TT 2004-113 Työsuhteen päättäminen – epärehellisyys – luottamuspula

TT 1990-115 Työsopimuksen purkaminen - väkivaltainen käytös

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2004-113 koskien työntekijän työsopimuksen purkamista johtuen siitä että oli menetellyt epärehellisesti paljastaessaan asiakassalaisuuden asiaan kuulumattomille, ja näin aiheutuneen luottamuspulan vuoksi.

Työnantaja oli ilmoittaessaan vartijan työsopimuksen purkamisen syyt vedonnut vain vartijan salassapitovelvollisuuden vastaiseen menettelyyn ja siitä aiheutuneeseen luottamuspulaan. Päättämisilmoitukseen kirjattu purkamisen peruste ei kuitenkaan estänyt työnantajaa vetoamasta myös sellaisiin seikkoihin, jotka eivät olleet tiedossa työsopimuksen päättämishetkellä. Niin ikään työnantaja voi vedota myös sellaisiin syihin, jotka olivat olleet työsopimuksen päättämishetkellä tiedossa, mutta joihin ei päättämisilmoituksessa ollut vedottu.

Yhtiö oli siten voinut vedota työsopimuksen purkamisen perusteena myös vartijan saamaan pahoinpitelytuomioon ja siihen, että tämä oli syyllistynyt ennen työsopimuksen purkamista kavallukseen. Vartijan menettely oli oikeuttanut työnantajan katsomaan työsuhteen edellyttämän luottamuksen puuttuvan. Yhtiöltä ei kohtuuden mukaan voinut edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisaikaa, joten sillä oli ollut oikeus purkaa työsopimus.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 113

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Engel Security Oy:n suorittamaan työsuojeluvaltuutettu A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaavat 30 000 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien, ja

velvoittaa Palvelualojen Toimialaliiton ja Engel Security Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A työskenteli vartijana HA-Vartiointi Oy:n palveluksessa 30.10.2000 alkaen. Yhtiön fuusion jälkeen työnantajaksi tuli Engel Security Oy. A valittiin valtakunnalliseksi työsuojeluvaltuutetuksi 1.1.2002 ja varapääluottamusmieheksi 4.2.2002 lukien.

Engel Security Oy purki A:n työsopimuksen 18.3.2002 sillä perusteella, että A oli 6.3.2002 paljastanut yhtiön asiakkaan HOK Liiketoiminta Oy:n turvallisuusjärjestelyihin liittyviä yksityiskohtia eräille asiakkaan henkilökuntaan kuuluville työntekijöille. Samalla perusteella syyttäjä vaati Helsingin käräjäoikeudessa 7.7.2003 A:lle rangaistusta vartioimisliikerikkomuksesta. Syyttäjän rangaistusvaatimuksen mukaan A oli toimiessaan Engel Security Oy:n vartijana sekä työsuojeluvaltuutettuna ilmaissut HOK:n pääluottamusmiehelle, työsuojeluvaltuutetulle ja työsuojeluasiamiehelle luvattomasti tiedon vartiointitoimeksiannon osapuolten turvallisuusjärjestelystä eli Prisman Tikkurilan toimipisteeseen asennetuista piilokameroista. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteen lainvoimaisella tuomiollaan 1.10.2003. Käräjäoikeuden tuomion olennainen sisältö oli, että Tikkurilan Prisman henkilöstö tiesi yleisesti valvontakameroista jo ennen kuin A oli saanut niistä tiedon. Ainoastaan HOK Liiketoiminta Oy:n pääkonttorilla olleet luottamushenkilöt eivät olleet olleet niistä tietoisia. Sitä A ei puolestaan ollut tiennyt.

Työnantaja oli vasta liittoneuvottelujen yhteydessä 24.10.2002 vedonnut A:n tekemään toisen vartijan pahoinpitelyyn. Työnantajapuolelta oli lisäksi tämän oikeudenkäynnin aikana vedottu A:n työsuhteen aikana tekemään kavallukseen. Työnantaja ei kuitenkaan enää A:n työsopimuksen purkamisen jälkeen voinut tässä oikeudenkäynnissä vedota tällaiseen seikkaan työsuhteen purkamisperusteina. A:n vartijakortti oli peruutettu 24.9.2003 sen jälkeen, kun Helsingin hovioikeus oli antanut pahoinpitelyasiassa tuomionsa.

