TT 2005-125 Työsopimuksen purkaminen – epäasiallinen käytös

29.7.2021 / , , , , , , , , , / Kirjoittaja
TT 2012-135 Työsopimuksen purkaminen - luottamuspula

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2005-125 koskien työntekijän työsopimuksen purkamista johtuen siitä että oli käyttäytynyt sopimattomasti työpaikalla.

Pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna toimineelle rengasasentajalle oli annettu samana päivänä varoitukset epäasiallisesta käytöksestä ja työvuorojen vaihtamiseen liittyvästä menettelystä. Pääluottamusmies oli varoitusten antamista seuranneena päivänä vaatinut esimiestään peruuttamaan annetut varoitukset esittäen uhkauksen, jonka perusteella esimies oli voinut perustellusti kokea henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa. Työnantajalla oli ollut vallinneissa olosuhteissa erittäin painavat syyt pääluottamusmiehen työsopimuksen purkamiseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 125

KANNE

Vaatimukset

Kemianliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Suomen Euromaster Oy:n päättäneen A:n työsopimuksen yleissopimuksen 4.3 kohdassa määriteltyjen perusteiden vastaisesti,

velvoittaa Suomen Euromaster Oy:n suorittamaan A:lle neljän kuukauden irtisanomisajan palkkana 8 576 euroa ja irtisanomisajan palkkaan liittyvänä lomaetujen menetyksenä 858 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 5.5.2004 lukien,

velvoittaa Suomen Euromaster Oy:n suorittamaan A:lle yleissopimuksen 4 §:n 3 kohdassa tarkoitettuna korvauksena 30 kuukauden palkkaa vastaavat 64 320 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja

tuomitsee Autonrengasliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kemianliitto on lisäksi vaatinut Autonrengasliiton ja Suomen Euromaster Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perusteet

Suomen Euromaster Oy on Michelin-konserniin kuuluva rengasliike, jolla on Suomessa 50 palvelupistettä ja lähes 400 työntekijää. Yhtiön liikevaihto on 73 miljoonaa euroa.

A oli työskennellyt Suomen Euromaster Oy:n palveluksessa rengasasentajana yhtiön Helsingin Tapulikaupungintien palvelupisteessä 18.3.1995 lähtien. Toimipisteen pääluottamusmiehenä A oli toiminut 1.1.2001 lukien ja työsuojeluvaltuutettuna 1.1.2002 lukien. Yhtiö oli purkanut A:n työsopimuksen 5.5.2004. Työsuhteen purkamista koskevassa ilmoituksessa purkamisen syyksi oli ilmoitettu epäasiallinen käytös työnantajan edustajaa kohtaan, työnantajan edustajan epäasiallinen nimittely, luottamuspula sekä työnantajan edustajan uhkailu.

A oli luottamusmiehen ominaisuudessa puuttunut työpaikan epäkohtiin ja joutunut usein ristiriitatilanteisiin työnantajan kanssa. A:n ja työnantajan välillä oli ollut erimielisyyttä muun muassa luottamusmieskurssille osallistumisesta, työntekijöiden työsopimusten uusimisesta, lauantaityöstä ja iltalisästä sekä työsuojeluasioihin liittyen työkykyä ylläpitävästä liikunnasta ja ensiapukursseista.

Työpaikalla oli pidetty 4.5.2004 palaveri, jossa työnantaja oli antanut kolme kirjallista varoitusta. Ensimmäinen varoitus oli annettu B -nimiselle työntekijälle sen johdosta, että hän oli ilmoittanut sairauslomastaan työnantajalle pääluottamusmiehen välityksellä. Varoitus oli kohdistunut A:han siinä mielessä, että hän oli toiminut luottamusmiehenä viestin välittäjänä.

A oli saanut varoituksen sen johdosta, että hän oli edellisellä viikolla tekemänsä ilmoituksen mukaisesti tullut perjantaina 30.4.2004 iltavuoroon aamuvuoron asemesta. Menettely oli vastannut aikaisempaa käytäntöä ja palvelupisteen päällikkö C olikin aikaisemmin todennut, että on samantekevää, onko raskaan renkaan osaston kolmesta työntekijästä kaksi aamu- vai iltavuorossa, ja että pääasia on se, että joku on aina paikalla.

Toinen varoitus A:lle oli annettu epäasiallisesta käyttäytymisestä. A:n ja kahden muun työntekijän nimikirjaimilla varustetut talvirenkaat olivat olleet työpaikalla renkaiden vaihdon jälkeen. Rengasmyyjä D oli nimikirjaimista välittämättä heittänyt kolmet renkaat romurenkaiden kuormaan, mistä A oli työnantajan mielestä nostanut liian suuren metelin. Tämän erimielisyyden yhteydessä A oli edustanut kahta muuta työntekijää luottamusmiehenä.

