Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:1999-57 koskien työntekijän työsopimuksen purkamista johtuen siitä että oli menetellyt epärehellisesti ja noudatettavien rahastusohjeiden vastaisesti.
Linja-autonkuljettaja oli myynnyt matkustajalle rahastuslaitteesta noin 25 minuuttia aikaisemmin tulostamansa lipun. Työnantajan mukaan linja-autonkuljettaja oli menetellyt epärehellisesti ja noudatettavien rahastusohjeiden vastaisesti myymällä kahteen kertaan saman matkalipun.
Kirjallisessa työnantajan etukäteen laatimassa purkuilmoituksessa on muun muassa todettu, että kuljettajan menettely on aiheuttanut pysyvän luottamuspulan. ”Tästä syystä työsuhde puretaan 24.4.1998 lähtien. Samalla työntekijä ilmoittaa, että mitään vaatimuksia ei työnantajaa kohtaan ole”. Yhtiön edustaja ja linja-autonkuljettaja ovat allekirjoittaneet kyseisen ilmoituksen.
Linja-autonkuljettajan ei ollut näytetty edellä todetun ilmoituksen allekirjoittaessaan tarkoittaneen luopua hänelle irtisanomissuojasopimuksen mukaan kuuluvista oikeuksista. Kanteessa esitetyistä, työsopimuksen purkamisen työehtosopimuksen vastaisuuteen perustetuista vaatimuksista ei siten ollut sovittu oikeudenkäynnissä sitovalla tavalla.
Linja-autonkuljettajan ei ollut näytetty toimineen vilpillisesti myydessään vanhan matkalipun. Pelkästään rahastusohjeiden vastainen menettely ei tässä tapauksessa ollut sellainen tärkeä syy, joka olisi oikeuttanut työnantajan purkamaan työsopimuksen tai edes riittävä peruste työsopimuksen irtisanomiseen.
Työnantaja velvoitettu maksamaan linja-autonkuljettajalle irtisanomisajan palkan lomakorvauksineen sekä korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvauksen määrässä on muun ohella otettu huomioon linja-autonkuljettajan rahastusohjeiden vastainen toiminta.
Työnantajaliitto ei ollut asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)
TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 57
KANNE
Vaatimukset
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut, että työtuomioistuin
– vahvistaa Porin Linjat Oy:n menetelleen työsopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti purkaessaan linja-autonkuljettaja Veli Vastamäen työsopimuksen,
– velvoittaa Porin Linjat Oy:n maksamaan Vastamäelle irtisanomisajan palkkaa 39 000 markkaa ja siihen liittyvää lomakorvausta 5 184 markkaa 79 penniä laillisine viivästyskorkoineen tuomitsemispäivästä lukien ja irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n tarkoittamaa korvausta sopimuksen 2 §:n vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 187 200 markkaa laillisine korkoineen tuomitsemispäivästä lukien,
– tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja
– velvoittaa Porin Linjat Oy:n korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Perusteet
Porin Linjat Oy oli 24.4.1998 purkanut linja-autonkuljettaja Veli Vastamäen työsopimuksen. Koska Porin Linjat Oy:llä ei ollut oikeutta edes irtisanoa Vastamäen työsopimusta, oli työsopimuksen päättäminen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastainen.
Vastamäki oli tullut Porin Linjat Oy:n palvelukseen huoltokorjaajaksi. Työsuhteen päättymistä edeltävän vuoden hän oli toiminut linja-autonkuljettajana. Hän oli hoitanut tehtävänsä pääasiassa moitteettomasti.
Vastamäen ollessa 18.4.1998 työvuorossa hänen kuljettamaansa linja-autoon oli noussut nainen, jolle Vastamäki oli myynyt 11 markan lipun. Nainen oli tarjonnut maksuksi 100 markan seteliä, jolloin Vastamäki oli tiedustellut naiselta, olisiko tämä voinut maksaa pienemmällä rahalla, koska Vastamäellä oli työvuoron vasta alettua ollut pieni vaihtokassa. Nainen oli istuutunut kuljettajan selän taakse etsimään pienempää rahaa. Naisen sittemmin maksaessa sopivalla rahalla Vastamäki oli lyönyt lippukoneeseen vaistomaisesti uuden lipun antaakseen sen naiselle. Tällöin Vastamäki oli kuitenkin muistanut, että hän oli jo antanut matkustajalle lipun. Vastamäki oli laittanut leimaamansa lipun rahastuskoneen viereen tarkoituksin myydä sen seuraavalle matkustajalle, joka nousee autoon. Seuraavat matkustajat olivat nousseet autoon kuitenkin vasta kello 17.21. Kysymyksessä oli ollut pariskunta, joista toinen oli maksanut molempien liput. Vastamäki oli tulostanut toiselle heistä lipun rahastuskoneesta ja toiselle hän oli antanut aiemmin epähuomiossa tulostamansa lipun. Tämä ensimmäinen lippu oli tulostettu kello 16.56 ja oli siis ollut annettaessa 25 minuuttia vanha.
Seuraavan viikon keskiviikkona 22.4.1998 kaksi ajomestaria oli saapunut haastattelemaan Vastamäkeä edellä kerrotuista tapahtumista Porin kauppatorille ennen Vastamäen työvuoron alkua. Ajomestarit olivat näyttäneet Vastamäelle tilitysraporttia 18.4. ajetulta vuorolta ja todenneet, että myytyjen lippujen perusteella kassasta oli puuttunut yhden lipun hinta eli 11 markkaa. Ajomestareiden käsityksen mukaan Vastamäki oli myynyt 16.56 tulostetun lipun kahteen kertaan saaden siitä 22 markkaa, mutta tilittänyt siitä kassaan vain 11 markkaa. Ajomestarit olivat kysyneet Vastamäeltä syytä tähän. Vastamäki ei keskustelun aikana ollut yhtäkkiä muistanut tapahtumaa, koska siitä oli ehtinyt kulua jo muutama päivä ja työvuoron aikana yleensä liikkui paljon ihmisiä ja myytiin paljon lippuja. Vastamäki oli ollut tapauksesta hämmentynyt, mutta luvannut muistella tapahtunutta ja palata asiaan mahdollisimman pian.
Seuraavana päivänä 23.4.1998 Porin Linjat Oy:n toimitusjohtaja oli kutsunut Vastamäen puhutteluun ja vaatinut selitystä asiaan. Vastamäki ei tuolloinkaan ollut muistanut leimanneensa ylimääräistä lippua eikä siis osannut sanoa, miksi kassasta oli puuttunut työnantajan väittämät 11 markkaa. Koska Vastamäki ei ollut osannut antaa selvitystä tapahtuneesta, oli työnantaja pitänyt tapahtunutta Vastamäen syyksi luettavana tilitysvirheenä.
