Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2007-52 koskien työntekijän työsopimuksen irtisanomista johtuen siitä että työntekijä oli käyttäytynyt sopimattomasti työpaikalla.
Työntekijän työnjohtajaansa työpaikalla muiden työntekijöiden läsnäollessa kohdistama voimakkaasti loukkaava kielenkäyttö ja tämän tuuppaaminen kaksin käsin hartioista muodostivat sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen mukaisen irtisanomisperusteen ja myös työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentissa tarkoitetun vakavan rikkomuksen, jonka johdosta työnantajalla oli ollut oikeus irtisanoa työntekijän työsopimus varoitusmenettelyä käyttämättä. (Ään.)
TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 52
KANNE
Vaatimukset
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Finnsteve Oy Ab:llä ei ollut työehtosopimukseen tai lakiin perustuvaa oikeutta irtisanoa A:n työsopimusta. Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että Satamaoperaattorit ry ja Finnsteve Oy Ab velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Perusteet
A on työskennellyt Finnsteve Oy Ab:n palveluksessa vuodesta 1987 alkaen. Työnantaja irtisanoi A:n työsopimuksen 30.11.2006 perusteenaan A:n työnjohtaja B:hen 27.11.2006 kohdistuma väkivalta.
A oli toiminut niin sanottuna näyttömiehenä purettaessa Finnstar-nimisen rahtialuksen lastia 27.11.2006. Näyttömiehen tehtävään kuuluu huolehtia lastin asianmukaisesta ja turvallisesta purkamisesta, eikä työnjohtajalla ole oikeutta puuttua näyttömiehen tehtäviin.
Kaksi aluksessa ollutta 24 jalkaista lauttavaunua oli lähtösatamassa ajettu liian lähelle toisiaan, eikä niitä voitu siirtää lastin purkamiseen tarkoitetulla vetomestarilla. A oli pyytänyt työnjohtaja B:tä hankkimaan paikalle järeän trukin, jolla toista lauttavaunua olisi voitu hieman siirtää. B kuitenkin päätti yrittää siirtää 27 tonnia painavaa lauttavaunua vetomestarin ja kettingin avulla, minkä menetelmän A tiesi entuudestaan erittäin vaaralliseksi. B:n ohjeistamaan toimenpiteeseen ei ollut myöskään lastin purun jatkamisen kannalta mitään tarvetta, koska aluksessa olleen muun rahdin purku ei estynyt kyseisten lauttavaunujen takia. A oli työturvallisuudesta huolestuneena keskeyttänyt B:n toimet käyttäen sinänsä sopimatonta kieltä. Hän ei kuitenkaan ollut käynyt käsiksi työnjohtajaan. Tilanne ei ollut aivan yksipuolinen, vaan kumpikin osapuoli oli huutanut toisilleen. Vallinneissa olosuhteissa ja työnantajan aiempi vastaavankaltaisia tilanteita koskeva paljon lievempi sanktiokäytäntö huomioon ottaen A:n kielenkäyttöä ei voida pitää riittävänä irtisanomisperusteena. A:lle yli kymmenen vuotta sitten annetulla varoituksella ei ole merkitystä irtisanomisperustetta arvioitaessa eikä A:n vuonna 2004 tapahtunut siirto Sompasaaren yksikköön johtunut ainakaan yksinomaan hänestä johtuvista syistä.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Satamaoperaattorit ry ja Finnsteve Oy Ab ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet, että se hylätään. Lisäksi Satamaoperaattorit ry ja Finnsteve Oy Ab ovat vaatineet, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Kanteen kiistämisen perusteet
Finnsteve Oy Ab:lla oli oikeus irtisanoa A:n työsopimus tämän esimieheensä kohdistaman väkivallan ja voimakkaasti loukkaavan kielenkäytön perusteella.
Työnjohtaja B ja näyttömies A olivat osallistuneet Finnstar-aluksen lastin purkuun 27.11.2006. B oli A:n pyynnöstä tilannut ison haarukkatrukin lastin purkamista varten. Saatuaan konttiosastolta kuulla, että trukin saaminen tulisi kestämään pitkään, B oli päättänyt kokeilla lauttavaunun siirtoa vetomestarin ja kettingin avulla. Työmenetelmä ei ole kielletty eikä vaarallinen ja sitä käytetään päivittäin lastin purkamiseen nimenomaan kiireellisissä tilanteissa ja ahtaissa oloissa. Ensimmäisen tuloksettoman siirtoyrityksen suoritti vetomestarinkuljettaja C. Tämän poistuttua toisiin tehtäviin B ohjeisti kokematonta vetomestarinkuljettaja D:tä uuteen yritykseen, kun täysin poissa tolaltaan ollut A keskeytti tilanteen huutaen rivouksia B:lle ja tuuppaamalla tämän sivuun. B ei ollut antanut A:lle mitään aihetta kimmastua eikä hän myöskään vastannut A:n toimintaan tai puheisiin millään tavalla.