A oli pitänyt annettuja varoituksia tekaistuina ja hänen luottamusmiesasemaansa kohdistettuina provokaatioina. A oli tiedottanut varoituksista työntekijöille asiakirjalla, joka oli otsikoitu ”040504 pidetyn palaverin palaute”. Tämän A oli ripustanut työpaikan kahvitilan seinälle. A:ta oli aikaisemmin kielletty laittamasta ilmoitustaululle yhtiötä herjaavia tiedotteita.

Varoitukset olivat herättäneet 4.5.2004 pidetyssä palaverissa erittäin kärkevää keskustelua. Varoitukset olivat myös jääneet vaivaamaan A:ta siinä määrin, että hän oli ottanut ne uudestaan esille seuraavana päivänä. Tultuaan työhön 5.5. kello 7 hän oli ottanut varoitukset puheeksi palvelupisteen päällikön C:n kanssa ilmoittaen, että hänen käsityksensä mukaan varoitukset olivat tekaistuja ja että ne voisi peruuttaa. A oli myös todennut, että hän ei ehkä pystyisi hillitsemään itseään, jos tällaisia varoituksia keksitään lisää ja ettei hän sen vuoksi haluaisi joutua lusimaan. Koska C:lle oli tullut puhelu, keskustelu oli jäänyt kesken. Paikalla ei ollut ollut asiakkaita tai muita ulkopuolisia. A:n edellä todettu lausuma ei liittynyt annettuihin varoituksiin, vaan se koski tulevaisuudessa mahdollisesti annettavia varoituksia.

A:n työsopimus oli purettu samana päivänä noin kello 15.45. Poistuessaan työpaikalta 20 minuuttia myöhemmin A oli käynyt C:n luona ja hyvästellyt tämän kätellen kahden kesken. Tästä päätellen tilanne ei ollut ollut uhkaava.

Varoituksia koskeva keskustelu aamulla 5.5.2004 kuului luottamusmiehen tehtäviin, mikä seikka nostaa työsopimuksen purkamiskynnystä. A:n toiminta ei ollut ollut loppuun asti harkittua, mutta A:n ilmoitusta ei kuitenkaan ollut voitu ymmärtää konkreettiseksi uhkaukseksi. Perusteettomat varoitukset olivat jääneet ahdistamaan A:ta yön yli, mistä syystä hänen harkintakykynsä oli pettänyt.

A:n käyttäytyminen 5.5.2004 oli ollut työnantajan provosoimaa ja liittynyt sillä tavoin luottamusmiestehtävän hoitamiseen, ettei se voinut muodostaa pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkamisperustetta. A:ta ei olisi voitu edes irtisanoa ilman työntekijöiden enemmistön suostumusta. Hyväksyessään yhtiön menettelyn Autonrengasliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

A:n kuukausipalkka oli viimeksi ollut 2 144 euroa. A oli työsuhteensa purkamisen jälkeen ollut työttömänä. Suomen Euromaster Oy on toinen määräävä rengasketju Suomessa ja A:n tapaus on alalla yleisesti tiedossa, mistä syystä hänen työllistymisensä alalle on vaikeaa. Mainitut seikat tulee ottaa huomioon korvauksen määrää korottavina tekijöinä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autonrengasliitto on vastauksessaan, johon Suomen Euromaster Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Autonrengasliitto on vaatinut Kemianliiton velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:lle oli annettu 4.5.2004 kaksi varoitusta, joista toinen oli johtunut epäasiallisesta käyttäytymisestä ja toinen työvuorolistan noudattamatta jättämisestä. Asiasta oli samana päivänä pidetty Tapulinkaupungintien palvelupisteessä kaksi kokousta.

A:lle epäasiallisen käyttäytymisen johdosta annetun varoituksen taustalla oli ollut A:n talvirenkaiden käsittelyssä tapahtunut erehdys. Tapulinkaupungintien palvelupisteessä oli ollut erimielisyyttä käytettyjen renkaiden myynnistä. Työntekijät olivat vuosien kuluessa omaksuneet tavan myydä käytetyt renkaat omaan lukuunsa. Työnantajan saatua tiedon tästä oli menettely kielletty. Työnantaja oli todennut käytettyjen renkaiden olevan yhtiön omaisuutta. Käytettyjä renkaita oli säännöllisesti myyty JR-Romu Oy:lle. Toimipisteen henkilökunnalle oli alkuvuonna 2004 pidetty ainakin kaksi kokousta, joissa oli annettu ohjeet siitä, että kaikki käytetyt renkaat, joissa ei ole nimikirjaimia, toimitetaan säännöllisin välein pois palvelupisteestä.