Engel Security Oy:llä ei ollut A:n työsopimuksen purkamis- eikä irtisanomisperustetta. Yhtiö oli siten purkaessaan A:n työsopimuksen rikkonut yleissopimuksen työsuojeluvaltuutetulle antamaa korostettua työsuhdeturvaa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen Toimialaliitto on vastauksessaan, johon Engel Security Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Palvelualojen Toimialaliitto on lisäksi vaatinut Palvelualojen ammattiliitto PAM:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli luottamustoimeensa liittyen selvittänyt Engel Security Oy:n erään vartijan saamaa varoitusta. Vartija oli yhtiön asiakkaan HOK Liiketoiminta Oy:n omistamassa Tikkurilan Prismassa työskennellessään huomannut valvontakameran ja paljastanut joillekin HOK Liiketoiminta Oy:n työntekijöille kameran sijainnin. Myöhemmin hän oli kertonut Prisman kameravalvonnasta myös A:lle.

A oli 6.3.2002 ottanut yhteyttä puhelimitse HOK Liiketoiminta Oy:n palveluksessa toimivaan pääluottamusmieheen ja työsuojeluvaltuutettuun väittäen kameravalvontaa laittomaksi. Puhelinkeskustelun yhteydessä A paljasti mainituille henkilöille yksityiskohtaisia tietoja Tikkurilan Prismaan asennetuista piilokameroista. A:lle oli selvinnyt puhelinkeskustelujen yhteydessä, etteivät mainitut henkilöt tienneet piilokameroista, niiden käytöstä ja sijainnista. Piilokamerat Tikkurilan Prismaan oli asentanut HOK Liiketoiminta Oy:n sisäinen tarkastus, joka oli havainnut myymälässä tavarahävikkiä, minkä epäiltiin johtuvan anastuksista. HOK Liiketoiminta Oy:n turvallisuusstrategiasta oli käyty yhteistoimintamenettely, joten valtaosa henkilöstöstä tiesi kameroiden mahdollisesta käytöstä tietyissä tilanteissa.

A oli paljastanut työnantajansa asiakasyhtiön työsuojeluvaltuutetulle ja pääluottamusmiehelle Tikkurila Prisman turvallisuusjärjestelyt, joista he eivät olleet tienneet. A:n salassapitovelvollisuuden rikkominen oli kohdistunut ennen kaikkea hänen työnantajansa asiakkaaseen, mutta myös omaan työnantajaan. Se oli saattanut Engel Security Oy:n maineen luotettavana ja ammattitaitoisena vartiointiliikkeenä kyseenalaiseksi niin, että HOK Liiketoiminta Oy oli joutunut vakavasti miettimään toimeksiantosuhteen tulevaisuutta.

Työnantaja oli lisäksi saanut noin kolme viikkoa ennen A:n työsopimuksen purkamista tietää, että hänet oli Helsingin käräjäoikeuden tuomiolla 4.2.2002 tuomittu sakkorangaistukseen työtoverinsa pahoinpitelystä työpaikalla. Työnantaja oli lisäksi A:n työsuhteen päättymisen jälkeen saanut tietää, että Espoon käräjäoikeus oli 15.4.2003 tuominnut A:n kavalluksesta ja varkaudesta sakkorangaistukseen. A:n toiminta ei täyttänyt luotettavan ja rehellisen vartijan vaatimuksia ottaen huomioon etenkin hänen toistuva rikollinen taustansa. A:n vartijakortti olikin sittemmin viranomaisten toimesta peruutettu. A oli osoittanut teoillaan sellaista moitittavuutta, ettei työnantajan voitu kohtuudella edellyttää jatkavan hänen työsuhdettaan.

Työsuojeluvaltuutetun työsuhde voidaan päättää, jos siihen on olemassa erityisiä perusteita. Vartijan ammatti oli luettavissa erityistä luottamusta edellyttäviin ammatteihin. A:n jatkuva rikollinen ja epäasiallinen toiminta, luottamussuhteen rikkoutuminen ja työnantajan toimeksiantosuhteen vaarantaminen olivat sellaisia erityisiä perusteita, joiden perusteella työsuhde voitiin purkaa.

