TT 2005-117 Työsopimuksen irtisanominen – päihtymys

TT 1990-115 Työsopimuksen purkaminen - väkivaltainen käytös

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT 2005-117 koskien työntekijän työsopimuksen irtisanomista johtuen siitä että työntekijä oli esiintynyt työpaikalla päihtyneenä.

Junan konduktöörille työvuoron päätyttyä alkometrillä suoritettujen puhallutuskokeiden tulosten perusteella oli pääteltävissä hänen olleen työvuoronsa aikana alkoholin vaikutuksen alaisena, vaikkakaan selvää näyttöä ei ollut siitä, että hänen verensä alkoholipitoisuus olisi työvuoron aikana ylittänyt rangaistavan junaliikennejuopumuksen rajan.

Konduktööri oli menettelyllään rikkonut työsuhteeseen vaikuttavia velvoitteita niin vakavalla tavalla, että työnantajalla huomioon ottaen yhtiössä vastaavanlaisissa tilanteissa noudatettu käytäntö, oli ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaiset asialliset ja painavat syyt konduktöörin työsopimuksen irtisanomiseen. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 117

KANNE

Vaatimukset

Rautatieläisten Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa VR Osakeyhtiön irtisanoneen A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti,

velvoittaa VR Osakeyhtiön maksamaan A:lle korvauksena työehtosopimuksen vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta 20 kuukauden palkkaa vastaavat 55 320,20 euroa korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, ja

velvoittaa VR Osakeyhtiön ja Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rautatieläisten Liiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perusteet

A oli tullut VR Osakeyhtiön edeltäjän Valtionrautateiden palvelukseen 1.12.1973 lukien. VR Osakeyhtiö oli 9.8.2004 päivätyllä kirjallisella irtisanomisilmoituksella irtisanonut A:n työsopimuksen 10.8.2004 siten, että A:n työsuhteen päättymispäivä oli 10.2.2005. Irtisanomisilmoituksessa irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu työskentely lievästi alkoholin vaikutuksen alaisena konduktöörin työvuorossa.

A oli 14.7.2004 toiminut IC2 junan numero 92 johtavana konduktöörinä Jyväskylän ja Helsingin välillä. Juna oli lähtenyt Jyväskylästä kello 06.17 ja saapunut Helsinkiin kello 10.56. Noin kello 11 A:lle oli tehty puhalluskoe alkometrilaitteella ja tulos oli ollut 0,25 promillea. Toisen kello 11.10 tehdyn puhalluskokeen tulos oli ollut 0,18 promillea ja kolmannen kello 11.15 tehdyn puhalluskokeen tulos 0,15 promillea. Kello 12.25 suoritetun verikokeen tuloksen mukaan näytteessä ei ollut todettu alkoholia.

A oli edellisenä päivänä kello 13.30 ollut parturissa ja välittömästi sen jälkeen nauttinut neljä pulloa III-olutta. Kotona A oli ollut kello 17. Hän ei ollut illan aikana nauttinut enää alkoholia. Herättyään seuraavana aamuna hyvin nukkumansa yön jälkeen hän ei ollut nauttinut alkoholia kotona tai junassa työvuoron aikana. Näin ollen hänellä ei ollut enää voinut olla alkoholia veressä vähän ennen puolta päivää eli 18 tuntia alkoholin nauttimisen jälkeen.

Työnantajan ja työntekijöiden edustajat olivat käyneet 22.2.2005 testaamassa alkometrilaitteita kyseisen asemavalvomon tiloissa selvittääkseen radio- ja matkapuhelimen sekä mikroaaltouunin vaikutusta laitteiden toimintaan. Testaustulokset olivat osoittaneet, että alkometrilaitteita ei voitu pitää täysin luotettavina. Tästä syystä vain verikoetta oli pidettävä luotettavana näyttönä mahdollisesta alkoholin vaikutuksen alaisena olemisesta. Jos verikoe olisi suoritettu heti junan saavuttua Helsinkiin, olisi se jo tuolloin osoittanut, että A:n veressä ei ollut alkoholia. Poliisin suorittamassa liikennevalvonnassakin luotettavana pidettiin verikokeen tulosta.

