TT: 2005-44 Työvelvoitteen laiminlyönti-Irtisanominen

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2005-44 koskien työntekijän työsopimuksen purkamista vastoin irtisanomissuojasopimusta.

Työntekijää oli ensin suullisesti huomautettu ja noin kuukauden kuluttua varoitettu työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta. Noin kolme viikkoa varoituksen jälkeen työntekijän työsopimus oli purettu työntekijän jälleen laiminlyötyä työvelvoitteensa.

Työntekijä oli lyhyen ajan sisällä toistuvasti ja saamastaan varoituksesta huolimatta laiminlyönyt työvelvoitteensa. Työnantajalla oli ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty asiallinen ja painava syy työntekijän työsopimuksen irtisanomiseen, mutta ei sen purkamiseen. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 44

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut, että Componenta Pietarsaari Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle

irtisanomisajan palkkaa vastaava määrä kahdelta kuukaudelta yhteensä 2 873 euroa (2 kk x 169 h x 8,50 euroa) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 16.10.2003 lukien,

lomakorvausta irtisanomisajalle yhteensä 321,30 euroa (37,8 h x 8,50 euroa) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 16.10.2003 lukien ja

korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n perusteiden mukaisesti yhteensä 18 kuukauden palkkaa vastaava määrä eli 25 857 euroa (18 kk x 169 h x 8,50 euroa) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Metallityöväen Liitto on lisäksi vaatinut, että Teknologiateollisuus ry ja Componenta Pietarsaari Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A on työskennellyt Componenta Pietarsaari Oy:n (jäljempänä myös yhtiö) palveluksessa 19.10.1998 alkaen koneistajana. A oli vuonna 2003 siirretty valimon lämpökäsittelyosastolle, jossa hän oli joutunut tekemään ammattiaan vastaamatonta työtä. A:n aikapalkkaa oli alennettu yksipuolisesti 1,10 eurolla tunnilta.

Syyskuussa 2003 työnantaja oli määrännyt A:n kasaamaan kuljetuksessa tarvittavia niin sanottuja peruslavoja, mikä oli varsin yksinkertaista työtä. Tässä työssä A:lle oli väkisinkin syntynyt ”luppoaikaa. Tällaisessa odotteluvaiheessa työnantajan edustaja oli tavannut A:n ja antanut hänelle kirjallisen varoituksen väittäen A:n nukkuneen työpaikallaan. A ei ollut nukkunut, mutta hän ei ollut kyennyt tekemään työtä, koska sitä ei ollut sillä hetkellä ollut. Jos työntekijä ei tämän vuoksi kykene tekemään työtä, hän ei silloin myöskään syyllisty työvelvoitteen laiminlyöntiin. Työnantajan velvollisuus on järjestää työtä. Luottamusmieskokous oli katsonut A:n saaman varoituksen aiheettomaksi.

A:n työsopimus oli purettu 16.10.2003 työnantajan väitettyä A:n työsuorituksen 9. ja 14.10.2003 välisenä aikana olleen murto-osan siitä, mitä sen olisi pitänyt olla. A oli kuitenkin tehnyt kyseisenä aikana työtä normaalisti, eikä hän ollut syyllistynyt työvelvoitteen laiminlyöntiin. A:lle 24.9.2003 annettu varoitus oli aiheeton, eikä sitä tule ottaa huomioon arvioitaessa työnantajan oikeutta päättää A:n työsopimus. A:ta ei ollut varoitettu työvelvoitteen laiminlyönnistä ennen 16.10.2003 tapahtunutta työsopimuksen purkua, eikä hänellä ollut ollut tilaisuutta korjata menettelyään, minkä vuoksi työnantajalla ei ollut oikeutta irtisanoa eikä purkaa A:n työsopimusta. A ei ollut saanut aikaisempia huomautuksia tai varoituksia. A:ta ei ollut myöskään perehdytetty puhdistamon työtehtäviin. Tapahtumat osoittavat, että työnantaja on tarkoitushakuisesti päättänyt purkaa A:n työsopimuksen. Pääluottamusmieskin oli katsonut, että A:n tapaus ei ollut linjassa yhtiön käytännön kanssa kurinpitoasioissa ja työsuhteen päättämisasioissa. Työnantaja oli syrjinyt A:ta vuodesta 2001 alkaen, ja tässä tarkoituksessa hänet oli myös siirretty valimoon töihin.

