Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT 2009-72 koskien työntekijän työsopimuksen purkamista johtuen siitä että oli käyttänyt luvatta yhtiön huoltoautoa yksityisajoon ja ollut alkoholin vaikutuksen alaisena tällöin.
Työntekijä oli vapaa-aikanaan luvatta käyttänyt yhtiön huoltoautoa yksityisajoon. Hän oli ollut alkoholin vaikutuksen alaisena, minkä vuoksi hänet oli tuomittu ajokieltoon kolmen kuukauden ajaksi. Työsuhde oli purettu syntyneen luottamuspulan takia.
Työntekijän menettely liittyi vapaa-aikaan, eikä rikkeellä ollut välitöntä yhteyttä hänen työtehtäviinsä. Työntekijän ei tapahtuman perusteella voitu olettaa menettelevän epärehellisesti työtehtäviään hoitaessaan. Hän ei viisi vuotta kestäneen työsuhteensa aikana ollut saanut huomautuksia eikä varoituksia. Kokonaisuutena arvioiden menettely ei ollut niin moitittavaa, että se olisi oikeuttanut työsopimuksen purkamiseen. Koska työsopimus oli päätetty ilman edeltävää varoitusta eikä työnantaja ollut selvittänyt mahdollisuutta tarjota muuta työtä ajokiellon ajaksi, myöskään irtisanomissuojasopimuksen mukaista asiallista ja painavaa perustetta työsopimuksen irtisanomiseen ei ole ollut.
Kysymys myös siitä, oliko työnantaja sitovasti luopunut vetoamasta työsopimuksen päättämisperusteeseen.
TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 72
KANNE
Vaatimukset
Kantaja on vaatinut, että Otis Oy velvoitetaan maksamaan A:lle
- irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena kahden kuukauden palkkaa vastaava määrä 4.468,36 euroa ja lomakorvaukseksi irtisanomisajalta 475,92 euroa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 28.6.2008 lukien ja
- korvauksena työsuhteen työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä 18 kuukauden palkkaa vastaavat 40.215,24 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.
Lisäksi kantaja on vaatinut, että Teknologiateollisuus ry ja Otis Oy velvoitetaan maksamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.
Perusteet
Otis Oy purki huoltoasentajana toimineen A:n 3.6.2003 solmitun työsopimuksen 27.6.2008. Purkamisen perusteena oli työnantajan huoltoauton luvaton yksityiskäyttö, epäily rattijuopumuksesta, työtehtävien suorittamisen osittainen estyminen ajokiellon takia ja näistä seikoista aiheutunut luottamuksen menettäminen.
A oli kuljettanut työnantajan huoltoautoa 20.6.2008 vapaa-aikanaan siten, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon jälkeen oli 0,62 promillea. Määrä siis ylitti rangaistavuuden rajan vain niukasti. A:lle määrättiin kolmen kuukauden mittainen ajokielto.
Heti tapauksen tultua tietoon pidettiin yhtiössä 23.6.2008 keskustelutilaisuus, jossa aluejohtaja C ilmoitti, että menettely ei anna aihetta edes huomautukseen, ja ajokiellon päätyttyä A saa huoltoalueensa takaisin. Tilaisuuden jälkeen C kuitenkin ilmoitti, ettei asiasta on kuitenkin tehtävä ilmoitus yhtiön pääkonttoriin Tampereelle. Samana iltana C ilmoitti, että työsuhde tuleekin vastoin hänen aikaisempaa ilmoitustaan päättymään.
Yhtiö on siis ilmoittanut, että menettelystä ei seuraa työsuhteen päättyminen. Tästä seuraa, että yhtiöllä ei myöhemminkään ole ollut oikeutta päättää työsuhdetta, koska uutta päättämisperustetta ei ole ilmennyt.
