Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT 2012-135 koskien työntekijän työsopimuksen purkamista johtuen siitä että ei ollut toiminut työnantajan ohjeiden mukaisesti ja työnantajalle kuuluvia rahoja puuttui.
Työnantajan linja-autonkuljettajille antamien ohjeiden mukaan työnantajalle kuuluvia rahoja tuli säilyttää joko rahastuslaukussa tai sen säilytykseen tarkoitetussa kaapissa. Työnantajan aloitteesta tehdyssä tilityksessä oli todettu, että kuljettajan rahastuslaukusta puuttui pieni määrä matkustajilta vastaanotettuja rahoja ja tämän lisäksi koko pohjakassa. Suoritetussa tarkastuksessa rahoja ei löytynyt kuljettajan ilmoittamista paikoista työnantajan tiloista, minkä johdosta työnantaja oli purkanut kuljettajan työsopimuksen.
Kuljettaja oli työnantajan ohjeiden vastaisella menettelyllä antanut työnantajalle perustellusti aiheen olettaa rahojen olleen kuljettajan omassa käytössä. Menettelyllään kuljettajan voitiin katsoa rikkoneen työnantajan ja työntekijän välitä luottamusta niin vakavalla tavalla, ettei työnantajalta voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista. Työnantaja ei ollut menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti purkaessaan kuljettajan työsopimuksen.
TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 135
KANNE
Vaatimukset
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin
- vahvistaa, että Veolia Transport Vantaa Oy on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti päättäessään A:n työsuhteen,
- velvoittaa Veolia Transport Vantaa Oy:n maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaisena irtisanomisajan palkkana 14 päivältä 1.196 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 2.3.2010 lukien,
- velvoittaa Veolia Transport Vantaa Oy:n maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n ja 13 §:n mukaisena korvauksena A:n 20 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 51.428,00 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä
- velvoittaa Veolia Transport Vantaa Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 9.406,41 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.
Perusteet
Tapahtumien kulku
Veolia Transport Oy:n kuljettajilla on henkilökohtainen kortti, joka ajovuoron alussa syötetään linja-auton rahastuslaitteeseen eli lipunmyyntikoneeseen. Matkustajien käteisellä suorittamat lippuostot tallentuvat laitteen kautta kortille ja tällä tavoin yhtiö tietää, paljonko kuljettajalla on tilitettävää. Tilitykset tulee tehdä seitsemän päivän välein.
A ajoi 2.3.2010 aamuvuoroa, jonka aikana rahastuslaite/lipunmyyntikone rikkoutui siten, ettei se tulostanut lippuja, vaikka lippuosto lyötiin koneeseen. Tällöin hän ei ottanut asiakkaalta rahaa. Lippuostoja kuitenkin saattoi kirjautua järjestelmään ja A:n kortille eikä niitä saanut peruutettua. A ilmoitti laiteongelmasta ajomestarille, joka pyysi vuoron jälkeen ilmoittamaan asiasta varikolla Vantaalla.
A saapui varikoille vuoron päätyttyä kello 12:n jälkeen ja ilmoitti asiasta esimiehelleen, liikennepäällikkö B:lle, joka totesi asian olevan kunnossa.
Hetkeä myöhemmin A alkoi oma-aloitteisesti tehdä tilitystä kertyneeltä muutamalta ajopäivältä. Tilityksen viimeiseen määräpäivään hänellä oli aikaa vielä useita päiviä.