Työnantajan menettely kokonaisuudessaan huomioon ottaen A:n korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä vaatima 18 kuukauden palkkaa vastaava määrä on kohtuullinen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Componenta Pietarsaari Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Componenta Pietarsaari Oy:llä on ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen erittäin painava syy A:n työsopimuksen purkamiselle. A:ta on varoitettu sekä suullisesti että kirjallisesti työvelvoitteen laiminlyönnistä. A:n työvelvoitteen laiminlyönti on ollut tahallista ja toistuvaa. A:n suhtautuminen varoituksiin on ollut välinpitämätöntä. Työnantajalta on tässä tilanteessa kohtuutonta edellyttää työsuhteen jatkamista edes irtisanomisajan.

Vuoden 2002 loppupuolelta alkaen yhtiön koneistamon tilauskanta oli vähentynyt ja siellä oli 32 työntekijän osalta jouduttu aloittamaan vuoroviikoin tapahtuvat lomautukset. Kevääseen 2003 mennessä tilanne ei ollut parantunut, ja yhtiö oli joutunut harkitsemaan kahdeksan työntekijän irtisanomista. Yksi näistä oli ollut A. Yhtiö oli kuitenkin pystynyt sijoittamaan irtisanomisuhan alaiset työntekijät valimoon uusiin tehtäviin ja A oli 16.6.2003 siirtynyt valimoon. A:n palkan oli sovittu kolmen kuukauden ajan olevan entisen suuruinen, minkä jälkeen palkka aleni uusien tehtävien mukaiseksi. Työnantajan tarkoituksena oli ollut, että A olisi tässä ajassa valmistautunut suorituspalkkatyöhön. Palkanalennus on erimielisyysneuvotteluissa todettu oikeutetuksi.

A oli ensimmäisessä sijoituspaikassaan keernaosastolla valimossa osoittautunut haluttomaksi oppimaan uusia työtehtäviä. Hänet oli siirretty aputöihin puhdistamoon, jossa hän oli jättänyt tekemättä töitä tai tehnyt niitä tahallaan väärin. A ei ollut vielä puhdistamossa saanut varoituksia. Hänet oli parin viikon työskentelyn jälkeen siirretty lämpökäsittelyyn, jossa hänen tehtävänään oli muun muassa ollut siirtää laatikoista kappaleita uuniin meneviin rautakoreihin.

Lämpökäsittelyn työ oli kello 7 ja 15.30 välisenä aikana tehtävää päivätyötä. Päivätyön kahvitauko oli eri aikaan kuin vuorotyön kahvitauko. A:n oli ainakin kaksi – kolme kertaa nähty olleen molemmilla kahvitauoilla. Lisäksi A:n oma kahvitauko oli joskus venynyt yli sallitun ajan, mistä tuotantopäällikkö B ja vuoromestari C olivat häntä huomauttaneet. Elo-syyskuun vaihteessa 2003 taukotilan läheisyydessä työskentelevä D oli havainnut noin kello 9.30 A:n nukkuvan taukotilan pöytää vasten. B oli tällöin suullisesti antanut A:lle varoituksen muun muassa työajalla nukkumisesta.

Vuoromestari C oli 23.9.2003 määrännyt A:n valukoneen purkupäähän, jossa hänen tehtävänään oli ollut tavaran ottaminen linjalta laatikoihin, laatikoiden kokoaminen ja koneen valvominen. Samana päivänä B ja kunnossapidon esimies E olivat havainneet A:n nukkuvan työpisteeseensä tekemällään makuualustalla. A oli herännyt B:n tönäisyyn. B oli 24.9.2003 antanut A:lle kirjallisen varoituksen nukkumisesta.

