Hovioikeuden tuomio – yrityssalaisuuden rikkominen ja avunannosta yrityssalaisuuden rikkomiseen – 2016

Yrityssalaisuuden rikkominen saattaa aiheuttaa siviilioikeudellisten seuraamusten lisäksi myös rikosoikeudellisia sanktioita. Suomen rikoslaki tuntee neljä eri rikosnimikettä, joiden rikkominen saattaa aiheuttaa, jopa vankeustuomion. Yrityssalaisuusasioita käsitellään harvoin oikeudessa vaikka niillä suojataan tärkeitä yritysten etuja.

Rikoslaki 30:5 §:

Yrityssalaisuuden rikkominen

Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tai toista vahingoittaakseen oikeudettomasti ilmaisee toiselle kuuluvan liikesalaisuuden tai oikeudettomasti käyttää tällaista liikesalaisuutta, jonka hän on saanut tietoonsa

1) ollessaan toisen palveluksessa,

2) toimiessaan yhteisön tai säätiön hallintoneuvoston tai hallituksen jäsenenä, toimitusjohtajana, tilintarkastajana tai selvitysmiehenä taikka niihin rinnastettavassa tehtävässä,

3) suorittaessaan tehtävää toisen puolesta tai muuten luottamuksellisessa liikesuhteessa tai

4) yrityksen saneerausmenettelyn yhteydessä,

on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, yrityssalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tämä pykälä ei koske tekoa, johon 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu on ryhtynyt kahden vuoden kuluttua palvelusaikansa päättymisestä.

Yritys on rangaistava.

6 § (10.8.2018/605)

Yrityssalaisuuden väärinkäyttö

Joka oikeudettomasti

1) käyttää tässä laissa rangaistavaksi säädetyllä teolla tietoon saatua tai ilmaistua toiselle kuuluvaa liikesalaisuutta elinkeinotoiminnassa taikka

2) hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä ilmaisee tällaisen salaisuuden,

on tuomittava yrityssalaisuuden väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Hovioikeuden tuomio yrityssalaisuuden rikkomisesta

A ja B olivat menneet osaomistajiksi ja vastuuhenkilöiksi C:n aikaisemmin yksin omistamaan yhtiöön, joka alkoi toimia samalla alalla kuin A:n ja B:n entinen työnantajayhtiö. KO oli hylännyt syytteet A:n, B:n ja C:n (avunanto) osalta. HO katsoi toisin kuin KO, että A:n ja B:n ilmaisemat ja käyttämät tiedot olivat olleet luonteeltaan yrityssalaisuuksia. Heidän vastuullisessa asemassa yhtiössä T hankkimaan kokemukseensa nähden oli selvää, että he olivat olleet tietoisia ilmaisemiensa ja käyttämiensä tietojen luonteesta. Teko oli siten ollut tahallinen ja heidän katsottiin syyllistyneen yrityssalaisuuden rikkomiseen. C:n oli hänen kokemukseensa nähden täytynyt tietää, että liiketoiminnan varsin nopea käynnistäminen oli ollut toteutettavissa ainoastaan jäljentämällä T:n liiketoiminta tai osia siitä. HO katsoi, että C oli auttanut A:n ja B:n tahallisen rikoksen tekemisessä muun muassa rahoittamalla liiketoimintaa. C:n katsottiin syyllistyneen avunantoon yrityssalaisuuden rikkomiseen. (Vailla lainvoimaa, KKO:ssa 19.2.2018)

HelHO:2017:16

Yrityssalaisuuden rikkominen Tahallisuus	Diaarinumero: R 16/2036 Antopäivä: 18.12.2017 Ratkaisunumero: 152035

Työoikeus on myös rikosoikeutta

”A ja B olivat menneet osaomistajiksi ja vastuuhenkilöiksi C:n aikaisemmin yksin omistamaan yhtiöön, joka alkoi toimia samalla alalla kuin A:n ja B:n entinen työnantajayhtiö T. Syytteen mukaan A ja B olivat käynnistäessään uuden yhtiönsä liiketoiminnan oikeudettomasti ilmaisseet ja käyttäneet T:n yrityssalaisuuksia taloudellisen hyödyn hankkimiseksi ja C oli auttanut heitä. A ja B kiistivät syytteen katsoen käyttäneensä ainoastaan ammattitaitoonsa kuluvia yleisluonteisia tietoja. Arvioinnissa oli otettava huomioon yhtäältä T:n oikeus suojata yrityssalaisuuksiaan ja toisaalta A:n, B:n ja C:n elinkeinovapaus. Käräjäoikeus oli hylännyt syytteet. Hovioikeus katsoi toisin kuin käräjäoikeus, että A:n ja B:n ilmaisemat ja käyttämät tiedot olivat olleet luonteeltaan yrityssalaisuuksia. Heidän vastuullisessa asemassa yhtiössä T hankkimaan kokemukseensa nähden oli selvää, että he olivat olleet tietoisia ilmaisemiensa ja käyttämiensä tietojen luonteesta. Teko oli siten ollut tahallinen ja heidän katsottiin syyllistyneen yrityssalaisuuden rikkomiseen.

C:n oli hänen kokemukseensa nähden täytynyt tietää, että liiketoiminnan varsin nopea käynnistäminen oli ollut toteutettavissa ainoastaan jäljentämällä T:n liiketoiminta tai osia siitä. Hovioikeus katsoi, että C oli auttanut A:n ja B:n tahallisen rikoksen tekemisessä muun muassa rahoittamalla liiketoimintaa. C:n katsottiin syyllistyneen avunantoon yrityssalaisuuden rikkomiseen.

HYVINKÄÄN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 23.6.2016

Syyttäjä
Kihlakunnansyyttäjä Veli-Matti Koponen

Vastaajat
A
B
C

Asianomistaja
T

Asia
Yrityssalaisuuden rikkominen

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1. YRITYSSALAISUUDEN RIKKOMINEN
(8010/R/0035410/11)
Rikoslaki 30 luku 5 § 1
26.10.2010 – 25.10.2012 HYVINKÄÄ

1. A ja B ovat yhdessä ja yksissä tuumin sekä toistensa menettelyn hyväksyen hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä oikeudettomasti ilmaisseet ja käyttäneet T:n yrityssalaisuuksia, jotka he ovat saaneet tietoonsa ollessaan T:n palveluksessa.

1.1 A ja B ovat toimiessaan T:n palveluksessa yhtiön hankinta- ja myyntitoiminnasta vastanneina henkilöinä saaneet tietoonsa T:n yrityssalaisuuksiksi katsottavat yksityiskohtaiset tiedot yhtiön myymien tuotteiden hankinta- ja myyntiketjusta sekä tuotannosta, tuotteiden tavarantoimittajista, hankintahinnoista, yksityiskohtaisista tuotetiedoista ja tuotteita koskevista kannattavuuslaskelmista ja katetiedoista, asiakkaiden aikaisemmista ostoista, T:n hinnastoista ja asiakastarjouksista sekä yhtiön tavarantoimittaja- ja asiakasrekistereistä. A ja B ovat myös saaneet tietoonsa T:n pitkäaikaisen kehitystyön, jonka aikana erilaiset tuotteet ja työmenetelmät ovat jalostuneet nykyiseen muotoonsa. A ja B ovat siten saaneet tietoonsa T:n yrityssalaisuuksina pidettävät yksityiskohtaiset tiedot, joiden perusteella T:n vuosittainen ns. yleistarjous ja eri asiakkaille kohdennetut ns. erityistarjoukset on laadittu. A ja B ovat vielä syksyllä 2010 osallistuneet T:n kauden 2011 tarjousten valmisteluun ja hinnoitteluun ja saaneet siten tietoonsa vuoden 2011 tarjoukseen siinä mainittuihin tuotteisiin ja hintoihin liittyvät yksityiskohtaiset tiedot.

2. A ja B ovat molemmat irtisanoutuneet T:n palveluksesta 26.10.2010 ja heidän työskentelynsä T:n palveluksessa on päättynyt 26.11.2010. A ja B ovat jo ennen irtisanoutumistaan T:n palveluksesta taikka ainakin ennen heidän työsuhteensa päättymistä alkaneet valmistella T:n kanssa kilpailevan liiketoiminnan aloittamista. A ja B ovat salanneet T:n henkilökunnalta kilpailevan liiketoiminnan aloittamiseen tähtäävät suunnitelmansa ja valmistelevat toimet.