Engel Security Oy:llä oli vallinneissa olosuhteissa ollut erittäin tärkeät ja painavat syyt purkaa A:n työsuhde.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen päättäminen

A on työskennellyt vartijana HA-vartiointi Oy:n palveluksessa 30.10.2000 alkaen. Työsuhde on 1.1.2002 tapahtuneen fuusion jälkeen jatkunut Engel Security Oy:n palveluksessa. A on toiminut yhtiön valtakunnallisena työsuojeluvaltuutettuna 1.1.2002 lukien ja varapääluottamusmiehenä 4.2.2002 lukien.

Engel Security Oy on 18.3.2002 purkanut A:n työsopimuksen. Purkamisen perusteeksi yhtiö on ilmoittanut, että A oli maaliskuussa 2002 paljastanut asiakassalaisuuden asiaankuulumattomille tahoille syyllistyen siten vartioimisliikerikkomukseen. Käsiteltäessä A:n työsopimuksen purkamisesta syntynyttä erimielisyyttä työnantajapuolelta on vedottu työsuhteen päättämiseen vaikuttaneena perusteena myös siihen, että A oli 3.4.2001 syyllistynyt työpaikalla työtoverinsa pahoinpitelyyn, mistä hänet oli 4.2.2002 tuomittu käräjäoikeudessa sakkorangaistukseen. Tämän oikeudenkäynnin aikana työnantajapuoli on lisäksi vedonnut yhtiön tietoon työsopimuksen purkamisen jälkeen tulleeseen seikkaan, että A oli työsuhteen kestäessä syyllistynyt myös kavallukseen, josta hänet on 15.4.2003 tuomittu sakkorangaistukseen.

Työsopimuksen purkamiseen johtaneista tapahtumista esitetty selvitys

Työnantajapuolen todistajina A:n työsopimuksen purkamisen syistä työtuomioistuimessa on kuultu HOK Liiketoiminta Oy:n palveluksessa olevaa työsuojeluvaltuutettua B:tä, HOK Liiketoiminta Oy:n turvallisuuspäällikköä C:tä, palvelupäällikköä D:tä, silloista Engel Security Oy:n turvallisuuspäällikköä E:tä ja Engel Security Oy:n toimitusjohtajaa F:ää. Samoista seikoista työtuomioistuimessa on työntekijäpuolelta kuultu A:ta itseään sekä vartija G:tä.

Työtuomioistuimelle on lisäksi esitetty käräjäoikeuden tuomiot, joilla A:n edellä tarkoitetut kolme syyteasiaa on ratkaistu.

Vartijan salassapitovelvollisuuden rikkominen

A on itse työtuomioistuimessa kuultaessa kertonut, että Engel Security Oy:n vartija G oli keväällä 2002 ottanut häneen yhteyttä. G oli saanut varoituksen valvontakameran paljastamisesta Tikkurilan Prisman työntekijöille. A oli ollut varoitusta annettaessa paikalla ja allekirjoittanut varoituksen. Myöhemmin A oli kertomansa mukaan selvittänyt varoituksen aiheellisuutta ja saanut muun ohella tietää, että salaiset kamerat olivat Engelin asentamia. Oli epäselvää, tarkkailtiinko kameroilla Engelin vartijoita vai HOK:n henkilökuntaa. Kameravalvontaa oli oleellisesti laajennettu ja A oli nähnyt tarpeelliseksi selvittää, oliko asiassa menetelty yhteistoimintavelvoitteita noudattaen. Tämän vuoksi hän oli keskusteltuaan ensin liiton asiamiehen kanssa ollut yhteydessä HOK:n työsuojeluvaltuutettuun B:hen. Tuolloin A oli todennut, että tieto kameravalvonnan paljastumisesta ei ollut tullut työsuojeluvaltuutetulle eikä tämä tai puheluun ensin vastannut pääluottamusmies olleet tienneet koko salaisesta kameravalvonnasta.