A:n työtehtävänä oli 9.-14.10.2003 ollut kappaleiden pakkaaminen lämpökäsittelykoreihin. Toimitusvalvoja oli huomannut, ettei A:n pakkaamia tuotteita ollut tullut normaalisti lämpökäsittelystä. Koska tuotteet menevät lämpökäsittelystä suoraan alihankkijalle, toimitusvalvoja oli tiedustellut asiaa ensin alihankkijalta. Alihankkija oli ilmoittanut, ettei se ollut saanut sovittuja tuotteita lämpökäsittelystä. Saatuaan 14.10.2003 toimitusvalvojalta tiedon B oli mennyt A:n työpisteelle, jossa A ei kuitenkaan ollut ollut. Etsimisen jälkeen A oli löytynyt, jolloin hän oli myöntänyt, ettei ollut tehnyt juuri mitään töistään. A ei ollut esittänyt mitään selityksiä. Asiaa tutkittaessa oli selvinnyt, että A oli 9. ja 14.10.2003 välisenä aikana tehnyt vajaan yhden päivän työt. A:n toiminnan seurauksena tilatut tuotteet, yhteensä 20.000 kappaletta, olivat myöhästyneet asiakkaalta yhdestä kolmeen viikkoa. A oli siten vakavasti laiminlyönyt työvelvoitettaan, millä perusteella A:n työsopimus oli purettu 16.10.2003.

A:lle annetut työtehtävät olivat olleet sekä laadullisesti että määrällisesti tavanomaisia valimon työtehtäviä, eikä niiden osoittaminen A:lle ollut simputusta. A:n väittämää luppoaikaa työtehtävissä ei ollut, koska hänen tehtävänään oli ollut koneen valvominen, laatikoiden kokoaminen ja tavaran ottaminen linjalta. A oli tuntipalkkansa laskiessa 16.9.2003 ilmoittanut vuoromestari C:lle jarruttavansa työntekoa, mikä myös osoittaa hänen välinpitämätöntä asennettaan työntekoa kohtaan. A:n kohdalla ei ollut poikettu yhtiössä noudatetusta käytännöstä. A:ta ei ollut tarkkailtu eikä syrjitty.

Vaadittu 18 kuukauden palkkaa vastaava korvaus on joka tapauksessa liian suuri. Mikäli työnantajalla ei katsota olleen purkuperustetta, mutta sen sijaan irtisanomisperuste, ei työnantajaa tule määrätä maksamaan erillistä korvausta irtisanomisajan palkan ja siitä maksettavan lomakorvauksen lisäksi. Mikäli irtisanomisperustettakaan ei katsottaisi olevan olemassa, riittävä korvaus olisi korkeintaan kahden kuukauden palkkaa vastaava määrä ottaen huomioon, että A on itse olennaisesti vaikuttanut työsuhteensa päättämiseen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen purkaminen

A oli tullut Componenta Pietarsaari Oy:n palvelukseen 19.10.1998. Hän oli ensin työskennellyt koneistajana, kunnes hänet oli 16.6.2003 yhdessä seitsemän muun koneistamon työntekijän kanssa siirretty valimoon, koska koneistamon tilauskanta oli vähentynyt ja valimossa oli ollut työtä tarjolla. Kolmen kuukauden kuluttua siirrosta A:n palkka oli alennettu vastaamaan hänen uusia tehtäviään.

Yhtiö on 16.10.2003 purkanut A:n työsopimuksen ilmoittaen syyksi sen, että A oli toistuvista huomautuksista ja kirjallisesta varoituksesta huolimatta laiminlyönyt työvelvoitteensa siten, että hänen menettelystään oli aiheutunut yhtiölle tuntuvaa vahinkoa, viimeksi 9.-14.10.2003.

Työsuhteen päättämisen perusteista esitetty selvitys

Työsuhteen päättämiseen johtaneista tapahtumista on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään sekä työnantajapuolen nimeäminä todistajina tuotantopäällikkö B:tä, menetelmäteknikko D:tä, vuoromestari C:tä, kunnossapidon esimiestä E:tä sekä kantajan nimeäminä todistajina hioja, pääluottamusmies F:ää, koneistaja G:tä ja varastotyöntekijä H:ta.

Kirjallisina todisteina työtuomioistuimelle on esitetty muun muassa 24.9.2003 päivätty varoitus, josta ilmenee A:n saaneen varoituksen työnsä ääressä nukkumisesta keskellä työpäivää 23.9.2003. Lisäksi on esitetty kirjallista selvitystä muun muassa A:n pakkaamien ja pakattavissa olleiden tuotteiden määristä 9.-14.10.2003.