Tilityksen vastaanottanut virkailija ilmoitti tilityksestä puuttuvan rahaa joitain euroja. Paikalle saapui B, joka myös kertoi rahaa puuttuvan. Koska A:lla ei ollut antaa rahaa repusta, hän pyysi saada etsiä, oliko rahaa jäänyt bussiin tai muualle, ja pyysi saada tehdä tilityksen myöhemmin. B ei kuitenkaan suostunut tähän vaan käski A:n odottamaan huoneessa ja poistui huoneesta. A koki tilanteen ahdistavana. Noin kymmenen minuutin kuluttua B saapui takaisin ja lukitsi huoneen oven. Hän tivasi uudelleen rahoista mutta ei antanut A:n poistua huoneesta selvittämään asiaa. Sitten B soitti puhelun, jonka jälkeen hän ilmoitti A:lle tämän saavan lopputilin. A ei ymmärtänyt, mitä B tarkoitti. B näytti tämän jälkeen A:lle lakikirjaa ja pyysi lukemaan jonkin kohdan laista. A yritti lukea ja sanoi sitten, ettei ymmärrä. B antoi tämän jälkeen A:lle kirjallisen purkuilmoituksen. Purkamisen jälkeen A ja B kävivät vielä A:n pukukaapilla, jonka sisältöä B tarkasteli ulkoa päin.
A oli saamastaan ilmoituksesta häkeltynyt ja kertoi tapahtuneesta välittömästi luottamusmiehelle ja muille varikolla olleille kuljettajille ja pyysi apua asiassaan. Luottamusmies yritti tämän jälkeen selvittää asiaa. Yhtiö ei halunnut kuitenkaan selvittää asiaa.
A oli vielä seuraavana päivänä yhteydessä yhtiön johtoon pyrkien antamaan selvityksensä raha-asiaan, mutta yhtiö ei suostunut selvittelyyn.
A:n työssä ei ollut ennen 2.3.2010 mitään huolimattomuuksia tai virheitä rahankäsittelyyn tai tilittämiseen liittyen eikä häntä ollut huomautettu tai varoitettu tällaisista asioista. A oli aina noudattanut ohjeita säntillisesti ja tilittänyt rahat täyteen määrään hyvissä ajoin ennen määräajan päättymistä.
Työsopimuksen päättäminen
Purkuperusteeksi ilmoitettu rahan puuttuminen repusta ei voinut muodostaa erittäin painavaa syytä A:n työsuhteen päättämiselle. Yhtiö ei edes yrittänyt saada asiaan selvitystä. Ottaen huomioon, että A oli vastikään aloittanut työssä ja hänen kielitaitonsakin oli rajallinen, yhtiön olisi tullut pyytää paikalle luottamusmies, jotta asiaa olisi voitu selvittää. Yhtiö oli lisäksi aiemmin tilitysasioissa noudattanut käytäntöä, joka poikkesi siitä, miten A:n asiassa toimittiin. Esimerkiksi eräältä työntekijältä oli puuttunut viimeisenä mahdollisena tilityspäivänä 600 euroa ja hänelle oli annettu mahdollisuus tilittää rahat seuraavaan päivään mennessä. Kun yhtiö tällä tavoin rikkoi A:n kohdalla tasapuolisen kohtelun velvoitetta, ei asiallista ja painavaa syytä irtisanomiselle tai purkamiselle tästäkään syystä johtuen ollut. Ottaen lisäksi huomioon A:n moitteeton toiminta rahankäsittelyn ja tilitysten osalta ei yhtiö purkamishetkellä käsillä olleiden seikkojen valossa voinut perustellusti katsoa, että sillä oli erittäin painavaa syytä purkaa työsuhde tai edes painava syytä irtisanoa se.
Liittojen välillä 30.1.2012 käydyissä erimielisyysneuvotteluissa työnantajan ja työnantajaliiton edustajat ovat AKT ry:n edustajien nimenomaisen tiedustelun johdosta todenneet, että A:n työsuhteen päättämiselle ei ollut muita perusteita kuin tapahtumat 2.3.2010. Oikeus purkaa työsopimus muiden kuin 2.3.2010 sattuneiden seikkojen johdosta oli rauennut.
Irtisanomisajan palkka
Kun A:n työsuhde on päätetty noudattamatta irtisanomisaikaa, yhtiö on velvollinen irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n nojalla maksamaan palkan irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta 14 päivältä. Vaatimuksen määrä on 1.196 euroa (0,5 kk * 14,95 € * 170).
Korvauksen määrä
Yhtiö päätti A:n työsuhteen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti ja on täten velvollinen suorittamaan korvausta. Työsopimuksen päättämisen jälkeen A ei ole työllistynyt lainkaan ja taloudellisen vahingon määrä vastaa jo kahden vuoden palkkaa.