D oli työnantajan ohjeiden mukaisesti myynyt keväällä 2004 rengaserän JR-Romu Oy:lle. Rengaserässä oli ollut myös A:n talvirenkaat ja erään toisen työntekijän pakettiauton renkaat. D oli luullut, että renkaat kuuluisivat myytävään rengaserään, koska ne olivat olleet siinä rengaskasassa, jossa oli käytettyjä renkaita. Renkaissa ei myöskään ollut nimikirjaimia. Koska A:n ja kysymyksessä olevan toisen työntekijän renkaat olivat olleet paikalla, jossa niiden ei olisi pitänyt olla, oli heidän renkaansa sisällytetty vahingossa myytyyn rengaserään. Kun A:lle oli selvinnyt, että hänen talvirenkaansa olivat olleet myydyssä rengaserässä, oli hän menettänyt malttinsa. A oli tullut asiakastiloihin raivon vallassa ja kiroillen. Asiakastiloissa oli tuolloin ollut asiakkaita. Myös palvelupisteen päällikkö C oli nähnyt tilanteen. Kun rengasmyyjä D:lle oli selvinnyt, että toimituksessa oli tapahtunut virhe, oli hän soittanut JR-Romu Oy:n toimitusjohtajalle, joka oli palauttanut sinne erehdyksessä toimitetut renkaat palvelupisteeseen seuraavana päivänä. Toinen työntekijä, jonka renkaat olivat myös olleet myydyssä rengaserässä, ei ollut nostanut asiasta mitään hälyä. Hän oli vain ilmoittanut asiasta D:lle, joka oli korjannut virheen.

Tapulikaupungintien palvelupisteessä oli paikallisesti sovittu työaikajärjestelmästä, jossa työaika on vuositasolla jaettu kahteen 26 viikon työaikajaksoon. Työvuorot on jaettu aamu- ja iltavuoroon. Palvelupisteen päällikkö laati työvuorolistan kolmen viikon ajanjaksoksi siten, että työntekijä on joka toinen viikko aamuvuorossa ja joka toinen viikko iltavuorossa. Lauantaityövuoroista sovittiin erikseen. Työvuorolistaan merkittiin vain maanantain ja perjantain työvuorot, ja näiden perusteella työntekijä tiesi koko viikon työvuoronsa. Työvuorolista kiinnitettiin henkilökunnan sosiaalitiloihin ilmoitustaululle. Työpaikalla oli noudatettu periaatetta, jonka mukaan työvuoroja voi vaihtaa sopimalla asiasta toisen työntekijän kanssa ja ilmoittamalla siitä palvelupisteen päällikölle.

A oli omaksunut käytännön, jonka mukaan hän vaihtoi vuoroja ilmoittamatta siitä palvelupisteen päällikölle. A oli väittänyt, että hänellä oli luottamusmiehenä oikeus vapaasti muuttaa työvuorojaan. A olikin vastoin ohjeita vaihtanut työvuorojaan noin kymmenen kertaa ilmoittamatta siitä palvelupisteen päällikölle. Tämän johdosta palvelupisteen päällikkö ja hänen esimiehenään toimiva myyntijohtaja olivat kahdessa tai kolmessa tilaisuudessa keskustelleet A:n kanssa työvuorojen vaihtamiskäytännöstä. Esimiehet olivat edellyttäneet, että A ilmoittaa palvelupisteen päällikölle työvuorojen vaihtamisesta. Keskustelut ja huomautukset eivät olleet johtaneet muutokseen.

A:lle oli ollut tarkoitus antaa varoitus epäasiallisesta käytöksestä työpaikalla 4.5.2004 noin kello 13 pidetyssä kokouksessa. Ennen kokousta myyntijohtajan tietoon oli tullut, että A oli kokouspäivänä toiminut jälleen vastoin annettuja ohjeita työvuorojen vaihtamisessa. A oli samana päivänä vaihtanut työvuoroa ilmoittamatta muutoksesta palvelupisteen päällikölle. A oli tullut iltavuoroon kello 12 – 19 työvuorolistaan merkityn aamuvuoron kello 7 – 16 asemesta. Myyntijohtaja oli tuolloin päättänyt, että A:lle annetaan varoitus myös työvuoroluettelon noudattamatta jättämisestä. Palvelupisteen päällikkö oli kokouksessa kerrannut varoituksiin johtaneet tapahtumat ja myyntijohtaja oli antanut varoitukset. A ei ollut allekirjoittanut varoituksia. Hän oli ottanut varoitukset vastaan ala-arvoista kieltä käyttäen ja poistunut kokoustilasta kovaäänisesti. Varoituksen antamisen jälkeen A oli itse merkinnyt sosiaalitiloissa olevaan työvuoroluetteloon työvuoronsa ajankohdaksi iltavuoron.