A:lle syksyllä 2003 annetut suulliset huomautukset

A:lle oli syyskesällä 2003 annettu työnantajan mukaan suullinen huomautus ja vähän myöhemmin myös suullinen varoitus sen vuoksi, että A oli pitänyt liian pitkiä kahvitunteja ja hänet oli kahdesti tavattu nukkumasta työaikana taukotilasta. A on kiistänyt menetelleensä työnantajan väittämällä tavalla ja myös sen, että olisi saanut asian johdosta varoituksen.

B on kertonut olleensa 25 vuoden ajan yhtiön palveluksessa. Hän oli elokuun puolivälissä 2003 A:n työskennellessä valimon lämpökäsittelyosastolla joutunut huomauttamaan häntä liian pitkästä ja väärään aikaan pidetystä kahvitauosta. Tällöin A oli ilmoittanut tulleensa aamuvuoroon, vaikka hänet oli määrätty työskentelemään päivävuorossa. A oli omavaltaisesti muuttanut työaikansa. Elokuussa 2003 D oli soittanut todistajalle ja ilmoittanut A:n nukkuvan taukotuvassa kahviajan ulkopuolella. Todistajan mentyä paikalle A ei ollut enää ollut siellä eikä myöskään työpaikallaan. Viiden minuutin kuluttua A oli tullut paikalle, jolloin todistaja oli C:n läsnäollessa puhutellut A:ta uhaten työsopimuksen päättymisellä. Edelleen todistaja B:n kertoman mukaan D oli toisen kerran soittanut I:lle ilmoittaen A:n jälleen nukkuvan taukotuvan pöytää vasten. I:n mentyä paikalle A ei ollut enää ollut taukotuvassa. Todistaja oli mennyt C:n kanssa A:n työpisteeseen. A:n tultua todistaja oli jälleen puhutellut häntä samoin uhkauksin. A oli myöntänyt ylipitkät kahvitunnit.

D on kertonut olleensa yhtiön palveluksessa 44 vuoden ajan. Todistajan työpiste sijaitsee taukotuvan yläkerrassa siten, että hän joutuu kulkemaan huoneeseensa taukotuvan kautta. Todistaja oli nähnyt A:n taukotuvassa kahdesti aamulla noin kello 9.30-9.40 siten, että A oli nojannut käsiinsä ja näytti nukkuvan. Todistaja oli ilmoittanut asiasta toisella kerralla I:lle ja toisella B:lle. A oli myös elo-syyskuussa 2003 ollut samana päivänä sekä aamu- että päivävuoron kahvitauolla. Todistaja kulkee työpäivänsä aikana usein taukotuvan läpi, ja hän oli kiinnittänyt huomiotaan A:n olemukseen. Todistaja ei ollut havainnut muiden työntekijöiden pitävän ylipitkiä kahvitaukoja.

C on kertonut olleensa yhtiön palveluksessa 15.1.2001 alkaen. Todistajalla on noin 30 alaista, ja A oli ollut valimossa hänen alaisenaan muutaman kuukauden ajan. Todistaja oli kuullut A:n kahvitauoista muilta ja keskustellut niistä B:n kanssa. A:lle oli todistajan ja B:n toimesta kahdesti tarkennettu työ- ja kahviaikoja sekä kerrottu, että töitä tulee tehdä ja sääntöjä noudattaa. Toisella kerralla oli kerrottu, että vaihtoehtona sääntöjen noudattamiselle on se, että joutuu eroamaan työstä. A ei ollut ollut missään tehotarkkailussa.

Varoitus 24.9.2003

A:n kertoman mukaan hän oli 23.9.2003 ollut kasaamassa valukoneporukalle laatikoita, kun B ja I olivat tulleet paikalle. A:lla oli tuolloin ollut luppoaikaa ja hän oli ollut istumassa työpisteessään, kun B oli noin kuuden-seitsemän metrin päästä käsimerkillä pyytänyt hänet luokseen. A ei ollut tuolloin ollut nukkumassa, eikä häntä ollut herätetty.