A:n irtisanomisasiasta oli neuvoteltu liittojen välillä 23.3.2005, mutta asiassa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Koska VR Osakeyhtiöllä ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaisia perusteita A:n työsopimuksen irtisanomiselle, on A:lla irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n mukaan oikeus korvaukseen perusteettomasta irtisanomisesta. A:n kuukausipalkka on ollut 2 766,01 euroa. Kohtuullinen korvaus perusteettomasta irtisanomisesta on 20 kuukauden palkkaa vastaavat 55 320,20 euroa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry on vastauksessaan, johon VR Osakeyhtiö on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry on lisäksi vaatinut Rautatieläisten Liiton velvoittamista korvaamaan Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n ja VR Osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n työtehtäviin matkustajajunan johtavana konduktöörinä on sisältynyt ennen kaikkea junaturvallisuudesta sekä asiakkaiden matkustusturvallisuudesta huolehtiminen. Yksittäisinä tehtävinä konduktöörin työhön sisältyy muun muassa seuraavia tehtäviä: lipunmyyntilaitteiden ja puhelinten kuittaaminen, tarvittaviin tiedotteisiin (sähköpostit, liikenneraportit jne.) tutustuminen, työnjaosta riippuen junan jarrujen koettelu ja tarkastaminen, junan sisäpuolinen tarkastus, viestiyhteyksien tarkastus, kuulutuslaitteiden aktivointi, raidetta vaihdettaessa käskyjen ja ohjeiden antaminen veturinkuljettajalle, matkustajien ja matkatavaroiden vastaanotto, ovien lukitukset, valmis lähtöön-opasteen antaminen veturinkuljettajalle, muut matkan aikana matkustusturvallisuuteen sisältyvät tehtävät sekä matkalippujen tarkastaminen, myynti ja tilitys. Konduktöörin voidaan sanoa olevan junan päällikkö.

Rautatielain 5 luvun 25 §:n mukaan rautatieliikenteen harjoittajalla tulee olla turvallisuuden takaava organisaatio ja tarvittavat sisäiset ohjeet toiminnan johtamista ja valvontaa varten. Rautatieliikenteen harjoittaja vastaa toimintansa turvallisuudesta ja siitä, että toiminnassa noudatetaan rautatieliikennettä koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Lain 26 §:n mukaan rautateiden liikkuvan kaluston kuljettajilla, liikenteen ohjaukseen osallistuvilla sekä muilla välittömästi liikenneturvallisuustehtävissä toimivilla henkilöillä tulee olla tehtävien asianmukaisen hoitamisen vaatima terveys, koulutus ja muu kelpoisuus sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty tai määrätty. Lain 30 §:n mukaan liikenne- ja viestintäministeriön alainen Ratahallintokeskus valvoo rautateiden turvallisuutta valtion rataverkolla.

Ratahallintokeskus oli 1.1.1996 antanut VR Yhtymä Oy:lle ohjeet päihteiden väärinkäytön varalta. Ohjeiden mukaan valtion rataverkolla liikennöivillä yrityksillä tulee olla valvontajärjestelmä, jonka avulla voidaan estää alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena olevan henkilön pääsy junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttaviin työtehtäviin. Järjestelmän avulla on myös pystyttävä huolehtimaan valvonnasta, joka kohdistuu näitä työtehtäviä jo suorittaviin henkilöihin. Ratahallintokeskus suorittaa omalta osaltaan valvontaa pistokokein. Mikäli rautatieyrityksen palveluksessa oleva henkilö syyllistyy työtehtävissä junaliikennejuopumukseen, on hänet pysyvästi siirrettävä pois junaturvallisuustehtävistä. Samoin on meneteltävä niiden henkilöiden kohdalla, jotka muutoin syyllistyvät liikennejuopumukseen taikka muuhun alkoholin tai huumaavan aineen väärinkäyttöön. Turvaamistoimi voi olla junaliikennejuopumuksia lukuun ottamatta määräaikainen silloin, kun väärinkäyttö on luonteeltaan vähäinen ja on perusteltua syytä olettaa toimenpiteen olevan riittävä junaturvallisuuden kannalta.