B on kertonut, että A oli kysynyt puhelimessa, tiesikö hän Tikkurilan Prisman uudesta kameravalvontajärjestelmästä ja oliko sen asentamisesta tiedotettu. Puhelun aikana ei ollut tullut esille mitään konkreettista varoitus- tai muuta tapausta, johon asia olisi liittynyt. Todistaja oli pitänyt A:n yhteydenottoa outona, ja hän oli ottanut välittömästi yhteyttä HOK Liiketoiminta Oy:n turvallisuuspäällikköön C:hen. HOK Liiketoiminta Oy:n yhteistoimintaryhmässä oli sovittu, että jos jossakin myymälässä epäillään rikosta, niin asian selvittämiseksi voidaan käyttää salaista kameravalvontaa. Tällaisesta tilanteesta oli todistajan mukaan Tikkurilan Prismassa ollut kysymys.

C:n mukaan HOK Liiketoiminta Oy:ssä oli vuosia käytetty rikosepäilyjen selvittämiseksi piilokamerajärjestelmää. Tikkurilan Prismaan oli asennettu kamerat sen takia, että siellä oli todettu suuri tavarahävikki. Todistajan tietoon ei ollut tullut, että salaisten kameroiden käyttäminen olisi aiemmin ollut yleisesti tiedossa. Tuntui kummalliselta, että joku engeliläinen oli lähtenyt kysymään tästä asiasta. Kyseisessä Prismassa oli Engelin valvoma kamerajärjestelmä, mutta salaisten kameroiden asentaminen oli tapahtunut tästä erillään ja HOK Liiketoiminta Oy:n sisäisen tarkastuksen toimesta. Tällaisen asian paljastaminen soti kaikkia periaatteita vastaan, joista oli Engelin kanssa sovittu ja käytännössä noudatettu. Todistaja oli halunnut poliisin selvittävän, oliko vartioimisliikeasetuksen säännöksiä rikottu, minkä vuoksi asiasta oli tehty rikosilmoitus. Kun piilokamerajärjestelmä oli paljastunut, oli kamerat jouduttu purkamaan pois. Kustannukset olivat kaikki jääneet HOK Liiketoiminta Oy:n maksettavaksi ja epäilty rikostapaus oli jäänyt selvittämättä.

F:n mukaan HOK Yhtymä on Engelin suurin yksittäinen asiakas. A:n tapauksen tullessa ilmi oli ollut meneillään neuvottelut uudesta sopimuksesta. HOK:sta oli ilmoitettu harkittavan, voidaanko toimeksiantoa jatkaa, koska luottamuksen olemassaolo oli kyseenalaista. Ykkösasia vartijan ominaisuuksia arvioitaessa on luotettavuus ja rehellisyys. Sen jälkeen kun luottamusta ei enää ole, ei ole edellytyksiä jatkaa työsuhdetta. A:n työsopimus purettiin, koska vartiointiliiketta koskevia salassapitosäännöksiä oli rikottu. Se yksin olisi riittänyt purkuperusteeksi, mutta A:n saama pahoinpitelytuomio oli vielä pahentanut asiaa. F:n tiedossa ei tuolloin ollut, että toinen Engelin vartija oli jo aiemmin saanut varoituksen salaisen kameravalvonnan paljastamisesta HOK:n henkilökunnalle. Tuon varoituksen antaminen oli ollut kyseisen palvelupäällikön noudattaman linjan mukainen. Myöhemmin yhtiössä on menettelysäännöksiä näissä asioissa selvennetty varoituslinjan saamiseksi asianmukaiseksi.

G on kertonut saaneensa aiheettomasti varoituksen salaisten valvontakameroiden paljastamisesta Prisman henkilökunnalle. Tosiasiassa eräs henkilökuntaan kuuluva oli osoittanut kameran sijainnin todistajalle. Salainen kameravalvonta oli ollut yleisesti henkilökunnan tiedossa ja siitä oli kyselty myös todistajalta. Kun asia oli ollut vartijan vaitiolovelvollisuuden kannalta kiusallinen, G oli kysynyt Prisman johdolta ohjetta siitä, miten asiassa tulisi toimia ja Prisman henkilökunnan kyselyihin vastata. Varoituksen johdosta järjestettiin myöhemmin palaveri, jossa varoitus katsottiin edelleen aiheelliseksi pitää voimassa, mutta sen perusteena oli kääntyminen Prisman johdon puoleen sen sijaan, että hän olisi kysynyt ohjeita Engelistä.

