päivätyn väliarvion mukaan A:lla ei ole todettu narkolepsiaan viittaavaa, mutta unitutkimusten mukaan A:n kohdalla on kysymys rajatapauksesta hypersomnian suhteen. Työvoimaviranomaisille 8.3.2004 kirjoitetun lääkärintodistuksen mukaan A ei ole hypersomnian vuoksi sopiva kolmivuorotyöhön. Saman lääkärin 24.3.2004 kirjoittaman terveystarkastuslausunnon mukaan A ei sovi nykyiseen työhön, vaan päivätyö on välttämätön.

Metallityöväen Liiton mukaan työnantajalla olisi ollut irtisanomisen sijasta velvollisuus tarjota A:lle päivätyönä tehtävää viikonlopputyötä tai siirtää hänet takaisin sähköisen testauksen osastolle.

Työnantajapuolen mukaan yhtiössä on 93 sellaista työntekijää, jotka tulevat kutsuttaessa tarpeen mukaan viikonloppuisin töihin. Heidän kanssaan ei ole sovittu tietystä työajasta, vaan se vaihtelee nollasta 24 tuntiin. C:n mukaan käytännössä olisi ongelmallista taata yhdelle työntekijälle päivätyötä 12 tunniksi kahtena päivänä viikonloppuisin. Kuitenkin D:n mukaan viikonlopputyöntekijöiden joukossa on työntekijöitä, jotka sairaudesta tai muusta syystä johtuen työskentelevät viikonloppuisin tällä tavalla.

Näytön arviointi

Jätetyistä työaikaraporteista ilmenee, että A:lla on ennen marraskuussa 2002 annettua varoitusta ollut lukuisia työvuorosta myöhästymisiä eri työvuoroissa. Näitä myöhästymisiä A ei sinänsä ole kiistänyt. B:n ja C:n kertomuksilla on myös tullut näytetyksi, että A:n työsuorituksissa on ollut puutteita ja että hän on pitänyt ylipitkiä taukoja. A itsekin on todennut, että vaikka hän ei ole tahallaan jättänyt työtehtäviä tekemättä, on hänen työskentelynsä väsymystilan johdosta saattanut olla heikompaa kuin muilla työntekijöillä. B:n mukaan myös muiden työntekijöiden työvuoroista myöhästymisiin on puututtu ja annettu tästä syystä kirjallisia varoituksia. Myöhästymisten osalta ei A:ta siten ole asetettu muihin työntekijöihin nähden eriarvoiseen asemaan. A on työvuorosta myöhästymisten johdosta ja myös muulla tavoin laiminlyönyt työvelvoitettaan, joten hänelle annettu varoitus on ollut aiheellinen.

C:n ja B:n kertomusten mukaan A:lle on annettu 28.2.2003 varoitus työvelvoitteen laiminlyönnin vuoksi. Työtuomioistuimelle varoituksen antamiseen johtaneista tapahtumista esitetyn selvityksen valossa varoituksen perusteet ovat jääneet jossakin määrin epäselviksi. D:n kertoman mukaan työnantaja oli ensin aikonut päättää A:n työsuhteen, mutta joutunut sitten näytön puutteessa tyytymään varoituksen antamiseen. C:n ja B:n mukaan varoituksen antotilanteessa A:lle oli joka tapauksessa selvitetty varoituksen syyt, eikä A ollut tuolloin niitä kiistänyt. Toisaalta A on itsekin myöntänyt kieltäytyneensä C:n hänelle määräämästä työtehtävästä. Työtuomioistuin katsoo työnantajapuolen todistajien kertomuksilla tulleen näytetyksi, että A oli syyllistynyt työsuhteesta johtuvien velvoitteidensa laiminlyömiseen ja että varoituksen antamiseen on siten ollut aihetta.