Ratahallintokeskuksen kirjeen seurauksena VR Yhtymässä oli ammattijärjestöjen kanssa yhteistoimintamenettelyssä vahvistettu yrityksissä noudatettava päihdepolitiikka. Tämän lisäksi työnantaja oli antanut lisäohjeita alkoholin käytön valvonnasta ja toimenpiteistä päihteiden väärinkäytön johdosta. Niiden mukaan alkoholin nauttiminen työpaikalla tai alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen työtehtävässä on kielletty. Päihdepolitiikka koskee koko henkilöstöä asemasta ja työtehtävästä riippumatta ja politiikka edellyttää myös alkoholin käytön valvontaa työpaikoilla. Tehtäessä työtä junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavissa tehtävissä yhtiössä noudatetaan päihteiden osalta ehdotonta 0-toleranssia. Ohjeet ja määräykset ovat yleisesti työntekijöiden tiedossa.

Junaturvallisuuden varmistamiseksi tapahtuvasta päihteiden käytön valvonnasta vastaa viranomaistahojen ohella myös VR Osakeyhtiö. VR Osakeyhtiö oli toteuttanut 14.7.2004 laajamittaisen alkoholin puhalluskamppanjan yhtä aikaa eri puolilla Etelä-Suomea. Mainittuna päivänä A:n työvuoro oli alkanut Jyväskylässä kello 6.17 junan lähtiessä Helsinkiin kello 7.07. Junan saavuttua Helsinkiin turvallisuustarkastaja oli Helsingin asemavalvomon tiloissa pyytänyt A:ta puhaltamaan alkometriin. Annettujen puhallutusohjeiden vastaisesti A oli imaissut ensin alkometriin, minkä seurauksena turvallisuustarkastaja oli pyytänyt A:ta saapumaan uusintapuhallutukseen asemavalvomon taukotilaan. Asemavalvomossa oli paikalla ollut myös toinen turvallisuustarkastaja puhallutuksen todistajana. Uusintapuhallutuksessa A oli puhaltanut kello 10.55 veren alkoholipitoisuutta osoittavan lukeman 0,25 promillea. A:lle oli tehty vielä uudet puhallutukset, jolloin kello 11.10 alkometri osoitti 0,18 promillea ja kello 11.15 alkometri osoitti 0,15 promillea. Kello 12.25 tehdyssä verikokeessa ei veressä ollut havaittu merkkejä alkoholista.

Molemmat turvallisuushenkilöt olivat laatineet asiasta päihteiden nauttimisen toteamista koskevan pöytäkirjan. Pöytäkirjassa turvallisuushenkilöt olivat todenneet puhallutustilanteessa A:n ulkoisesta olemuksesta muun muassa, että alkoholin haju oli epäselvä/kohtalainen, kasvojen väri oli tavallinen/lievästi punakka, silmät olivat väsyneen oloiset/verestävät ja puhe hiljainen/selvä. Molemmat olivat lisäksi todenneet A:n vaatetuksen olleen siisti ja järjestyksessä, tasapainon seistessä varma, käynnin varma ja käytöksen hermostunut. Myös paikalle saapuneet liikennepalvelupäällikkö ja junaliikenteen henkilökunnan esimies olivat todenneet A:n hengityksessä alkoholin hajun.