Porin Linjat Oy:n toimitusjohtaja oli kutsunut 23.4.1998 yhtiön luottamusmiehen luokseen ja tiedustellut tämän mielipidettä Vastamäen tekemästä tilitysvirheestä. Luottamusmies oli ilmoittanut, että aiemmissa vastaavissa tapauksissa työntekijälle oli annettu varoitus. Luottamusmies oli ehdottanut johdonmukaisuuden vuoksi varoitusta myös tässä tapauksessa. Toimitusjohtaja oli suhtautunut asiaan myönteisesti ja ilmoittanut, että hän tulisi viemään asian yhtiön hallituksen käsiteltäväksi. Yhtiön hallituksen oli ollut määrä kokoontua seuraavalla viikolla. Toimitusjohtaja oli kysynyt 24.4.1998 vielä mielipidettä Vastamäen tilanteeseen Autoliikenteen Työnantajaliitosta, minkä jälkeen toimitusjohtaja oli muuttanut mielensä ja purkanut Vastamäen työsopimuksen päättymään samana päivänä.
Vastamäki oli kutsuttu toimitusjohtajan puheille 24.4.1998 juuri ennen työvuoroaan, jolloin hänelle oli annettu tiedoksi työsuhteen purkamista koskeva ilmoitus. Purkamisen perusteeksi oli ilmoitettu työnantajan ja työntekijän välinen pysyvä luottamuspula, jonka oli aiheuttanut vanhan lipun myyminen matkustajalle, laiminlyönti tilittää siitä maksuksi saatu 11 markkaa kassaan ja laiminlyönti tulostaa matkustajalle uusi vastalippu.
Ilmoitus työsuhteen purkamisesta oli tullut Vastamäelle täytenä yllätyksenä, eikä hän järkytyksestään johtuen ollut ymmärtänyt purkamisilmoitusta kuitatessaan sen tekstiin kirjattua kohtaa, ettei hänellä olisi mitään vaatimuksia työsopimuksen purun osalta työnantajaa kohtaan.
Seuraavalla viikolla oli matkustajana 18.4.1998 vuorolla ollut myyjänä työskentelevä Vastamäen vaimon sisaren poika saanut kuulla Vastamäen työsopimuksen päättymisestä. Myyjä oli ollut yhteydessä Vastamäkeen ja ilmoittanut nähneensä, kun Vastamäki oli erehdyksessä lyönyt ylimääräisen lipun tarkoituksin antaa sen autoon nousseelle naiselle, mutta laittanutkin lipun sitten rahastuskoneen viereen. Samalla myyjä oli ihmetellyt, miten kyseisestä tapahtumasta oli saattanut olla seurauksena Vastamäen työsopimuksen päättäminen. Vasta tuolloin Vastamäen mieleen oli palautunut kyseinen tapahtuma. Vastamäki oli kertonut asiasta samalla viikolla luottamusmiehelle, joka puolestaan oli ilmoittanut siitä toimitusjohtajalle. Toimitusjohtaja ei kuitenkaan ollut suostunut peruuttamaan Vastamäen työsopimuksen päättämistä.
Työpaikalla oli käyty tapauksen johdosta 27.5.1998 erimielisyysneuvottelut, joihin olivat osallistuneet luottamusmies sekä toimitusjohtaja. Myöskään tuolloin toimitusjohtaja ei ollut suostunut työsopimuksen purkamista peruuttamaan. Liittojen väliset neuvottelut olivat päättyneet 17.8.1998. Työpaikalla käydyissä tai liittojen välisissä neuvotteluissa ei asiassa ollut päästy sovinnolliseen ratkaisuun.
Työnantaja oli purkamisilmoituksessaan todennut Vastamäen syyllistyneen lippurahojen tilityksen laiminlyöntiin 18.4.1998 vastaanottaessaan kahden matkalipun hinnan, mutta laiminlyödessään tilittää toisesta lipusta saadut 11 markkaa työnantajalle. Raskauttavaa oli purkuilmoituksen mukaan myös se, että myyntilaitteeseen oli lyöty vain yhden henkilön rahastustapahtuma kahden maksaessa lipusta.
Tilitysvirhe, johon työnantaja oli purkamisen perusteena vedonnut, olisi kuitenkin edellyttänyt, että kello 16.56 leimattu lippu olisi myyty kahteen kertaan. Näin ei ollut tapahtunut. Kaikista myydyistä lipuista oli saatu varat ja ne oli tilitetty kassaan. Kassassa ei ollut kello 16.56 leimatun lipun johdosta ylimääräistä rahaa, koska lippu oli myyty ainoastaan kerran kello 17.21.
Kun siis mitään tilityksen laiminlyöntiä tai muuta työnantajan purkamisilmoituksessa mainitsemaa rahankäsittelyyn liittyvää laiminlyöntiä ei ollut tapahtunut, ei työnantajalla ollut ollut oikeutta purkaa tai edes irtisanoa Vastamäen työsopimusta. Yksistään 25 minuuttia vanhan lipun myyminen matkustajalle ei perustanut työnantajalle purku- tai edes irtisanomisoikeutta, kun siihen ei liittynyt tilitysepärehellisyyttä tai muuta epärehellisyyttä osoittavia piirteitä. Työnantajan olisi tullut peruuttaa työsopimuksen purkaminen viimeistään 13.5.1998, kun toimitusjohtaja oli saanut kuulla luottamusmieheltä todellisen tapahtumain kulun. Kun työnantaja ei ollut näin menetellyt, se oli syyllistynyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n tieten rikkomiseen.
Siinäkin tapauksessa, että työnantajan väittämä tilitysvirhe olisi tapahtunut, olisi siitä yhtiössä vakiintuneesti noudatetun käytännön mukaan tullut antaa varoitus.
Vastamäellä oli irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n nojalla oikeus täyteen irtisanomisajan palkkaan laiminlyödyltä irtisanomisajalta. Vastamäen työsuhde oli alkanut vuonna 1974 ja hänen irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukainen irtisanomisaikansa oli viisi kuukautta. Vastamäen viimeinen kuukausipalkka oli ollut 7 800 markkaa ja menetetyn palkan suuruus laiminlyödyltä irtisanomisajalta oli 39 000 markkaa.