B oli kertomansa mukaan 23.9.2003 ollut E:n kanssa tulossa konttorille ja huomannut ohi kulkiessaan, että A oli ollut nukkumassa työpisteeseensä kuormalavoista rakentamallaan lavitsalla. A:n lepopaikka oli sijainnut siten, että samalla linjalla työskennelleillä työtovereilla ei ollut suoraa näköyhteyttä nukkumapaikkaan. Todistaja oli herättänyt A:n tönäisemällä jalallaan A:n jalkapohjaan. A oli aukaissut silmänsä ja noussut ylös. A oli väittänyt, että hän ei ollut nukkunut.

E on kertonut olleensa yhtiön palveluksessa erilaisissa työnjohtotehtävissä valimossa yhdeksän vuoden ajan, viimeksi kunnossapitotehtävissä. Hän oli 23.9.2003 lähtenyt B:n kanssa normaalille kierrokselle ja tultuaan tärykuljettimen päähän hän oli nähnyt A:n nukkuvan näköisenä eurolavoista tehdyllä lavetilla. A oli tehnyt ikään kuin poteron, jonne työkaverit eivät olleet suoraan nähneet. A:n silmät olivat olleet kiinni ja hän oli ollut makuuasennossa, eikä hän ollut reagoinut todistajan ja B:n saapumiseen. B oli tönäissyt jalallaan A:n hereille, jolloin A oli noussut pystyyn kuin kärppä.

G on kertonut olleensa yhtiön palveluksessa vuodesta 1978 alkaen ja siirtyneensä koneistamosta lomautuksen jatkumisen sijasta valimoon kuten A:kin. G:n kertoman mukaan A oli ollut auttamassa todistajaa ja H:ta tekemällä laatikoita, kun B ja I olivat tulleet paikalle. B oli kädellään vinkannut noin viiden metrin päässä olleen A:n luokseen ja kysynyt, oliko tämä nukkunut. B ei ollut koskenut A:han. Todistaja oli koko ajan ajanut trukkia ja hakenut A:n tekemiä laatikoita. A ei ollut nukkunut eikä hän ollut tehnyt itselleen erityista makuupaikkaa. Todistaja olisi sen nähnyt, jos jotakin sellaista olisi ollut. Todistaja oli varma, että B:n seurassa oli ollut juuri I eikä E. Todistaja muisti tapauksen erityisen hyvin, koska se oli ainoa kerta, jolloin A oli ollut tekemässä laatikoita.

H:n kertoman mukaan A oli määrätty tekemään laatikoita todistajan avuksi. A oli tehnyt laatikoita sitä mukaa, kun niitä oli tarvittu. Todistaja ei ollut ollut paikalla niin sanotun nukkumisepisodin aikana. G oli todistajalle kertonut paikalle tulleen tuolloin B:n ja I:n. Todistajan mielestä nukkuminen tässä työpisteessä ei ollut mahdollista, kuten ei lepopaikan rakentaminenkaan. A oli työskennellyt näköetäisyydellä noin viiden-seitsemän metrin päässä.

Työtehtävien laiminlyönti 9. – 14.10.2003

A:n kertoman mukaan hänen työtehtäviinsä valimossa oli kuulunut erilaisten lämpökäsittelyyn menevien tuotteiden pakkaaminen uunin hoitajalle, jona oli toiminut J-niminen työntekijä. Työnjohto oli käynyt lähes päivittäin uunilla valvomassa töiden edistymistä. Jos A olisi tehnyt viidessä päivässä vain yhden päivän työt, se olisi huomattu. A oli pakannut 9.10.2003 alkaen uunipäiväkirjasta ilmenevät rakennuskiilat määrältään noin 12 000-16 000 kappaletta ennen niiden laittamista uuniin 15.10.2003. A oli ollut pakkaamassa myös 10.-14.10. uuniin menneitä kappaleita.

