TT 2003-21 Työsuhteen päättäminen – epärehellisyys

TT 1990-115 Työsopimuksen purkaminen - väkivaltainen käytös

Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen ratkaisua TT:2003-21 koskien työntekijän työsopimuksen purkamista johtuen siitä että oli menetellyt epärehellisesti, sillä oli ilmoittanut palkanmaksuun toisin kuin mitä todellisuudessa oli tapahtunut.

Työntekijä oli tahallaan täyttänyt väärin palkanmaksun perusteena olleen urakkatyöilmoituksensa. Tuomiossa katsottu, että jutussa esille tulleet seikat huomioon ottaen työnantajalta ei voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, joten sillä oli ollut asialliset ja painavat syyt irtisanoa työsopimus.

Sopimussuhteen jatkamisen edellytykset eivät kuitenkaan olleet hävinneet siinä määrin, etteikö työsuhde olisi voinut jatkua irtisanomisajan pituisen ajan. Työntekijällä oli siten oikeus irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 21

KANNE

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Schauman Wood Oy on irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti purkanut A:n työsopimuksen ja että työnantajalla ei ole ollut oikeutta edes irtisanoa A:n työsopimusta,

velvoittamaan Schauman Wood Oy:n maksamaan A:lle kuuden kuukauden irtisanomisajalta saamatta jäänyttä palkkaa 9.973,41 euroa ja vuosilomakorvausta 1 130,32 euroa laillisine korkoineen 6.7.2001 lukien,

velvoittamaan Schauman Wood Oy:n maksamaan korvausta perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 43 387 euroa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien, ja

velvoittamaan Metsäteollisuus ry:n ja Schauman Wood Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Schauman Wood Oy oli 6.7.2001 purkanut määrämittasahaaja A:n 19.2.1980 solmitun työsopimuksen ilman asiallista ja painavaa syytä.

A työskenteli 1.7.2001 yövuorossa shellingsahalla sahaten vanerilevyistä tilauksien mukaisia pienempiä kappaleita. Tilauksen valmistaminen lähetyskuntoon edellytti myös pakkausalustojen tekoa, mikäli kierrätettäviä pohjia ei ollut käytettävissä. Kyseisenä yönä kierrätyspohjia oli, mutta A huomasi osassa niistä korjattavaa ja korjasi ne vasaraa ja nauloja käyttäen. A oli merkinnyt vahingossa korjaamansa 20 pakkausalustaa urakkatyöilmoitukseensa.

Seuraavana yönä 2.7.2001 liimauksen vuorotyönjohtaja kävi A:n luona työilmoituksen kanssa ja kysyi ainoastaan ”ovatko nämä niitä kierrätyspohjia?”. Tähän A oli vastannut, että kyllä ja oli lisäksi maininnut, että hän oli korjannut joitakin alustoja. Työnjohtaja oli poistunut vieden työilmoituksen mennessään. Pellos 1:n tuotantopäällikkö B soitti A:lle 4.7.2001 pyytäen häntä tulemaan luokseen seuraavana päivänä 5.7. ilmoittaen samalla, että hän tulee harkitsemaan A:n työsuhteen päättämistä. Neuvottelussa B ilmoitti A:n syyllistyneen petokseen, minkä vuoksi A:n työsuhdetta ei voitu jatkaa. Perusteluna oli lisäksi se, että A oli menettänyt työnantajan luottamuksen. B toi neuvotteluissa esille myös sen, että he voisivat palkata A:n syksyllä uudestaan uutena työntekijänä.

Yhtiön palkanmaksussa ei ole huomioitu kierrätyspohjan korjaamista. Sen sijaan uuden pakkausalustan tekemisestä on maksettu 0,796 markkaa kappaleelta. A:n menettelyä arvioidessaan työnantaja ei ollut ottanut huomioon kierrätyspohjien kunnostamisesta yhtiölle tullutta säästöä. Neuvottelujen jälkeen työnantaja oli hyväksynyt maksettavaksi A:lle viidestä alustasta kuten uusista, mutta oli samalla katsonut A:n syyllistyneen petokseen 15 lavan osalta. Petoksen arvo on 15 x 0,796 eli yhteensä 11,94 markkaa.