3. A ja B sekä C ovat 27.11.2010 pitäneet yhtiökokouksen, jossa A, B ja C on valittu F -nimisen yhtiön hallituksen varsinaisiksi jäseniksi ja jossa on päätetty yhtiön nimen muuttamisesta D:ksi ja yhtiön osakepääoman korottamisesta ja yhtiön omistuspohjasta niin, että yhtiön omistajiksi tulevat tasaosuuksin A, B ja erään omistamansa yhtiön kautta C. D:n toimialaksi on yhtiöjärjestyksen mukaan tullut mm. puutarha- ja rakennusalan tuotantotarvikkeiden maahantuonti, tukku- ja vähittäiskauppa ja valmistaminen, ja yhtiön toiminta on käynnistynyt loppuvuonna 2010. D on käyttänyt toiminnassaan saman järjestelmäntoimittajan toiminnanohjausjärjestelmää kuin T.

4. A ja B ovat suunnitellessaan ja käynnistäessään D:n nimissä tapahtuvaa toimintaa ilmaisseet ja käyttäneet kohdassa 1.1 tarkoitettuja T:n yrityssalaisuuksia ja ovat kyseisiä yrityssalaisuuksia hyväksikäyttäen laatineet D:n tarjoukset vuodelle 2011 ja lähettäneet ne yhtiön asiakkaille 4.1.2011. D:n tarjouksissa vuodelle 2011 on hyödynnetty erityisesti yksityiskohtaisia T:n tuote- ja hintatietoja. D:n tarjoukset ovat olleet T:n tarjouksia suppeampia, mutta ne ovat olleet rakenteeltaan ja tuotevalikoimaltaan ja hinnoittelultaan samankaltaisia kuin T:n tarjoukset. D:n tarjouksissa tuotteet on hinnoiteltu lähelle T:n hintatasoa, mutta lähes kauttaaltaan T:n hinnoittelua alhaisemmalle tasolle. D:n tarjouksien tuotevalikoima on koostunut pääasiassa tuotteista, joiden osalta T:llä on ollut omassa tuotevalikoimassaan korkea myyntimäärä tai paras kate. T:n liikesalaisuuksien käyttäminen on mahdollistanut sen, että D:n nimissä toteutettu puutarha-alan tukkumyyntiin liittyvä liiketoiminta on voitu saada nopeasti käyntiin ja aloittaa T:n kanssa kilpaileva liiketoiminta ja lähettää asiakkaille valmis tarjousasiakirja. Sittemmin D on hankkinut markkinoimansa tuotteet merkittävältä osin samoilta valmistajilta kuin T on hankkinut vastaavat markkinoimansa tuotteet. D on myös markkinoinut ja myynyt tuotteita T:n vanhoille asiakkaille.

5. Menettelyllään A ja B ovat siten ilmaisseet ja käyttäneet T:n yrityssalaisuuksia D:n toiminnassa ja aiheuttaneet T:lle asianomistajan ilmoituksen mukaan ainakin noin 541.396 euron määräisen taloudellisen vahingon vuosina 2011 ja 2012 T:lle aiheutuneesta myynnin vähenemisestä laskettuna.

2. YRITYSSALAISUUDEN RIKKOMINEN AVUNANTO

8010/R/0035410/11
Rikoslaki 30 luku 5 § 1
Rikoslaki 5 luku 6 §
26.10.2010 – 25.10.2012 Hyvinkää

1. C on tahallaan auttanut syytekohdassa 1 kuvatun teon tekemisessä sopimalla A:n ja B:n kanssa F -nimisen yhtiön toiminnan jatkamisesta D:n nimellä T:n kanssa kilpailevalla toimialalla käyttäen ainakin toiminnan alkuvaiheessa hyväksi A:n ja B:n haltuunsa saamia T:n yrityssalaisuuksiksi katsottavia yksityiskohtaisia tietoja yhtiön myymien tuotteiden hankinta- ja myyntiketjusta, tuotteiden tavarantoimittajista, hankintahinnoista, yksityiskohtaisista tuotetiedoista ja tuotteita koskevista kannattavuuslaskelmista ja katetiedoista, asiakkaiden aikaisemmista ostoista, T:n hinnastoista ja asiakastarjouksista sekä yhtiön tavarantoimittaja- ja asiakasrekistereistä, joiden hyväksikäyttö D:n toiminnassa on mahdollistanut sen nopean markkinoille tulon puutarhatuotteiden tukkukaupassa.

2. C on auttanut A:ta ja B:tä sopimalla liiketoiminnan harjoittamisesta D:n nimissä, järjestämällä rahoitusta D:lle, suostumalla yhdessä A:n ja B:n kanssa vastuuasemaan yhtiössä sekä antamalla heille yhtiön toimintaan liittyviä liiketaloudellisia neuvoja. C on tiennyt, että A ja B ilmaisevat ja käyttävät D:n toiminnassa ainakin sen alkuvaiheessa ja erityisesti vuoden 2011 tarjousten valmistelun yhteydessä T:n yrityssalaisuuksia.

3. Menettelyllään C on yhdessä syytekohdassa 1 mainittujen A:n ja B:n kanssa aiheuttanut T:lle asianomistajan ilmoituksen mukaan ainakin noin 541.396 euron määräisen taloudellisen vahingon vuosina 2011 ja 2012 T:lle aiheutuneesta myynnin vähenemisestä laskettuna.

Asianomistajan korvausvaatimus syytekohdissa 1 ja 2

Vastaajien menettelyn johdosta T:lle on aiheutunut vahinkoa. T:n myynnin menetys vuosina 2011 ja 2012 on ollut 1.429.817 euroa ja myyntikatteen menetys 541.396 euroa.

T:n myynti oli edelleen kasvanut vuosina 2011-2012 niissä asiakas- ja tuoteryhmissä, missä vastaajat eivät olleet olleet hyödyntäneet T:n yrityssalaisuutta. T:n myyntikatteen menetys 541.396 euroa on siten suoraan seurausta vastaajien menettelystä.

T:n vaatimukset

1. T yhtyy syyttäjän rangaistusvaatimuksiin yrityssalaisuuden rikkomisesta ja avunannosta yrityssalaisuuden rikkomiseen.

2. C tulee toissijaisesti tuomita rangaistukseen yrityssalaisuuden väärinkäytöstä (RL 30:6).

Vastaukset

A:n ja B:n vastaus

A ja B ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen tässä asiassa. He ovat kiistäneet myös korvausvaatimukset perusteeltaan ja määrältään.

A ja B päättivät syksyllä 2010 toisistaan tietämättä lähteä pois T:stä. Hyvinä ystävinä he kertoivat ajatuksistaan toisilleen ja päättivät irtisanoutua samanaikaisesti ja perustaa oman yrityksen alalle.

A ja B tekivät töitä irtisanomisajan loppuun ja vasta tuon jälkeen ryhtyivät käynnistämään yritystoimintaa. Työsuhteen aikana A ja B eivät tehneet sellaisia kilpailevan toiminnan valmistelutoimenpiteitä, jotka olisivat olleet työsopimuslain vastaisia. A ja B ovat toimineet D:n hyväksi vasta työsuhteensa T:hen jo päätyttyä ja käyttäen vain sellaisia ammattikokemuksen mukanaan tuomia tietoja ja taitoja, joita heillä on kiistatta ollut oikeus hyödyntää.

C:n vastaus

C on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen tässä asiassa. Hän on kiistänyt myös korvausvaatimukset perusteeltaan ja määrältään.

A:n ja B:n hyödyntämiksi väitetyt eräät tiedot eivät ole ylipäätään olleet T:n yrityssalaisuuksia. A ja B ovat tunteneet puutarha-alan keskeiset asiakkaat ja tavarantoimittajat sekä hyödyntäneet näitä tietojaan D:n toiminnassa.

C ei myöskään ole miltään osin vaikuttanut siihen, että T:n henkilökunnan kanssa ei ole tehty salassapito- tai kilpailukieltosopimuksia.

C on sopinut A:n ja B:n kanssa, että kolmikko perustaa yhtiön, joka tulee kilpailemaan puutarha-alalla, eli samalla toimialalla kuin T. Järjestelyihin liittyneet vähäiset paperityöt sujuivat muutamassa päivässä.