Päättämiskorvausta korottavana tekijänä tässä asiassa tulee pitää yhtiön menettelyä. A:n työsopimus purettiin antamatta tosiasiallista mahdollisuutta tulla kuulluksi päättämisperusteista työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla. A:lla ei ollut mahdollisuutta käyttää avustajaa. Tämä olisi ollut kohtuullista, koska A oli uusi työntekijä ja hänen suomen kielen taitonsa oli tuolloin heikohko.
Edellä mainittu huomioon ottaen kohtuullisena korvauksena tulee pitää 20 kuukauden palkkaa vastaavaa määrää 51.428,00 euroa (20 kk * kta 14,95 € * 172 h).
A:n kokeman loukkauksen vuoksi puolet korvauksesta tulisi katsoa korvaukseksi aineettomasta vahingosta. Tästä osasta ei tule tehdä TSL 12:3:n mukaista vähennystä. Myös A:n pitkittynyt työttömyys tulisi katsoa perusteeksi tehdä vähennys lainkohdassa tarkoitettua pienempänä.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on vastauksessaan, johon Veolia Transport Vantaa Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan ja vaatinut sen hylkäämistä.
Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on toissijaisesti katsonut, että Veolia Transport Vantaa Oy:llä on joka tapauksessa ollut oikeus irtisanoa A:n työsopimus irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n perusteella.
Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut 8.673,50 eurolla laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.
Kanteen kiistämisen perusteet
Työsopimuksen purkamiseen johtaneet tapahtumat
A:n työsopimuksen päättäminen tehtiin kokonaisarvion perusteella, jossa viimeisenä pisarana oli rahan puuttuminen tilityksen yhteydessä. A ajoi aamuvuoron 2.3.2010 ja alkoi tehdä tilitystä kello 9.50. Tilityksestä puuttui rahaa 1,60 euroa sekä koko pohjakassa 85 euroa, joten rahastuslaukku oli tilityksen jälkeen täysin tyhjä. Kysyttäessä vajeesta A sanoi ensin seteleiden vaihtuneen Helsingin Bussiliikenteen kuljettajan kanssa. Työnantajan edustajan ihmetellessä asiaa A sanoi rahojen olevan takin taskussa ja hetken päästä reppukaapissa. Selitys muuttui muutaman minuutin aikana moneen kertaan.
Yhtiön noudattaman käytännön mukaisesti tällaisessa tilanteessa puuttuvien rahojen sijainti selvitetään, ennen kuin kuljettaja voi poistua paikalta. A:n sallittiin käydä valvotusti reppukaapilla, jossa rahojen vaihtoehtoisesti olisi pitänyt olla. Rahoja etsittiin A:n toiveiden mukaisesti muualtakin, mutta niitä ei löytynyt. A ei pystynyt antamaan minkäänlaista järjellistä selitystä asialle.
Syntyneessä tilanteessa yhtiö ei käyttäytynyt epäasiallisesti A:ta kohtaan. Päinvastoin liikennepäällikkö B kävi useampaan otteeseen läpi A:n oikeudet ja siinä yhteydessä käytettiin jopa lakikirjaa apuna. B sulki työhuoneen oven sen vuoksi, että kuulemistilaisuus voitiin pitää ulkopuolisilta rauhassa. Yhtiön menettely asiassa oli täysin yhtiön normaalikäytännön mukainen. Kielitaito- tai ymmärrysongelmia ei osapuolten välillä ollut.
Seuraavana päivänä A soitti yhtiön johtajalle ja pyysi päästä takaisin töihin. Perustelu oli se, että A:n vaimo oli löytänyt puuttuvat rahat toisen paidan rintataskusta. Johtaja ilmoitti, että yhtiön antamien rahastusohjeiden mukaisesti rahojen olisi pitänyt olla joko rahastuslaukussa tai reppukaapissa. Muualla yhtiön rahoja ei ohjeiden mukaan saa säilyttää. A:n kertomus rahojen löytymisestä toisen paidan rintataskusta ei ole uskottava, sillä pohjakassa ei ole rahastuslaukussa pelkkinä seteleinä.