Vastamäen korkea ikä, 60 vuotta ja työsuhteen päättämisen leimaava vaikutus heikensivät Vastamäen mahdollisuuksia saada alansa työtä jatkossa. Tämän johdosta odotettavissa olevan työttömyysajan voitiin arvioida muodostuvan pitkäksi. Vastamäki oli edelleen työttömänä. Työnantajan korvausvelvollisuutta vähentäviä seikkoja ei ollut olemassa ja vaatimus 24 kuukauden palkkaa vastaavasta korvauksesta oli siten kohtuullinen.
Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ollut valvonut, että Porin Linjat Oy noudattaa työehtosopimusta. Erimielisyysneuvotteluissa Autoliikenteen Työnantajaliitto oli hyväksynyt Porin Linjat Oy:n menettelyn.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Autoliikenteen Työnantajaliitto on vastauksessaan, johon Porin Linjat Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja kantajaliiton velvoittamista korvaamaan vastaajapuolen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Kanteen kiistämisen perusteet
Porin Linjat Oy ja Vastamäki olivat 24.4.1998 allekirjoittaneet työsuhteen purkamista koskevan asiakirjan, jossa Vastamäki oli ilmoittanut, ettei hänellä ollut työnantajaa kohtaan mitään vaatimuksia. Tämä asiakirja oli osapuolten välinen sopimus siitä, ettei kummallakaan osapuolella ollut työsuhteesta johtuvia vaatimuksia toisiaan kohtaan. Samalla työnantaja oli luopunut muun muassa rikosilmoituksen tekemisestä asiassa.
Toissijaisesti kanne tuli hylätä sillä perusteella, että Porin Linjat Oy:llä oli ollut oikeus työsopimuslain 43 §:n perusteella purkaa linja-autonkuljettajana työskennelleen Vastamäen työsopimus. Vastamäen rahastustoiminnassa ilmenneiden räikeiden epäselvyyksien vuoksi yhtiön ja Vastamäen välille oli syntynyt syvä luottamuspula. Joka tapauksessa yhtiöllä oli ollut oikeus irtisanoa Vastamäen työsopimus.
Vastamäki oli tullut yhtiön palvelukseen niin sanotuksi pihamieheksi ajaen kuitenkin päivittäin ruuhkavuoroja. Runsaan vuoden ajan ennen työsuhteen päättymistä Vastamäki oli toiminut pelkästään linja-autonkuljettajana.
Yhtiössä oli annettu kirjalliset ohjeet rahastuksen oikeasta suorittamisesta. Ohjeita päivitettiin jatkuvasti vastaamaan muun muassa teknisen kehityksen tuomia muutoksia. Ohjeet jaettiin ja niiden mukaista koulutusta annettiin kaikille kuljettajille. Rahastuksessa tapahtuvat muutokset käytiin tarvittaessa läpi yhdessä esimiesten kanssa.
Eräs keskeinen periaate ja tavoite oli rahastuksen ja tilityksen suorittaminen tarkasti ja oikein. Kaikista virheistä oli tehtävä selvät merkinnät tilitystä koskeviin asiakirjoihin. Tilitysvirhe tuli aina korjata välittömästi. Virheellinen lippu ja peruutuslippu oli aina liitettävä tilitykseen. Siinäkin tapauksessa, ettei peruutusta tilitystapahtumasta olisi tehty rahastusjärjestelmään, piti kuljettajan käsin tehdä merkintä virheestä. Asiakkaalle oli luonnollisesti aina annettava oikea, juuri tulostettu matkalippu. Matkalipun sai antaa vain maksua vastaan ja tilitysten oli tarkoin vastattava rahastustapahtumia. Tilitystä koskevat tapahtumat tallentuivat tilitysraportteihin. Kaikista matkustajista riippumatta maksutavasta oli tehtävä merkintä rahastuskoneelle.
Linja-autoalalla oli ilmennyt anastustekoja, joissa oli joko jätetty matka kokonaan lyömättä koneelle tai matkalippu oli jätetty rahastuspöydälle. Kun vanha lippu sitten heti myytiin seuraavalle matkustajalle, tämä ei huomannut pientä aikaeroa. Näin ollen lopputuloksena tilitys ja kassa näyttivät samaa summaa.
Ilmeisesti tapahtumat olivat alkaneet siitä, että Vastamäki oli rahastanut matkustajan tavalliseen tapaan 18.4.1998 kello 16.54. Matkustaja oli maksanut kello 16.56 matkansa rahalla, mutta hän ei ollut saanut tai ottanut matkalippua. Tuon lipun Vastamäki oli myynyt toiseen kertaan kello 17.21 autoon nousseelle pariskunnalle. Rahat hän oli kiistatta saanut kahdesta matkustajasta, mutta tilitysraportissa näkyi kuitenkin vain rahastustapahtuma kello 17.21. Vastamäki oli siten jättänyt tilittämättä yhtiölle matkalipun hintana 11 markkaa.
Matkustajan ilmoituksen perusteella asiaa oli ryhdytty selvittämään. Matkustajan toimittamista matkalipuista ilmeni kellonajat 16.56 ja 17.21. Keskiviikkoaamuna 22.4.1998 kaksi ajomestaria oli tiedustellut Vastamäeltä selitystä lauantain 18.4. tilitystapahtumiin. Vastamäki ei ollut kyennyt antamaan rahastusepäselvyyteen minkäänlaista vastausta, mutta oli muistanut pariskunnan ja kertonut saaneensa maksuksi 22 markkaa. Vastamäki oli myös tarjoutunut maksamaan yhtiölle puuttuvat 11 markkaa. Ajomestarit olivat laatineet tapahtumasta toimitusjohtajalle raportin. Seuraavana päivänä eli 23.4.1998 Vastamäki oli kutsuttu asian johdosta toimitusjohtajan luokse, johon tapaamiseen Vastamäki oli itse saanut valita tarkemman ajankohdan. Tuolloinkaan Vastamäki ei ollut kyennyt antamaan mitään selitystä rahastusepäselvyyteen. Toimitusjohtaja oli ilmoittanut asian olevan erittäin vakavan ja kehottanut Vastamäkeä välittömästi ottamaan yhteyttä luottamusmieheen ja kertomaan tapahtuman tarkalleen luottamusmiehelle.
Toimitusjohtajan ja luottamusmiehen välisessä keskustelussa luottamusmies oli ehdottanut rangaistukseksi varoituksen antamista. Toimitusjohtaja oli suhtautunut luottamusmiehen ehdotukseen kielteisesti ja ilmoittanut harkitsevansa järeämpiä toimia asian vakavuuden vuoksi. Yhtiön varoituskäytäntö oli koskenut esimerkiksi työohjeiden laiminlyöntiä, mutta ei petollista toimintaa.