– C ei ole sopinut A:n ja B:n kanssa siitä, että D:n toiminnassa tultaisiin käyttämään mitään nimenomaan T:n yrityssalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja

– C ei ole tiennyt, että A ja B tulisivat käyttämään tai että he edes saattaisivat tulla käyttämään D:n toiminnassa T:n yrityssalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja

T:n myynnin lasku on johtunut D:n tulosta markkinoille samaan tuoteryhmään, mikä ei sellaisenaan ole moitittavaa. Myynnin laskuun on ollut muitakin väitetystä rikoksesta riippumattomia syitä, jotka eivät kuitenkaan perusta vahingonkorvausvastuuta.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Tuomion perustelut

Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, ovatko syytteessä mainitut tiedot olleet T:n yrityssalaisuuksia vai onko kysymys työntekijän omasta kokemuksesta ja ammattitaidosta. Asiassa tulee arvioida, voidaanko T:n myynti- ja hankintaketjuja, tuotantoa, hankintahintoja, tuotetietoja, kannattavuuslaskelmia ja katetietoja, asiakkaiden ostotietoja, hinnastoja, tavarantoimittaja- ja ostorekisterejä, kehitystyötä ja/tai tietojärjestelmää koskevia tietoja pitää yhtiön yrityssalaisuuksina. Mikäli tietoja voitaisiin kokonaan tai osittain pitää yrityssalaisuuksina, arvioitavaksi tulee vielä se, onko tietoja pyritty pitämään salassa lain tarkoittamalla tavalla.

Hankinta- ja myyntiketjut

Yrityksen hankinta- ja myyntiketjulla tarkoitetaan tässä tapauksessa kaikkia tietoja yhtiön tavarantoimittajista ja asiakkaista. Käräjäoikeus katsoo, että tämänkaltaisissa tiedoissa voi tapauskohtaisesti olla kyse rikoslain 30 luvun 11 §:ssä tarkoitetuista yrityssalaisuuksista. Rajanveto yrityssalaisuuden ja ammattitaidon välillä on tehtävä tapauskohtaisen kokonaisharkinnan perusteella ottaen huomioon tietojen luonne, työnantajan osoittama salassapitointressi sekä tiedon talletustapa.

Asiassa on selvitetty, että puutarha-alalla on lukematon määrä toimittajia, joista ainakin osa on selvitettävissä julkisista lähteistä kuten messuluetteloista tai internetistä. Eräiden todistajien mukaan hyviä toimittajia ei kuitenkaan pysty valitsemaan suoraan messuluettelosta, vaan kyseessä on aikaa vievä prosessi: toimittajien taustat selvitetään tarkasti ja parhaimmat toimittajat valikoituvat vuosien kuluessa onnistumisien ja erehtymisien kautta.

Osa todistajista on pitänyt tavarantoimittajia yrityssalaisuuden piiriin kuuluvina tietoina. Heidän mukaansa alan kirjoittamaton sääntö on, ettei kyseisiä tietoja kerrota kilpailijoille.

Toisaalta osa todistajista on todennut, että tiedot tavarantoimittajista vuotavat nopeasti markkinoille, vaikka tukkuliike haluaisikin pitää ne salassa. Todistaja S on myös todennut, että uusia toimittajia etsiessään hän on kysellyt muiden kokemuksia toimittajista, mikä viittaa siihen, että alalla keskustellaan yleisesti tavarantoimittajista.

Esitetyn henkilötodistelun perusteella käräjäoikeus pitää todennäköisenä, että T:n käyttämät tavarantoimittajat ovat ainakin osittain olleet muiden toimijoiden tiedossa.

Tavarantoimittajiin ja niiden valintaan liittyvässä arvioinnissa on huomioitava, että A ja B ovat työskennelleet T:ssä pitkään ja vastanneet tuotteiden hankinta- ja myyntitoiminnasta. Heidän ammattitaitonsa on koostunut pitkälti kyseiseen toimintaan liittyvistä tiedoista. Hankinta- ja myyntiketjut liittyvät keskeisesti tukkukaupan toimintaan ja ansaintalogiikkaan.

Käräjäoikeus toteaa, että yritys voi ensinnäkin salassapito- tai kilpailukieltosopimuksin suojata sille tärkeitä tietoja. Asiassa on riidatonta, ettei tällaisia sopimuksia ole A:n ja B:n kohdalla tehty. Tämä on otettava huomioon arvioitaessa sitä, miten T on itse suhtautunut kyseisten tietojen luonteeseen. Salassapito- ja kilpailukieltosopimusten solmiminen ei kuitenkaan ole välttämätön edellytys sille, että tiedot katsottaisiin yrityssalaisuuksiksi.

Käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että T olisi tehnyt riittäviä salassapitotoimia tietojen suojaamiseksi.

Arvioinnissa tulee vielä huomioida, ettei yrityssalaisuutena voida pitää sellaista muualta saatua tietoa, joka henkilöllä on jo ollut aloittaessaan yrityksen työntekijänä tai hallituksen jäsenenä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ainakin A:lla ja C:llä on ollut aikaisempaa tietoa tukkuliikkeen hankinta- ja myyntitoiminnasta.

Käräjäoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että T:n hankinta- ja myyntiketjuissa olisi ollut kyse yrityssalaisuuksista.

Hankintahinnat

Henkilötodistelussa esiin tulleet seikat tukevat sitä johtopäätöstä, ettei kyse ole ollut yrityssalaisuudesta, vaan vastaajien ammattitaitoon kuuluvasta tiedosta. Esitetyn henkilötodistelun perusteella alan hintataso on ollut suurin piirtein tiedossa, eikä yritysten ostohinnoissa ole ollut huomattavaa neuvotteluvaraa. Hintataso on myös hyvin yleisluontoinen tieto, joka liittyy keskeisesti tukkukaupan harjoittamiseen.

Kun huomioidaan lisäksi, ettei D ole pyrkinyt aktiivisesti pitämään tietoja salassa, käräjäoikeus katsoo, ettei kyse ole ollut T:n yrityssalaisuuksista.

Tuotetiedot

Esitetyn henkilötodistelun perusteella T:n tuotevalikoima on laajuudeltaan ollut poikkeuksellisen kattava. Kysymys on kuitenkin ollut tuotteista, jotka ovat olleet yleisesti tunnettuja puutarha-alalla. Useilla yrityksillä on ollut valikoimissaan vastaavia tuotteita ja myös pakkauskoot ovat olleet osittain standardeja. Todistaja U on kertonut, ettei T:n valikoimassa ole ollut tuotteita, joita ei olisi ollut saatavissa muualta. Myös todistajat S, P ja Q ovat kertoneet, että vastaavia tuotteita on ollut saatavissa kilpailevilta yrityksiltä.

Käräjäoikeus toteaa, ettei yleisesti tunnettuja seikkoja voida pitää yrityssalaisuuksina. Asiassa ei ole näytetty, että T:n tuotteet sisältäisivät jotain teknisluontoista tai muuta tietoa, joka ei olisi ollut alalla yleisesti tiedossa. Viimeistään vuoden 2011 tuotetiedot ovat tulleet julkisiksi tarjouksen lähettämisen yhteydessä, sillä tämän jälkeen informaatio on ollut alan toimijoiden vapaasti selvitettävissä. Tuotekatalogin julkaiseminen tekee lähtökohtaisesti siihen sisältyvistä tiedoista täysin julkisia. Näin on katsottava olevan erityisesti silloin, kun markkinat ovat laajat ja tuotekatalogi on lähetetty usealla toimijalle, niin kuin tässä tapauksessa on tehty.

Mainituilla perusteilla T:n tuotetietoja ei voida pitää yhtiön yrityssalaisuuksina.

Kannattavuuslaskelmat ja katetiedot

Esitetyn näytön perusteella käräjäoikeus pitää todennäköisenä, että tuotteiden katteet ovat olleet suurin piirtein arvioitavissa. Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että esitutkinnan aikana T on itsekin käyttänyt alan keskimääräisiä kateprosentteja arvioidessaan D:n liikevaihtoa.

Vastaajat ovat olleet alalla pitkään, joten he ovat kokemuksensa puolesta tienneet, missä tuotteissa on parhaat katteet. Tällaista yleisluontoista tietoa on pidettävä vastaajien ammattitaitoon kuuluvana seikkana.

Kun huomioidaan lisäksi, ettei D ole aktiivisesti pyrkinyt pitämään tietoja salassa, käräjäoikeus katsoo, ettei kyse ole ollut T:n yrityssalaisuuksista.

Asiakkaiden ostotiedot

Ostotiedoilla tarkoitetaan tietoja asiakkaiden aikaisemmista ostotapahtumista kuten tietoja siitä, kuinka paljon ja mitä tuotteita kukin asiakas on ostanut.