Yhtiön rahastusjärjestelmästä ilmenee, että A on aamuvuoronsa aikana rahastanut matkustajilta 22,50 euroa. Yhtiön rahastusohjeiden mukaan matkustajilta on aina perittävä maksu. Mikäli rahastuslaite on rikki tai matkalippu ei tulostu, rahastustapahtuma on peruutettava järjestelmästä. Tällöin matkustajalta ei myöskään peritä maksua. Kyseisenä päivänä A ei tehnyt yhtään peruutuslippua, vaikka hän on aiemmin osannut tehdä niitä.
Kun A on päästänyt asiakkaat matkustamaan ilmaiseksi korjaamatta tapahtumaa, hän on syyllistynyt yhtiön antamien rahastusohjeiden rikkomiseen ja on itse vastuussa rahojen puuttumisesta.
Vuosien 2009 – 2011 välisenä aikana yhtiö on purkanut 12 kuljettajan työsuhteet rahastusvajeiden takia. Noudatettu toimintatapa on ollut yksiselitteinen ja sama kaikille.
Muut työsopimuksen purkamiseen vaikuttaneet tapahtumat
Yhtiön Bonus-seurantajärjestelmään on kirjattu useita A:ta koskevia merkintöjä ja asiakaspalautteita ennen työsuhteen päättämistä. Palautteiden määrä suhteutettuna A:n lyhyeen työhistoriaan on hämmästyttävä ja yhtiön muihin kuljettajiin verrattuna moninkertainen.
A on saanut 31.12.2009 saanut kirjallisen varoituksen yhtiön omaisuuden luvattomasta käyttöönotosta 23.12.2009. Tuolloin A käytti luvattomasti yhtiön omistamaa linja-autoa tauon aikana. A:n menettelyn seurauksena yksi linja-autovuoro jäi ajamatta.
Yhtiön rahastusohjeiden mukaan tilitykset on tehtävä seitsemän päivän välein. A laiminlöi tätä ohjetta jatkuvasti. Tilitysvälien kasvaminen antaa osaltaan aihetta epäillä väärinkäytöksiä.
Työsopimuksen päättämisperusteiden olemassaolo
A oli lyhyen työhistoriansa aikana syyllistynyt lukuisiin erilaisiin ohjeiden vastaisiin menettelyihin ja virheisiin. Yhtiön päätös purkaa A:n työsuhde on perustunut kokonaisarvioon, jossa on otettu huomioon tapahtumat koko työhistorian ajalta. Vaikka työsopimuksen päättämisilmoituksessa purkamisen perusteiden pääkohdiksi ilmoitetaan vain viimeinen tapahtuma, työnantaja voi vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella vedota oikeudenkäynnissä myös muihin olemassa oleviin perusteisiin.
Veolia Transport Vantaa Oy:llä on ollut työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitettu erittäin painava syy linja-autonkuljettaja A:n työsopimuksen purkamiseen. Yhtiöllä on joka tapauksessa ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetut asialliset ja painavat syyt hänen työsopimuksensa irtisanomiselle.
Vaadittujen korvausten määristä
A:n irtisanomisajan palkaksi myönnetään 1.196 € (kta 14,95 x 80 tuntia) ja kuukauden palkkaa vastaavaksi määräksi 2.541,50 € (kta 14,95 € x 170).
Vaaditun korvauksen määrä (20 kuukauden palkka) on olosuhteisiin nähden täysin kohtuuton. Kanteessa on lisäksi vaadittu, että puolet mahdollisesta vahingonkorvauksesta tulisi katsoa korvaukseksi aineettomasta vahingosta. Vaatimus on perusteeton.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Rahavajeesta esitetty näyttö
A on kertonut, että hän ei ollut työskennellyt linja-autonkuljettajana ennen Veolia Transport Vantaa Oy:n palvelukseen menoa. Tätä ennen hän oli käynyt kuusi kuukautta kestäneen linja-autonkuljettajan kurssin ja ollut kuukauden harjoittelujaksolla Veolia Transport Vantaa Oy:ssä.