Työnjohtaja B oli vastuussa lastin turvallisesta purkamisesta toisin kuin näyttömies A. Kanteessa viitattu kymmenen vuotta aikaisemmin sattunut tapaturma ei ollut aiheutunut saman menetelmän käyttämisestä.
A oli saanut vuonna 1994 kirjallisen varoituksen väkivaltaisesta käyttäytymisestä esimiestä kohtaan. Hänet oli myös jouduttu työyhteisöä haitanneen käytöksensä vuoksi siirtämään Länsisatamasta Sörnäisten yksikköön. Tätä taustaa vasten A:n toiminta ja käytös olisi oikeuttanut työnantajan jopa purkamaan työsopimuksen, joten työnantajalla on katsottava olleen peruste irtisanoa työsopimus ilman varoitusmenettelyn käyttämistä.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
A:n työsuhde ja sen päättäminen
A on tullut vuonna 1987 oppisopimuskoulutuksen kautta Finnsteve Oy Ab:n palvelukseen. Teknisen koulun käytyään hän on työskennellyt kokoaikaisena ahtaajana vuodesta 1991. Hän työskenteli aluksi Länsisatamassa, mutta siirrettiin vuonna 2004 Sörnäisten satamaan. Siellä hänet vuoden 2006 huhtikuussa perehdytettiin näyttömiehen tehtäviin.
Finnsteve Oy Ab on irtisanonut A:n työsopimuksen 30.11.2006. Irtisanomista on perusteltu sillä, että A oli 26.11.2006 työpaikalla huutanut työnjohtaja B:lle käyttäen voimakkaasti loukkaavaa asiatonta kieltä ja käynyt käsiksi B:hen tuuppaamalla tätä molemmin käsin hartioista.
Kanteen mukaan työnantajalla ei ole tapahtuneen johdosta ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaista perustetta irtisanoa A:n työsopimusta.
Todistelu
Asianosaiset ovat kirjallisina todisteina vedonneet valmistelu- ja pääkäsittelyistunnon pöytäkirjasta ilmeneviin, jäljempänä tarpeellisin osin selostettaviin asiakirjoihin. Työnantajaliiton nimeäminä todistajina on kuultu työnjohtaja B:tä, työnjohtaja E:tä, suunnittelupäällikkö F:ää ja ahtaaja D:tä. Työntekijäliiton nimeämänä asiassa on kuultu todistelutarkoituksessa ahtaaja A:ta ja todistajina sopimussihteeri G:tä, ahtaaja C:tä, ahtaaja H:ta ja ahtaaja D:tä.
Tapahtumista 27.11.2006 esitetty selvitys
A on kertonut toimineensa näyttömiehenä 27.11.2006 purettaessa Finstar-nimistä alusta Sompasaaren satamassa. A:n mukaan työnjohtaja määrää ahtaustyön työnjaon ja antaa aluksen purkusuunnitelman, minkä jälkeen kukin näyttömies vastaa oman työporukkansa osalta purkutyön toteuttamisesta aluksessa. Lastin purkamisessa tarvittiin haarukkatrukkia ja A oli radiopuhelimitse pyytänyt työnjohtaja B:tä tilaamaan sellaisen paikalle. B oli kuitenkin tullut itse kannelle ja yrittänyt yhdessä vetomestaria ajaneen C:n kanssa tuloksetta siirtää liian lähelle toisiaan lastattuja lauttavaunuja vetämällä sivusta kettingin avulla. A oli kritisoinut vaarallisen ja tarpeettoman menetelmän käyttämistä ja toistanut pyynnön trukin hankkimisesta. B oli seuraavaksi yrittänyt vaunujen irrottamista kokemattoman vetomestarinkuljettaja D:n kanssa. Kimmastuneena B:n puuttumisesta omaan työhönsä ja vaarallisen työmenetelmän käyttämisestä A oli keskeyttänyt B:n toimet ja käskenyt tätä poistumaan. Hän oli käyttänyt tilanteessa epäasiallista kieltä mutta ei ollut koskenut B:hen. Tämä oli poistunut paikalta ja työt olivat jatkuneet normaalisti.