B oli kertomansa mukaan 13.10.2003 kulkenut A:n työpisteen ohi, mutta A ei ollut ollut paikalla. Todistaja oli nähnyt keskeneräisen pakkaustyön. Seuraavana päivänä toimitusvalvoja oli kysellyt kappaleita, minkä vuoksi todistaja oli mennyt uunille J:n luokse. J oli sanonut, ettei A:ta ollut juuri näkynyt ja että A oli pakannut ne, mitä oli ollut näkyvillä. A:n työtehtävänä oli tuolloin ollut rakennuskiilojen pakkaaminen koreihin, joista muodostettiin uuniin laitettavia pinkkoja. Uunilliseen mahtuu neljä pinkkaa eli noin 12 000-14 000 kappaletta. Uunillisen pakkaa noin kuudessa-seitsemässä tunnissa, ja ripeästi pakaten noin neljässä-viidessä tunnissa. Kiilat on hakattu irti rangoista jo hiekkapuhallusvaiheessa joten pakkaaja ei ollut sitä työtä joutunut enää tekemään. Todistajan tiedot uunilliseen mahtuvasta määrästä ja työajoista perustuvat työnjohtajan ja muiden työntekijöiden ilmoituksiin. B oli puhutellut A:n, joka oli myöntänyt, ettei ollut tehnyt enempää. A ei koskaan kommentoinut B:n puhutteluja, vaan oli nöyränä pää painuksissa myönnellyt tapahtuneen.

B:n mukaan uunipäiväkirjasta ja muista asiakirjoista ilmenee, että 8.10.2003 oli tehty noin 19 000 ja 13.10.2003 noin 7 000 kiilaa, jotka olivat siirtyneet pakattaviksi viimeistään seuraavan vuorokauden aikana. Tuotteet oli laitettu uuniin 15. ja 16.10.2003 J:n pakattua A:lta kesken jääneen sekä uuden uunillisen. Tuotteet oli toimitettu tilaajalle myöhässä siten, että kaksi erää oli ollut noin viikon ja kolmas erä noin neljä viikkoa myöhässä. Todistaja oli 13.10.2003 A:n työpisteellä käydessään havainnut korissa olleen vain vajaat kolme pinkkaa. A:lla oli ollut koko ajan pakattavaa tavaraa. Tuotteet menevät uunista suoraan alihankkijalle stanssattaviksi, ja sieltä edelleen toiselle alihankkijalle maalattaviksi. Tämän vuoksi työnantajan on mahdotonta huomata, jos pakkauksessa on viivytelty. Työnjohtajat eivät käy päivittäin uunilla. Työnantajan on voitava luottaa siihen, että töitä tehdään. A:n neljän päivän työpanos oli vastannut noin kolmen-neljän tunnin työtä eli alle 20 prosenttia normaalista työmäärästä.

C oli antanut A:lle tiedon jo siirtoneuvottelujen yhteydessä sovitusta palkanalennuksesta kolmen kuukauden kuluttua siirtymisestä kuten muillekin valimoon siirtyneille työntekijöille. Tässä yhteydessä todistajan A:n kanssa käymä keskustelu oli ollut lyhyt ja A oli vain todennut asian olevan selvä. Samalla viikolla todistaja oli uudestaan keskustellut asiasta A:n kanssa, jolloin A oli todennut motivaation olevan vähissä ja aikovansa jarruttaa tai hidastaa työntekoa palkanalennuksen vuoksi. Todistaja oli ilmoittanut A:lle, mitä tästä voi seurata. A oli ilmoittanut ymmärtävänsä tämän, eikä asiasta ollut jäänyt erimielisyyttä. Todistaja oli havainnut, että A:n asenne työhön oli ollut negatiivinen, eikä hänen työajan käyttönsä ollut tehokasta.

C oli ennen työmatkalle lähtöään 8.10.2003 ilmoittanut A:lle ja J:lle, että työn alla olleilla kappaleilla oli kiire. A:lle 9.-10.10.2003 välisenä aikana tehtäväksi annettu määrä oli vastannut enintään kahden päivän työtä. Todistaja oli kuullut J:ltä, etteivät A:n työt olleet luistaneet. Todistaja käy normaalisti noin kolme-neljä kertaa viikossa osastolla.

F on kertonut olleensa yhtiön palveluksessa kymmenen vuoden ajan ja toimineensa pääluottamusmiehenä neljä vuotta. F oli keskustellut J:n kanssa uunipäiväkirjan merkinnöistä. Päiväkirjan perusteella A oli 9. ja 15.10.2003 välisenä aikana pakannut 4 121 kappaletta. Lisäksi J oli laittanut uuniin noin 12 000-16 000 rakennuskiilaa, jotka A:n oli todistajan saaman käsityksen mukaan ensin hakannut irti rangasta ja pakannut. Todistaja ei tiennyt, paljonko A oli tehnyt työtä nyt kysymyksessä olevana aikana. Kuitenkin J oli kertonut sanoneensa B:lle, ettei hän tiennyt missä A oli, mutta että hänen olisi pitänyt olla paikalla, koska uuniin olisi pitänyt saada tavaraa. Todistaja arvioi, että uunillisen pakkaamiseen menee noin 16-20 tuntia. Todistaja ei ollut itse tehnyt tätä työtä.