Alan yleiseen ansaintalogiikkaan kuuluu tuotteiden myyminen eteenpäin sekä neuvotteleminen myyntimääristä ym. ehdoista. Yleisen elämänkokemuksen perusteella on myös selvää, että asiakkaat kertovat avoimesti, minkälaisista tuotteista ja määristä he ovat kiinnostuneita.

Edellä mainitut seikat puoltavat sitä, ettei kyse ole ollut T:n yrityssalaisuudesta, vaan vastaajien ammattitaitoon kuuluvasta tiedosta.

Hinnasto

Käräjäoikeus katsoo, että myös T:n hinnasto vuodelle 2011 on tullut julkiseksi tarjouksen lähettämisen yhteydessä. Tarjouksen lähettäminen lukuisille asiakkaille on merkinnyt siihen mahdollisesti sisältyvän yrityssalaisuusintressin lakkaamista, sillä hinnasto on tämän jälkeen ollut alan toimijoiden vapaasti selvitettävissä esimerkiksi tarjouksen saajilta kysymällä.

Neuvotteluissa asiakkaat saattavat kertoa kilpailevien tukkuliikkeiden myyntihinnat saadakseen paremman neuvotteluaseman.

Mainituilla perusteilla T:n hinnastoa vuodelle 2011 ei voida pitää yhtiön yrityssalaisuutena.

Tavarantoimittaja ja -asiakasrekisterit

Yleisen elämänkokemuksen perusteella on myös selvää, että tiedot puutarha-alan tukkukaupan asiakkaista ovat yleisesti tunnettuja ja helposti selvitettävissä. Näiden yleisluontoisten tietojen on myös katsottava kuuluvan A:n ja B:n ammattitaidon piiriin.

T:n tuotanto ja pitkäaikainen kehitystyö

Syytteessä mainitaan myös, että vastaajat ovat saaneet tietoonsa T:n pitkäaikaisen kehitystyön, jonka aikana erilaiset tuotteet ja työmenetelmät ovat jalostuneet nykyiseen muotoonsa.

Yrityssalaisuuden tunnusmerkkinä on, että se on yksilöitävissä olevaa tietoa (Nyblin: Yrityssalaisuusrikokset. Teoksessa Lahti – Koponen: Talousrikokset 2007, s. 241). Tässä tapauksessa ei ole yksilöity, mitä T:n kehitystyöllä on tarkoitettu. Yleistä tietoa yrityksen työmenetelmistä ja tuotteista on nimenomaisesti pidettävä työntekijöiden ammattitaitoon kuuluvana.

Harrastajapakkausten tekniset ominaisuudet eivät ole olleet yrityssalaisuutta.

Mainituilla perusteilla kyse ei tältäkään osin ole ollut T:n yrityssalaisuudesta.

Toiminnanohjausjärjestelmä

Käräjäoikeus pitää ilmeisenä, ettei kyse ole ollut T:n yrityssalaisuudesta. Yhtiöiden tietojärjestelmät ovat olleet hyvin erilaiset. Tieto siitä, kuka T:n järjestelmän on toimittanut, liittyy hyvin etäisesti T:n liiketoimintaan, eikä asiassa ole näytetty, että tietoa olisi millään tavoin pyritty pitämään salassa. Pelkästään se seikka, että vastaavaa järjestelmää on markkinoitu myös T:lle, ei tarkoita, että kyse olisi yhtiön yrityssalaisuudesta.

Johtopäätökset syytekohdassa 1

Edellä selostetuin tavoin mitään syytteessä kuvattua seikkaa ei yksittäin ole pidettävä tässä asiassa yritysalaisuutena. Myöskään kokonaisuutena ei voida arvioida, että kaikki yhdessäkään muodostaisivat yrityssalaisuutena pidettävän kokonaisuuden. Kokonaisarvioinnissa korostuu myös salassapitotoimien puuttuminen.

Syyte on siten näyttämättömänä hylättävä syytekohdassa 1.

Syytekohta 2

Koska syytteessä mainituissa tiedoissa ei miltään osin ole ollut kysymys rikoslain 30 luvun 11 §:n tarkoittamista yrityssalaisuuksista, syyte ja asianomistajan vaihtoehtoinen rangaistusvaatimus on hylättävä myös syytekohdassa 2.

T:n vahingonkorvausvaatimus

Rikosperusteisena vaatimus on lopputulos huomioon ottaen hylättävä.

Työsopimuslain 3 luvun 4 §:n mukaan työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä käyttää hyödykseen tai ilmaista muille työnantajan ammatti- ja liikesalaisuuksia. Jos työntekijä on saanut tiedot oikeudettomasti, kielto jatkuu myös työsuhteen päättymisen jälkeen. Salaisuuden ilmaisseen työntekijän ohella työnantajalle syntyneen vahingon korvaamisesta on vastuussa myös se, jolle työntekijä ilmaisi tiedot, jos viimeksi mainittu tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää työntekijän menetelleen oikeudettomasti.

Rikoslain esitöiden (HE 66/1988) mukaan rikoslain 30 luvun 11 §:n mukainen yrityssalaisuuden termi on yläkäsite työsopimuslain 3 luvun 4 §:ssä käytetylle ammatti- ja liikesalaisuudelle.

Edellä on todettu, ettei kyse ole ollut T:n yrityssalaisuuksista. Koska termejä on tulkittava yhdenmukaisesti, myöskään työsopimuslain 3 luvun 4 §:n mukainen vastuu ei tule kyseeseen. Vastaajat eivät ole käyttäneet hyödykseen tai ilmaisseet muille pykälässä tarkoitettuja ammatti- tai liikesalaisuuksia.

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Hylätty syyte

1. Yrityssalaisuuden rikkominen 26.10.2010 – 25.10.2012

Korvausvelvollisuus

Valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 23.730,52 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien.

T velvoitetaan valtion kanssa yhteisvastuullisesti korvaamaan 1/3 osa (7.910,17 euroa) edellä mainituista oikeudenkäyntikuluista viivästyskorkoineen.

Tuomiolauselma

Vastaaja B

Hylätty syyte

1. Yrityssalaisuuden rikkominen 26.10.2010 – 25.10.2012

Korvausvelvollisuus

Valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 23.730,52 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien.

T velvoitetaan valtion kanssa yhteisvastuullisesti korvaamaan 1/3 osa (7.910,17 euroa) edellä mainituista oikeudenkäyntikuluista viivästyskorkoineen.

Tuomiolauselma

Vastaaja C

Hylätty syyte

2. Yrityssalaisuuden rikkominen avunanto 26.10.2010 – 25.10.2012

Korvausvelvollisuus

Valtio velvoitetaan suorittamaan C:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 43.767 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien.

T velvoitetaan valtion kanssa yhteisvastuullisesti korvaamaan 1/3 osa (14.589 euroa) edellä mainituista oikeudenkäyntikuluista viivästyskorkoineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Mika Falck, käräjätuomari Antti Vuori-Karvia ja käräjänotaari Jaakko Jylhä.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 18.12.2017

Asian käsittely hovioikeudessa

Syyttäjälle ja T:lle on 1.12.2016 myönnetty jatkokäsittelylupa.

Asiassa on toimitettu pääkäsittely.

Valitukset

Syyttäjä on toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä syytteen vaatinut, että A ja B kohdassa 1 tuomitaan rangaistukseen yrityssalaisuuden rikkomisesta ja C kohdassa 2 avunannosta yrityssalaisuuden rikkomiseen. Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että valtio vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n, B:n ja C:n oikeudenkäyntikulut ja että heidät velvoitetaan korvaamaan todistelukustannukset valtiolle käräjäoikeuden ja hovioikeuden osalta.

Käräjäoikeuden tuomiossa mainittuihin T:n myymien tuotteiden hankinta- ja myyntiketjuja, hankintahintoja, kannattavuuslaskelmia, myyntikatteita ja asiakkaiden ostokäyttäytymistä koskeviin tietoihin oli sisältynyt yrityssalaisuuksia ja mainitut seikat olivat muodostaneet kokonaisuuden, jota oli pidettävä yrityssalaisuutena. A, B ja C olivat olleet tietoisia näiden seikkojen luonteesta ja siitä, että heidän menettelynsä ainakin D:n toiminnan alkuvaiheessa oli perustunut keskeisiltä osin kyseisten yrityssalaisuuksien ilmaisemiseen ja käyttämiseen.

Käräjäoikeus oli katsonut, ettei tietoja ollut riittävästi suojattu, eikä se ollut antanut painoarvoa T:n salassapitotahdolle ja -intressille. Hankinta- ja myyntiketjut olivat muodostaneet T:n liiketoiminnan kannalta niin ratkaisevan tietokokonaisuuden, että ainakin yhdessä muiden yhtiön toimintaan liittyvien tietojen kanssa ne olivat muodostaneet yrityssalaisuudeksi katsottavan tiedon.