A työskenteli junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa henkilöjunan johtavan konduktöörin tehtävässä. Käytettäessä takaisinlaskentaa ja otettaessa huomioon alkoholin poistumisnopeus verestä A:n veren alkoholipitoisuus oli työvuoron aikana ylittänyt rikoslain 23 luvun 7 §:n mukaisen junaliikennejuopumukseksi määritellyn 0,5 promillen tason. Viranomaisen antaman toimintaohjeen mukaisesti työnantajan velvollisuutena oli ollut välittömästi ryhtyä turvaamistoimenpiteisiin poistamalla A pysyvästi konduktöörin tehtävistä. A:lle suoritettujen puhalluskokeiden tuloksia oli pidettävä luotettavina, koska puhallutukset oli suoritettu digitaalisella puhallutuslaitteella, joka oli 13.7.2004 kalibroitu Helsingin poliisilaitoksella.

Korkein oikeus oli tuomiossaan 2000:77 (4.7.2000) ja Helsingin hovioikeus tuomiossaan nro 113 (23.1.2001) katsonut, että työnantajalla oli oikeus päättää junaturvallisuustehtävissä työskentelevän työntekijän työsuhde tämän alkoholin väärinkäytön seurauksena tapahtuneen turvaamistoimenpiteen vuoksi. Mainitut tuomiot olivat vahvistaneet yhtiön noudattaman käytännön työsopimuslain ja irtisanomissuojasopimuksen mukaisena menettelytapana junaturvallisuustehtävissä työskentelevän työntekijän syyllistyessä liikennejuopumukseen.

Pysyvän turvaamistoimenpiteen seurauksena A ei ollut enää voinut suorittaa työsopimuksensa mukaisia työtehtäviä, eikä työnantajalla ollut mahdollisuutta tarjota A:lle muuta työtä. Huomioon ottaen alkoholin käytöstä annetut määräykset ja ohjeet, junaliikenteeseen liittyvät riskit, yhtiön käytäntö muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytäntö työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaiset asialliset ja painavat syyt irtisanoa A:n työsopimus.

Vaadittu 20 kuukauden palkkaa vastaava korvaus oli joka tapauksessa liian suuri, koska A oli omalla käyttäytymisellään aiheuttanut työsopimuksensa päättämisen. A:n ikä ja ammattitaito huomioon ottaen hänellä oli myös edelleen hyvät mahdollisuudet työllistyä uudelleen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsopimuksen irtisanominen

VR Osakeyhtiö on 10.8.2004 irtisanonut konduktööri A:n työsopimuksen päättymään 10.2.2004. Irtisanomisen syyksi yhtiö on ilmoittanut lievästi alkoholin vaikutuksen alaisena olemisen konduktöörin työvuorossa. A:n työsuhde Valtionrautateihin oli alkanut 1.12.1973.

Irtisanomiseen johtaneista syistä esitetty selvitys

Asianosaiset ovat viitanneet kirjallisina todisteina A:lta 14.7.2004 otetun verikokeen tulokseen ja alkometrilaitteiden luotettavuutta koskevaan 23.2.2005 päivättyyn muistioon ja työnantajapuoli lisäksi päihteiden nauttimisen toteamiseksi 14.7.2004 laadittuihin kahteen pöytäkirjaan ja Ratahallintokeskuksen 1.11.1996 päivättyihin päihteiden väärinkäyttöä ja rautatieliikenteen valvontaa koskevaan ohjeeseen, VR:n päihdepolitiikkaa koskevaan 4.2.2002 päivättyyn asiakirjaan sekä VR:n päihteiden väärinkäyttöä koskevaan 6.2.2003 päivättyyn menettelyohjeeseen.

A:n työsopimuksen irtisanomiseen johtaneista syistä työtuomioistuimessa on kuultu työnantajapuolen todistajina turvallisuustarkastaja B:tää ja liikennepalvelupäällikkö C:tä sekä puhallutuslaitteiden luotettavuudesta turvallisuusjohtaja D:tä ja poliisitarkastaja E:tä. D on lisäksi kertonut VR:n päihdepolitiikasta. A:n alkoholin nauttimisesta on kantajan puolesta kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään ja todistajana hänen aviopuolisoaan sairaala-apulainen F:ää.