Virheellisen urakkatyöilmoituksen oikaisu tapahtuu yhtiön Pelloksen tehtailla niin, että lähin esimies tuo työilmoituksen työntekijälle ja ilmoittaa olevansa eri mieltä esimerkiksi merkityistä urakkatunneista ja pyytää korjaamaan ilmoituksen. Virheellisestä urakkatyöilmoituksesta ei ole annettu varoituksia tai työntekijää irtisanottu. Työilmoituksen oikaisu on tehty keskustelujen jälkeen tai työnjohtaja on hyväksynyt työntekijän selvityksen urakkatyöilmoituksestaan.

Yhtiön tehtailla on ainakin vuodesta 1980 ollut käytäntönä antaa suullinen huomautus ja varoitus ennen työsuhteen päättämistä. Yhtiön käytännön mukaan varoitukset ovat vanhentuneet vuodessa. A:lle ei ollut annettu päättämisperusteen mukaista huomautusta tai varoitusta.

A on ollut työttömänä työnhakijana työsuhteensa päättymisestä lähtien. Korvauksen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon työtä vaille jäämisen kesto, työnantajan törkeä menettely työsuhdetta päätettäessä, yleinen työllisyystilanne ja työnantajan A:han kohdistama loukkaus. Siihen nähden A:lle maksetut työttömyyspäivärahat voitaisiin kohtuudella jättää vähentämättä tuomittavasta korvauksesta.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry ja Schauman Wood Oy ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A on myöntänyt tehneensä tahallisesti vilpillisen työilmoituksen ja ilmoittanut toimivansa myös jatkossa samoin. Kysymyksessä ei ollut 11,94 markan suuruisesta vahingosta vaan vuosia jatkuneesta vilpistä, mistä johtuen vahingon yhteismäärä vuosittain on ollut noin 150 euroa.

Schauman Wood Oy:n Pelloksen tehtailla on pääasiallisesti käytössä urakkapalkkaus, joka perustuu siihen, että työntekijä merkitsee työilmoitukseen työmäärän ja yksikköhinnan, jonka jälkeen työnjohtaja hyväksyy työilmoituksen. Työnjohtajalla ei ole mahdollisuutta tarkistaa yksityiskohtaisesti kaikkien työilmoitusten paikkansapitävyyttä. Järjestelmä rakentuu luottamuksen varaan.

Edellä todetuista syistä Schauman Wood Oy:n Pelloksen tehtailla on vakiintuneesti suhtauduttu vilpillisiin työilmoituksiin ankarasti. Kaikille työntekijöille on ollut selvää, että korjailtuja lavoja ei saa eikä ole koskaan saanut merkitä työilmoitukseen. Aiemminkin työsuhde on purettu varoituksetta vilpillisen menettelyn vuoksi.

Myös A:lla on ollut tiedossaan vilpillisen työilmoituksen seuraamus. A oli syyllistynyt vastaavaan menettelyyn aikaisemminkin ja hänelle oli annettu siitä varoitus 21.11.1999. A:n pitkä työsuhde huomioon ottaen A:n työsopimusta ei tuolloin kuitenkaan ollut purettu. Uuden totuutta vastaamattoman työilmoituksen johdosta työnantaja oli lopullisesti menettänyt luottamuksensa A:han niin, että työnantajalta ei voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista edes irtisanomisajaksi. Työsuhteen päättämistä arvioitaessa täydentävänä seikkana tulee ottaa huomioon, että A oli saanut 16.3.2001 varoituksen työtehtäviensä laiminlyönnistä. Tähän nähden vaatimus 24 kuukauden palkkaa vastaavasta korvauksesta on kohtuuton.

Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on todettu, että työnantajaan kohdistunut rikos muodostaa lähes poikkeuksetta työsuhteen päättämisperusteen. Epärehellisyyttä on yleensä voitu pitää niin vakavana rikkomuksena, että työsopimus on voitu irtisanomisen asemesta myös purkaa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen päättäminen

Määrämittasahaaja A oli kanteessa kerrotuin tavoin työskennellyt Schauman Wood Oy:n palveluksessa Pelloksen tehtailla vuodesta 1980. Työnantaja oli purkanut A:n työsopimuksen 6.7.2001. Purkamisen syyksi työnantaja oli ilmoittanut A:n vilpillisen menettelyn, kun tämä oli totuuden vastaisesti merkinnyt palkanmaksun perusteena olevaan urakkatyöilmoitukseen tehneensä 15 uutta pakkausalustaa, vaikka hän oli käyttänyt valmiita kierrätysalustoja, jotka eivät oikeuttaneet palkkaan.

Työnantaja on lisäksi vedonnut A:lle 21.11.1999 annettuun varoitukseen, jonka syynä oli ollut työvuorosta myöhästyminen, siihen liittyvä työaikaleimauksen suorittamatta jättäminen ja työilmoituksen virheellinen täyttäminen. A:lle oli lisäksi annettu 16.3.2001 varoitus huonosta työn laadusta.

Purkamisperusteista esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on A:n työsopimuksen päättämisestä ja yhtiössä työsuhteen päättämisasioissa noudatetusta käytännöstä kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään ja todistajina Schauman Wood Oy:n Pelloksen tehtaan tuotantopäällikköä B:tä ja pääluottamusmies C:tä.

A on kertonut, että hän oli epähuomiossa merkinnyt työilmoitukseensa heinäkuussa 2001 yövuorossa valmistaneensa 22 pakkausalustaa, vaikka hän oli käyttänyt vanhoja kierrätyspohjia, joista joitakin hän oli korjannut. Työnjohtaja oli seuraavassa yövuorossa kysynyt A:lta, oliko merkityssä määrässä ollut mukana kierrätyspohjia, johon A oli vastannut myöntävästi. A:n mukaan kierrätyspohjia käytetään aina silloin kun niitä on saatavilla. Niistä ei makseta eikä niitä merkitä työilmoitukseen. A oli tehnyt tätä työtä 15 vuotta. Hän tiesi, että vain uusista pohjista maksetaan ja tämä käytäntö oli ollut koko ajan samanlaisena voimassa. Syynä virheelliseen työilmoitukseen A on pitänyt yövuoroa ja sen päätteeksi alkanutta kesälomaa, minkä vuoksi mielessä olivat olleet muut kuin työasiat. Neuvoteltaessa 5.7.2001 työsuhteen päättämisestä työnantaja oli tuonut esille mahdollisuuden palkata A syksyllä uudelleen uutena työntekijänä.

Tuotantopäällikkö B on kertonut olleensa Pelloksen tehtaan palveluksessa lähes 39 vuotta. B oli saanut vuorotyönjohtajalta ilmoituksen, että A oli väärentänyt työilmoituksen. B oli soittanut A:lle ja kysynyt pitääkö vuorotyönjohtajan ilmoitus paikkansa. A oli ilmoittanut, että pohjista 15 kappaletta oli ollut sellaisia, joille hän ei ollut tehnyt mitään. Osan pohjista A oli ilmoittanut korjanneensa ja todennut, että jos hän lyö pohjaan naulankin, hän merkitsee sen työilmoitukseen. Urakkasopimuksen mukaan kuitenkin vain uusien pohjien tekemisestä maksetaan, kun taas kierrätyspohjien korjaamisesta ei makseta mitään. Keskustelun perusteella oli selvää, että ainakin 15 pohjan osalta A oli syyllistynyt vilppiin eikä A ollut missään vaiheessa tätä kiistänyt. Vihje A:n virheellisestä menettelystä työnjohdolle oli tullut alunperin toisilta työntekijöiltä.

