Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT 2008-109 koskien työntekijän työsopimuksen irtisanomista johtuen siitä että oli mahdollisesti vaarantanut sairaslomalta paluunsa osallistumalla vapaapalokunnan hälytystehtävään.
Työntekijä oli ollut selkäsairauden vuoksi sairauslomalla, jonka alkuvaiheessa hän oli osallistunut vapaapalokunnan hälytystehtävään. Työnantaja oli sairausloman päättymisen jälkeen irtisanonut työntekijän työsopimuksen ilmoittaen syyksi työntekijän sairausloman aikaisesta menettelystä johtuneen luottamuspulan.
Vaikka työntekijälle aluksi määrättyä viikon pituista sairauslomaa oli sittemmin jatkettu toisella viikolla, ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella voitu kuitenkaan päätellä, että sairausloman jatkuminen olisi johtunut osallistumisesta hälytystehtävään. Hälytykseen osallistumista, josta työntekijälle oli maksettu korvausta, ei voitu rinnastaa niihin sairausloman väärinkäyttönä pidettyihin tapauksiin, joissa työntekijä tekee sairauslomansa aikana vastiketta vastaan työtä toiselle työnantajalle.
Työntekijän kysymyksessä olevaa menettelyä sairausloman aikana ei voitu pitää sellaisena, jonka perusteella työnantaja on voinut katsoa luottamuksen työntekijään rikkoutuneen siten, että työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista. Työnantajalla ei ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuja perusteita työsopimuksen irtisanomiselle.
TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 109
KANNE
Vaatimukset
Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että Teräselementti Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n vastaisen irtisanomisen johdosta irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n perusteella korvauksena 22 kuukauden palkkaa vastaava määrä eli yhteensä 47.478,86 euroa (22 kk x 169 h x 12.77 euroa ) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen laskettuna haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.
Metallityöväen Liitto ry on lisäksi vaatinut Teräselementti Oy:n velvoittamista korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen laskettuna kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
Perusteet
Teräselementti Oy irtisanoi A:n työsopimuksen 31.1.2008 kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen siten, että työsuhde päättyi heinäkuun lopussa 2008. A:n työsuhde oli irtisanomishetkellä kestänyt 19 vuotta.
A oli selkäkivun johdosta työkyvyttömänä ajan 8.1. – 15.1.2008 ja edelleen ajan 16.1. 22.1.2008.
A on vapaapalokunnan jäsen ja on ollut sitä vuosia. Hän asuu samassa talossa, missä paloasema sijaitsee. Asemalle tuli 9.1.2008 eli A:n toisena sairauslomapäivänä hälytys ja A lähti palopaikalle paloauton kuljettajana miehistövajeen takia. Hän teki palopaikalla myös muita tehtäviä, joskaan ei mitään fyysistä. Tulipalopaikalla oleskelu kesti kolmesta neljään tuntia. A:n käsityksen mukaan tämä pelastustehtävä ei millään tavoin pahentanut hänen selkävaivaansa.
Työnantaja sai kuitenkin selville, että A oli osallistunut vapaapalokuntatyöhön. Tämän vuoksi työnantaja irtisanoi A:n 31.1.2008 kirjallisella irtisanomisilmoituksella. Irtisanomisen syyksi ilmoitettiin luottamuspula.
A ei ollut saanut lääkäreiltä kehotusta, jonka mukaan hänen tulisi olla sairauslomalla liikkumatta ja levätä esimerkiksi sängyssä maaten. Päinvastoin häntä kehotettiin liikkumaan ja venyttelemään. A:n varsinainen työ Teräselementti Oy:n palveluksessa on staattista hitsaustyötä penkissä, jossa on vaikea pitää lepotaukoja. Vapaapalokuntakeikan yhteydessä tällainen onnistui. A ei ole pyrkinyt pahentamaan vammaansa tai pidentämään sairauslomaansa tahallaan eikä hän ole tehnyt sitä edes tuottamuksella.
Erikoiseksi asian tekee se, että työnantaja on maksanut A:lle koko sairausajalta sairausajan palkan, myös päivältä 9.1.2008. Työnantaja ei näin ollen ole katsonut Suhosen aiheuttaneen sairausloman pitkittymistä tuottamuksella tai törkeällä menettelyllään.