Vastamäki oli 24.4.1998 kutsuttu toimitusjohtajan puheille. Vastamäellä olisi ollut halutessaan mahdollisuus ottaa mukaansa luottamusmies tai joku muu avustaja. Tilaisuudessa olivat olleet läsnä Vastamäen ja toimitusjohtajan lisäksi kaksi ajomestaria. Tilaisuus oli kestänyt 10 – 15 minuuttia ja asiaa oli käsitelty kaikin puolin asiallisesti ja rauhallisesti. Vastamäki ei tuolloin ollut kyennyt tai halunnut antaa mitään selitystä rahastuskäyttäytymiselleen. Tilaisuudessa oli tullut moneen kertaan korostetusti esiin se, etteivät osapuolet tämän jälkeen, puolin tai toisin, esittäneet mitään työsuhteesta johtuvia vaatimuksia toisiaan kohtaan. Työnantaja oli korostanut, ettei sekään veisi asiaa poliisin tutkittavaksi.
Kantajan väitteet siitä, että asia olisi tullut Vastamäelle täytenä yllätyksenä ja ettei hän olisi ymmärtänyt tekstiin kirjattua kohtaa, jonka mukaan hänellä ei ollut mitään vaatimuksia työnantajaa kohtaan, eivät pitäneet paikkaansa. Työnantajan laatiman asiakirjan kirjaus oli epäonnistunut, mutta tarkoitus oli täysin selvä. Tilaisuudessa allekirjoitettu asiakirja oli kaikilta osiltaan pätevä. Työsopimuksen päättämistilaisuudessa osapuolet olivat keskenään tasa-arvoisessa asemassa ja saattoivat sopia asioista tahtonsa mukaisesti. Vastamäki oli ollut täysin oikeustoimikelpoinen ja tietoinen allekirjoittamansa asiakirjan merkityksestä, eikä tilaisuuteen ollut liittynyt mitään sellaista, jonka vuoksi asiakirjaa olisi tullut pitää oikeustoimilain nojalla pätemättömänä. Näyttötaakka tällaisesta seikasta oli kantajalla, eikä pelkkä asiaa koskeva väite tai se, että Vastamäki olisi tullut katumapäälle jälkikäteen, muuttanut asiaa.
Työnantajayhtiö ja Vastamäki olivat vapaaehtoisesti ja oikeustoimikelpoisina luopuneet esittämästä toisiaan kohtaan työsuhteesta johtuvia vaatimuksia. Asiakirjassa oli sovittu seikoista, joista osapuolet saattoivat sopia. Sen vuoksi kanne, hyvityssakkovaatimusta lukuun ottamatta, tuli pelkästään tällä perusteella hylätä.
Siltä varalta, että työtuomioistuin katsoisi, ettei 24.4.1998 allekirjoitettu asiakirja riittänyt kanteen hylkäämisperusteeksi, tuli kanne hylätä sillä perusteella, että yhtiöllä oli ollut oikeus purkaa ja joka tapauksessa irtisanoa Vastamäen työsopimus tämän epärehellisen ja ohjeiden vastaisen menettelyn sekä siitä aiheutuneen pysyvän luottamuspulan vuoksi.
Työsopimuksen purkamisen käynnistäjänä oli se, että Vastamäki oli jäänyt kiinni selkeästä ohjeiden vastaisesta ja epärehellisestä rahastustoiminnasta. Ilman ulkopuolisen matkustajan valppautta ja aktiivisuutta asia ei milloinkaan olisi tullut työnantajan tietoon. Yhtiön rahavaroja hoitavan henkilön oli nautittava työnantajan ehdotonta luottamusta. Vastamäen törkeän menettelyn seurauksena työsuhteen jatkaminen oli ollut mahdotonta. Rahastusten ja tilitysten oli tapahduttava oikein ja annettujen ohjeiden mukaisesti. Mikäli tapahtuneet virheet heti asianmukaisesti korjattiin, ei kuljettajalle aiheutunut minkäänlaisia haitallisia seuraamuksia. Väärinkäytösten mahdollisuus oli suuri ja valitettavasti väärinkäytöksiä myös esiintyi.
Vastamäen työsopimuksen purkamisessa oli lähdettävä senhetkisen tilanteen arvioinnista. Vastamäen kanssa oli asiaa selvitetty kolmessa eri tilaisuudessa. Häntä oli kehotettu asian vakavuuden vuoksi ottamaan yhteyttä luottamusmieheen. Missään vaiheessa Vastamäki ei ollut kyennyt antamaan mitään selitystä menettelylleen. Viikkojen kuluttua tapahtumista ilmaantuneen silminnäkijän kertomus ei muuttanut tilanteesta tehtyjä arvioita. Yhtiö ei pitänyt Vastamäen toimittamaa jälkikäteistä selitystä luotettavana ja lisäksi sen oli antanut Vastamäen sukulainen. Selitys oli laadittu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n aluetoimistossa ja sen oli allekirjoittanut työntekijäliiton aluetoimitsija. Työntekijäpuolella oli tuolloin ollut käytössään työnantajan laatimat raportit, joita vastaamaan selitys oli jälkikäteen tarkasti laadittu. Selityksessä oli mainintoja asioista, joihin Vastamäki ei itse ollut edes viitannut. Kertomus tapahtumista oli epäuskottava. Oli myös epätodennäköistä, että tapahtumat olisivat yksityiskohtaisesti palautuneet viikkojen kuluttua Vastamäen mieleen, kun hän ei ollut niitä pari päivää tapahtumien jälkeen lainkaan muistanut.
Vaikka Vastamäen viikkojen kuluttua tapahtumasta muistamat yksityiskohdat olisivatkin oikeita, oli yhtiöllä siitä huolimatta ollut oikeus päättää työsuhde. Rahastustoiminnassaan Vastamäki oli omankin kertomuksensa mukaan syyllistynyt lukuisiin luottamussuhteen säilymisen kannalta olennaisiin virheisiin ja annettujen ohjeiden vastaiseen menettelyyn. Virhe oli muun muassa se, että matkustajalle oli kello 16.54 annettu matkalippu, vaikka sitä ei ollut maksettu. Uuden lipun kassakoneeseen lyötyään kello 16.56 Vastamäen olisi heti tullut lyödä korjauslippu, ja liittää molemmat liput tilitykseen. Matkustajat olivat kello 17.21 maksaneet kahdesta matkasta, mutta rahastuslaitteelle oli lyöty vain yksi matka. Toiselle matkustajalle oli annettu vanha, kello 16.56 rahastuskoneeseen lyöty lippu.