Joissakin tapauksissa virheellisesti täytetty työilmoitus on voitu korjata. Tyypillisesti näin on menetelty seisokkitilanteissa, joissa työntekijällä ja työnjohdolla on voinut olla eri tulkinnat seisokin pituudesta. Tällöin työnjohtaja keskustelee työntekijän kanssa työilmoitukseen merkityistä tiedoista ja pyytää tarvittaessa korjaamaan virheellisen ilmoituksen. Jos kysymys sen sijaan on vilpillisestä menettelystä, se ei ole samalla tavalla korjattavissa. B:n kertoman mukaan työn määrien, kuten käsiteltyjen levykappaleiden, sahattujen kuormametrien ja paikattujen viilujen mittaamisessa edellytetään, että jokainen työntekijä merkitsee tekemänsä työt oikein työilmoitukseensa. Työnjohtajalla, jolla on vuorossaan 20 – 30 alaista, ei ole käytännössä mahdollisuutta tarkastaa kaikkien työilmoitusten oikeellisuutta, joten järjestelmä perustuu työnantajan ja työntekijöiden väliseen luottamukseen. B:n mukaan vilppiin on suhtauduttu ankarasti ja esimerkiksi erään toisen määrämittasahaajan, joka oli ilmoittanut sahanneensa enemmän kuin mitä kasametrejä todellisuudessa oli, työsuhde oli vuonna 1994 purettu ilman sitä edeltävää varoitusta.

Käytäntönä ennen työsuhteen mahdollista päättämistä on ollut antaa ensin suullinen varoitus ja sen jälkeen purkamisuhkainen kirjallinen varoitus. Lisäksi suullisesti on myös todettu, että varoitus on voimassa vuoden. A:lle oli B:n mukaan vuodesta 1995 lähtien annettu kuusi varoitusta. Jo vuonna 1999 annettuun varoitukseen johtaneet tapahtumat olisivat johtaneet A:n työsuhteen päättämiseen, jos kysymyksessä ei olisi ollut näin pitkä työsuhde. Todistajan mukaan pääluottamusmiehen kanssa oli mahdollisesti syksyllä 2001 ollut puhetta siitä, että erotettujen työntekijöiden uudelleen palkkaamisesta oli hyviä kokemuksia ja että myös A voitaisiin mahdollisesti ottaa uudelleen yhtiön palvelukseen. Työnantajalla oli joka tapauksessa heinäkuussa 2001 aito tarkoitus päättää A:n työsuhde.

C:n mukaan työilmoituksissa on virheitä varsin usein. Jos työnjohtaja huomaa työilmoituksessa korjattavaa, hän ottaa yhteyttä ensin työntekijään ja asiasta keskustellaan. Yleisin työilmoitusten virhetyyppi on urakka- ja seisokkituntien määrä. Seisokkituntien osalta annetun virheellisen työilmoituksen perusteella ei ole annettu varoituksia. Todistajan tiedossa ei ollut tapauksia, jossa työntekijä olisi merkinnyt väärin tekemänsä työn määrän. C:n mukaan tapauksia, joissa työsuhde olisi päätetty ilman edeltävää varoitusta tai siten, että varoituksesta olisi kulunut yli vuosi, ei ole ollut hänen luottamusmiesaikanaan eli vuoden 1997 jälkeen. Irtisanominen ja purkaminen on C:n mukaan edellyttänyt aikaisempia varoituksia. Tehtaalla on ollut yleisesti tiedossa, että varoitus on voimassa aina yhden vuoden kerrallaan. Maaliskuussa 2001 A:lle annettu varoitus oli todistajan mielestä aiheeton, koska työn huono jälki oli johtunut siitä, että piirtoterässä oli ollut vikaa. Kun A:lle oli vuonna 1999 annettu varoitus, tällä ei todistajan muistaman mukaan ollut voimassa olevaa aiempaa varoitusta.

Myös C:n mukaan neuvotteluissa 5.7.2001 B oli todennut mahdolliseksi, että työsopimuksen purkamisesta huolimatta A voitaisiin palkata syksyllä 2001 uutena työntekijänä.