A oli 2.3.2010 aamuvuorossa ajamassa seutuliikennettä. Asiakkaan maksaessa matkaansa linja-auton rahastuslaite ei tulostanut matkalippua. A kehotti matkustajaa istumaan ja sanoi, että hän ei voinut myydä matkalippua. Kun tämä toistui eikä A saanut laitetta toimimaan, soitti hän ajomestarille ja tiedusteli, mitä hänen pitäisi tehdä. Ajomestarin ohjeen mukaan A:n ei tullut rahastaa asiakkaita, koska lippuja ei voitu antaa. Ajomestarin kehotuksesta A meni työvuoronsa päätyttyä ilmoittamaan työnjohtajalle, että rahastuslaite ei antanut lippuja. Mennessään työnjohtajan luo A oli ajatellut tehdä ensin tilityksen ja aloittaa sitten uuden kauden. A antoi rahastuslaitteensa kortin työnjohtajalle, joka laittoi sen tietokoneeseen. Työnjohtajan mukaan A:lta puuttui rahaa 21 tai 22 euroa. Kun A oli antanut hallussaan olleet kolikot, tilityksestä puuttui työnjohtajan mukaan vielä 1,50 euroa. A ei löytänyt hallustaan puuttuvaa rahaa eikä myöskään 70 – 75 euron suuruista pohjakassaa. A pyysi työnjohtajaa peruuttamaan tilityksen, koska hänellä ei ole rahaa ja hän tekisi tilityksen myöhemmin. Tilaisuudessa ollut liikennepäällikkö tiedusteli A:lta, missä rahat ovat. Tähän A vastasi, että ne oli varastettu tai sitten ne olivat kadonneet. Tämän jälkeen liikennepäällikkö soitti esimiehelleen ja ilmoitti A:n saavan lopputilin. Liikennepäällikkö näytti A:lle kohdan lakikirjasta ja käski lukea sen. A ei ymmärtänyt tekstiä. Tämän jälkeen liikennepäällikkö pyysi A:ta allekirjoittamaan työsuhteen päättämistä koskevan asiakirjan ja luovuttamaan työhön liittyvät tavarat sekä ilmoitti työn loppuvan. A:n pyynnöstä liikennepäällikkö kävi vielä A:n reppukaapilla, mutta sieltä ei löytynyt rahaa.
Ennen työsuhteen päättämistä liikennepäällikkö ei ollut puhunut mitään luottamusmiehestä. Kaksi tai kolme päivää tapahtuman jälkeen A:n vaimo oli löytänyt puuttuvat rahat A:n takin taskusta. A meni sitten yhdessä luottamusmiehen kanssa viemään puuttuneita rahoja työnantajan edustajalla ja ilmoitti rahojen jääneen takin taskuun. Työnantajan edustaja totesi, että asia ei ole näin ja että jos häneltä itseltäänkin olisi puuttunut tilitystilanteessa rahaa, hänen työsuhteensa olisi päätetty.
Ennen työsuhteensa päättämistä A oli tehnyt tilityksen edellisenä perjantaina, minkä jälkeen hänellä oli ollut kolme vapaapäivää, ennen 2.3.2010 ollutta työpäivää. Työtovereiden puheiden perusteella A:lla oli käsitys, että tilitys tulee tehdä kahden viikon välein. Enimmäisaika oli 15 päivää, jonka jälkeen kortti ei enää toiminut ja tarvittiin uusi kortti. A oli aina sopivan tilaisuuden tullessa tehnyt tilityksen.