Vastamäen työsopimuksen purkamisen perusteena oli luottamuspulan syntyminen yhtiön ja työntekijän välille tämän rahastustoimintaan liittyneiden epäselvyyksien ja epärehellisyyden seurauksena. Luottamuksen merkitys korostui erityisesti sellaisten työntekijöiden kohdalla, jotka olivat rahan kanssa tekemisissä. Linja-autoyrityksen rahat kertyivät pääosin pienistä matkustajilta perittävistä lipputuloista. Työnantaja ei voinut linja-autossa vahtia rahastuksen oikeellisuutta, jonka vuoksi valvontajärjestelmät oli luotava sellaisiksi, että väärinkäytösten mahdollisuudet jäivät mahdollisimman pieniksi. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa yhtiön oma valvonta oli pettänyt, koska ilmianto oli tullut matkustajalta.
Oikeuskäytännössä oli aiheellisesti suhtauduttu tämän tyyppisiin epärehellisyyksiin erittäin ankarasti. Kavalletun rahamäärän suuruudella ei ollut merkitystä, sillä työsopimusten purkamiset oli hyväksytty jo muutaman markan takia. Oleellista oli, että työnantajan oli voitava luottaa rahastustoimintaa suorittavaan työntekijäänsä. Pienikin epärehellisyys vei luottamuksen. Tapa, jolla Vastamäki oli ilmeisesti toiminut, oli alalla perinteinen; matkalippu myytiin kahteen kertaan ja tilitettiin yhtiölle vain kerran. Porin Linjat Oy:ssä oli tullut Vastamäen tapauksen aikoihin ilmi toinenkin aivan samanlainen tapaus. Siinä kuljettaja oli myöntänyt myyneensä lipun kahteen kertaan ja anastaneensa lipputulot. Hänenkin työsopimuksensa oli purettu.
Työnantajalla ei ollut velvollisuutta maksaa irtisanomisajan palkkaa Vastamäelle, mutta kanteessa ilmoitettu irtisanomisajan palkan määrä oli oikein laskettu. Lomakorvausta ei työnantajalla myöskään ollut velvollisuutta maksaa.
Työnantajayhtiöllä ei ollut velvollisuutta maksaa työsopimuksen päättämisen vuoksi korvauksia, ja mikäli oikeus tuomitsisi korvauksia maksettavaksi, oli määrän arvioinnissa otettava huomioon Vastamäen itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen.
Hyvityssakkoa koskeva vaatimus tuli myös hylätä perusteettomana. Autoliikenteen Työnantajaliitto oli puhelimitse antanut jäsenyritykselleen työsopimuksen purkamiseen liittyviä ohjeita senhetkisten tietojen perusteella. Liittotason neuvotteluissa työnantajaliitto oli nojautunut osapuolten 24.4.1998 laatimaan asiakirjaan sekä työsopimuksen purkamishetkellä olleisiin tietoihin. Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Tausta
Porin Linjat Oy:n palveluksessa linja-autonkuljettajana työskennellyt Veli Vastamäki on lauantaina 18.4.1998 ajanut vuoroa, joka aikataulun mukaan on lähtenyt Porin kauppatorilta kello 17.05 Leppäkorpeen. Paluuvuoro Leppäkorvesta takaisin keskustaan on lähtenyt kello 17.20. Paluumatkalla on Leppäkorvesta tullut matkustajiksi pariskunta, joka on ostanut Vastamäeltä kaksi 11 markan hintaista lippua. He ovat saaneet Vastamäeltä matkaliput, joista toisen ostoaika on ollut kello 16.56 ja toisen kello 17.21. Matkustajan otettua yhteyttä lippujen eri kellonaikojen vuoksi Porin Linjat Oy:n toimitusjohtajaan on toimitusjohtaja antanut kahdelle Porin Linjat Oy:n ajomestarille tehtäväksi selvittää syyn lippujen eriaikaisuuteen.
Ajomestarit ovat keskustelleet Vastamäen kanssa keskiviikkona 22.4. Vastamäki ei tuolloin ole voinut antaa ajomestareille näitä tyydyttävää selvitystä.Toimitusjohtaja on itse kuullut Vastamäkeä asiasta 23.4.1998. Vastamäki on tuolloin kiistänyt ottaneensa lipputuloja itselleen, mutta ei ole osannut selittää toimitusjohtajalle syytä lippujen aikamerkintöjen eroon.
Vastamäen työsopimus on purettu 24.4.1998. Tuolloin yhtiön toimitusjohtaja ja Vastamäki ovat allekirjoittaneet seuraavan Vastamäelle osoitetun, Työsuhteen purkaminenotsikoidun ja toimitusjohtajan etukäteen laatiman asiakirjan:
”Tietoomme on tullut lauantaina 18.04.1998 tapahtunut väärinkäytös, jossa linja-auton kuljettaja Veli Vastamäki on rahastettaessa antanut klo 17.21 Leppäkorven pysäkiltä nousseille Arja-Leena Virtaselle ja hänen miehelleen vastaliput siten, että toisessa lipussa on oikea rahastushetken aika (klo 17.21) ja toisessa edellisessä rahastuksessa sen myyntihetken aika (klo 16.56). Asia tuli ilmi puhelinkeskustelussa 21.04.98 klo 10. Saatuamme faksilla tositteiden tiedot, ne tutkittiin, ja todettiin, että ainoastaan yksi lippu oli todellisuudessa myyty. Rahat on kuitenkin vastaanotettu molemmista henkilöistä (2×11 mk), joten niiden olisi tullut olla tilityksen mukana. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska tilitysilmoitus ja rahat täsmäsivät (1711 mk).
Raskauttavinta on, että myyntilaitteeseen lyötiin vain yhden henkilön rahastustapahtuma ja kuitenkin asiakkaat maksoivat molemmista. Juuri tässä tapahtumassa näkyy selvä väärinkäytös.
Linja-autoalan eräs keskeinen periaate on, että rahastus suoritetaan oikein ja yritykselle kuuluvat rahastustulot palautetaan täsmällisesti ”pennilleen”. Työnantaja katsoo toteennäytetyksi, että kyseessä oleva tapaus on TL1, 43 §:ssä tarkoitettu työnantajan ja Veli Vastamäen välinen pysyvä luottamuspula. Tästä syystä työsuhde puretaan 24.04.1998 lähtien. Samalla työntekijä ilmoittaa, että mitään vaatimuksia ei työnantajaa kohtaan ole.”