B:n mukaan VR Osakeyhtiössä oli aamulla 14.7.2004 toimeenpantu valvontamielessä puhallutuskampanja, jossa lähes kaikille junaturvallisuustehtävissä toimiville oli työvuoron alussa, lopussa tai keskellä suoritettu työkuntoisuusarviointi alkometrin avulla. Helsingin asemavalvomossa oli mainittuna aamuna puhallutettu 80 – 90 henkilöä. A oli ensimmäisen puhallutuksen yhteydessä imaissut ilmaa sisään ja puhaltanut ohi pillin. B:n näkemyksen mukaan tämä oli tehty tarkoituksellisesti. Seuraava puhallus oli tapahtunut B:n antamien ohjeiden mukaan ja alkometri oli osoittanut positiivisen löydöksen. A oli tämän jälkeen puhallutettu uudestaan kaksi kertaa kahden esimiehen läsnä ollessa. Puhallutusten jälkeen A oli ilmoittanut haluavansa tarkistuttaa tuloksen verikokeessa, joka oli sittemmin suoritettu. Laite, jota puhallutuksissa oli käytetty, oli kalibroitu edellisenä päivänä Helsingin poliisilaitoksella. Asemavalvomon tilassa, jossa puhallutukset oli tehty, ei tuolloin ollut ollut käytössä sellaisia laitteita, jotka olisivat saattaneet aiheuttaa häiriöitä puhallutuslaitteeseen. Myös viereisessä huoneessa olleet saattoradiot olivat olleet suljettuina.

C on kertomansa mukaan kutsuttu todistajaksi tilanteeseen, jossa A:ta oli puhallutettu toisen kerran. C:n mukaan positiivisen alkoholilöydöksen lisäksi A oli ”haissut vanhalle viinalle”. C:n näkemyksen mukaan A oli ollut väsyneen oloinen.

A on kertonut nauttineensa 13.7.2004 ennen kello 15 neljä kolmosolutta. Tämän ajankohdan ja seuraavana päivänä suoritettujen puhallutuskokeiden välisenä aikana hän ei ollut nauttinut alkoholia. Ensimmäinen puhallutus Helsingin asemavalvomossa oli epäonnistunut, koska A oli aluksi pitänyt toimenpidettä huumorimielessä tehtynä.

F:n mukaan A oli tullut 13.7.2004 kotiin noin kello 17. F:n havaintojen mukaan A ei ollut sen illan eikä seuraavan aamun aikana nauttinut alkoholia. A oli ollut myös selvä aamulla, jolloin he olivat lähteneet samalla autolla töihin.

D, joka on toiminut VR Osakeyhtiön turvallisuusjohtajana vuodesta 1998, on kertonut, että toimintaa rautatieliikenteessä valvovan Ratahallintokeskuksen ohjeiden mukaan työskentely liikenneturvallisuustehtävissä alkoholin vaikutuksen alaisena on kiellettyä. Ratahallintokeskuksen ohjeet edellyttävät, että rataliikenteen harjoittajalla on sisäinen valvontajärjestelmä, jolla estetään henkilön työskentely alkoholin vaikutuksen alaisena junaturvallisuustehtävissä. Näiden määräysten pohjalta VR Osakeyhtiössä on laadittu yt-menettelyssä hyväksytyt päihdepolitiikkaa koskevat ohjeet, joissa lähtökohtana on niin sanottu nollatoleranssi liikennetehtävissä. Yt-menettelyssä on hyväksytty menettely, jonka mukaan alkoholin käytön kontrolloimiseksi voidaan tehdä testejä ennalta ilmoittamatta. Vuonna 2004 tällaisia valvontatoimenpiteitä oli tehty kaikkiaan 2005 henkilölle. Näiden joukossa oli ollut 15 sellaista henkilöä, joiden kohdalla puhalluskoe oli osoittanut merkkejä alkoholin nauttimisesta. Suurin osa näistä henkilöistä oli toiminut junaturvallisuustehtävissä ja kokeen tuloksen johdosta heidän työsuhteensa oli päätetty. Vakiintunut käytäntö yhtiössä on, että jos junaturvallisuustehtävissä toimivalla henkilöllä on työssään merkkejä alkoholin käytöstä, johtaa se hänen työsuhteensa päättämiseen. Jos henkilön alkoholin väärinkäyttö on tapahtunut muulloin kuin välittömissä työtehtävissä ja promillemäärä on alhainen, voidaan käyttää Ratahallintokeskuksen ohjeiden mukaista määräaikaista turvaamistoimenpidettä. Konduktöörin työtehtävää on riidattomasti pidetty junaturvallisuustehtävänä.

