KKO 1992:7

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 1992:7 koskien miesten ja naisten välistä tasa-arvoa.

Työnantaja oli koeaikana purkanut työsopimuksen työntekijän raskauden vuoksi. Purkaminen oli tapahtunut epäasiallisella perusteella. Työnantaja velvoitettiin suorittamaan työntekijälle vahingonkorvausta. Ään.

Koska työsopimusta ei ollut purettu työntekijän sukupuolen vaan yksinomaan hänen raskautensa perusteella, työnantajan menettely ei ollut naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 8 §:ssä tarkoitettua kiellettyä syrjintää, jonka perusteella olisi suoritettava hyvitystä. Ään.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A on Oy Kolmeks Ab:lle 5.4.1989 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli 19.8.1988 tehnyt yhtiön kanssa tuotepäällikön tehtävää koskevan työsopimuksen, jonka mukaan hänen työsuhteensa oli alkanut 19.9.1988. Koeajaksi oli sovittu neljä kuukautta. A, joka ei ollut tiennyt olevansa raskaana työsopimusta tehtäessä, oli 23.12.1988 ilmoittanut esimiehelleen olevansa raskaana. Yhtiö oli 13.1.1989 koeaikaan viitaten purkanut hänen työsopimuksensa päättymään välittömästi. A:n työsopimus oli todellisuudessa purettu hänen raskautensa vuoksi ja siten työsopimuslain 3 §:n vastaisesti epäasiallisella perusteella. Lisäksi yhtiön menettelyä oli pidettävä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (tasa-arvolaki) tarkoitettuna kiellettynä syrjintänä. Tämän vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle työsopimuksen laittomasta purkamisesta johtuvana vahingonkorvauksena 15 kuukauden palkkaa vastaavat 170.850 markkaa ja hyvityksenä sukupuoleen perustuvan syrjinnän johdosta 20.000 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Yhtiön vastaus

Yhtiö on kiistänyt kanteen sekä vaatinut sen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Raastuvanoikeuden päätös 7.9.1989

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että yhtiö oli purkanut A:n työsopimuksen koeaikana ja ettei purkaminen ollut tapahtunut epäasiallisilla perusteilla. Lisäksi raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että työsopimuksen purkaminen olisi tapahtunut A:n sukupuolen perusteella.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 6.000 markalla 16 prosentin korkoineen 7.9.1989 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.10.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on lausunut, että A oli 19.8.1988 tehnyt yhtiön kanssa tuotepäällikön tehtävää koskevan työsopimuksen. Työsopimuksesta neuvoteltaessa yhtiön taholta oli kiinnitetty huomiota muun ohella siihen, aikoiko A hankkia lapsia. Sopimuksen mukaan työsuhde oli alkanut 19.9.1988 ja neljän kuukauden koeaika oli sovittu päättymään 19.1.1989. A oli koeajan kestäessä 23.12.1988 ilmoittanut raskaudestaan yhtiölle. Yhtiö oli ennen koeajan päättymistä 13.1.1989 purkanut työsopimuksen vedoten koeaikaan esittämättä muuta syytä työsopimuksen purkamiseen. Esitetyssä lääkärintodistuksessa oli mainittu, että raskauskoe oli ollut positiivinen 4.10.1988 ja että nykyisin käytössä olevilla menetelmillä raskaus olisi voitu todeta aikaisintaan 20.-21.8.1988, joten A ei ollut voinut olla tietoinen raskaudestaan 19.8.1988. Raastuvanoikeudessa todistajana kuulusteltu A:n esimiehenä toiminut insinööri oli kertonut A:n hoitaneen työnsä hyvin siihen saakka, kun hän oli kertonut olevansa raskaana. Sen jälkeen A:n asenne työhön oli muuttunut siten, että hän oli vetelehtinyt konttorissa, mikä todistajan kertoman mukaan oli ilmennyt siten, että A tunnista tuntiin oli istunut toisten konttorinaisten huoneissa juttelemassa. Tämä ei todistajan kertoman mukaan ollut kuitenkaan näkynyt A:n myyntisaavutuksissa, koska A oli ollut vielä koulutusvaiheessa ja hänen olisi pitänyt aloittaa kenttätyö vasta vuoden 1989 alkukuukausina. Todistaja ei ollut huomauttanut A:lle tämän työnteosta eikä todistaja voinut sanoa, että A olisi laiminlyönyt asiakkaita. Todistaja ei ollut kertonut, mitä tehtäviään A olisi laiminlyönyt.

Hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi laiminlyönyt hänelle kuuluneiden töiden suorittamisen tai että hän muutenkaan olisi osoittautunut sopimattomaksi työsopimuksessa tarkoitettuun tehtävään. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, että työsopimuksesta neuvoteltaessa yhtiö oli kiinnittänyt huomiota siihen, aikoiko A hankkia lapsia, hovioikeus on katsonut näytetyksi, että yhtiö oli purkanut A:n työsopimuksen hänen raskautensa vuoksi. Näin ollen työsopimuksen purkaminen oli tapahtunut työsopimuslain 3 §:ssä tarkoitetulla epäasiallisella perusteella ja, kun työsopimuksen purkaminen raskauden vuoksi oli katsottava tapahtuneeksi sukupuolen perusteella, vastoin tasa-arvolain 8 §:ssä tarkoitettua syrjinnän kieltoa. Yhtiö oli siten velvollinen työsopimuslain 51 §:n nojalla korvaamaan A:lle työsopimuksen purkamisesta aiheutuneen vahingon sekä tasa-arvolain 11 §:n nojalla suorittamaan hänelle hyvitystä syrjinnän johdosta. Hovioikeus on arvioinut A:lle työsopimuksen purkamisesta aiheutuneen vahingon määräksi 30.000 markkaa sekä katsonut hyvityksen kohtuulliseksi määräksi 15.000 markkaa.