Riidan kohde
Autoliikenteen Työnantajaliitto on kiistänyt kanteen ensisijaisesti sillä perusteella, että työnantajan edustaja ja Vastamäki ovat 24.4.1998 työsopimuksen purkamistilaisuudessa kirjallisesti edelle jäljennetyllä asiakirjalla sopineet siitä, ettei kummallakaan osapuolella ole työsuhteesta johtuvia vaatimuksia toisiaan kohtaan. Työnantajaliiton mukaan Porin Linjat Oy:llä on joka tapauksessa ollut työsopimuslain 43 §:n mukainen peruste purkaa Vastamäen työsopimus tämän rahastustoiminnassa ilmenneiden räikeiden epäselvyyksien johdosta, jotka ovat aiheuttaneet pysyvän luottamuspulan.
Sopimus vaatimuksista luopumisesta
Vastamäki on työtuomioistuimessa kuultaessa kertonut, että hän oli 23.4.1998 ollut Porin Linjat Oy:n toimitusjohtajan puheilla rahastuksesta syntyneen epäselvyyden vuoksi. Toimitusjohtaja oli tuolloin katsonut Vastamäen toimineen 18.4.1998 rahastusohjeiden vastaisesti. Toimitusjohtaja oli ilmoittanut pitävänsä asiaa vakavana ja vievänsä sen Porin Linjat Oy:n hallituksen käsiteltäväksi. Toimitusjohtaja oli myös kehottanut Vastamäkeä ottamaan yhteyttä luottamusmieheen.
Vastamäki oli kertomansa mukaan kutsuttu toimitusjohtajan puheille yllättäen seuraavana päivänä 24.4.1998 ennen työvuoronsa alkua. Toimitusjohtajan työhuoneessa oli purkuilmoitus ollut valmiina ja Vastamäkeä oli kehotettu se lukemaan ja allekirjoittamaan. Vastamäki oli kertomansa mukaan ollut yllättynyt tilaisuuden luonteesta, eikä hän ollut huomannut purkamisilmoituksen lausumaa, jossa työntekijä ilmoitti, että mitään vaatimuksia ei työnantajaa kohtaan ollut. Vastamäen käsityksen mukaan tilaisuudessa ei ollut keskusteltu virkkeen sisällöstä tai merkityksestä. Hän itse oli ollut poissa tolaltaan, eikä ollut tajunnut asian merkitystä. Vastamäki ei kertomansa mukaan ollut myöntänyt purkamistilanteessa syyllistyneensä lipputulojen anastukseen, vaan hän oli päinvastoin ihmetellyt, miksi työsopimus puretaan, vaikka hän ei ollut koskaan syyllistynyt mihinkään rikokseen. Hänelle ei enää tuossa vaiheessa ollut tarjottu tilaisuutta kutsua luottamusmiestä paikalle. Tilaisuus oli kaikenkaikkiaan kestänyt ehkä viitisen minuuttia.
Työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa Porin Linjat Oy:n toimitusjohtajaa, joka on kertonut keskustelleensa rahastusepäselvyydestä Vastamäen kanssa ensimmäisen kerran 23.4.1998. Vastamäki ei tässä ensimmäisessä tapaamisessa ollut osannut antaa ymmärrettävää selitystä 18.4.1998 päivän tapahtumille. Vastamäki oli kuitenkin tuolloin kieltänyt anastaneensa lipputuloja. Toimitusjohtaja oli antanut Vastamäen ymmärtää, että tilanne oli vakava ja ilmoittanut palaavansa asiaan myöhemmin. Samana päivänä 23.4. toimitusjohtaja oli keskustellut asiasta myös luottamusmiehen kanssa. Tämä oli ehdottanut kirjallisen varoituksen antamista Vastamäelle. Asian periaatteellisuuden vuoksi toimitusjohtaja ei ollut kuitenkaan pitänyt tätä riittävänä.
Toimitusjohtaja oli saamiensa selvitysten perusteella päätynyt siihen, että kysymyksessä oli selvä näpistys, jonka johdosta luottamus Vastamäen toimintaan oli mennyt. Hän oli kertomansa mukaan laatinut valmiiksi purkuilmoituksen ennen 24.4.1998 pidettyä tilaisuutta. Purkuilmoituksen viimeisellä lauseella, jossa työntekijä ilmoittaa luopuvansa vaatimuksista työnantajaa kohtaan, toimitusjohtaja oli tarkoittanut, että työnantaja ja työntekijä sopivat puolin ja toisin, ettei Vastamäen mahdollisia muita tilitysepäselvyyksiä tuotaisi esille, vaan asia olisi kaikilta osin loppuun käsitelty. Lauseen sisällöstä ei ennen asiakirjan allekirjoittamista ollut käyty keskustelua, mutta vapaassa keskustelussa asiaa oli sitten käsitelty. Itse purkamistilanteessa oli Vastamäki toimitusjohtajan kertoman mukaan ollut melko rauhallinen. Hän oli lukenut purkuilmoituksen ja sen jälkeen sen allekirjoittanut. Vastamäellä ei tällöinkään ollut ollut mitään selitystä matkalippuepäselvyyteen, mutta hän oli kiistänyt toimineensa rikollisesti.
Purkamistilaisuudessa 24.4.1998 todistajina olleet kaksi ajomestaria ovat työtuomioistuimessa todistajina kuultuina kertoneet yhdensuuntaisesti, että tilaisuudessa oli keskusteltu purkamisperusteesta ja purkuilmoituksen sisällöstä. Vastamäki oli sinänsä myöntänyt tehneensä rahastusvirheen, mutta hän ei kuitenkaan ollut myöntänyt anastaneensa lipputuloja. Ilmoituksen viimeisestä virkkeestä oli keskusteltu siten, että työnantaja oli ilmoittanut, ettei mitään rikosilmoitusta tehdä ja että Vastamäen vanhoja tilityksiä ei ruveta käymään läpi. Todistajat eivät osanneet tarkemmin yksilöidä, mitä Vastamäen mahdollisia vaatimuksia purkuilmoituksen viimeisessä lauseessa tarkoitettiin, mutta tarkoitus oli, ettei työnantaja jälkeenpäin tule tutkimaan, onko Vastamäen tilityksissä mahdollisesti ollut aiemmin muita virheitä. Tilaisuus oli kestänyt ehkä viisitoista minuuttia. Vastamäki oli ollut järkyttynyt työsopimuksensa purkamisesta, mutta käyttäytynyt rauhallisesti.
Esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että Vastamäen työsopimuksen purkaminen on tapahtunut yksipuolisena oikeustoimena ilman, että itse työsopimussuhteen päättymisestä olisi tehty tai edes tarkoitettu tehdä sopimusta Porin Linjat Oy:n ja Vastamäen välillä. Jos yhtiön tarkoituksena tässä tilanteessa on kuitenkin ollut sopia työsuhteen päättymisen ehdoista, tämä tarkoitus olisi tullut tuoda selvästi esille.