A ei yleensäkään ole menetellyt tavalla, joka olisi oikeuttanut Otis Oy:n purkamaan tai edes irtisanomaan hänen työsopimuksensa. Otis Oy:n huoltoasentajat säilyttävät huoltoautoja kotonaan eikä vähäisiin, muutamien kilometrien pituisiin yksityiskäyttöihin ole käytännössä puututtu, joskaan huoltoautojen käyttämiseen ei ole ollut nimenomaista lupaa. Yhtiö ei ollut kieltänyt A:ta käyttämästä huoltoautoa yksityisajoihin. A:lla ei ole ollut aikaisemmin alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia, eikä hän ole viisi vuotta kestäneen työsuhteensa aikana syyllistynyt virheisiin tai laiminlyönteihin, joista häntä olisi varoitettu. Aikaisemmissa vastaavissa tapauksissa työntekijän työsopimusta ei yhtiössä ole suoraan irtisanottu tai purettu. A:ta on näin ollen kohdeltu ankarammin kuin muita työntekijöitä vastaavassa tilanteessa.
Suurena yrityksenä Otis Oy olisi kyennyt tarjoamaan A:lle sellaista työtä, jota tämä olisi kyennyt hoitamaan saamastaan lyhyehköstä ajokiellosta huolimatta. A olisi voinut tehdä esimerkiksi metron liukuportaiden huoltotyötä tai sellaista hissien, nosto-ovien ja liukuportaiden huoltotyötä tai korjaustyötä, jota tekemään tarvitaan kaksi asentajaa. A:n ajokielto päättyi vain kuukautta myöhemmin kuin A:n irtisanomisaika olisi päättynyt.
A oli työsuhteen purkamisen jälkeen työttömänä hieman alle kolme kuukautta, minkä jälkeen hän työllistyi uudelleen. Uusi työnantaja purki työsopimuksen koeajan perusteella työsuhteen kestettyä neljä viikkoa. Koeaikapurkuun päättyneen lyhyen työsuhteen ei voida katsoa katkaisseen syy-yhteyttä työnantajan menettelyn ja A:n työttömyydestä aiheutuneen taloudellisen vahingon välillä.
Tuomittavasta korvauksesta ei ole aihetta tehdä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennystä ottaen huomioon A:n kokema loukkaus. A:ta ei ole kohdeltu yhdenvertaisesti niiden yhtiön työntekijöiden kanssa, jotka ovat häntä ennen syyllistyneet rattijuopumukseen.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Vastaaja on kiistänyt kanteen kokonaisuudessa ja vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikulut tässä asiassa laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.
Kanteen kiistämisen perusteet
Vaatimukset kiistetään sekä perusteeltaan että määrältään. Otis Oy:llä on ollut työsopimuslaissa ja irtisanomissuojasopimuksessa mainittu erittäin painava syy purkaa A:n työsopimus.
Työsopimuksen purkamisen syynä oli se, että A oli 20.6.2008 käyttänyt yhtiön huoltoautoa luvattomasti yksityisajoon sekä syyllistynyt rattijuopumukseen, jonka johdosta hän menetti ajokorttinsa kolmeksi kuukaudeksi. Ajokiellon vuoksi A olisi estynyt työnteosta osittain. A:n menettely on johtanut luottamuspulaan, jonka perusteella työsopimus on päätetty purkaa.
Otis Oy:ssä kullakin huoltoasentajalla on oma piiri, jota huoltoasentaja hoitaa. Työskentely on varsin itsenäistä ja edellyttää auton käyttöä työtehtävien hoitamisessa. Huoltoautojen yksityiskäyttö on Otis Oy:n ohjeistuksen mukaan kielletty. Yhtiö suhtautuu tiukasti huoltoautojen käyttöön yksityisajoihin. A:n työtehtävä on ollut niin itsenäinen ja vaikeasti valvottava, että yhtiön auton luvaton käyttäminen yksityisajoon on aiheuttanut luottamuspulan. Koska luottamuspula on ollut työsopimuksen purkamisen keskeinen syy, ei yhtiöllä ole ollut velvollisuutta selvittää, olisiko A:lle voitu tarjota ajokiellon ajaksi muita tehtäviä.