Syyttäjän syytettyä A:ta vartioimisliikerikkomuksesta Helsingin käräjäoikeus on 1.10.2003 julistamallaan tuomiolla hylännyt syytteen. Lainvoiman saaneessa tuomiossa käräjäoikeus oli katsonut, ettei A ollut rikkonut vartioimisliikeasetuksen 27 §:n salassapitovelvollisuutta, sillä kameroiden olemassaolo ja sijoitus oli ollut toimipaikassa työskennelleiden henkilöiden yleisessä tiedossa jo ennen sitä, kun A oli saanut niistä tiedon ja ilmaissut sen eteenpäin. Vaikka asiassa oli jäänyt epäselväksi, kuka kamerat oli havainnut ja tiedon niistä toimipaikalla levittänyt, oli käräjäoikeus pitänyt uskottavana sitä, että niiden olemassaolo oli paljastunut ensin Prisman omille työntekijöille, jotka olivat kertoneet asiasta Engelin palveluksessa olleille vartijoille.

Muut työsuhteen päättämisperusteet

A oli HA-vartiointi Oy:n palveluksessa 3.4.2001 syyllistynyt vartijatoverinsa pahoinpitelyyn työpaikalla. Helsingin käräjäoikeus on tuomiollaan 4.2.2002 tuominnut A:n pahoinpitelystä sakkorangaistukseen. Helsingin hovioikeus on pitänyt sakkorangaistuksen voimassa.

Espoon käräjäoikeus on 15.4.2003 tuominnut A:n muun ohella 1.1.-31.3.2002 tehdystä kavalluksesta sakkorangaistukseen. A on myöntänyt syyllistyneensä tähän tekoon sinä aikana, jolloin hän oli Engel Security Oy:n palveluksessa. Työnantaja on saanut tietää asiasta vasta A:n työsuhteen päättymisen jälkeen.

A on menettänyt vartijakorttinsa 24.9.2003.

Päättämisperusteiden arviointi ja johtopäätökset

Yleissopimuksen 4 luvun 4.3 kohdan mukaan työsuojeluvaltuutetun työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 8 luvun 1-3 §:n säännöksiä. Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

A on edellä kerrotun mukaisesti syyllistynyt työtoverinsa pahoinpitelyyn, mistä hänet on noin kolme viikkoa ennen työsopimuksen purkamista tuomittu sakkorangaistukseen. A on ilmoittanut tyytymättömyyttä oikeuden päätökseen. Myöhemmin on paljastunut, että A oli lisäksi samoihin aikoihin anastanut itselleen löytämänsä käsipuhelimen, minkä johdosta hänet on työsuhteen jo päätyttyä tuomittu kavalluksesta sakkorangaistukseen.

Työsopimuksen purkamisen välittömänä syynä on ollut luottamuksellisten, Engelin asiakkaan turvajärjestelyjä koskevien tietojen paljastaminen tämän asiakasyrityksen henkilökunnalle. A oli kertonut HOK Yhtymän pääluottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle yhtymään kuuluvassa Tikkurilan Prismassa toteutetusta salaisesta kameravalvonnasta. Tämän jälkeen kameravalvonnasta on jouduttu luopumaan ja tavoitteena ollut hävikin syiden selvittäminen on jäänyt toteutumatta.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että salaisen kameravalvonnan olemassaolo on ainakin jossakin laajuudessa ollut jo aiemmin Prisman henkilökunnan tiedossa ja että valvonnasta ovat tienneet myös Prismassa työskennelleet Engelin vartijat. G:n kertomuksesta on pääteltävissä, että valvonnan paljastuminen sekä Engelin että tavaratalon henkilökunnalle on tullut myös tavaratalon johdon tietoon. Sen sijaan yhtymän pääkonttorissa työskennellyt yhtymän johto ja sisäinen tarkastus on tullut tietämään valvonnan paljastumisesta vasta A:n puhelinsoiton jälkeen.