D:n toiminta oli ollut oleellisilta osin kopio T:n liiketoiminnasta ja toiminta oli käynnistetty nopealla aikataululla. Tällainen menettely ei olisi ollut mahdollista ilman T:n yrityssalaisuuksiksi katsottavia tietoja. Tässä tapauksessa olisi tullut painottaa elinkeinovapauden lisäksi omaisuuden suojaa tilanteessa, jossa hankinta- ja myyntiketjut sekä tuotevalikoima olivat muodostuneet pitkällisen kehitystyön tuloksena ja markkinat olivat olleet rajalliset ja vakiintuneet.

T on vaatinut, että A ja B tuomitaan rangaistukseen yrityssalaisuuden rikkomisesta ja C avunannosta yrityssalaisuuden rikkomiseen sekä yrityssalaisuuden väärinkäyttämisestä. Lisäksi T on vaatinut, että A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan sille vahingonkorvauksena 541.396 euroa korkoineen 25.10.2012 lukien ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 91.710,31 euroa ja hovioikeudessa 40.270 euroa sekä asianosaiskuluista käräjäoikeudessa 15.578,86 euroa ja hovioikeudessa 1.210,80 euroa, kaikki määrät korkoineen. Vielä T on vaatinut, että se joka tapauksessa vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n, B:n ja C:n oikeudenkäyntikuluja.

A, B ja C olivat kopioineet keskeisen osan T:n liiketoiminnasta ja oikeudettomasti hyödyntäneet sen kilpailuetua tuottavia, kokonaisuutena yrityssalaisuutena pidettäviä tietoja D:n liiketoiminnassa. Tiedot olivat olleet sellaisia, joihin T:n kilpailuetu oli perustunut ja jotka ovat olleet itsestään selvästi salassa pidettäviä.

Tuotevertailu oli osoittanut, että A, B ja C olivat kopioineet suoraan oman liiketoimintansa käyttöön sellaiset tuotevalikoimat, joiden myynti ja kate olivat olleet erityisen korkeat. A ja B olivat olleet T:n avainhenkilöitä ja siksi sekä tietoisia yhtiön menestymisen kannalta olennaisista seikoista että laajemman työntekijää koskevan lojaliteettivelvoitteen alaisia.

Yrityssalaisuudet koostuvat työntekijöiden aikaansaannoksista ja työntekijöiden ammattitaito karttuu työnantajan luovuttamaa tietoa käytännössä käsiteltäessä. Työn tulos kuuluu työnantajalle. Myyntikatteen menetys vuosina 2011 ja 2012 oli ollut 541.396 euroa.

Vastaukset

A ja B ovat vaatineet, että syyttäjän ja T:n valitukset hylätään ja että valtio ja T velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 29.375,04 eurolla korkoineen T:n osuuden ollessa vähintään yksi kolmasosa kulujen kokonaismäärästä.

A:lla ja B:llä oli ollut koulutus ja pitkä kokemus alalta jo ennen tulemistaan T:n palvelukseen. Yhtiön menestyminen oli pitkälti ollut heidän ansiotaan, eikä mikään ollut estänyt heitä käyttämästä ammattitaitoaan nopeasti irtisanoutumisen jälkeen. Selvää oli ollut, että samalla alalla toimivien yhtiöiden toiminnassa oli samankaltaisuuksia.

A ja B eivät olleet voineet missään vaiheessa ajatella ylittävänsä yrityssalaisuuden rajaa, koska T ei ollut osoittanut salassapitotahtoa tai pitänyt tosiasiallisesti salassa mitään nyt kyseessä olevista tiedoista.

T ja syyttäjä olivat katsoneet rikoksen tapahtuneen erityisesti siinä, että A ja B olivat saaneet neuvoteltua itselleen T:tä edullisemmat ostoehdot tietäen sen tavarantoimittajat ja ostohinnat. Erityisesti vastaaja B:n tausta huomioiden ei tässä eikä tuotteiden valinnassa kuitenkaan ollut ollut kyse yrityssalaisuuksien hyödyntämisestä. Myyntihintojen osalta puolestaan T:n tuotekuvasto ja hinnasto oli jaettu asiakkaille juuri ennen A:n ja B:n irtisanoutumista.

T:n myynnin laskulle oli ollut osoitettavissa muita syitä kuin yrityssalaisuuksien hyödyntäminen, kuten uuden yrityksen tuleminen markkinoille, ammattitaitoisen myyntiosaston lähteminen yhtiöstä ja halpahalliketjujen maahantuonnin lisääntyminen. A:lla ja B:llä ei ollut ollut hallussaan T:n yrityssalaisuuksia, eivätkä he olleet sellaisia käyttäneet.

C on vaatinut, että syyttäjän ja T:n valitukset hylätään ja että valtio ja T velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan C:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 31.070,53 eurolla korkoineen T:n osuuden ollessa vähintään yksi kolmasosa kulujen kokonaismäärästä.

C:n ja H:n yhteisomistus T:stä oli purettu elokuussa 2010. C oli jo T:n toiminnan aikana harjoittanut yhtiön kanssa kilpailevaa liiketoimintaa H:n tieten ja suostumuksella. Pian yhteisomistuksen purkautumisen jälkeen A ja B olivat irtisanoutuneet T:stä, päättäneet perustaa uuden yrityksen ja pyytäneet C:n siihen mukaan rahoittajaksi.

T ei ollut yrittänytkään sitouttaa A:ta, B:tä tai C:tä kilpailukieltoon. T ja D oli voitu yleisellä tasolla rinnastaa mihin tahansa muuhun maahantuontialan yritykseen.

Mitkään syytteessä kuvatut tiedot eivät luonteensa puolesta olleet yrityssalaisuuksia toisistaan erillisinä eivätkä kokonaisuutena arvioituna. T ei ollut pyrkinyt tunnistamaan ja suojaamaan tietoja yrityssalaisuuksina, eikä väitettyjä yrityssalaisuuksia ollut hyödynnetty D:n toiminnassa. Kaikki nyt kyseessä olevat tiedot olivat perustuneet A:n ja B:n ammattitaitoon ja kokemukseen, eikä C ollut edes osallistunut D:n operatiiviseen toimintaan muussa kuin yhtiön perustamiseen ja rahoittamiseen liittyvässä roolissa.

T:lle ei ollut aiheutunut vastaajien väitetysti rangaistavaksi luettavaan menettelyyn syy-yhteydessä olevaa vahinkoa. T:n ja syyttäjän valituksissa ei ole esitetty seikkoja, joiden perusteella käräjäoikeuden tuomion oikeellisuutta olisi aihetta epäillä.

Hovioikeuden ratkaisu

Tausta

T oli toimintansa vuonna 1992 aloittanut puutarha-alan maahantuontia ja tukkukauppaa harjoittanut yhtiö. C ja hänen hallitsemansa yhtiö olivat omistaneet 50 prosenttia T:n osakekannasta 30.8.2010 saakka. A ja B olivat työskennelleet T:ssä ajalla 1998–2010 vastuullisissa tavaranhankintaan ja myyntiin liittyneissä tehtävissä. Sekä A että B olivat omasta aloitteestaan irtisanoutuneet T:n palveluksesta 26.10.2010. Molemmat olivat jatkaneet entisissä tehtävissään irtisanomisajan eli 26.11.2010 saakka.

Työsuhteen päättymistä seuraavana päivänä eli 27.11.2010 A, B ja C olivat toteuttaneet yritysjärjestelyn, jonka seurauksena C:n omistaman F-nimisen yhtiön nimi oli muutettu D:ksi ja osakkeiden omistus oli jaettu tasaosuuksin A:lle, B:lle ja C:n hallitsemalle yhtiölle eli E:lle. Sanotut kolme henkilöä olivat myös muodostaneet yhtiön hallituksen. Muutokset oli merkitty kaupparekisteriin 16.12.2010.

Käräjäoikeuden tuomioon on merkitty asiassa olevan riidatonta, että T ja D olivat toimineet samalla alalla ja niiden asiakaskunta oli ollut pääosin sama. T:n ja D:n tarjouksissa vuodelle 2011 oli käytetty samoja tuoteryhmä- ja tuotenimiä ja tuotteiden pakkauskoot olivat olleet osin samoja. D:n tarjouksessa vuodelle 2011 lähes kaikkien tuotteiden hinnat olivat olleet halvemmat kuin T:n vastaavassa tarjouksessa. D:n ensimmäinen tarjous oli lähetetty asiakkaille 4.1.2011 eli alle kuuden viikon kuluttua 27.11.2010 toteutetusta yritysjärjestelystä.