A:n vapaaehtoisuustyössä kyse ei ole kilpailevasta toiminnasta, vaan yleisesti hyväksyttäväksi katsottavasta vapaaehtoistyöstä. Tämän vuoksi on vaikea ymmärtää, miten A tällä menettelyllään on voinut aiheuttaa luottamuspulan, minkä työnantaja on ilmoittanut irtisanomisperusteeksi. Työnantajan menettely ei missään tapauksessa ole ollut kohtuullista.
A:n mukaan työnantaja on yleensä suhtautunut tähän vapaaehtoistoimintaan myönteisesti niin, että hänelle oli luvattu jopa mahdollisuus lähteä kesken työpäivän ”keikalle”, mikäli se olisi ollut välttämätöntä. Yhden kerran A on näin menetellyt.
Työsopimuslaki edellyttää, että ennen irtisanomista annetaan varoitus, jotta työntekijä voi ojentautua ja menetellä vastaisuudessa työnantajan edellyttämällä tavalla. Tässä nimenomaisessa tapauksessa työnantajalla ei ole ollut irtisanomisperustetta ja kun vielä työsopimus on irtisanottu varoitusta antamatta, on työnantajan menettelyä pidettävä erityisen moitittavana. Sen vuoksi A:lle vaaditaan pitkä työhistoria ja työnantajan menettely huomioon ottaen 22 kuukauden palkkaa vastaava määrä.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Teknologiateollisuus ry on vastauksessaan, johon Teräselementti Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.
Teknologiateollisuus ry on lisäksi vaatinut Metallityöväen Liitto ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön yhteiset oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30 päivän kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.
Kanteen kiistämisen perusteet
Teräselementti Oy irtisanoi A:n työsuhteen, koska työnantajan luottamus häneen horjui niin vakavasti, ettei edellytyksiä työsuhteen jatkamiselle ollut. Luottamuspulan syynä oli Suhosen osallistuminen vapaapalokunnan toimintaan 9.1.2008, millä hän osoitti välinpitämättömyyttä ja piittaamattomuutta sairausloman tarkoitusta kohtaan. Työnantajan käsityksen mukaan A pitkitti sairauttaan vapaapalokuntatyöskentelyllään. Tätä osoittaa se, että hänen sairauslomaansa jatkettiin viikolla alun perin määrätystä.
Vapaapalokuntatoiminnassa ei ole kyse vapaaehtoistoiminnasta sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan vapaapalokuntalaisten on katsottu olevan työsuhteessa palokuntaan (vrt. esim. vakuutusoikeus 20.9.2007/1452:2006). Oikeuskäytännössä on toisen työn ottamiseen verrattavia tapauksia pidetty moitittavampina kuin muuta parantumisen vaarantavaa toimintaa sairausloman aikana (vrt. TT:1982-10).
Sammutustyötä lienee yleisen tietämyksen valossa pidettävä fyysisesti erittäin rasittavana ja vaativana työtehtävänä. A ei palopaikalle lähtiessään ole voinut tietää, kuinka rasittavia työtehtäviä hänellä on siellä edessään. Hälytykseen lähtiessään hän on samalla sitoutunut tekemään niitä tehtäviä, joita tilanne palopaikalla vaatii. Riippumatta siitä, katsotaanko Suhosen pitkittäneen sairauttaan palokuntatyöskentelyllä, hän joka tapauksessa fyysisesti erittäin vaativaan sammutustyöhön lähtiessään otti tietoisen riskin siitä, että näin saattaa tapahtua. Syntyneen luottamuspulan kannalta ei merkitystä ole sillä, realisoituiko paranemisen hidastumisen riski vai ei. A menetteli lojaliteettivelvoitteensa vastaisesti.
Työnantajalla ei ole tiedossaan, mitä hoito-ohjeita sairauslomatodistuksen kirjoittanut lääkäri A:lle antoi. Työnantajan käsityksen mukaan on kuitenkin muun selvityksen puuttuessa syytä olettaa A:n laiminlyöneen hänelle annettuja hoito-ohjeita. Yleensä vastaavanlaisissa tapauksissa lääkäri suosittelee kevyttä ja varovaista liikuntaa, mikä neuvo on ilmeisesti annettu myös A:lle. Palomiehen fyysisesti raskasta työtä ei voida missään tapauksessa pitää hoito-ohjeen mukaisena liikuntana.