A oli samana päivänä halunnut uudelleen keskustella varoituksista. Tässä tilaisuudessa olivat A:n lisäksi olleet läsnä myyntijohtaja ja palvelupisteen päällikkö. A oli tilaisuuden aikana todennut myyntijohtajalle, että työnantajalla on mahdollisuus irtisanoa hänen työsopimuksensa, jos työnantaja haluaa päästä hänestä eroon. Myyntijohtaja oli todennut, että näin ei missään tapauksessa toimittaisi. Myyntijohtaja oli korostanut sitä, että kaikkien tulee noudattaa sovittuja pelisääntöjä. A oli palvelupisteen päällikön kanssa käymässään keskustelussa todennut, että hänelle eivät ämmät huuda, riittää, että kotona yksi ämmä huutaa. Tämä oli ollut palvelupisteen päällikölle yllätys, koska hän ei ollut korottanut ääntään. Keskustelun lopuksi oli sovittu siitä, että työsuhdekysymykset hoidetaan jatkossa tarvittaessa viikoittain ennalta sovittuna päivänä. Työnantaja oli tämän jälkeen otaksunut, että 4.5.2004 esillä olleet asiat olivat loppuun käsiteltyjä.

A oli tämän jälkeen 5.5.2004 heti aamulla kello 7 esittänyt palvelupisteen päällikölle uhkauksen, jossa hän oli pyytänyt perumaan varoitukset ja ilmoittanut, että hän ei takaa, mitä hän tekee ja että hän voi joutua lusimaan. Tätä ennen A oli kirjoittanut ilmoitustaululle ilmeisesti samana aamuna laittamansa paperin, joka oli otsikoitu ”040504 pidetyn palaverin palaute”. Tämä osoitti, että A ei ollut esittänyt uhkausta äkkipikaistuksissaan vaan vakaan harkinnan jälkeen. Palvelupisteen päällikkö C oli A:n esittämän uhkauksen jälkeen soittanut aviomiehelleen kertoen pelkäävänsä uhkauksen johdosta. C:n puoliso oli kehottanut vaimoaan soittamaan esimiehelleen ja tarvittaessa myös poliisille. C oli myös itse harkinnut poliisille soittamista. C oli soittanut esimiehelleen ja kertonut tapahtumasta. Esimies oli asiasta tiedon saatuaan ryhtynyt välittömästi Turun palvelupisteestä käsin tilanteen edellyttämiin toimenpiteisiin. Myyntijohtaja oli C:n käytöksen johdosta tullut siihen tulokseen, että tilanne oli vakava. Myyntijohtaja oli ottanut yhteyttä palvelupisteeseen ja pyytänyt rengasmyyjä D:tä varmistamaan, että C:lle annetaan riittävä tuki kysymyksessä olevassa tilanteessa. D oli tullut iltavuoroon noin kello 10.30 ja todennut C:n olevan järkyttyneessä mielentilassa. Tämän perusteella hän oli päätellyt uhkauksen olevan todellinen.

A:n esittämän uhkauksen johdosta myyntijohtaja oli siirtynyt Porista Tapulinkaupungintien toimipisteeseen. Myyntijohtaja oli keskustellut asiasta Suomen Euromaster Oy:n toimitusjohtajan kanssa, joka oli ollut yhteydessä työnantajaliittoon selvittääkseen oikeudellista tilannetta. Myyntijohtaja oli Tapulikaupungintien palvelupisteeseen tulonsa jälkeen pitänyt työpaikalla kuulemistilaisuuden. Tilaisuudessa A:n esittämä uhkaus oli toistettu sanasta sanaan ja A oli myöntänyt sanoneensa tämän sisältöisen uhkauksen. Tämän jälkeen A:n työsopimus oli purettu.