Johtaja D vastaa Veolia Transport Vantaa Oy:n operatiivisesta toiminnasta. A työskenteli hänen alaisuudessaan. Yhtiön antamien rahastusohjeiden mukaan kuljettajan hallussa olevat rahat tuli säilyttää rahoille varatussa laukussa tai reppukaapissa. Tämä selvitettiin uusille työntekijöille työhöntulovaiheessa suullisesti, ja asia todettiin myös uusille työntekijöille annettavassa Tervetuloa taloon -oppaassa. Kuljettajan pohjakassan tuli ohjeiden mukaan myös olla aina muiden rahojen kanssa joko repussa tai reppukaapissa. Repussa oli kolikkoja varten kolikkorenki ja seteleille nahkainen pussi. Pohjakassan suuruus on 85-120 euroa. Tilitykset tuli tehdä seitsemän päivän välein. Kuljettajan vapaista tai lomista johtuen aika saattoi joskus käytännössä olla joskus pidempi.
Rahastuksessa tekemänsä virheen kuljettaja voi aina peruuttaa kahden minuutin aikana. Sellaista virhettä ei ole, että peruutus ei toimisi. A:n 2.3.2010 tekemän rahastuslaitteen virhettä koskevan ilmoituksen jälkeen laitetta ei ollut poistettu autosta ja muut kuljettajat olivat käyttäneet sitä tekemättä ilmoituksia laitteen toimimattomuudesta.
Liikennepäällikkönä toiminut B oli edellä mainittuna päivänä soittanut D:lle ja tiedustellut, mitä tehdään, kun kuljettajalla on reppu tyhjänä eikä hän pysty selittämään, missä rahat olivat. D keskusteli B:n kanssa A:n työhistoriasta eli asiakaspalautteista ja annetusta varoituksesta. D antoi B:lle työsuhteen purkamista koskevat ohjeet, kuten oli käytäntönä muissakin rahaan liittyvissä epäselvyystapauksissa. Jos kuljettajan rahat olivat teillä tietymättömillä, työnantajan linja oli tiukka ja aina sama. Viimeksi noin kuukausi sitten työnantaja oli vastaavassa tilanteessa purkanut kuljettajan työsuhteen. Enimmillään runsaan kymmenen euron suuruisiin rahastusvirheisiin työnantaja suhtautui sen sijaan toisin, koska ne olivat ymmärrettäviä. Jos kuljettajan reppu on tyhjä tai vajaa, kuljettajan kuuleminen ennen muihin toimenpiteisiin ryhtymistä toimitetaan aina samana päivänä. Kuulemisen yhteydessä mainitaan aina asianmukainen lainsäännös ja työntekijällä on myös mahdollisuus saada avustaja tilaisuuteen.
E on työskennellyt Veolia Transport Vantaa Oy:n palveluksessa esimiestehtävissä ja päivystyksessä 1.1.2007 – 8.9.2010. A:n työsuhteen päättämisen aikaan E toimi A:n esimiehenä. E oli tekemisissä A:n kanssa lähes päivittäin, eikä mitään suomenkielestä johtuvia kommunikointivaikeuksia ollut. E työskenteli B:n kanssa samassa huoneessa. Kun A tuli paikalle 2.3.2010 kertomaan rahastuslaitteeseen liittyvistä ongelmista, B määräsi A:n tekemään tilityksen virhelippuepäselvyyksien selvittämiseksi. E laski A:n repun sisällön ja totesi koko pohjakassan puuttuvan. A ilmoitti rahojen olevan reppukaapissa, takin taskussa tai vaihtuneen toisen kuljettajan kanssa. B meni yhdessä A:n kanssa tämän reppukaapille, josta rahoja ei löytynyt, kuten ei myöskään muualta A:n ilmoittamista paikoista.