Yhtiön tietoon ei ole tullut tapauksia, joissa huoltoautoa olisi käytetty yksityisajoihin. Mikäli huoltoautoja on käytetty yksityisajoon, tämä eivät ole tullut työnantajan tietoon. Huoltoauton yksityiskäyttöön olisi puututtu tiukasti.
Mikäli työnantajalla katsottaisiin olleen vain irtisanomisperuste, uudelleensijoitusvelvollisuus rajoittuu yrityksessä tarjolla olleisiin työpaikkoihin ja -tehtäviin. Otis Oy:ssä ei olisi ollut tarjota A:lle sopivaa työtä. A ei ole työsuhteensa aikana tehnyt työtä vaativilla modernisointityömailla. Hänen perehdyttämisensä modernisointityöhön olisi myös kestänyt pidempään kuin hänen ajokieltonsa.
Mikäli työtuomioistuin katsoisi, ettei Otis Oy:llä ole ollut edes työsopimuslain ja työehtosopimuksen mukaista irtisanomisperustetta, tulee korvauksen määrän olla enintään kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Erimielisyyden kohde
Asiassa on kysymys siitä, onko Otis Oy:llä ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu syy purkaa tai edes irtisanoa hissiasentaja A:n työsopimus sillä perusteella, että hän on 20.6.2008 vapaa-aikanaan käyttänyt työnantajan omistamaa huoltoautoa luvattomasti. A on lisäksi autoa kuljettaessaan ollut alkoholin vaikutuksen alaisena siten, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ollut 0,62 promillea. A on 15.8.2008 tuomittu käräjäoikeudessa sakkorangaistukseen rattijuopumuksesta ja määrätty kolmen kuukauden ajokieltoon.
Vastaaja on katsonut, että yhtiöllä on oikeus edellyttää hissiasentajilta ehdotonta luotettavuutta, koska nämä liikkuvat itsenäisesti asiakkaiden tiloissa. Lisäksi A:lle ei vastaajan mukaan ole voitu tarjota työtä ajokiellon ajaksi, koska hissiasentajan työssä auto on välttämätön eikä muuta työtä ollut tarjolla. Kantajapuoli on vedonnut siihen, että yhtiössä kantajan mukaan on aikaisemmin samanlaisissa tapauksissa joko ohjattu asianomainen päihdehoitoon tai annettu varoitus.
Osapuolet ovat olleet erimielisiä myös siitä, onko työnantaja neuvottelussa 23.6.2008 sitovasti luopunut oikeudesta vedota A:n menettelyyn työsopimuksen päättämisperusteena.
Asiassa esitetty selvitys
A on oikeudessa kuultuna kertonut tienneensä, että työnantajan auton käyttö omiin ajoihin oli kiellettyä. A kertoi kuitenkin pitäneensä auton vähäistä käyttöä niin yleisenä työntekijöiden keskuudessa ja muutenkin niin lievänä rikkeenä, että oli arvellut saavansa korkeintaan suullisen huomautuksen jos jäisi kiinni. A kuvaili kuitenkin menettelyään tietoisen riskin ottamiseksi. A:n tarkoituksena oli ollut ajaa alle kymmenen kilometrin matka. A oli keväällä 2008 saanut aluejohtaja C:ltä luvan hakea vene yhtiön autolla, mutta silloin kysymyksessä oli ollut huomattavasti pidempi matka.
A kertoi ymmärtäneensä 23.6.2008 aamulla käydyn keskustelun siten, että tapahtuma ei johda hänen työsuhteensa päättämiseen. Aluejohtaja C oli sanonut, että A:lle järjestyy korvaavia töitä ajokiellon ajaksi. C oli myös kirjoittanut käräjäoikeutta varten todistuksen siitä, että A tarvitsee työssään autoa. Neuvottelun lopuksi C oli toivottanut A:lle hyvää lomaa ja kehottanut olemaan murehtimatta.
Vastaajan nimeämät todistajat aluejohtaja C ja työnjohtaja E ovat kertoneet, että A:n selostama keskustelu kyllä käytiin, mutta todistajien käsityksen mukaan keskustelusta kävi selväksi, ettei asian lopputulosta siinä yhteydessä ratkaistu, vaan C siirsi sen toimitusjohtaja F:n päätettäväksi.