Rikoslain 30 luvun 5 §:n 1-kohdan mukaan joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tai toista vahingoittaakseen oikeudettomasti ilmaisee toiselle kuuluvan yrityssalaisuuden tai oikeudettomasti käyttää tällaista yrityssalaisuutta, jonka hän on saanut tietoonsa ollessaan toisen palveluksessa, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, yrityssalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yrityssalaisuuden määritelmä

Arvioitavana on, ovatko A ja B syytekohdassa 1 kerrotulla tavalla oikeudettomasti ilmaisseet tai käyttäneet T:n yrityssalaisuuksia ja onko C syytekohdassa 2 kerrotulla tavalla auttanut A:ta ja B:tä. Tällöin on ensiksi otettava kantaa siihen, ovatko T:n liiketoimintaa koskevat syytteessä kuvatut tiedot olleet yrityssalaisuuksia.

Rikoslain 30 luvun 11 §:n mukaan yrityssalaisuudella tarkoitetaan liike- tai ammattisalaisuutta taikka muuta vastaavaa elinkeinotoimintaa koskevaa tietoa, jonka elinkeinonharjoittaja pitää salassa ja jonka ilmaiseminen olisi omiaan aiheuttamaan taloudellista vahinkoa joko hänelle tai toiselle elinkeinonharjoittajalle, joka on uskonut tiedon hänelle.

Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 66/1988 vp. s. 92-93) on todettu, että yrityssalaisuudelle olisi tunnusomaista se, että se sisältää elinkeinotoimintaa koskevaa tietoa. Yrityssalaisuus voisi koskea paitsi tuotteiden valmistusmenetelmiä ja tuotekehittelyä myös kaupallis-taloudellisia, hallinnollis-organisatorisia ja jopa yhteiskunnallisia seikkoja. Tieto voisi olla eri tavoin tallennettua taikka se voisi säilyä ainoastaan ihmismuistissa. Yrityssalaisuuden tunnusmerkkejä olisivat tiedon haltijan salassapitotahto ja salassapitointressi sekä tiedon tosiasiallinen salassapito. Elinkeinonharjoittajan olisi pidettävä tieto salassa siten, että se on myös tosiasiallisesti suojattu ulkopuolisilta. Tiedon kanssa tekemisiin joutuvien henkilöiden olisi miellettävä tieto salaisuudeksi. Salassapitointressi taas ilmenisi siitä, että tiedon ilmaiseminen olisi omiaan aiheuttamaan taloudellista vahinkoa. Tiedon salaisuusaste olisi viime kädessä suhteellinen käsite. Vaikka monet kilpailevat elinkeinonharjoittajat tuntisivatkin tiedon, se voisi silti säilyä yrityssalaisuutena, jos tiedon haltijan edun mukaista olisi estää tiedon välittyminen esimerkiksi pahimmalle kilpailijalleen, joka sitä ei vielä tuntisi. Yrityssalaisuus voisi lakata olemasta salaisuus sen jälkeen, kun se on tullut riittävän monen tietoon.

Salassapitotahto ja salassapitointressi

T:n toimitusjohtajana toimineen G:n kertomuksesta on ilmennyt, että T:n kaltaisessa maahantuontia ja tukkukauppaa harjoittavassa yhtiössä muun ohella tiedot yhtiön myymien tuotteiden hankinta- ja myyntiketjuista, hankintahinnoista, kannattavuuslaskelmista, katetiedoista ja asiakkaiden ostokäyttäytymisestä olivat yrityssalaisuuksia. Puutarha-alalla tavarantoimittajia oli paljon ja hyvä tavarantoimittaja erottui huonosta niin, että se kykeni varmuudella toimittamaan sovittuna ajankohtana hyvälaatuisia tuotteita kilpailukykyiseen hintaan. T:n menestys oli perustunut siihen, että se oli vuosien varrella suoritettujen yrityskauppojen ja vaivalloisen selvitystyön myötä onnistunut luomaan itselleen verkoston hyvistä tavarantoimittajista. T:n tietämys asiakaskunnan toiveista ja tarpeista oli kasvanut pitkän ajan kuluessa tehdyn työn tuloksena ja se oli onnistunut luomaan Suomen markkinoilla ainutlaatuisen tuotevalikoiman. Pitämällä edellä mainitut tiedot salaisina T oli pystynyt säilyttämään kilpailuedun muihin samalla alalla toimiviin yhtiöihin nähden niin, että joitakin tuotteita oli voitu myydä huomattavan suurella katteella.

T:n toisena omistajana ollut ja yhtiön operatiiviseen toimintaan osallistunut H on kertonut kuten G. Myös I, AT, AS, O ja S todistajina sekä N ja M asiantuntijoina ovat kertoneet maahantuontia ja tukkukauppaa harjoittavan yhtiön salassapitointresseistä koskien tuotteiden hankinta- ja myyntiketjuja, hankintahintoja, kannattavuuslaskelmia, katetietoja ja asiakkaiden ostokäyttäytymistä keskeisiltä osin kuten G.

Sanotuista kertomuksista on pääteltävissä, että T:llä on ollut syytteessä tarkoitettuja tietoja koskeva salassapitotahto ja salassapitointressi.

U on antanut jossakin määrin edellä kerrotusta poikkeavan kertomuksen, mutta myös hänen mukaansa tieto hyvästä tavarantoimittajasta kannatti pitää salassa. U:n kertomus ei anna aihetta arvioida salassapitointressiä tai salassapitotahtoa toisin.

Myös P ja Q ovat antaneet jossain määrin G:n ja muiden edellä kertomasta poikkeavat kertomukset. Heidän mukaansa puutarha-alalla oli joka tuoteryhmässä paljon tavarantoimittajia, eikä tavarantoimittajissa ollut suuria eroja laadussa, hinnoissa ja toimitusvarmuudessa. Kummallakin on ollut merkittävä kokemus puutarha-alan tukkukaupasta. Toisaalta heillä ei ole ollut omakohtaista kokemusta nimenomaan maahantuonnista. Myöskään heidän kertomustensa perusteella ei ole aihetta arvioida salassapitointressiä ja salassapitotahtoa toisin.

Näin ollen asiassa on A:n, B:n ja C:n toisenlaisesta käsityksestä huolimatta G:n, H:n, I:n, AT:n, AS:n, O:n, S:n, N:n ja M:n yhdensuuntaisten ja uskottavana pidettävien kertomusten perusteella katsottava selvitetyksi, että T:llä on ollut tahto ja intressi pitää salassa yhtiön myymien tuotteiden hankinta- ja myyntiketjuja, hankintahintoja, kannattavuuslaskelmia, myyntikatteita ja asiakkaiden ostokäyttäytymistä koskevat tiedot.

Tosiasiallinen salassapito

Arvioitaessa, onko T suorittanut riittäviä toimia tietojen salassa pitämiseksi, on kiinnitettävä huomiota siihen, että kysymys on ollut tiedosta, joka on siirrettävissä paitsi tallennettuna myös muistin varassa. Tällöin tiedon suojaamiseksi ei ole tehtävissä muuta kuin varmistua siitä, että henkilökunta tietää tiedon olevan salaista ja ymmärtää salaamisen syyn. Tähän viittaa edellä siteerattu lain esitöiden toteamus, jonka mukaan tiedon kanssa tekemisiin joutuvien henkilöiden olisi miellettävä tieto salaisuudeksi.

G:n ja H:n kertomuksista on ilmennyt, että T:n koko henkilökunnalle oli ollut selvää, että yhtiön myymien tuotteiden hankinta- ja myyntiketjuja, hankintahintoja, kannattavuuslaskelmia, myyntikatteita ja asiakkaiden ostokäyttäytymistä koskevat tiedot olivat salassapidettäviä. H:n mukaan asiasta oli usein keskusteltu A:n ja B:n kanssa esimerkiksi messumatkoilla, kun oli löydetty tieto hyvästä tavarantoimittajasta.

AT:n, AS:n ja O:n kertomuksista on ilmennyt, että maahantuontia ja tukkukauppaa harjoittavan yhtiön henkilökunta lähtökohtaisesti tietää, että edellä mainitut tiedot ovat salassapidettäviä. Yhtiön toiminnalle oli edellytys, että tämänkaltainen tieto pidettiin salassa kilpailijoilta. Salassapito oli ollut itsestään selvää eikä salassapitosopimuksille ollut ollut aihetta.