Työnantaja sai tietää A:n kyseessä olevasta osallistumisesta vapaapalokuntatyöhön vasta noin viikkoa myöhemmin paikallislehden artikkelista, mikä selittää sen, että sairausajan palkka maksettiin A:lle vähentämättömänä.
A:n menettelyä on pidettävä niin vakavana rikkomuksena, että työnantajalla on ollut oikeus työsuhteen päättämiseen ilman irtisanomissuojasopimuksessa (laissa) tarkoitettua varoitusta. Työsuhteen päättämiseen johtaneen luottamuspulan syntymistä tammikuussa 2008 edesauttoi, että A:n aikaisemman toiminnan johdosta työantajan luottamus häneen oli jo ennestään tavanomaista matalampi.
Toukokuussa 2002 A oli luvatta poissa töistä, mutta oli sopinut työkaverinsa (pääluottamusmiehen) huolehtivan kellokortin leimaamisesta siten, että työaikakirjanpitoon syntyisi virheellinen merkintä A:n paikallaolosta. A:lle annettiin kirjallinen varoitus, koska työsuhteen päättämistä ei pidetty mahdollisena johtuen A:n silloin nauttimasta työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvasta.
Muutama vuosi sitten tapahtui niin, että A poistui kesken työpäivän sairauteen vedoten, mutta muutaman tunnin päästä hän saapui vapaapalokunnan mukana selvittämään omalta työpaikaltaan tulleen palohälytyksen syytä, luonnollisesti valmiina sammutustyöhön.
Vaadittu korvausmäärä on joka tapauksessa vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön nähden määrältään liian suuri. Hitsaajien työllisyystilanne teknologiateollisuudessa ja muutoinkin on erittäin hyvä, joten A:lla pitäisi olla kaikki edellytykset työllistyä nopeasti uudelleen.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
A:n työsuhde ja sen irtisanominen
A on työskennellyt Teräselementti Oy:n palveluksessa hitsaajana. Hän on ollut selkäsairauden vuoksi sairauslomalla 8.1. – 15.1.2008 ja 16.1. -22.1.2008. Sairauslomansa aikana vapaapalokuntaan kuulunut A on 9.1. lähtenyt palopaikalle paloauton kuljettajana. Palopaikalla hän on toiminut turvamiehenä savusukeltajille, hoitanut yleistä valvontaa ja osallistunut hetkellisesti sammutustyöhön.
Saatuaan tiedon A:n osallistumisesta sairauslomallaan vapaapalokunnan toimintaan työnantaja on 31.1.2008 irtisanonut A:n työsopimuksen ilmoittaen syyksi luottamuspulan. Luottamuspulan työnantaja on katsonut aiheutuneen siitä, että A oli toiminnallaan 9.1.2008, joka oli pitkittänyt sairautta, osoittanut välinpitämättömyyttä ja piittaamattomuutta sairausloman tarkoitusta kohtaan. Luottamuspulan syntymiseen oli myötävaikuttanut A:n vuonna 2002 vilpillisestä menettelystä saama varoitus ja myös A:n osallistuminen sairautensa aikana vapaapalokunnan toimintaan muutama vuosi sitten.
Irtisanomisperusteen arviointi ja johtopäätökset
Teknologiateollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n mukaan irtisanominen edellyttää työsopimuslain 7 luvun 1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta. Sellaisena irtisanomisperusteena voidaan viimeksi mainitun lainkohdan mukaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Pääsääntöisesti työsopimuksen irtisanominen siten edellyttää, että työntekijää on aikaisemmin varoitettu. Varoitusmenettelyä ei kuitenkaan tarvitse käyttää, mikäli irtisanomisen perusteena on niin vakava rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.
A:lle on vuonna 2002 annettu varoitus sen johdosta, että hän oli ollut luvatta poissa työstä ja sopinut työtoverinsa kanssa kellokortin leimaamisesta siten, että työaikakirjanpitoon tuli virheellinen merkintä A:n paikallaolosta. Varoituksen antaminen on kuitenkin tapahtunut lähes kuusi vuotta ennen irtisanomiseen johtanutta tapahtumaa, joten työnantaja ei voi irtisanomisen tueksi enää perustellusti viitata tähän aikaisemmin annettuun varoitukseen. Näyttämättä on jäänyt, että A olisi joskus poistuttuaan sairauden vuoksi työpaikaltaan palannut sinne samana päivänä vapaapalokunnan mukana hälytystehtävää suorittamaan. Toisaalta ei ole edes väitetty, että A:lle olisi tuossa yhteydessä annettu varoitus tai että asiaa muutoinkaan olisi työpaikalla käsitelty työsopimusvelvoitteiden rikkomisasiana.