Kantaja on kuullut todistajana hissiasentaja B:tä, joka on tapahtuma-ajankohtana toiminut sähköalan työntekijöiden luottamusmiehenä ja siinä ominaisuudessa osallistunut neuvotteluun 23.6.2008. Myös B on kertonut neuvotteluissa päädytyn siihen, ettei C katsonut voivansa ratkaista asiaa yksin vaan ilmoitti ottavansa yhteyttä toimitusjohtajaan.
A:n tavoin todistaja B kertoi olevan varsin tavallista, että työntekijät käyttävät yhtiön autoja vähäisiin ajoihin ilman erillisiä lupia. B:n käsityksen mukaan työnjohtajat ovat olleet tietoisia asiasta. B mainitsi esimerkkinä lasten kuljettamisen päiväkotiin työmatkan varrella. Todistajat C, E ja myös todistajana kuultu hallintojohtaja D sen sijaan kiistivät jyrkästi tällaisen ilmiön olemassaolon ja katsoivat, että jos tietoa tällaisesta olisi ollut, siihen olisi puututtu.
Hallintojohtaja D, joka on toiminut tehtävässään yli kymmenen vuoden ajan, kertoi että hänen aikanaan on ollut työsuhdeasiana käsiteltävänä vain yksi työntekijän alkoholinkäyttöön liittyvä tapaus. Siinä työntekijä on ollut, toisin kuin A, alkoholin vaikutuksen alaisena työaikana. Tuolloin toteutettiin hoitoonohjaus. Kyseessä ei ollut työauton luvaton yksityiskäyttö. Todistaja B mainitsi joitakin varhaisempia alkoholinkäyttöön liittyneitä tapauksia. B:n mukaan työautojen yksityiskäytöstä ei ole koskaan annettu varoituksia.
Sekä todistaja C että todistaja E kertoivat puhelinneuvottelusta, johon olivat iltapäivällä 23.6.2008 osallistuneet. Puhelinneuvottelussa päädyttiin siihen, että yhtiön toimitusjohtaja F purki A:n työsopimuksen. Toimitusjohtaja oli perustellut ratkaisuaan muun muassa sillä, että kun yhtiön taloudellinen tilanne oli vaikea ja työvoiman vähentämiseen tähtääviä yhteistoimintaneuvotteluja oltiin käynnistämässä, ei olisi muita asentajia kohtaan reilua antaa A:n jatkaa työssään. Työsuhteen päättämisen yhteys yhtiön huonontuneeseen taloudelliseen tilanteeseen on kirjattu myös vastaajan kirjallisena todisteena olevaan muistioon puhelinpalaverista 23.6.2008.
Todistaja E on kertonut A:n työskennelleen Otis Oy:n palveluksessa aikaisemmin muun muassa modernisointityömailla. Todistaja B on kertonut, että valtaosa huolto- ja käyntihäiriötyöstä tehdään kahden asentajan ryhmissä. B on arvioinut, että A olisi ajokiellon aikana voinut tehdä yllä mainittujen töiden lisäksi uusien hissien asennustöitä, hissien remontti- ja korjaustöitä sekä köysien vaihtoa, jossa on aina mukana kahdesta kolmeen työntekijää. Mihinkään näistä töistä ei B:n mukaan tarvita autoa.
Todistajien C ja E kertomuksista on ilmennyt, että työsuhdetta päätettäessä ei selvitetty, olisiko A:lle voitu tarjota ajokiellon ajaksi muuta työtä kuin hänen normaalin huoltopiirinsä hoitamista. Neuvottelussa aamulla 23.6.2008 asiasta on tosin keskustelu, ja aluejohtaja C on arvellut että muuta työtä järjestyy, mutta puhelinneuvottelussa iltapäivällä asiaa ei enää käsitelty.