Samansuuntaisesti ovat kertoneet S ja M.

Asiassa esitetystä selvityksestä on siten pääteltävissä, että maahantuontia ja tukkukauppaa harjoittavien yhtiöiden henkilökunnan voidaan perustellusti olettaa tietävän, että edellä mainitut tiedot ovat salassapidettäviä ja myös ymmärtävän syyn salassapitämiselle. A ja B ovat toimineet vastuullisissa tehtävissä niin sanottuina yhtiön avaintyöntekijöinä. Heidän kohdallaan on pidettävä poissuljettuna vaihtoehtona, että he eivät olisi sisäistäneet tietojen salassapitämisen merkitystä yhtiölle.

Näillä perusteilla asiassa on katsottava selvitetyksi, että T on tosiasiallisesti pitänyt syytteessä tarkoitetut tiedot salassa.

Yrityssalaisuus vai ammattitaito

Arvioitavana on, onko A:n ja B:n toiminnassa ollut kysymys oikeudettomasta yrityssalaisuuden ilmaisemisesta tai käyttämisestä vai onko kysymys ollut sallitusta ammattitaidon käyttämisestä uuden yhtiön hyväksi.

Yrityssalaisuuden rikkomista koskevaa rikoslain 30 luvun 5 §:n 2 momenttia on muutettu 1.4.2003 (61/2003). Muutokseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 53/2002 vp. s. 32) on todettu, että rajanveto yrityssalaisuuden ja ammattitaidon välillä saattaa olla tulkinnanvarainen ja että ratkaisuun saattaa vaikuttaa se, missä muodossa käytetty tieto on ollut. Se, että tieto on ollut kirjallisessa tai sähköisessä muodossa, saattaa viitata siihen, että kysymyksessä on yrityssalaisuus eikä pelkästään aikaisemmin hankitun ammattitaidon käyttäminen.

Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että sanotusta tulkintaohjeesta ei ole tehtävissä vastakohtaispäätelmää muistin varassa siirtyvän tiedon osalta eli tallentamaton tieto ei automaattisesti jää yrityssalaisuuden ulkopuolelle (Vapaavuori; Yrityssalaisuudet ja salassapitosopimukset, 2016, s. 84 ja Nyblin; DL 2/2003, s. 244-249). Hovioikeus katsoo, että käsillä olevassa asiassa tehtävässä rajanvedossa yrityssalaisuuden ja ammattitaidon välillä tiedon muodolla ei ole ratkaisevaa merkitystä.

Yrityssalaisuuden ja ammattitaidon välisestä rajanvedosta ei ole korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että rajanvedossa voidaan käyttää hyväksi jakoa yleiseen ja erityiseen tietoon. Tällöin lähtökohtana on, että yleisesti tunnettu seikka ei ole yrityssalaisuutta. Yleisenä tietona voidaan pitää sellaista tietoa, joka on merkittävällä osalla asianomaisella toimialalla työskentelevillä tai saman koulutuksen läpikäyneillä henkilöillä tyypillisesti tiedossa. Yhtiön know-how voi olla sekä yleistä

ammattitietoa että sellaista tietoa, joka ei ole toimialalla yleisesti tunnettua. Jälkimmäistä näistä eli yrityssalaisuutena pidettävää know-how’ta voidaan kutsua erityiseksi tiedoksi. Asiaa voidaan harkita muun ohella siltä kannalta, kuinka yksityiskohtaista tieto on ja miten vahva liityntä sillä on tiettyyn yhtiöön. Mikäli kyse on yksityiskohtaisesta tiedon haltijan liiketoimintaan erityisesti liittyvästä tiedosta eli yrityskohtaisesta tiedosta, on tämä katsottava helpommin yrityssalaisuudeksi kuin yksittäisestä yrityksestä riippumaton tieto eli yleisluonteinen tieto. Pelkästään se, että henkilö on työtehtäviä täyttäessään luonut työnantajalleen tietyn yrityssalaisuuden, ei johda siihen, että tiedosta tulisi sen luoneen henkilön ammattitaitoa. Muutoin merkittävä osa yrityssalaisuuksista menettäisi merkityksensä niiden ollessa tiedon luoneen henkilön ammattitaitoa (edellä mainitut teokset, erityisesti Vapaavuori, s. 92-93).

G:n ja O:n kertomuksista on ilmennyt, että he olivat tutkineet ja vertailleet T:n ja D:n tarjouksia vuodelle 2011 ja laatineet havainnoistaan taulukon. He olivat havainneet, että D:n tarjous oli ollut valikoimaltaan suppeampi, mutta että se oli sisältänyt pääosin sellaisia tuotteita, jotka sisältyivät myös T:n tarjoukseen. Edelleen he olivat havainneet, että D:n tarjouksessa tuotteet olivat olleet sellaisia, että niiden myynnillä katettiin merkittävä osa T:n liikevaihdosta. D:n tarjoukseen oli valikoitu juuri ne tuotteet, joissa oli ollut korkein kate ja joiden myyntimäärät olivat olleet merkittävimmät. Huomattava osa tavarantoimittajista oli ollut samoja kuin T:llä.

H on osaltaan tehnyt samansuuntaisia havaintoja kuin G ja O.

A:n, B:n ja C:n puolesta on esitetty selvitystä siitä, että edellä mainittuun taulukkoon kirjatut tiedot eivät kaikilta osin ole olleet paikkansa pitävät. Esimerkiksi D:n käyttämät tavarantoimittajat eivät ole olleet T:n ainoa tai suurin tavarantoimittaja, vaikka niin oli taulukkoon kirjattu.

Asiassa on sanotuista epätäsmällisyyksistä huolimatta katsottava selvitetyksi, että A ja B ovat käytännössä jäljentäneet T:n liiketoiminnasta sen kannattavimman ytimen eli ryhtyneet tuomaan maahan ja myymään niitä tuotteita, joilla on ollut paras kysyntä ja paras myyntikate. Liiketoiminnan jäljentämiseen viittaa myös se, että D:n tarjous on saatu aikaiseksi alle kuuden viikon ajassa siitä, kun yritysjärjestely oli tehty. Tarjouksen laatimiseen käytettyä aikaa on pidettävä huomattavan lyhyenä. G ja H ovat osaltaan katsoneet, että tarjouksen laatiminen sanotussa ajassa on ollut mahdotonta muulla tavalla kuin hyödyntämällä T:n yrityssalaisuuksia.

Näihin seikkoihin nähden on selvää, että A ja B ovat laatiessaan D:n tarjouksen käyttäneet sellaista yksityiskohtaista tietoa, jolla on ollut hyvin vahva liityntä T:n toimintaan ja jota T on erityisesti pyrkinyt yrityssalaisuutena suojaamaan. Kysymys on siten ollut yrityssalaisuuksista eikä A:n ja B:n ammattitaidon hyödyntämisestä.

Johtopäätökset A:n ja B:n osalta (syytekohta 1)

Edellä lausutun perusteella asiassa on katsottava selvitetyksi, että A ja B ovat oikeudettomasti ilmaisseet ja käyttäneet T:n yrityssalaisuuksia taloudellisen hyödyn hankkimiseksi. Heidän vastuullisessa asemassa hankkimaan kokemukseensa nähden on selvää, että he ovat olleet tietoisia ilmaisemiensa ja käyttämiensä tietojen luonteesta. Teko on siten ollut tahallinen. He ovat näin ollen syyllistyneet yrityssalaisuuden rikkomiseen.

Johtopäätökset C:n osalta (syytekohta 2)

A:n, B:n ja C:n kertomuksista on ilmennyt, että he olivat marraskuussa 2010 käymiensä neuvottelujen päätteeksi sopineet D:tä koskevasta yritysjärjestelystä 27.10.2010. C oli rahoittanut D:n liiketoimintaa 700.000 eurolla ja hän oli järjestänyt yhtiölle toimitilat.

C:n kertomuksesta on lisäksi ilmennyt, että kun hän oli myynyt T:n osakkeensa, hän ei ollut suunnitellut perustavansa T:n kanssa kilpailevaa yhtiötä, mutta että hän oli muuttanut mielensä keskusteltuaan A:n ja B:n kanssa. A oli ottaessaan yhteyttä C:hen marraskuussa 2010 aloittanut keskustelun kysymällä ”tuliko kilpailukielto?”. C ei ollut osallistunut D:n operatiiviseen toimintaan, mutta hän oli seurannut liiketoiminnan kehitystä keskustelemalla A:n ja B:n kanssa sekä seuraamalla kuukausittain yhtiön tulosta ja tasetta.