D oli osallistunut alkuvuonna 2005 järjestettyyn tilaisuuteen, jossa yhtiön käyttämien puhallutuslaitteiden luotettavuutta oli tutkittu samoissa tiloissa, joissa A oli heinäkuussa 2004 puhallutettu. Laite oli näyttänyt alhaisia positiivisia tuloksia, kun saattoradio oli tuotu lähelle mittaria. Sen sijaan muut kysymyksessä olevassa tilassa olleet laitteet eivät olleet aiheuttaneet häiriöitä mittariin.

E:n kertoman mukaan poliisivalvonnassa käytettävien alkometrien luotettavuutta verrattuna verikokeeseen on testattu Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen toimesta. Tehdyt kokeet olivat osoittaneet, että alle 0,5 promillen puhallustulosten kohdalla verikoe osoitti yleisesti 0,01 promillea pienempää lukemaa kuin puhalluskoe. Laskettaessa alkoholin palamista verestä Suomessa käytetään keskiarvolukuna 0,13 promillea tunnissa. Suoritettaessa veren alkoholipitoisuuden arvioimiseksi niin sanottua takaisinlaskentaa varmuusmarginaalina käytetään arvoa 0,08 promillea tunnissa.

Näytön arviointi

A on kertomansa mukaan 13.7.2004 iltapäivällä ennen kello 15 nauttinut neljä pulloa keskiolutta. A:n työvuoro junan konduktöörinä oli alkanut Jyväskylässä 14.7.2004 kello 6.17. Junan aikataulun mukainen saapumisaika Helsinkiin on ollut kello 10.56. Heti junan saavuttua Helsinkiin A:lle oli tehty alkometrillä puhalluskoe, jonka mukaan hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut 0,25 promillea. Noin 15 minuutin kuluttua uusitussa puhalluskokeessa veren alkoholipitoisuudeksi oli saatu 0,18 promillea ja noin kello 11.15 suoritetussa kolmannessa puhalluskokeessa 0,15 promillea. A:lta samana päivänä kello 12.25 otetussa verikokeessa ei ollut havaittu merkkejä alkoholista.

Puhalluskokeen suorittamisessa mukana olleiden B:n ja C:n kertomuksista on käynyt ilmi, että ensimmäisen puhalluskokeen yhteydessä ei ollut saatu tulosta A:n menettelystä johtuen ja että A:n hengityksessä oli ollut myös havaittavissa merkkejä aikaisemmin tapahtuneesta alkoholin nauttimisesta. Puhallutuksissa käytetty mittari oli kalibroitu edellisenä päivänä Helsingin poliisilaitoksella. Tilassa, jossa puhallutukset oli suoritettu, ei ollut ollut käytössä laitteita, jotka olisivat saattaneet vaikuttaa puhalluskokeen tuloksiin. Esitetyn selvityksen mukaan puhalluskokeiden tuloksia on pidettävä luotettavina. Niiden valossa A:n oma kertomus siitä, kuinka paljon ja milloin hän oli alkoholia nauttinut, ei ole uskottava.

Alkoholin verestä poistumisnopeudesta esitetyn selvityksen perusteella ei A:lta 14.7.2004 kello 12.25 otetun verikokeen tulosta voida pitää osoituksena siitä, että A ei työvuoronsa aikana olisi ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Kun otetaan huomioon ensimmäisen puhallutuksen osoittama lukema 0,25 promillea sekä E:n selvittämä poliisin käytössä oleva takaisinlaskentasääntö, todennäköistä on, että A:n veren alkoholipitoisuus on ollut hänen työvuoronsa aikana merkittävästi edellä mainittua lukemaa korkeampi ja hän siten on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena työvuoronsa aikana.