Tapulikaupungintien palvelupisteessä oli työnantajan edustajan ja luottamusmiehenä toimivan A:n välillä ollut aika-ajoin eri asioissa tiukkoja neuvottelutilanteita. Erimielisyyksistä huolimatta asiat oli aina pystytty ratkaisemaan neuvottelujärjestyksen mukaisesti ja yleensä paikallisesti. Työnantajan A:lle antamat varoitukset eivät olleet olleet tekaistuja eivätkä A:n luottamusmiesasemaan kohdistettuja provokaatioita. Varoitukset työnantaja oli antanut työnjohto-oikeutensa nojalla. Niillä työnantaja oli halunnut osoittaa suhtautuvansa vakavalla tavalla A:n moitittavaan menettelyyn. Varoituksiin oli liitetty uhka työsuhteen päättämisestä tekojen toistuessa. Varoituksilla A:lle oli annettu mahdollisuus korjata toimintatapojaan.

Luottamusmiehen pääasiallisena tehtävänä oli toimia ammattiosaston edustajana työehtosopimuksen soveltamista koskevissa asioissa. Luottamusmies myös edusti ammattiosastoa muissa asioissa. Luottamusmiehen tehtävänä oli myös osaltaan toimia yrityksen ja henkilöstön välisen neuvottelu- ja yhteistoiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. A:n toimintatapa ei ollut sopusoinnussa näiden luottamusmiehelle kuuluvien tehtävien kanssa. Kanteessa tarkoitettujen asioiden yhteydessä A ei ollut toiminut ammattiosaston edustajana. Varoitukset olivat johtuneet A:n käyttäytymisestä ja hän oli omien asioidensa selvittämisessä pyrkinyt käyttämään hyväkseen luottamusmiehen asemaa.

Raskauttavana seikkana A:n menettelyä tarkasteltaessa on pidettävä myös sitä, että A oli toiminut työsuojeluvaltuutettuna. Tässä asemassaan hänen olisi tullut yhteistyössä työnantajan kanssa kiinnittää erityistä huomiota palvelupisteen työturvallisuuskysymyksiin kuten henkiseen työsuojeluun, ja pyrkiä poistamaan työpaikalta häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu kuten fyysisen tai psyykkisen väkivallan uhka. A:n toiminta oli ollut ristiriidassa tämän kanssa. Purkuperusteen riittävyyttä harkittaessa oli otettava huomioon, että A oli ollut sekä luottamusmies että työsuojeluvaltuutettu. Luottamusmieheltä ja työsuojeluvaltuutetulta voidaan edellyttää suurempaa itsehillintää ja harkintakykyä kuin mitä A oli osoittanut.

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen vain erittäin painavasta syystä. Tällainen syy on kysymyksessä silloin, jos työntekijä rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta tai laista johtuvia, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita niin vakavalla tavalla, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. A:n menettely kokonaisuudessaan on ollut sellaista, että se on ollut omiaan rikkomaan työnantajan ja työntekijän välisen luottamussuhteen siten, ettei Suomen Euromaster Oy:llä enää ole ollut edellytyksiä jatkaa työsuhdetta.

Kanteessa esitetyt palkkavaatimukset ovat laskentaperusteiltaan oikeat. Mikäli katsottaisiin, ettei työnantajalla ole ollut oikeutta purkaa A:n työsopimusta, on korvausta määrättäessä vähentävänä seikkana otettava huomioon A:n itsensä antama aihe työsuhteen päättymiseen ja hänen työsuhteensa suhteellisen lyhyt kesto. Tuomittavan korvauksen ei tulisi ylittää yleissopimuksen 4.3 kohdassa määriteltyä vähimmäiskorvausta.

Mikäli katsottaisiin, että yhtiöllä ei ole ollut oikeutta purkaa A:n työsopimusta, on asia kuitenkin ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei työnantajaliiton hyväksyessään yhtiön menettelyn voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen purkaminen

Rengasasentaja A on ollut Suomen Euromaster Oy:n palveluksessa 18.3.1995 lukien. Yhtiö on purkanut A:n työsopimuksen 5.5.2004 ilmoittaen syyksi epäasiallisen käytöksen työnantajan edustajaa kohtaan, työnantajan edustajan epäasiallisen nimittelyn, työnantajan ja A:n välisen luottamuspulan ja työnantajan edustajan uhkailun. A:n työsopimuksen purkamista edeltäneenä päivänä hänelle oli annettu kirjallinen varoitus epäasiallisesta käyttäytymisestä ja toinen varoitus työvuorolistan osoittaman työvuoron noudattamatta jättämisestä. Viimeksi mainitun varoituksen mukaan A:ta oli huomautettu samasta aiheesta aikaisemmin suullisesti. Molemmissa varoituksissa on todettu, että varoituksen syyn toistuminen johtaa työsopimuksen purkamiseen.