Vastamäki on edellä todetuin tavoin allekirjoittanut purkuilmoituksen, johon on kirjoitettu hänen samalla ilmoittaneen, ettei hänellä ole mitään vaatimuksia työnantajaa kohtaan. Lausuman tarkoitusta ei ole selvitetty Vastamäelle ennen asiakirjan allekirjoittamista. Tässä oikeudenkäynnissä on jäänyt jossakin määrin epäselväksi, mitä tällä kirjauksella on purkuilmoituksen laatinut työnantajakaan alunalkaen tarkoittanut. Vallinneissa olosuhteissa yhtiöllä ei ole ollut perusteita katsoa, että Vastamäki, joka ei ollut missään vaiheessa hyväksynyt työnantajan ilmoittamaa purkuperustetta, olisi pelkästään purkuilmoituksen allekirjoittamalla tarkoittanut luopua hänelle irtisanomissuojasopimuksen mukaan kuuluvista oikeuksista. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että kyseisessä purkuilmoituksessa olisi miltään osin sovittu luovuttavaksi kanteessa esitetyistä vaatimuksista tässä oikeudenkäynnissä sitovalla tavalla.
Työsuhteen päättämisperusteet
Työnantaja on purkanut Vastamäen työsopimuksen 18.4.1998 sattuneiden tapahtumien perusteella, jotka työnantajan mukaan ovat osoittaneet väärinkäytöstä ja ovat aiheuttaneet työnantajan ja Vastamäen välisen pysyvän luottamuspulan.
Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Porin Linjat Oy:ssä on ollut kirjalliset rahastusohjeet, jotka kuitenkaan eivät ole rahastusjärjestelmän uusimisen jälkeen olleet ajan tasalla. Kuitenkin on ollut selvää, että rahastus on tullut suorittaa siten, että jokaista myytyä matkalippua kohti on tullut tulouttaa vastaava rahamäärä. Vastamäki on myös tiennyt ne menettelytavat, joita on tullut noudattaa sellaisissa tilanteissa, joissa on tulostettu virheellinen matkalippu. Käytössä olevassa järjestelmässä on ollut mahdollisuus 30 sekunnin aikana tulostaa korjauslippu. Jos korjauslipun tulostaminen ei ole ollut mahdollista esimerkiksi sen vuoksi, että välissä on ehtinyt olla toinen rahastustapahtuma, on virhe tullut tilityksen yhteydessä erikseen selvittää. Joka tapauksessa virheellinen lippu ja mahdollinen korjauslippu on tullut liittää tilitykseen.
Vastamäen kertoman mukaan ennen kauppatorilta lähtöä oli eräs naismatkustaja tarjonnut 11 markan lipun maksuksi 100 markan seteliä. Vastamäki oli lyönyt rahastuskoneeseen lipun hinnan, mutta saatuaan naiselta 100 markan setelin oli Vastamäki kysynyt tältä, mahtoiko matkustajalla olla pienempää rahaa. Vastamäki oli tässä yhteydessä antanut naiselle matkalipun ja palauttanut setelin. Nainen oli sanonut etsivänsä pikkurahaa ja siirtynyt matkatavaroineen penkille Vastamäen taakse. Seuraavana oli linjaautoon noussut lapsimatkustaja, jonka Vastamäki oli rahastanut. Tämän jälkeen aiemmin mainittu naismatkustaja oli maksanut 11 markkaa Vastamäelle. Vastamäki oli tuolloin vaistomaisesti lyönyt uuden lipun koneesta. Vastamäki oli tämän myymättä jääneen, kello 16.56 rahastuskoneeseen lyödyn lipun asettanut rahastuskoneen viereen tarkoituksenaan myydä sen seuraavalle rahalla maksavalle matkustajalle. Seuraavat tällaiset matkustajat olivat olleet vasta paluumatkalla linja-autoon nousseet mies ja nainen. Vastamäki oli tällöin tulostanut pariskunnalle vain yhden uuden lipun, joka osoitti aikaa kello 17.21, ja myynyt toisena lippuna aiemmin virheellisesti tulostetun, kello 16.56 leimatun lipun.
Vastamäki ei kertomansa mukaan ollut muistanut syytä matkustajana olleen pariskunnan lippujen eri aikamerkintöihin ennen kuin häneen oli runsaan viikon kuluttua ottanut yhteyttä myyjänä työskentelevä Vastamäen vaimon sisaren poika. Tämä oli kertonut olleensa mukana vuorolla, jossa tapahtumat olivat sattuneet. Kyseisen myyjän kerrottua ajon aikana sattuneista tapahtumista olivat niiden yksityiskohdat palautuneet Vastamäen mieleen.
Vastamäki on myöntänyt tunteneensa noudatettavat rahastusohjeet. Hän oli kuitenkin käytännön syistä yleensä toiminut siten, että jos matkustaja oli halunnut esimerkiksi siirtolipun hänelle jo tulostetun tavallisen lipun sijasta tai jos tulostettu lippu muutoin oli ollut vääränlainen, oli hän mieluummin myynyt lipun seuraavalle henkilölle kuin tulostanut peruutuslipun. Vastamäen käsityksen mukaan varmaan moni muukin Porin Linjat Oy:n kuljettajista menetteli virhelippujen suhteen samalla tavoin, erityisesti kun yhtiössä seurattiin kuljettajakohtaisesti peruutuslippujen määrää. Työnantaja ei ilmeisesti ollut kuitenkaan tällaisesta menettelystä tietoinen.
Työtuomioistuimessa todistajana kuultu myyjä on kertonut olleensa matkustajana Vastamäen kuljettamalla vuorolla 18.4.1998. Hän oli tuolloin ollut palaamassa töistä kotiin yhdessä vaimonsa kanssa. Todistaja oli istunut kuljettajaa lähinnä olevalla penkillä ja hän oli keskustellut tuntemansa Vastamäen kanssa. Todistaja on kertonut rahastustapahtuman yksityiskohdista työtuomioistuimessa samoin kuin Vastamäki omassa kertomuksessaan. Todistaja kertoi muistavansa tapahtumat erityisesti sen takia, että Vastamäki oli ääneen harmitellut sekoiluansa tulostettuaan vahingossa toisen lipun Vastamäen kertomuksessa tarkoitetulle naismatkustajalle.