B toimi Veolia Transport Vantaa Oy:n palveluksessa liikennepäällikkönä vuoden 2001 helmikuusta vuoden 2011 elokuuhun. A ilmoitti 2.3.2010, että rahastuslaitteessa oli vikaa. Ellei tällaisessa tilanteessa ole saatavissa vara-autoa tilalle, työnantajan ohjeen mukainen käytäntö on, että kuljettaja ei ota asiakkailta vastaan rahaa. Kun A saapui paikalle selvittämään asiaa, B:llä ei ollut tietoa asiasta, koska päivystäjä oli unohtanut ilmoittaa asiasta B:lle. Paikalle saapunut A kertoi epäilevänsä, että rahastuslaitteeseen oli kirjautunut myyntiä, vaikka lippuja ei ollut tulostunut. B:n toimesta ryhdyttiin tekemään tilitystä, jolloin havaittiin, että tilityksestä puuttui rahaa. Tilityksen tehnyt E esitti puuttuvan rahan ottamista pohjakassasta, joka ei ollut kuitenkaan rahastuslaukussa. A ilmoitti pohjakassan löytyvän reppukaapista, mutta se oli tyhjä. Lisäksi A ilmoitti rahojen mahdollisesti jääneen Helsingin Bussiliikenteen kuljettajalle rahanvaihtotilanteessa tai niiden olevan paidan tai takin taskussa. Rahoja ei löytynyt A:n kuljettajien taukotilassa olleen takin taskusta eikä muualtakaan yhtiön tiloista.
B:n mukaan pohjakassa ei voi puuttua kokonaan. Pienet tilityksissä havaitut puutteet voidaan katsoa rahastusvirheiksi, eikä työnantajan taholta ryhdytä enempiin toimenpiteisiin. Jos puuttuva rahamäärä oli isompi, B otti aina yhteyttä esimieheensä. A:n tapauksen johdosta B otti yhteyttä D:hen, jonka kanta oli, että työsuhde puretaan, koska puuttuva rahamäärä ei ollut pieni.
B:n mukaan tilanteissa, joissa kuljettajalta puuttui repusta rahaa, yhtiössä ei ollut tapana antaa kuljettajalle aikaa rahojen hankkimiseen, vaan työsopimus purettiin samana päivänä.
Veolia Transport Vantaa Oy:n palveluksessa oleva F työskenteli vuonna 2010 palaute- ja vahinkokäsittelijänä. Ennen vuoden 2010 maaliskuun 2. päivää A oli tehnyt edellisen tilityksen 26.2.. Tämän jälkeen hänellä oli ollut työpäivä 27.2, vapaapäivä 28.2. sekä työpäivä 1.3. ja 2.3.
Pääluottamusmies C toimi Veolia Transport Vantaa Oy:n Hakunilan varikon työntekijöiden luottamusmiehenä vuosina 2009 – 2010. A tuli 2.3.2010 tapahtuneen työsuhteensa purkamisen jälkeen C:n luo hädissään ja ihmetellen, mitä työsuhteen päättämispaperi tarkoittaa ja missä ovat puuttuvat rahat. Ennen työsuhteen purkamista ei ollut käyty läpi kuulemismenettelyä eikä C:tä ollut kutsuttu paikalle, vaikka se olisi ollut mahdollista. Työsuhteen päättämisen jälkeen eräs toinen kuljettaja oli lupautunut antamaan A:lle puuttuvat rahat toimitettavaksi työnantajalle. Pääluottamusmies ilmoitti kuitenkin, että rahojen kanssa on turha mennä työnantajan luo, koska työnantaja ei ota niitä kuitenkaan vastaan. Uusille työntekijöille annetaan töihin tullessa Tervetuloa taloon -ohjekirja, jossa muun muassa todetaan, että repusta ei saa puuttua rahaa. Työnantaja on purkanut muidenkin kuljettajien työsuhteita vastaavanlaisissa rahanpuuttumistilanteissa, mutta A:n kohdalla puuttuva rahamäärä oli C:n tietämän mukaan pienin niistä, jotka olivat johtaneet työsuhteen päättämiseen. Viimeksi tänä syksynä erään kuljettajan työsopimus oli purettu sen johdosta, että häneltä oli kateissa satoja euroja, eikä hänellä ollut puuttuvia rahoja
Arviointi ja johtopäätökset
Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 – 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Saman pykälän mukaan irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen vain erittäin painavasta syystä. Lainkohdan mukaan tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on tullut näytetyksi, että A on 2.3.2010 ilmoittanut varikolla olleelle päivystäjälle rahastuslaitteensa toiminnassa hänen mukaansa olleista puutteista. Päivystäjän kehotuksesta A on mennyt työvuoronsa päätyttyä varikolle, jossa hän on liikennepäällikön määräyksestä tehnyt asian selvittämiseksi tilityksen. Tilityksen mukaan hänellä ei ole ollut koko sitä rahamäärää, joka hänellä olisi rahastuskortin mukaan pitänyt olla. Kun tilityksen tehnyt A:n välitön esimies oli ehdottanut puuttuvan rahamäärän ottamista pohjakassasta, ilmeni, että koko pohjakassa puuttui. A ilmoitti tämän jälkeen rahojen olevan mahdollisesti reppukaapissa tai kuljettajien taukotilassa olevan takkinsa taskussa. Kun suoritetussa tarkastuksessa rahoja ei kuitenkaan löytynyt A:n ilmoittamista paikoista eikä A pystynyt antamaan selitystä rahojen häviämiselle, työnantaja purki A:n työsopimuksen. Kaksi tai kolme päivää työsopimuksensa purkamisen jälkeen A ilmoitti työnantajalle puuttuvien rahojen löytyneen hänen kotoaan takin taskusta.