A on työsopimuksensa purkamisen ajankohtana toiminut Suomen Euromaster Oy:n Helsingin Tapulikaupungintien palvelupisteen työntekijöiden pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna.

Työsopimuksen purkamisen perusteista esitetty selvitys

A:n työsopimuksen purkamiseen johtaneista tapahtumista työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään sekä työnantajapuolen todistajina palvelupisteen päällikköä C:tä, myyntijohtaja F:ää, järjestösihteeri E:tä ja rengasmyyjä D:tä sekä kantajan nimeäminä todistajina rengasasentaja B:tä, rengasasentaja G:tä, eläkkeellä olevaa palvelupisteen päällikköä H:ta ja työehtosihteeri I:tä.

Kirjallisina todisteina asianosaiset ovat viitanneet muun muassa työpisteen työvuoroluetteloon ajalta 19.4. – 8.5.2004 ja A:n laatimaan ”040504 pidetyn palaverin palaute”- selvitykseen.

Epäasiallisesta käytöksestä annettu varoitus

A:n ja erään toisen työntekijän omistamat, yhtiön tiloissa säilytettävinä olleet talvirenkaat olivat kanteessa kerrotuin tavoin joutuneet romurenkaiden kuormaan.

A:n mukaan ennen vuoden 2003 joulukuuta, jolloin C oli tullut palvelupisteen päälliköksi, käytettyjen renkaiden osalta toimipisteessä oli menetelty siten, että eräille työntekijöille oli myönnetty lupa luovuttaa käytettyjä renkaita omaan lukuunsa ulkopuolisille tahoille. C:n tultua palvelupisteen päälliköksi käytäntöä oli muutettu siten, että rengasmyyjä D oli määrätty huolehtimaan käytettyjen renkaiden toimittamisesta JR-Romu Oy:lle. Toimipisteen työntekijöillä oli ollut edelleen mahdollisuus säilyttää omilla nimikirjaimillaan merkittyjä renkaita työnantajan tiloissa. D oli A:n näkemyksen mukaan tahallaan laittanut A:n nimikirjaimilla varustetut talvirenkaat JR-Romu Oy:lle menevään kuormaan. Tämän johdosta A oli mennyt D:n luo ja vaatinut tätä toimittamaan renkaat takaisin. A oli kertomansa mukaan korottanut ääntään ja saattanut samassa yhteydessä sanoa jonkun kirosanankin.

C:n ja D:n kertoman mukaan A:n kysymyksessä olevat talvirenkaat eivät olleet olleet sovitussa henkilökunnan renkaille varatussa paikassa eikä niitä myöskään ollut merkitty sovitulla tavalla. C:n ja D:n kertoman mukaan A oli renkaiden häviämisen havaittuaan tullut asiakastiloihin, läimäyttänyt pöytää kovaäänisesti, nimitellyt D:tä epäasiallisesti ja vaatinut tätä toimittamaan renkaat takaisin. C:n mukaan samoissa tiloissa oli tuolloin ollut asiakas kahvipöydässä. A:n käytös oli aiheuttanut hämmennystä asiakastiloissa. A:n edellä mainittu menettely oli ollut syynä epäasiallisesta käyttäytymisestä 4.5.2004 annetulle varoitukselle.

Työvuorojen vaihtamiseen liittyvä varoitus

A oli työnantajalle ilmoittamatta vaihtanut 4.5.2004 työvuorolistan mukaisen aamuvuoron iltavuoroon.

A:n mukaan työvuoroluetteloja toimipisteessä oli laadittu säännöllisesti muutaman kuukauden ajan ennen hänen työsopimuksensa purkamista. Jos työntekijä oli halunnut vaihtaa työvuoroa, oli hänen tullut sopia asiasta vaihtoon halukkaan työtoverinsa kanssa. Työvuoron vaihdosta ei työpaikalla noudatetun käytännön mukaan ollut tarvinnut ilmoittaa esimiehelle. A:lle oli muutama vuosi aikaisemmin annettu suullinen huomautus työvuoron vaihdon vuoksi.

B, joka vuoden 1993 keväästä vuoden 2005 kevääseen asti oli työskennellyt yhtiön Helsingin Tapulikaupungintien toimipisteessä, on kertonut, että työntekijöiden kesken työvuorojen vaihdot oli hoidettu sopimalla asiasta työtoverin kanssa. Työvuoron vaihtamisesta oli joskus ilmoitettu esimiehelle, mutta näin ei ollut tehty aina. Kukaan muu kuin A ei ollut saanut koskaan huomautusta työvuorojen vaihdosta.