Oikeudellinen arviointi

Sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

Rautatieliikenteen valvontaa harjoittavan Ratahallintokeskuksen 1.11.1996 päivättyjen päihteiden väärinkäyttöä ja rautatieliikenteen valvontaa koskevien ohjeiden mukaan rautatieyrityksen palveluksessa oleva henkilö, joka työtehtävissä syyllistyy junaliikennejuopumukseen, on siirrettävä pysyvästi pois junaturvallisuustehtävistä. Turvaamistoimenpide voi olla junaliikennejuopumustapauksia lukuun ottamatta määräaikainen silloin, kun väärinkäyttö on luonteeltaan vähäinen ja on perusteltua syytä olettaa toimenpiteen olevan riittävän junaturvallisuuden kannalta.

Rikoslain 23 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan rangaistukseen junaliikennejuopumuksesta on tuomittava henkilö, joka kuljettaa junaa tai toimii muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea.

VR-Yhtymä Oy:n yhteistoimintakokouksessa hyväksytyissä VR:n päihdepolitiikkaa koskevissa ohjeissa on todettu, että alkoholin käytön valvonnasta on annettu erilliset ohjeet. Näissä 6.2.2003 päivätyissä päihteiden väärinkäyttöä koskevissa menettelyohjeissa on muun muassa todettu päihteiden väärinkäytön vaikutukset työsuhteeseen. Ratahallintokeskuksen edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti menettelyohjeissa on todettu, että junaliikennejuopumukseen syyllistynyt henkilö on välittömästi poistettava junaturvallisuustehtävistä. Määräaikaisen turvaamistoimenpiteen osalta menettelyohje on saman sisältöinen kuin Ratahallintokeskuksen antama ohje.

A on konduktöörin työssään ollut riidattomasti junaturvallisuustehtävissä. Näissä tehtävissä toimivien kohdalla VR Osakeyhtiössä noudatetaan D:n kertoman mukaan nollatoleranssia. A:n kohdalla ei ole selvää näyttöä siitä, että hänen verensä alkoholipitoisuus työvuoron aikana olisi ylittänyt rikoslaissa tarkoitetun rangaistavan junaliikennejuopumuksen rajan. Suoritettujen puhalluskokeiden tulokset osoittavat kuitenkin, että A on työvuoronsa aikana ollut alkoholin vaikutuksen alaisena siinä määrin, että VR Osakeyhtiö on yhtiössä noudatettujen ohjeiden ja noudatetun käytännön mukaisesti voinut katsoa pysyvän junaliikennetehtävistä poistamisen aiheelliseksi. VR Osakeyhtiön noudattamasta käytännöstä esitetyn selvityksen mukaan junaturvallisuustehtävässä toimivan henkilön työsuhde on päätetty, mikäli hän on työtehtävänsä aikana ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Pitkän työsuhteensa perusteella A:n on täytynyt tietää yhtiössä alkoholin käytön osalta noudatetut ohjeet ja käytäntö päihteiden väärinkäyttötilanteissa.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella työtuomioistuin katsoo, että A on menettelyllään rikkonut työsuhteeseen vaikuttavia velvoitteita niin vakavalla tavalla, että työnantajalla huomioon ottaen myös yhtiössä vastaavanlaisissa tilanteissa noudatettu käytäntö, on ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitetut asialliset ja painavat syyt A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Näyttämättä on jäänyt, että VR Osakeyhtiöllä olisi ollut mahdollisuus sijoittaa A muuhun työhön vaihtoehtona työsopimuksen irtisanomiselle. A:lla ei siten ole oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Rautatieläisten Liitto on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Liikenne- ja Erityisalojen Työnantajat ry:n ja VR Osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Huomioon ottaen asian laatu, sen hoidon edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi 800 euroa.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2005/20050117