Yhtiön käytäntö kurinpitoasioissa

B:n mukaan yhtiön käytäntönä työsopimuksen päättämistilanteissa on ensin huomauttaa tai antaa suullinen varoitus, minkä jälkeen annetaan kirjallinen varoitus uhkauksin työsuhteen päättämisestä. Yhtiössä on annettu varoituksia alkoholin käytöstä aiheutuneista luvattomista poissaoloista, ja jos menettely ei ole toistunut, muuta ei ole seurannut. Yhden työntekijän työsopimus oli purettu hänen varastettua polttoainetta yhtiöltä.

F:n mukaan yhtiössä annetaan varoituksia melko pienistä asioista. Yleisimmin varoituksia annetaan etupesuista ja luvattomista poissaoloista alkoholin vuoksi. Yhtiössä on annettu varoitus myös työtehtävistä kieltäytymisestä. Kurinpitoasioista ei ole kirjallisia ohjeita. Suulliset varoitukset eivät aina tule todistajan tietoon. Todistajan aikana ei ole ollut työsuhteen päättämisiä.

A:n erityiskohtelu

A oli kertomansa mukaan kokenut joutuneensa työnantajan seurannan kohteeksi vaadittuaan yhtiötä korvaamaan hänen autolleen hiukkaspäästöstä aiheutuneet vahingot. A ei ole kuitenkaan lähemmin määritellyt, millä tavoin erityiskohtelu olisi ilmennyt työpaikalla.

B on kertonut, että yhtiössä oli vuosina 1985, 1999 ja 2001 tapahtunut päästöjä, joiden vuoksi pihalla olleet autot oli pesty ja vahattu yhtiön toimesta. Vuonna 2001 oli vahingoittunut 31 autoa, joista yksi oli ollut A:n auto. Todistaja oli tuolloin hoitanut autojen pesettämiset, eikä todistajalle ollut jäänyt muistikuvaa asian jäämisestä erimieliseksi A:n kanssa.

F:n kertoman mukaan A oli ollut ainoa, joka ei ollut suostunut hiukkaspäästön jälkeen yhtiön aliurakoitsijan tekemään auton puhdistukseen, vaan hän oli vaatinut ammattitaitoisen henkilön tekemän puhdistuksen. Todistajan mukaan A oli 24.9.2003 annetun varoituksen jälkeen joutunut työnjohtajien seurannan alaiseksi. Tämän todistaja oli päätellyt siitä, että A oli kertonut yhtiön eri työnjohtajien kulkeneen hänen työpisteensä ohi ja että kyseiset työnjohtajat olivat nyt todistamassa tässä oikeudenkäynnissä.

Näytön arviointi

B:n ja D:n kertomuksin on osoitettu, että A on kesälomien jälkeen vuonna 2003 laiminlyönyt työvelvoitteitaan oleskelemalla taukotuvassa kahvitaukojen ulkopuolella. A:ta oli puhuteltu muun muassa kahvitaukojen pituudesta kahdesti ja ainakin jälkimmäisellä kerralla oli tuotu esille myös työsopimuksen päättämismahdollisuus laiminlyöntien jatkuessa.

A on myöntänyt olleensa 23.9.2003 noin kello 11 istumassa laitakasan päällä tauolla B:n ja I:n tullessa paikalle. Asiassa on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, oliko A tuolloin nukkunut. Arvioitaessa kertomusten luotettavuutta on todettava, että A on puhunut omassa asiassaan, mikä vähentää hänen kertomuksensa arvoa todisteena. B ja E ovat kertoneet yksityiskohtaisesti ja johdonmukaisesti omasta ja A:n toiminnasta. Näitä kertomuksia on pidettävä luotettavampina kuin tilanteesta sivussa olleen G:n muiltakin osin ylimalkaisempaa kertomusta. H ei ole ollut paikalla tapahtuman sattuessa. Ristiriitaisenakin esitetty selvitys joka tapauksessa osoittaa, että A on B:n ja E:n tullessa paikalle ollut loikoilemassa tekemättä hänelle määrättyjä tehtäviä. Vaikka työtehtävien laiminlyönti on ilmeisesti jäänyt suhteellisen lyhytaikaiseksi, työnantajalla on ollut perusteet katsoa A:n laiminlyöneen työvelvoitteitaan.