Arviointi ja johtopäätökset
Aluejohtajan ilmoitus jatkotoimenpiteistä
Kantajan mukaan työnantajan edustaja olisi jo aamulla 23.6.2008 sitovasti ilmoittanut, ettei A:n menettely johda työsuhteen päättämiseen. Todistajien C, E ja B kertomusten perusteella on kuitenkin voitu todeta, että näin ei ole tapahtunut, vaan mahdolliset jatkotoimenpiteet on siirretty toimitusjohtajan lopullisesti päätettäväksi.
A:n menettely
A on tietoisesti menetellyt yhtiön ohjeen vastaisesti käyttäessään yhtiön autoa vapaa-ajallaan omiin tarkoituksiinsa. A on ollut alkoholin vaikutuksen alainen, mikä myös osoittaa A:n välinpitämättömyyttä suhtautumisessa yhtiön omaisuuteen ja sen käyttöön.
A on pitänyt menettelynsä moitittavuutta vähentävänä seikkana sitä, että autojen vähäinen yksityiskäyttö on työntekijöiden keskuudessa ollut yleistä. Vaikka myös toisensuuntaista todistelua on esitetty, työtuomioistuin pitää sekä A:n että todistaja B:n kertomuksen perusteella todennäköisenä, että työautojen yksityiskäyttöä on ainakin jossakin määrin esiintynyt. Tämä ei poista A:n menettelyn virheellisyyttä, mutta vaikuttaa päättämisperusteen kokonaisarviointiin. Lisäksi matka, joka A:n oli tarkoitus ajaa, on ollut lyhyt. A:lle hänen rikkomuksestaan tuomittu rangaistus on ollut suhteellisen lievä.
Työntekijän syyllistyminen rattijuopumukseen vapaa-aikana ei yleensä ole riittävä peruste työsuhteen päättämiseen. Vastaajankin mukaan työsopimuksen purkamisen ensisijaisena syynä on ollut A:n epärehellisyys hänen käyttäessään yhtiön autoa luvattomasti yksityisajoon vapaa-aikanaan. Autojen luvattomaan yksityiskäyttöön tai päihtyneenä ajamiseen liittyvästä yhtiön käytännöstä on esitetty ristiriitaista todistelua, eikä selkeää käytäntöä viime vuosilta näytä olevan.
Vapaa-aikana sattuneesta rattijuopumuksesta seurannut ajo-oikeuden menetys ei oikeuskäytännössä ole oikeuttanut työsuhteen päättämiseen, mikäli työntekijälle olisi voitu tarjota muuta työtä ajokiellon ajaksi tai jos tällaisen uudelleensijoittamismahdollisuuden selvittäminen on laiminlyöty (TT 2000-25, KKO 2007:12 ja TT 2008-72). Ajokielto on tässä tapauksessa ollut vain kuukauden pitempi kuin A:n irtisanomisaika olisi ollut, ja myös A:n vuosiloma on sijoittunut tälle ajalle. Todistajien C, E ja B kertomusten perusteella vaikuttaa mahdolliselta, että A:lle olisi voitu järjestää työtä ajokiellon ajaksi. Kertomuksista ilmeni joka tapauksessa, että uudelleensijoittamismahdollisuutta ei ollut selvitetty, vaan päätös työsuhteen purkamisesta on tehty samana päivänä kun A:n menettely on tullut työnantajan tietoon.
Työntekijän epärehellisestä menettelystä johtuvan luottamuspulan on usein katsottu muodostavan perusteen työsuhteen päättämiseen. Oikeuskäytännössä on suhtauduttu ankarasti muun muassa tapauksiin, jossa työntekijä menettelee epärehellisesti asiakasyritystä kohtaan. Tässä tapauksessa A:n menettely liittyy vapaa-aikaan, eikä rikkeellä ole ollut välitöntä yhteyttä hänen työtehtäviinsä. Työtuomioistuimen mielestä työnantajan auton luvaton yksityiskäyttö ei tässä yhteydessä osoita työntekijässä sen tyyppistä epärehellisyyttä, johon vastaaja on viitannut. A:n ei nyt käsiteltävän tapahtuman perusteella ole voitu olettaa menettelevän epärehellisesti tai epäkorrektisti työtehtäviään hoitaessaan.