Näihin seikkoihin nähden on selvää, että C on tiennyt ja hyväksynyt, että D alkaa harjoittaa liiketoimintaa samalla alalla kuin T. Asiassa on selvitetty, että C:llä on ollut pitkä ja monipuolinen kokemus puutarha-alan maahantuonnista ja tukkukaupasta. Hänen on kokemukseensa nähden täytynyt tietää, että D:n liiketoiminnan käynnistäminen tyhjästä niin, että sen tarjous on saatu aikaiseksi alle kuudessa viikossa, on ollut toteutettavissa ainoastaan jäljentämällä T:n liiketoiminta tai osia siitä.

Näillä perusteilla asiassa on katsottava selvitetyksi, että C on virallisen syyttäjän esittämän syytteen kohdassa 2 kerrotulla tavalla tahallaan auttanut A:n ja B:n tahallisen rikoksen tekemisessä muun muassa sopimalla A:n ja B:n kanssa F:n liiketoiminnan jatkamisesta D:n nimellä käyttäen ainakin toiminnan alkuvaiheessa hyväksi A:n ja B:n haltuunsa saamia T:n yrityssalaisuuksiksi katsottavia yksityiskohtaisia tietoja. C on näin ollen syyllistynyt avunantoon yrityssalaisuuden rikkomiseen.

Rikoksella aiheutettu vahinko

K:n ja L:n kertomuksista on ilmennyt, että T:n liikevaihto oli ennen syytteessä tarkoitettuja tapahtumia kasvanut useita vuosia peräkkäin. Sen jälkeen, kun D oli aloittanut toimintansa, T:n myynti oli laskenut. Myynnin laskulle ei ollut muuta selitystä kuin D:n kilpailu, sillä tilastotietojen mukaan puutarha-alalla myynti oli samaan aikaan kasvanut. Sekä K:n että L:n mukaan yhtiölle myynnin laskusta aiheutuneen vahingon arvioimiseksi paras keino oli tutkia myyntikatteen muutoksia. K oli näistä lähtökohdista laatinut laskelman, joka osoitti, että T:n myynnin menetys oli vuosien 2011 ja 2012 osalta ollut 541.396 euroa.

Myyntikatteeseen perustuvaa laskentatapaa ei ole ilmennyt aihetta epäillä.

A:n, B:n ja C:n puolesta on kuitenkin väitetty, että laskelmassa käytettyjen lukujen muutokset eivät voi olla seurausta ainoastaan D:n toiminnasta. Laskelmien pohjana käytettyjen tietojen mukaan T:n myynti eräille nimeltä mainituille suurille asiakkaille oli laskenut. Sanotun myynnin laskun on väitetty aiheutuneen D:stä siitä huolimatta, että D ei ollut lainkaan myynyt tuotteitaan näille asiakkaille.

Näin ollen T:n laskelman ei voida katsoa luotettavasti osoittavan rikoksella aiheutetun vahingon määrää. Tarkemman selvityksen puuttuessa vahingon määrä on arvioitava.

Arvioinnissa on otettava huomioon, että D:n toiminta olisi kiristänyt puutarha-alan kilpailua myös siinä tapauksessa, että yhtiössä ei olisi käytetty T:n yrityssalaisuuksia. T:n myynti vuosina 2011 ja 2012 olisi siten joka tapauksessa saattanut laskea.

Edellä mainittuihin seikkoihin nähden ja ottaen huomioon rikosprosessissa noudatettava syytetyn suosimisen periaate, rikoksella aiheutetun vahingon määräksi on arvioitava 250.000 euroa.

Syyksilukeminen

A ja B ovat syyllistyneet yrityssalaisuuden rikkomiseen menettelemällä syytteessä kerrotulla tavalla, kuitenkin niin, että rikoksella aiheutettu vahinko on ollut syytteessä mainitun määrän sijasta 250.000 euroa.

C on syyllistynyt avunantoon yrityssalaisuuden rikkomiseen menettelemällä virallisen syyttäjän esittämässä syytteessä kerrotulla tavalla, kuitenkin niin, että rikoksella aiheutettu vahinko on ollut syytteessä mainitun määrän sijasta 250.000 euroa.

Muilta osin syytteet on hylätty.

Rangaistuksen mittaaminen

Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Rikoksella on aiheutettu 250.000 euron vahinko eli sitä on pidettävä varsin vahingollisena.

D:tä koskeva yritysjärjestely on toteutettu seuraavana päivänä sen jälkeen, kun A:n ja B:n työsuhteet T:ssä olivat päättyneet. On ilmeistä, että A ja B ovat valmistelleet kilpailevaa toimintaa jo ollessaan T:n palveluksessa. C on osaltaan osallistunut valmisteluun. Kerrottu menettely osoittaa A:ssa, B:ssä ja C:ssä huomattavaa syyllisyyttä.

Näihin seikkoihin ja rangaistuskäytäntöön nähden oikeudenmukaisena rangaistuksena on pidettävä A:n ja B:n osalta kuusi kuukautta vankeutta ja C:n osalta neljä kuukautta vankeutta.

Estettä tuomita rangaistukset ehdollisena ei ole.

Vahingonkorvaus

Asiassa on katsottu selvitetyksi, että A, B ja C ovat rikollisella menettelyllään aiheuttaneet T:lle 250.000 euron vahingon. Heidät on sen vuoksi velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan T:lle sanottu vahinko korkoineen.

Oikeudenkäyntikulut

A, B ja C ovat hävinnet asian T:hen nähden. He ovat siten oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan T:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Asian laatuun ja laajuuteen nähden hovioikeus arvioi kohtuullisiksi T:n oikeudenkäyntikuluiksi käräjäoikeuden osalta 60.000 euroa ja hovioikeuden osalta 30.000 euroa. Muilta osin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylättävä.

Lopputulokseen nähden valtio ja T vapautetaan korvaamasta A:n, B:n ja C:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa.

Todistelukustannukset

Asian lopputulokseen nähden A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle todistelukustannukset käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Muutoksen käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luettu rikos

1. Yrityssalaisuuden rikkominen 26.10.2010 – 25.10.2012

Rikoslaki 30 luku 5 § 1
Rikoslaki 5 luku 3 §

Rangaistusseuraamukset

6 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.

Korvausvelvollisuus

Valtio ja T vapautetaan korvaamasta A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluja 23.730,52 euroa käräjäoikeudessa.

A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan T:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 60.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot

A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan T:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 30.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan asianomistaja T:lle rikoksella aiheutettuna vahinkona 250.000 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 25.10.2012 lukien.

A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle todistelukustannukset käräjäoikeudessa 200,60 euroa ja hovioikeudessa 79 euroa.

Tuomiolauselma

Vastaaja B

Muutoksen käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luettu rikos

1. Yrityssalaisuuden rikkominen 26.10.2010 – 25.10.2012

Rikoslaki 30 luku 5 § 1
Rikoslaki 5 luku 3 §

Rangaistusseuraamukset

6 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.

Korvausvelvollisuus

Valtio ja T vapautetaan korvaamasta A:n ja B:n oikeudenkäyntikuluja 23.730,52 euroa käräjäoikeudessa.

A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan T:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 60.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot

A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan T:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 30.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan asianomistaja T:lle rikoksella aiheutettuna vahinkona 250.000 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 25.10.2012 lukien.

A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle todistelukustannukset käräjäoikeudessa 200,60 euroa ja hovioikeudessa 79 euroa.

Tuomiolauselma

Vastaaja C

Muutoksen käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luettu rikos

2. Yrityssalaisuuden rikkominen avunanto 26.10.2010 – 25.10.2012

Rikoslaki 30 luku 5 § 1
Rikoslaki 5 luku 6 §

Rangaistusseuraamukset

4 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.

Korvausvelvollisuus

Valtio ja T vapautetaan korvaamasta C:n oikeudenkäyntikuluja 43.767 euroa käräjäoikeudessa.

A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan T:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 60.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot

A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan T:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 30.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan asianomistaja T:lle rikoksella aiheutettuna vahinkona 250.000 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 25.10.2012 lukien.

A, B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle todistelukustannukset käräjäoikeudessa 200,60 euroa ja hovioikeudessa 79 euroa.

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/ho/2017/helho2017152035

Mikäli tarvitset asiantuntevaa apua yrityssalaisuusasioissa, ota yhteyttä lakimiehiimme: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/