B on kertonut tilanneensa A:n pyynnöstä haarukkatrukin lauttavaunujen siirtämistä varten. Hänelle oli kuitenkin ilmoitettu, että sitä joutuu odottamaan, joten hän lähti itse paikalle ja yritti C:n kanssa siirtää lauttavaunua vetomestarin ja kettingin avulla. Tässä vaiheessa A oli todennut radiopuhelimessa, että B tekee näyttömiehen töitä. B:n ja C:n käyttämä työmenetelmä on melko tavanomainen eikä se oikein käytettynä ole vaarallinen. Yritys jäi tuloksettomaksi ja C poistui muihin töihinsä. Seuraavaksi B opasti kokematonta kuljettajaa D:tä niin sanotun kaulavedon kokeilemiseen. Tässä vaiheessa A hyökkäsi täysin yllättäen rivouksia huutaen paikalle ja työnsi B:n sivuun tuuppaamalla häntä molemmin käsin olkapäistä. B epäili, että A ryhtyy väkivaltaiseksi ja poistui paikalta. Hetken päästä hän kuitenkin palasi ja kehotti A:ta hakemaan haarukkatrukin sekä määräsi H:n toimimaan näyttömiehenä. B on vielä kertonut, ettei hän erityisesti järkyttynyt A:n menettelystä, mutta oli kuitenkin ilmoittanut siitä samana päivänä suunnittelupäällikkö F:lle.
C on kertonut, että hän oli B:n määräyksestä yrittänyt siirtää lauttavaunua vetomestarin ja kettingin avulla. Hän oli ääneen ihmetellyt vaarallisen menetelmän tarpeetonta käyttämistä. Työnjohtajan puuttuminen lastin konkreettiseen purkamiseen oli todistajan mukaan epätavallista. C oli radiopuhelimesta kuullut A:n karkeaan sävyyn kehottavan B:tä poistumaan paikalta.
H ja D ovat kertoneet, että B:n ja C:n yrittäessä vaunujen siirtämistä A oli aggressiiviseen sävyyn radiopuhelimessa todennut työmenetelmän vaaralliseksi. B:n ohjeistaessa D:tä kaulavetoon hermostunut A oli tullut paikalle ja vaatinut kovaäänisesti B:tä poistumaan. H ei halunnut seurata kärjistyvää tilannetta ja hän oli siirtynyt juttelemaan D:n kanssa. Hän ei ollut nähnyt, oliko A käynyt kiinni B:hen. D:n mukaan vetomestarin käyntiääni esti häntä tarkemmin kuulemasta A:n puhetta eikä hän myöskään ollut koneen ohjaamosta nähnyt tapahtumia. Todistajien mukaan työpäivä jatkui normaalisti välikohtauksen jälkeen.
A:n aiemmasta käyttäytymisestä esitetty selvitys
F on kertonut toimineensa ennen nykyisiin suunnittelutehtäviinsä siirtymistä työnjohtajana Sompasaaressa noin viisi vuotta. A:n negatiivinen suhtautuminen työtehtäviin, työtovereihin ja esimiehiin oli F:n tiedossa sekä aiemman työnjohtajakokemuksen että nykyisen tehtävän kautta. A:n ongelmallisen käyttäytymisen lisääntymisestä oli kerrottu F:lle syksyn 2006 aikana sekä A:n kollegoiden että tämän esimiesten taholta. F:n mukaan työnjohtajalle huutamisesta annettiin yhtiössä yleensä varoitus. A:n työsopimus oli irtisanottu ennen kaikkea siksi, että tämä oli käynyt B:hen käsiksi.
G on kertonut toimineensa ennen AKT:n palvelukseen siirtymistä noin kymmenen vuotta Finnsteve Oy Ab:n Helsingin yksiköiden päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna. G on kertonut, että A:lla oli taipumusta työstressiin ja että tämän sijoittaminen työyhteisössä oli ajoittain ollut ongelmallista. Toimiessaan työsuojeluvaltuutettuna G oli saanut A:n käytöksestä palautetta sekä tämän kollegoilta että esimiehiltä. G:n kokemuksen mukaan nyt puheena olevasta kielenkäytöstä normaali sanktio olisi ollut puhuttelu.
Näytön arviointi
Esitetty selvitys osoittaa, että A:lla on ollut jonkin verran vaikeuksia sopeutua työyhteisöönsä ja että hänet on ainakin osin tästä syystä siirretty työskentelemään Länsisatamasta Sompasaaren satamaan. A:n on selvitetty myös siellä työskennellessään käyttäytyneen aggressiivisesti työnjohtoa ja työtovereitaan kohtaan. Hänelle ei ole kuitenkaan vuoden 1994 jälkeen annettu sopimattoman käytöksen perusteella varoituksia.