Veolia Transport Vantaa Oy:ssä annetaan uusille työntekijöille työsuhteen alkaessa sekä kirjalliset että suulliset ohjeet siitä, että pohjakassa ja muut työnantajalle kuuluvat rahat tulee säilyttää joko rahastuslaukussa tai reppukaapissa. Nämä ohjeet ovat olleet myös A:n tiedossa.
Asiassa on tullut näytetyksi, että työnantaja on suhtautunut ankarasti niihin tapauksiin, joissa kuljettajan on epäilty ottaneen rahaa omaan käyttöönsä tai rahaa on muutoin puuttunut ilman, että kuljettaja on voinut antaa sille hyväksyttävää selitystä. Näissä tilanteissa työnantaja on purkanut työntekijän työsuhteen.
Oikeuskäytännössä on katsottu, että rahastuksesta huolehtiva ja hallussaan olevasta lippukassasta tilitysvelvollinen linja-autonkuljettaja on erityistä luottamusta edellyttävässä asemassa (TT 2002:78). Tehtävässä, jossa työntekijällä on vastuu työnantajan rahoista, sinänsä vähäisenäkin pidettävä rikkomus voi työsuhteen purkamiseen oikeuttavalla tavalla horjuttaa sitä luottamusta, jota tällaisessa sopimussuhteessa edellytetään (TT 2009:7).
Työtuomioistuimen ratkaisu
Rahamäärä, joka A:lta puuttui tilitystilanteessa, on ollut noin 85 euroa. Työsopimuksen purkamisoikeutta harkittaessa puuttuvan rahamäärän suuruudella sinänsä ei ole merkitystä, vaan ratkaisevaa on se, että A on työnantajan ohjeiden vastaisella menettelyllään antanut työnantajalle perustellusti aiheen olettaa rahojen olleen A:n omassa käytössä. Menettelyllään A:n voidaan katsoa rikkoneen työnantajan ja työntekijän välistä luottamusta niin vakavalla tavalla, että työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Työnantajalla on siten ollut työsopimuslaissa tarkoitettu erittäin painava syy A:n työsuhteen purkamiseen.
Työtuomioistuimen ratkaisu
Koska työnantajalla on ollut jo pelkästään edellä esitetyllä perusteella päättää A:n työsuhde, asiassa ei ole tarpeen ottaa kantaa niihin muihin seikkoihin, joihin vastaajapuoli on vedonnut A:n työsuhteen purkamisen perusteina.
Kun työtuomioistuin päätyy arviossaan edellä esitettyyn lopputulokseen, myöskään työnantajan menettelyä A:ta kuultaessa ei ole tarpeen arvioida enemmälti. Kuulemismenettelyn arviointi tulisi kyseeseen vain perusteettomasta päättämisestä määrättävän korvauksen suuruuteen vaikuttavana seikkana.
Oikeudenkäyntikulut
Jutun hävitessään Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Veolia Transport Vantaa Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 8.673,50 euroa. Määrää ei ole riitautettu.
Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/
Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2012/20120135