Todistajien kertomukset ja niitä tukeva asiakirjaselvitys osoittavat, että A on 9.-13.10.2003 laiminlyönyt työtehtäviään. Hän on tuona aikana pakannut lämpökäsittelyä varten pääasiassa vain vajaan uunillisen rakennuskiiloja, joita olisi ollut pakattavissa ainakin kaksi uunillista. Työtuomioistuimelle on esitetty erilaisia arvioita siitä, kuinka kauan yhden uunin pakkaamiseen menee aikaa. Joka tapauksessa esitetty selvitys osoittaa, että A on tehnyt vähemmän työtä kuin mitä häneltä on voitu edellyttää. A:n laiminlyönnistä on osaltaan aiheutunut toimitusten viivästyminen asiakkaalle.

Näyttämättä on jäänyt, että A olisi ilmoittamastaan syystä tai muutoinkaan asetettu eriarvoiseen asemaan muihin työntekijöihin verrattuna. Hänen siirtonsa koneistamosta koulutustaan vastaavista tehtävistä valimoon on tapahtunut taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanomisen vaihtoehtona ja hänen palkkauksensa uusissa tehtävissä on määräytynyt liittojen sittemmin hyväksymällä tavalla. Myös hänen työsuhteensa päättämistä on edeltänyt varoitusmenettely, jollaista on noudatettu työpaikan muidenkin työntekijöiden kohdalla.

Työsuhteen päättämisperusteiden oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan tällaisena syynä pidetään muun muassa töiden laiminlyömistä ja työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää ei näillä perusteilla kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Edelleen irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan työsopimus voidaan purkaa työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla perusteella. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n esitöiden (HE 157/2000 vp s. 109) mukaan työsopimuksen purkaminen olisi sallittua ainoastaan toisen sopijapuolen sopimuksen tarkoituksen toteutumisen kannalta vakavan sopimusrikkomuksen, laiminlyönnin tai epäasiallisen käyttäytymisen tai menettelyn johdosta.

Työtuomioistuimen ratkaisu

A:n on näytetty elo-lokakuussa 2003 laiminlyöneen työvelvoitettaan. A:ta on suullisesti huomautettu kahdesti työvelvoitteiden laiminlyönneistä ja ainakin jälkimmäisellä kerralla myös sen mahdollisista seuraamuksista laiminlyöntien toistuessa. Varsin pian tämän jälkeen A:ta on kirjallisesti varoitettu työvelvoitteiden laiminlyönnistä. Näistä huomautuksista ja varoituksesta huolimatta A on lyhyen ajan sisällä jälleen laiminlyönyt työvelvoitteensa. Tässä tilanteessa työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksen edellyttämät asialliset ja painavat syyt irtisanoa A:n työsopimus. Sen sijaan on jäänyt näyttämättä, että A:n menettelyä olisi kokonaisuudessaan pidettävä siinä määrin moitittavana, että Componenta Pietarsaari Oy:llä olisi ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty erittäin painava syy purkaa A:n työsopimus.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Koska A:n työsuhdetta ei ole päätetty irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, hänellä ei ole oikeutta tällä perusteella vaatimaansa korvaukseen. Kun A:n työsopimus on irtisanottu noudattamatta irtisanomissuojasopimuksen mukaista irtisanomisaikaa. Componenta Pietarsaari Oy on velvollinen irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaan maksamaan A:lle irtisanomisajan palkan keskituntiansion mukaan ja irtisanomisajalta menetetyn vuosilomakorvauksen. Tältä osin vaaditut korvausmäärät ovat riidattomia.

Oikeudenkäyntikulut

Osapuolet ovat puolin ja toisin voittaneet ja hävinneet tässä oikeudenkäynnissä. Kun osapuolilla siten on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin, niiden on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:stä ilmenevän oikeusohjeen mukaan itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2005/20050044