A on 28.3.2003 yövuoron aikana muiden työntekijöiden ollessa tauolla asettunut puhdastilan penkille odottamaan muiden työntekijöiden tauon loppumista. A on nukahtanut penkille ja jäänyt siihen nukkumaan muiden työntekijöiden palattua työhön. A on kysymyksessä olevan yövuoron aikana ennen mainittua tapahtumaa ilmoittanut työnopastajalle olevansa väsynyt, minkä vuoksi hän oli pyytänyt puolikasta työajan tasausvapaata mennäkseen nukkumaan. A ei tuossa tilanteessa ole ilmoittanut olevansa sairas. Myöskin A:ta herättämään tulleelle C:lle A on todennut, että hän ei ole sairas vaan väsynyt. Vaikka A:n työaikana nukkumisen kesto todennäköisesti on jäänyt melko lyhytaikaiseksi, on työnantajalla ollut perusteet katsoa A:n menettelyllään laiminlyöneen työvelvoitettaan.

Työsuhteen päättämisen perusteiden oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan tällaisena syynä pidetään muun muassa töiden laiminlyömistä ja työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää ei näillä perusteilla kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Edelleen irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan työsopimus voidaan purkaa työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla perusteella. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n esitöiden (HE 157/2000 v.p s. 109) mukaan työsopimuksen purkaminen olisi sallittua ainoastaan toisen sopijapuolen sopimuksen tarkoituksen toteutumisen kannalta vakavan sopimusrikkomuksen, laiminlyönnin tai epäasiallisen käyttäytymisen tai menettelyn johdosta.

A:lle on työvelvoitteiden toistuvien laiminlyöntien johdosta annettu kirjalliset varoitukset 11.11.2002 ja 28.2.2003. Hän on lisäksi saanut samoista syistä suullisia huomautuksia. Näistä huolimatta hän on syyllistynyt työvelvoitteen laiminlyöntiin nukkumalla työvuoronsa aikana työpaikalla 28.3.2004.

Kun A:n työvelvoitteiden laiminlyönnit huomautuksista ja varoituksista huolimatta ovat toistuneet suhteellisen lyhyen ajan sisällä, on työnantajalla ollut irtisanomissuojasopimuksen edellyttämät asialliset ja painavat syyt irtisanoa A:n työsopimus. Sen sijaan on jäänyt näyttämättä, että A:n menettelyä olisi kokonaisuudessaan pidettävä siinä määrin moitittavana, että Aspocomp Oy:llä olisi ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty erittäin painava syy purkaa A:n työsopimus.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaan työnantajan on kuultuaan työntekijää lain 9 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. A:n työvuoroista myöhästymisinä tapahtuneet työvelvoitteiden laiminlyönnit ovat sijoittuneet kaikkiin työvuoroihin. Myös muut A:n työvelvoitteiden laiminlyönnit, joiden johdosta hänelle on annettu varoitukset, ovat olleet sen kaltaisia, että niiden ei työtuomioistuimen mielestä voida katsoa johtuneen yksinomaan kolmivuorotyöstä.

Työvelvoitteiden laiminlyönnit, joiden johdosta A:lle on annettu varoitukset, ovat tapahtuneet hänen työskennellessään sähköisen testauksen osastolla. Mainitut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että Aspocomp Oy:llä ei vallinneissa olosuhteissa ole ollut velvollisuutta vaihtoehtona A:n irtisanomiselle järjestää hänelle päivätyötä viikonloppuina tai siirtää työskentelemään takaisin sähköisen testauksen osastolle.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Kun A:n työsopimusta ei ole päätetty irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, ei hänellä ole oikeutta tällä perusteella vaadittuun korvaukseen. Näyttämättä on jäänyt, että työnantajan ja A:n välillä olisi syntynyt sopimus siitä, että työsuhteen päättämisasia hoidetaan siten, että yhtiö maksaa A:lle kahden viikon irtisanomisajan palkan. Kun A:n työsopimus on päätetty noudattamatta irtisanomissuojasopimuksen mukaista irtisanomisaikaa, Aspocomp Oy on velvollinen irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaan maksamaan A:lle irtisanomisajan palkan ja irtisanomisajalta menetetyn lomakorvauksen. Tältä osin vaaditut korvausmäärät ovat riidattomia.

Oikeudenkäyntikulut

Osapuolet ovat puolin ja toisin voittaneet ja hävinneet tässä oikeudenkäynnissä. Kun kummallakin osapuolella siten on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin, niiden on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:stä ilmenevän oikeusohjeen mukaan itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2005/20050068