Tämän vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen ja vapauttaen A:n velvollisuudesta korvata yhtiön oikeudenkäyntikuluja, velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle työsopimuksen laittomasta purkamisesta johtuvana vahingonkorvauksena 30.000 markkaa sekä mainittuna hyvityksenä 15.000 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 5.4.1989 lukien. Yhtiö on vielä velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa 8.000 markalla 16 prosentin korkoineen 3.10.1990 lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Yhtiölle on myönnetty valituslupa 20.2.1991. Yhtiö on vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään sekä että A velvoitetaan korvaamaan yhtiöllä asiassa olleet oikeudenkäyntikulut korkoineen.

A on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut vastauskulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.1.1992

Perustelut

Hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, kuten hovioikeuskin, että yhtiö on koeaikana A:n raskauden vuoksi ja siten työsopimuslain 3 §:ssä tarkoitetulla epäasiallisella perusteella purkanut hänen työsopimuksensa. Yhtiö on sen vuoksi työsopimuslain 51 §:n nojalla velvollinen korvaamaan A:lle siitä aiheutuneen vahingon.

Harkitessaan kysymystä, onko A:n työsopimuksen purkaminen raskauden vuoksi ollut tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettua työntekijän sukupuolen perusteella tapahtuvaa kiellettyä syrjintää, jonka perusteella työnantajan on lain 11 §:n nojalla suoritettava hyvitystä, Korkein oikeus toteaa, että lain esitöiden (hallituksen esitys n:o 57/1985 vp) mukaan mainitulla 3 kohdalla ei ollut tarkoitus puuttua raskaana oleville naisille luotua tehostettua irtisanomissuojaa koskevaan sääntelyyn. Sen sijaan sillä oli tarkoitus kieltää se, että työ- tai muu palvelussuhde päätettäisiin vain sen takia, että asianomainen työntekijä on nainen tai mies. Sanamuotonsakin mukaan tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 3 kohdan säännös soveltuu vain, jos palvelussuhteen purkamisen tai muun siinä mainitun menettelyn välitön syy on työntekijän sukupuoli. A:n työsopimusta ei ole purettu sukupuolen vaan raskauden perusteella, joten purkaminen ei ole tasa-arvolaissa tarkoitetulla tavalla perustunut välittömästi sukupuoleen. Sen vuoksi yhtiön menettely ei ole tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettua syrjintää.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että yhtiö vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle tasa-arvolain 11 §:n mukaista hyvitystä. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Asian näin päättyessä yhtiö ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle korvaukseksi sillä täällä olleista kuluista 1.600 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo (eri mieltä), Takala, Roos, Huopaniemi (eri mieltä) ja Raulos

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Huopaniemi: Työsopimuksen laittomasta purkamisesta tuomitun vahingonkorvauksen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Tasa-arvolaissa ei ole nimenomaisesti säädetty, että menettelyä, joka johtuu naispuolisen työntekijän raskaudesta, on pidettävä sukupuolen perusteella tapahtuvana. Lain 7 §:n mukaan syrjintänä pidetään menettelyä, jonka vaikutuksesta naiset ja miehet tosiasiallisesti joutuvat keskenään selvästi eri asemaan. Lain 8 §:ssä on 7 §:ssä säädettyä yleistä syrjinnän kieltoa täydentävä säännös siitä, millainen työnantajan menettely on syrjintää. Lain 11 §:ssä säädetty hyvitys tuomitaan 8 §:ssä tarkoitetun syrjinnän kiellon rikkomisesta.

Lain esitöiden (hallituksen esitys n:o 57/1985 vp ja toisen lakivaliokunnan sen johdosta antama mietintö n:o 4/1986 vp) perusteella 7 §:n syrjintäkiellon vastaista on työnantajan menettely, jossa tietyssä valintatilanteessa syrjitään synnytysiässä olevaa työnhakijaa antamalla etusija sanotun iän ohittaneelle naispuoliselle työntekijälle, koska valintaan on vaikuttanut seikka, jolla mieshakijoiden kesken ei olisi ollut merkitystä. Johdonmukaista tämän kanssa on tulkita lain 8 §:n 2 momentin 3 kohtaa siten, että palvelussuhteen lakkauttamista raskauden vuoksi on pidettävä sukupuolen perusteella tapahtuvana syrjintänä.

Oy Kolmeks Ab:n menettelyä sen purkaessa A:n työsuhteen koeaikana raskauden johdosta on siten pidettävä tasa-arvolain 8 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna syrjintänä. Näillä perusteilla jätän hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi tasa-arvolain 11 §:n nojalla tuomitun hyvityksen osalta.

Velvoitan Oy Kolmeks Ab:n suorittamaan A:lle korvaukseksi hänelle vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta lukien.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/