Työtuomioistuimen ratkaisu
Sekä luottamuspulan että rattijuopumuksen ja ajokiellon arvioinnissa työtuomioistuin on ottanut huomioon sen, että A on ollut niin sanottu normaalityöntekijä. Vaikka hänen työnsä on itsenäistä ja hän on työskennellyt asiakasyritysten tiloissa, hän ei ole ollut esimiesasemassa eikä työhön ole sisältynyt mitään tavallista suurempia vastuita.
Väitetyn luottamuspulan arviointiin vaikuttaa myös se, että työskennellessään Otis Oy:n palveluksessa viiden vuoden ajan A ei ole saanut huomautuksia eikä varoituksia. Kokonaisuutena arvioiden A:n menettely ei ole ollut niin moitittavaa, että se olisi oikeuttanut työnantajan päättämään työsuhteen ilman varoitusta.
Edellä selostetun perusteella työtuomioistuin katsoo, että Otis Oy:llä ei ole ollut työehtosopimuksessa tarkoitettua ja työsopimuslain 8 luvun1 §:n mukaista erittäin painavaa syytä A:n työsopimuksen purkamiseen. Koska työsopimus on päätetty ilman edeltävää varoitusta, eikä työnantaja ole selvittänyt mahdollisuutta tarjota muuta työtä A:n ajokiellon ajaksi, myöskään irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta työsopimuksen irtisanomiseen ei ole ollut.
Työtuomioistuimen ratkaisu
Korvausvelvollisuus
A:n työsuhde on päätetty noudattamatta työehtosopimuksen mukaista kahden kuukauden irtisanomisaikaa. Hänellä on sen vuoksi oikeus vaatimaansa irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaiseen irtisanomisajan palkkaa ja irtisanomisajalta kertynyttä lomakorvausta vastaavaan korvaukseen. Vaatimuksen määrä on riidaton.
Otis Oy on velvollinen maksamaan A:lle korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä. Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n perusteella korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n nojalla. Korvauksen suuruutta arvioitaessa otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä ja muut niihin rinnastettavat seikat.
A:n työsuhde on kestänyt noin viisi vuotta. Hän on työsuhteen päätyttyä ollut kahta lyhyttä työsuhdetta lukuun ottamatta työttömänä. Lyhyet työsuhteet eivät ole katkaisseet syy-yhteyttä työsuhteen perusteettoman päättämisen ja A:n työttömyyden välillä. A:lla on kuitenkin ikänsä, koulutuksensa ja ammattitaitonsa perusteella hyvät mahdollisuudet työllistyä.
Vaikka työtuomioistuin on päätynyt siihen, että työsopimuksen päättämiskynnys ei ole ylittynyt, A on käyttämällä yhtiön autoa luvattomasti yksityisajoon vapaa-aikana ja kuljettamalla autoa päihtyneenä antanut aihetta työsopimuksensa päättämiseen.
Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin on arvioinut kohtuullisen korvauksen määräksi neljän kuukauden palkkaa vastaavat 8.936,72 euroa.
Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan korvauksesta on siltä osin kuin se on korvausta menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalain mukaisesta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Työtuomioistuin on katsonut, että huomioon ottaen A:n itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, asiassa ei ole perusteita jättää vähennystä tekemättä.
A:lle on esitetyn selvityksen mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen ja laskennallisen irtisanomisajan päättymisen jälkeiseltä ajalta 27.8.-27.12.2008 yhteensä 4.432,00 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta on vähennettävä 75 prosenttia edellä mainitulta ajalta maksettavasta työttömyyspäivärahasta eli 3.324,00 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 5.612,72 euroa.
Otis Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 3.324,00 euroa Työttömyysvakuutusrahastolle.
Oikeudenkäyntikulut
Teknologiateollisuus ry ja Otis Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla velvolliset korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto liitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton.
Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/
Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2009/20090072