H, joka on jäänyt eläkkeelle yhtiön kysymyksessä olevan toimipisteen palvelupisteen päällikön tehtävästä vuoden 2003 marraskuun lopussa, on kertonut, että työvuorolistojen laadinta toimipisteessä oli aloitettu vähän ennen hänen eläkkeelle jäämistään. H ei ollut vaatinut työntekijöiltä ilmoitusta työvuoron vaihtamisesta. Joskus työntekijät olivat ilmoittaneet hänelle työvuoron vaihdosta ja joskus eivät.

C:n mukaan työvuorolistat toimipisteessä on 1.12.2003 alkaen laadittu kolmeksi viikoksi kerrallaan. Työntekijät ovat voineet keskenään sopimalla vaihtaa työvuoroja, ja työvuoron vaihdosta on tullut tehdä ilmoitus C:lle. A:n kohdalla työvuorojen vaihtoja oli ollut useammin kuin muiden työntekijöiden kohdalla. Työntekijät olivat myös noudattaneet työvuorojen vaihtamisesta annettuja ohjeita, mutta A oli jättänyt usein ilmoittamatta työvuoron vaihdosta C:lle, koska hän oli katsonut luottamusmiesasemansa johdosta olevansa oikeutettu työvuorojen vaihtamiseen. C oli keskustellut työvuorojen vaihdosta A:n kanssa kolme – neljä kertaa ja ilmoittanut, että A ei tältä osin ollut muihin työntekijöihin nähden erityisasemassa. Varoituksen antamiseen johtaneesta 4.5.2004 tapahtuneesta työvuoron vaihdosta C oli saanut tiedon ennen samana päivänä pidettyä tilaisuutta, jossa muun muassa A:lle oli annettu varoitus epäasiallisesta käytöksestä.

F on kertonut keskustelleensa helmikuussa 2004 A:n kanssa työvuorojen vaihdosta. A:lle oli selvitetty se, että työvuoron vaihdosta tulee ilmoittaa esimiehelle. A oli katsonut luottamusmiesasemansa perusteella olevansa oikeutettu työvuorojen vaihtamiseen. A:lle työvuorojen vaihtamisesta ilmoittamatta jättämisen johdosta annetun varoituksen tarkoituksena oli ollut selvittää A:lle, että työntekijöiden tulee noudattaa yhteisesti sovittuja ja kaikkia koskevia määräyksiä.

Varoitusten antamisen jälkeiset tapahtumat

C:n ja F:n kertoman mukaan A oli varoitusten antamisen jälkeen tullut uudestaan heidän luokseen ja ottanut puheeksi varoitukset. Tässä tilaisuudessa A oli todennut C:lle, että ”minulle eivät ämmät huuda”. C ei ollut tilaisuudessa korottanut ääntään. Keskustelun yhteydessä A:n kanssa oli sovittu siitä, että luottamusmiesasiat hoidetaan tulevaisuudessa tiettynä ajankohtana. Työnantajan edustajat olivat keskustelun jälkeen jääneet siihen käsitykseen, että varoituksiin liittyvät asiat oli loppuun käsitelty.

C:n mukaan A oli 5.5.2004 aamulla heti kello 7:n jälkeen tullut hänen luokseen todeten, että C:n kannattaa perua varoitukset. A oli myös lausunut, että hän ei voi taata itseään ja voi joutua lusimaan. A:n käytös ja kielenkäyttö olivat poikenneet hänen aikaisemmasta käytöksestään ja kielenkäytöstään. C oli kokenut lausuman itseensä kohdistuvaksi väkivaltaiseksi uhkaukseksi. Tämän vuoksi hän oli soittanut aviopuolisolleen E:lle ja tämän kehotuksesta myös esimiehelleen F:lle.

E:n mukaan C oli edellä mainitun tapahtuman jälkeen kertonut hänelle A:n esittämästä uhkauksesta. E:n mukaan C oli pitänyt A:n esittämää uhkausta todellisena henkeensä kohdistuvana uhkana ja ollut tämän johdosta peloissaan. E:n mukaan hänen sekä C:n että F:n kanssa käymissään keskusteluissa oli otettu esille tarve kutsua poliisi työpaikalle.

F:n mukaan C:n äänestä puhelinkeskustelussa 5.5.2004 oli ollut havaittavissa, että kysymys oli ollut poikkeavasta ja vakavasta asiasta. F itse oli ottanut yhteyttä työpaikalle sen varmistamiseksi, että siellä on henkilökuntaa C:n tukena. F oli heti C:n soiton jälkeen lähtenyt Porista Helsingin Tapulikaupungintien toimipisteeseen asiaa selvittämään.