B ja A ovat kertoneet ristiriitaisesti siitä, kävikö A B:hen käsiksi 27.11.2006. Paikalla olleet ahtaajat eivät kertomansa mukaan ole nähneet, että A olisi koskenut B:hen, mutta eivät ole myöskään voineet vahvistaa, että näin ei olisi tapahtunut. B on antanut kertomuksensa todistajanvakuutuksen velvoittamana ja ilman, että hänellä olisi ollut odotettavissa asian ratkaisusta etua tai haittaa, kun taas A on työtuomioistuimessa kuultuna puhunut omassa asiassaan. Kun lisäksi muiden paikalla olleiden kertomukset vahvistavat A:n olleen toisin kuin B:n varsin kiihtyneessä tilassa, työtuomioistuin pitää B:n tapahtumista kertomaa luotettavampana kuin A:n kertomusta. Näin ollen tuomioistuin katsoo näytetyksi, että A on kyseisessä tilanteessa kaksin käsin tuupannut B:tä. Asiassa on riidatonta, että A on samassa yhteydessä huutanut, kiroillut ja käyttänyt sopimatonta ja loukkaavaa kieltä B:tä. B:n ei ole osoitettu omalla käytöksellään antaneen perusteita A:n asiattomalle menettelylle.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset
Asianosaisliittojen välisen työehtosopimuksen mukaan niiden välillä noudatetaan keskusjärjestöjen vuonna 1991 tekemää irtisanomissuojasopimusta. Tämän irtisanomissuojasopimuksen mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman (vuoden 1970) työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeessa todetaan, että irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista ja todetaan, että lain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo purkuperusteista. Viitattu työsopimuslaki on kumottu vuonna 2001 voimaan tulleella uudella työsopimuslailla (55/2001).
Voimassaolevan työsopimuslain työsuhteen päättämisperusteita koskevat määräykset ovat pakottavaa oikeutta, eikä työmarkkinajärjestöillä ole oikeutta sopia työntekijän irtisanomissuojaa laissa säädettyä heikommaksi. Irtisanomissuojasopimuksen määräyksillä on siten työsuhteen päättämisperusteiden riittävyyttä arvioitaessa merkitystä vain, mikäli ne tarjoavat työntekijän kannalta parempaa työsuhdeturvaa kuin uuden työsopimuslain säännökset. Asiassa on tämän vuoksi arvioitava paitsi vuoden 1991 irtisanomissuojasopimuksen mukaisen irtisanomisperusteen täyttymistä myös sitä, onko työnantajalla ollut myös voimassaolevan työsopimuslain mukainen peruste työsopimuksen irtisanomiseen.
Työtuomioistuimen ratkaisu
Työsopimuslain (320/1970) 37 §:n 2 momentin mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta työntekijästä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Lain 43 §:n mukaan työsopimus voidaan heti purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Säännöksen 2 momentissa luetellaan tilanteet, joissa työnantajalla erityisesti on purkuoikeus, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin. Momentin 3 kohdan mukaan tällainen tilanne on muun ohella silloin, kun työntekijä tekee työnantajalle, työnantajan sijaiselle tai työtoverilleen väkivaltaa.
Vuoden 1991 irtisanomissuojasopimuksessa viitatun vanhan työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 3 kohdan ja aiemman oikeuskäytännön perusteella (esim. TT 1990-115) työnjohtajan fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen on oikeuttanut työnantajan irtisanomaan A:n työsopimuksen.
Uuden työsopimuslain 7 luvun mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Työntekijän henkilöön liittyvänä irtisanomisperusteena voidaan pitää työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä. Irtisanomissyyn asiallisuuden ja painavuuden arviointi on tehtävä kokonaisharkinnan perusteella. Pääsääntöisesti työntekijää ei saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Jos kuitenkin irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, varoitusmenettelyä ei tarvitse noudattaa.
A:n edellä kuvattu menettely on ollut ennakoimatonta ja asiatonta ja loukannut hänen esimiehensä kunniaa ja fyysistä koskemattomuutta. Vaikka käsiksi käymisestä ei olekaan aiheutunut B:lle vammoja tai kipua, A:n menettely sitä kokonaisuutena arvioiden muodostaa sellaisen työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentissa tarkoitetun vakavan rikkomuksen, jonka johdosta työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Näin ollen työnantaja on voinut irtisanoa A:n työsopimuksen varoitusmenettelyä käyttämättä.
Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Finnsteve Oy Ab:llä on ollut paitsi sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen, myös voimassaolevan työsopimuslain mukainen asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus. Näin ollen kanteessa esitetylle vahvistusvaatimukselle ei ole perusteita.
Työtuomioistuimen ratkaisu
Oikeudenkäyntikulut
AKT on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu ilman arvonlisäveroa 7.952 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.
Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/
Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2007/20070052