Edellä mainittu todistaja on kertonut saaneensa tiedon Vastamäen työsopimuksen purkamisesta Vastamäen tyttäreltä joitakin päiviä työsopimuksen purkamisen jälkeen. Vastamäen tytär oli kertonut työsuhteen päättämisen perusteena olleen 11 markan epäselvyyden, joka oli tapahtunut edellisen viikon lauantain työvuorossa. Todistaja oli silloin ymmärtänyt kyseessä olevan saman vuoron, jonka kyydissä hän oli ollut. Todistaja oli myös samalla muistanut tapahtuman yksityiskohdat. Todistaja oli sittemmin soittanut Vastamäelle ja kertonut nähneensä 18.4.1998 kyseisen rahastustapahtuman.
Todistajina kuullut ajomestarit ovat kertoneet Vastamäen myöntäneen toimineensa 18.4.1998 rahastuksessa virheellisesti, mutta kiistäneen anastaneensa yhtiön varoja. Ajomestareiden käsityksen mukaan Vastamäen tiedossa on ollut menettely, jolla laaditaan korjauslippu väärin rahastuskoneeseen lyödyn lipun tilalle tai peruutetaan lippu.
Todistajana on kuultu myös Porin Linjat Oy:n linja-autonkuljettajien entistä luottamusmiestä, joka on kertonut, että työsopimuksen purkaminen oli tullut yllätyksenä, koska toimitusjohtaja oli ilmoittanut todistajalle vievänsä asian yhtiön hallituksen käsiteltäväksi ja todistaja oli olettanut asian tulevan perusteellisempaan käsittelyyn, johon myös luottamusmies tulisi osallistumaan. Todistajan mukaan inhimillisestä virheestä johtunut vähäinen heitto tilityksessä ei ole johtanut seuraamuksiin. Selvästä tilitysvirheestä, jolle ei ole ollut riittävää selitystä, on yhtiön käytännössä ollut seurauksena kirjallinen varoitus. Lisäksi on tehty tiettäväksi, että anastustapauksissa työsopimus puretaan välittömästi.
Esitetyn näytön perusteella työtuomioistuin toteaa, että Vastamäki on menetellyt yhtiössä noudatettavien rahastusohjeiden vastaisesti antaessaan matkustajalle jo aiemmin tulostetun matkalipun sen sijaan, että hän olisi virheen havaittuaan välittömästi tulostanut peruutuslipun. Menettely on ollut virheellistä myös siinä suhteessa, että kyseinen lippu, joka oli tulostettu menovuorolla Porin keskustasta Leppäkorpeen, ei ole ollut enää voimassa paluuvuorolla Leppäkorvesta keskustaan.
Sen sijaan työtuomioistuin ottaen huomioon erityisesti edellä mainitun myyjän todistajankertomuksen katsoo jääneen näyttämättä, että Vastamäki olisi myynyt saman lipun kahteen kertaan tai muutoinkaan anastanut matkalipputuloja itselleen.
Työsuhteen päättämisperusteiden oikeudellinen arviointi
Sovellettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina syinä pidetään muun muassa syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista.
Oikeuskäytännössä työnantajan on katsottu voivan suhtautua ankarasti työntekijän epärehellisyyteen erityisesti silloin, kun työtehtäviin liittyy velvollisuus huolehtia työnantajan varoista ja niiden tilittämisestä. Tällaisissakaan tapauksissa pelkkä ohjeiden vastainen menettely ei sellaisenaan aina ole riittävä peruste työsuhteen päättämiselle. Näin on esitetyn selvityksen mukaan irtisanomissuojasopimusta käytännössä sovellettu myös Porin Linjat Oy:ssä, jossa rahastusohjeiden vastainen menettely on edellä todetun mukaisesti voinut johtaa kirjallisen varoituksen antamiseen, mutta kuljettajan syyllistyttyä epärehelliseen menettelyyn työsuhde on päättynyt.
Työtuomioistuimen ratkaisu
Vastamäen ei ole näytetty toimineen vilpillisesti. Hänen menettelynsä on aiheuttanut sen, että tilitysraportti ei ole kaikilta osin vastannut todellisia rahastustapahtumia. Vastamäen toiminnasta ei kuitenkaan ole aiheutunut taloudellista vahinkoa tai edes erityisempää vahingon vaaraa Porin Linjat Oy:lle. Vastamäen tilityksissä ei ole aiemmin todettu epäselvyyksiä.
Edellä lausuttu huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Porin Linjat Oy:llä olisi ollut Vastamäen rahastusohjeiden vastaisen menettelyn johdosta riittäviä perusteita katsoa työsuhteessa edellytettävän luottamussuhteen siten rikkoutuneen, ettei se kohtuudella olisi ollut velvollinen jatkamaan työsuhdetta. Yhtiöllä ei näin ollen ole ollut tärkeää syytä purkaa Vastamäen työsopimusta tai edes painavia perusteita sitä irtisanoa.
Työtuomioistuimen ratkaisu
Korvausvelvollisuus
Vastamäen työsuhde on päätetty noudattamatta irtisanomisaikaa. Hän on sen vuoksi oikeutettu vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan lomakorvauksineen. Vaatimuksen määrää ei tältä osin ole riitautettu.
Porin Linjat Oy on lisäksi velvollinen suorittamaan Vastamäelle autoliikenteen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisen korvauksen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Vastamäelle tuomittua korvausta määrättäessä on muun ohella otettu huomioon Vastamäen oma rahastusohjeiden vastainen toiminta, mikä omalta osaltaan on johtanut työsopimuksen purkamiseen.
Työnantajaliiton valvontavelvollisuus
Porin Linjat Oy:n toimitusjohtaja on kertomansa mukaan ennen Vastamäen työsopimuksen purkamista saanut ohjeita Autoliikenteen Työnantajaliitosta. Ottaen huomioon tuolloin käytettävissä olleet tiedot tapahtumien kulusta työnantajaliiton ei ole katsottava menetelleen velvoitteidensa vastaisesti ohjeistaessaan työnantajaa purkamaan työsopimuksen. Vaikka työnantajalle on myöhemmin esitetty uutta asiaan vaikuttavaa selvitystä, sen merkitys on täsmällisemmin ollut arvioitavissa vasta tässä oikeudenkäynnissä. Näin ollen ei ole perusteita katsoa, että Autoliikenteen Työnantajaliitto olisi myöhemminkään työnantajan menettelyn hyväksyessään laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.
Oikeudenkäyntikulut
Porin Linjat Oy on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut korkoineen. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on jättänyt oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrän oikeuden harkintaan. Asian laatu, sen edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset huomioon ottaen kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen korvauksen määränä on pidettävä 8 000 markkaa.
Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Autoliikenteen Työnantajaliiton on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan.
Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/
Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/1999/19990057
Paluuviite: 19. Epärehellisyys työsuhteen päättämisperusteena