D on kertomansa mukaan aamupäivällä 5.5.2004 keskustellut C:n kanssa aamupäivän tapahtumista. D:n mukaan C oli ollut täysin poissa tolaltaan. D:n saaman käsityksen mukaan A:n uhkaus oli esitetty tositarkoituksella.

A on kertonut varoituksen antamisen jälkeen olleensa yhteydessä Kemianliittoon, josta hänelle oli selvitetty, että varoituksia ei voida peruuttaa, vaan niiden aiheellisuus arvioidaan mahdollisen irtisanomisen yhteydessä. A oli luottamusmiehen ominaisuudessa laatinut 4.5.2004 tapahtumista muistion tiedoksi muille työntekijöille. A oli ollut tuohtunut annetuista varoituksista. Tämän vuoksi hän oli mennyt aamulla 5.5. tapaamaan C:tä ja esittänyt varoituksien peruuttamista. Tässä yhteydessä hän oli myös käyttänyt ”lusimaan” -sanaa. A:n lausuma oli käyty läpi iltapäivällä pidetyssä tilaisuudessa, jossa muun muassa C ja F olivat olleet läsnä. A ei tässä tilaisuudessa ollut kiistänyt lausumaansa, vaan kertomansa mukaan todennut, että tällainenkin seikka tulee ottaa huomioon, kun raavaille miehille annetaan varoituksia.

C:n ja F:n mukaan A oli iltapäivällä 5.5.2004 myöntänyt kohdistaneensa C:hen sen sisältöisen uhkauksen, joka A:n lausumaksi oli todettu. Varoitusten peruuttaminen oli kohdistettu selkeästi edellisenä päivänä annettuihin varoituksiin, eikä A ollut tilaisuudessa osoittanut katuvansa esittämäänsä lausumaa.

Arviointi ja johtopäätökset

A:n työsuhteessa noudatettavan yleissopimuksen 4 luvun 4.3 kohdan mukaan luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 8 luvun 1-3 §:n säännöksiä. Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan mainitun lainkohdan mukaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyömistä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

A:lle on työsuhteen purkamista edeltäneenä päivänä annettu varoitukset epäasiallisen käytöksen ja työvuorojen vaihdoista ilmoittamisen laiminlyönnin johdosta. C:n ja D:n todistajankertomuksilla on tullut näytetyksi, että A on toimipisteen asiakastiloissa asiakkaan läsnä ollessa käyttäytynyt huomiota herättävän äänekkäästi ja muutoinkin tavalla, jota ei voida pitää asiakaspalvelun yhteydessä sopivana. Tästä epäasiallisesta käytöksestä annettua varoitusta on työtuomioistuimen mielestä pidettävä aiheellisena.

Työtuomioistuimen ratkaisu

C:n ja F:n kertomuksilla on myös tullut näytetyksi, että työnantajan edustajat ovat aikaisemmin muutamaan otteeseen keskustelleet A:n kanssa siitä, että työvuorojen vaihdoista tulee ilmoittaa esimiehelle. Kun A tästä huolimatta on 4.5.2004 vaihtanut työvuoroa ilmoittamatta siitä etukäteen esimiehelle, on myös A:lle annettua toista varoitusta pidettävä aiheellisena.

Varoitusten antamista seuranneena aamuna A on vaatinut palvelupisteen päällikköä C:tä perumaan annetut varoitukset. Tässä yhteydessä hän on uhannut C:tä edellä todetulla tavalla. Uhkaus on esitetty siten, että C on perustellusti voinut kokea henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa. Tätä käsitystä tukee myös se, että A itse ei myöhemminkään häntä ennen työsuhteensa purkamista kuultaessa ollut millään tavoin pyrkinyt ilmaisemaan, että uhkausta ei ollut tarkoitettu todelliseksi.

A on saamastaan varoituksesta huolimatta jatkanut epäasiallista käyttäytymistään. Hän on uhkaamalla edellä kerrotulla tavalla työnantajan edustajaa rikkonut työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita niin vakavalla tavalla, että työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää A:n työsuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Suomen Euromaster Oy:llä on siten ollut yleissopimuksen 4 luvun 4.3 kohdassa tarkoitetut perusteet A:n työsopimuksen purkamiseen. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta kanteessa vaadittuihin korvauksiin. Myöskään Autonrengasliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Kemianliitto on velvollinen korvaamaan Autonrengasliiton ja Suomen Euromaster Oy:n oikeudenkäyntikulut. Vaadittu korvausmäärä 4 867,80 euroa on riidaton.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2005/20050125