B:n kertomus osoittaa, että A oli ottanut häneen yhteyttä kertoakseen salaisesta valvonnasta ja kiinnittääkseen huomiota asiaan liittyviin yhteistoimintavelvoitteisiin. A on toiminut asemaansa sopimattomalla tavalla ryhtyessään selvittämään asiakasyrityksen toimintaa tämän sisäisessä ja vartijan salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvassa asiassa. Vaikka salainen kameravalvonta olisikin tullut jo aiemmin joidenkin yhtymän työntekijöiden tietoon, A:n on täytynyt ymmärtää, että tällainen asia siitä huolimatta edelleen kuuluu vartijan salassapitovelvollisuuden piiriin.

Työsopimuslain 9 luvun 5 §:n mukaan työnantajan on työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava ne hänen tiedossaan olevat irtisanomisen tai purkamisen syyt, joiden perusteella työsopimus on päätetty. Työnantaja on ilmoittaessaan työsopimuksen purkamisen syyt vedonnut vain A:n salassapitovelvollisuuden vastaiseen menettelyyn ja siitä aiheutuneeseen luottamuspulaan.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Päättämisilmoitukseen kirjattu purkamisen peruste ei kuitenkaan estä työnantajaa vetoamasta tässä oikeudenkäynnissä myös sellaisiin seikkoihin, jotka eivät ole olleet tiedossa työsopimuksen päättämishetkellä. (Ks. KKO 1985-II-47, KKO 1989:56, KKO 1990:18 ja KKO 1998:70 sekä TT 1993-102.) Niinikään työnantaja voi vedota myös sellaisiin syihin, jotka ovat olleet työsopimuksen päättämishetkellä tiedossa, mutta joihin ei päättämisilmoituksessa ole jostakin syystä vedottu. Engel Security Oy voi siten työsopimuksen purkamisen perusteena vedota myös A:n saamaan pahoinpitelytuomioon ja siihen, että hän oli syyllistynyt ennen työsopimuksen purkamista kavallukseen.

Vartijalta edellytetään rehellisyyttä ja luotettavuutta ja henkilökohtaisten ominaisuuksien puolesta sopivuutta tähän tehtävään. A on työsuhteensa aikana syyllistynyt väkivalta- ja epärehellisyysrikoksiin sekä rikkonut työsopimuksestaan johtuvia velvoitteita. Hänen menettelynsä sitä kokonaisuutena arvioiden on vallinneissa olosuhteissa oikeuttanut työnantajan katsomaan työsuhteen edellyttämän luottamuksen puuttuvan. Tässä tilanteessa yhtiöltä ei kohtuuden mukaan ole voinut edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisaikaa. Näin ollen Engel Security Oy ei ole A:n työsopimuksen purkaessaan rikkonut sovellettavaa irtisanomissuojasopimusta, joten A:lla ei ole oikeutta tällä perusteella vaadittuihin korvauksiin.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Oikeudenkäyntikulut

Palvelualojen ammattiliitto PAM on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Palvelualojen Toimialaliiton ja Engel Security Oy:n oikeudenkäyntikulut vaadittuine korkoineen. Palvelualojen Toimialaliitto ja Engel Security Oy ovat ilmoittaneet yhteisen korvausvaatimuksen määräksi 4 602,54 euroa arvonlisäveroineen. Korvausvaatimuksen määrä on riidaton lukuun ottamatta sitä arvonlisäveron osuutta, joka kohdistuu arvonlisäverovelvolliseen yhtiöön Engel Security Oy:hyn.

Muun selvityksen puuttuessa yhtiön ja työnantajaliiton yhteisten oikeudenkäyntikulujen on katsottava jakautuvan niiden kesken puoliksi. Ottaen vaaditusta korvauksen määrästä huomioon vähennyksenä yhtiön vastaava osuus laskennallisesta arvonlisäveron määrästä kohtuulliseksi korvaukseksi vastaajapuolen yhteisistä oikeudenkäyntikuluista jää 4 189,27 euroa.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2004/20040113