Työsopimussuhde on luottamukseen perustuva sopimussuhde. Työntekijän on työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan toiminnassaan vältettävä kaikkea sitä, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. Tämän velvoitteen vastainen toiminta ja siitä aiheutuva luottamuksen rikkoutuminen saattaa muodostaa työnantajalle asiallisen ja painavan syyn työsuhteen päättämiseen.
Pääluottamusmiehen työterveyslääkäriltä saaman selvityksen mukaan selkäsairauden vuoksi sairauslomalle jäävälle työntekijälle annetaan hoito-ohjeet, joiden mukaan henkilön pitää mahdollisuuksien mukaan pyrkiä liikkumaan. Suoranainen vuodelepo ei tule kysymykseen. Työterveyslääkäri ja työterveyshoitaja eivät ole osanneet sanoa varmuudella, oliko A:n työskentely vapaapalokunnan tehtävissä sairausloman aikana vaikuttanut pahentavasti hänen terveydentilaansa. Teknologiateollisuus ry on asian käsittelyn aikana ilmoittanut, että pääluottamusmiehen erimielisyysneuvotteluissa esittämän selvityksen oikeellisuutta ei ole syytä epäillä.
A:n on sammutustehtävään lähtiessään täytynyt ymmärtää, että ainakaan varsinaisiin sammutustehtäviin osallistuminen ei ollut hyväksi hänen selkäsairaudelleen. Osallistuessaan palohälytyksen edellyttämiin tehtäviin A on ottanut riskin siitä, että hänen työkykynsä palautuminen voi pitkittyä. Vaikka A:lle aluksi määrättyä viikon pituista sairauslomaa on sittemmin jatkettu vielä toisella viikolla, ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella voida kuitenkaan päätellä, että sairausloman jatkuminen olisi johtunut hänen osallistumisestaan kanteessa tarkoitettuun vapaapalokunnan tehtävään.
A:lle on esitetyn selvityksen mukaan maksettu korvausta hälytystehtävään osallistumisesta. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole merkitystä arvioitaessa A:n menettelyn moitittavuutta. Vapaapalokunnan pelastustoiminnassa kysymys on yleisesti hyväksytystä ja tärkeäksi katsotusta vapaaehtoisuuteen perustuvasta toiminnasta, jossa tarve toimintaan osallistumiseen tulee yleensä yllättäen ja vaatii nopeaa toimintaa. Se ei ole rinnastettavissa niihin sairausloman väärinkäyttönä pidettyihin tapauksiin, joissa työntekijä tekee sairauslomansa aikana vastiketta vastaan työtä toiselle työnantajalle.
Työtuomioistuimen ratkaisu
A:n osallistumista kysymyksessä olevaan vapaapalokunnan tehtävään ei edellä esitetyt seikat huomioon ottaen voida pitää sellaisena menettelynä, jonka perusteella työnantaja on voinut katsoa luottamuksen A:han rikkoutuneen siten, että työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista.
Työtuomioistuin katsoo näin ollen näyttämättä jääneen, että Teräselementti Oy:llä olisi ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty asiallinen ja painava peruste A:n työsopimuksen irtisanomiselle.
Työtuomioistuimen ratkaisu
Korvausvelvollisuus
Koska Teräselementti Oy on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen mukaisen korvauksen. Irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaan korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti. Huomioon on tällöin otettava muun muassa työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansionmenetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.
A:n työsuhde on irtisanomiseen mennessä jatkunut 19 vuotta. Työsuhde on irtisanottu etukäteen varoittamatta ilmeisen riittämättömillä perusteilla ja ilman, että A olisi antanut aiheen työsopimuksen päättämiseen. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi kohtuullisen korvauksen määräksi noin 15 kuukauden palkkaa vastaavat 32.372 euroa.
Oikeudenkäyntikulut
Jutun hävitessään Teräselementti Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 5.141 euroa. Määrä on riidaton.
Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/
Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2008/20080109