Päättämisperusteiden arviointi

Esitetty selvitys osoittaa, että A oli merkinnyt työilmoitukseensa tehdyiksi 22 uutta pohjaa, vaikka hän tosiasiassa oli käyttänyt kierrätyspohjia, joista joitakin hän oli mahdollisesti korjannut. A:n pitkäaikainen kokemus huomioon ottaen ei ole uskottavaa, että työilmoituksen täyttäminen väärin olisi tapahtunut epähuomiossa tai muutoin tahattomasti. Kun vain uusien pohjien tekemisestä maksetaan palkkaa, A on todetulla tavalla menetellessään pyrkinyt saamaan perusteettomasti palkkaa tekemättömästä työstä.

Mekaanisessa metsäteollisuudessa sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan kyseisen lainkohdan mukaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Työntekijöiden täyttämät ja työnjohtajien tarkastamat työilmoitukset ovat Schauman Wood Oy:llä palkanmaksun peruste urakkatyössä. Kun kaikkien työilmoitusten oikeellisuuden kontrollointi ei esitetyn selvityksen mukaan ole käytännössä mahdollista, työnantajan on voitava luottaa siihen, että työilmoitukset täytetään totuudenmukaisesti. Ilmoitusten tahallista virheellistä täyttämistä voidaan näissä olosuhteissa pitää A:n työsopimuksesta johtuvien työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavana rikkomisena siitä huolimatta, että vilpillisellä menettelyllä tavoiteltu rahallinen hyöty on ollut suhteellisen vähäinen.

A:lle oli maaliskuussa 2001 annettu varoitus puutteellisesta työsuorituksesta ja marraskuussa 1999 muun muassa väärästä työilmoituksen täyttämisestä. Yhtiössä noudatetusta varoitusten yhden vuoden vanhentumisajasta johtuen viimeksi mainittu varoitus oli työsopimuksen purkuajankohtana työsuhteen päättämisen edellytyksenä vanhentunut Viimeisin maaliskuussa 2001 eri tyyppisillä perusteilla annettu varoitus on ollut sen sijaan voimassa myös irtisanomisen tapahtuessa. Työntekijän syyllistyessä epärehellisyyteen työnantajaa kohtaan työsuhteen päättäminen ei kuitenkaan välttämättä edellytä varoituksella annettua mahdollisuutta menettelyn korjaamiseen. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentin mukaan varoitusta ei edellytetä, jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Tällaisena rikkomuksena epärehellisyyttä on arvioitu aiemmin myös Schauman Wood Oy:ssä ainakin yhdessä vastaavassa tapauksessa. Myös A on tiennyt, että väärän työilmoituksen antamiseen on yhtiössä suhtauduttu ankarasti ja että se on voinut johtaa myös työsopimuksen purkamiseen.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että A:n vilpillistä menettelyä on pidettävä siinä määrin vakavana rikkomuksena, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää A:n työsuhteen jatkamista. Näin ollen työnantajalla on ollut sopimuksen edellyttämä asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Schauman Wood Oy on irtisanomisen asemesta purkanut A:n työsopimuksen. Työsopimuksen purkaminen edellyttää edellä todetun mukaisesti erityisen painavaa syytä. Oikeuskirjallisuudessa purkamisen edellytyksenä on pidetty työntekijän niin vakavaa sopimusrikkomusta, laiminlyöntiä, epäasiallista käyttäytymistä tai menettelyä, joka estää tai ainakin niin vakavalla tavalla vaarantaa työsopimuksen tarkoituksen toteutumisen, että sopimussuhteen jatkamisedellytykset ovat käytännössä hävinneet (Tiitinen-Kröger: Työsopimuslaki 2001 s. 428). Epärehellisyys työnantajaa kohtaan on oikeuskäytännössä usein katsottu riittäväksi perusteeksi purkaa työsopimus. Esitetyn selvityksen mukaan työaikailmoituksen vilpillinen täyttäminen ei kuitenkaan Schauman Wood Oy:ssä ole sellaisenaan edellä todettua yhtä tapausta lukuun ottamatta johtanut suoraan työsopimuksen purkamiseen.

Tässäkään tapauksessa työnantaja ei ole pitänyt luottamussuhteen menettämistä lopullisena, vaan on nähnyt mahdolliseksi A:n palkkaamisen suhteellisen piankin uudelleen yhtiön palvelukseen. Vaikka A:n menettelyä on edellä todetuin tavoin pidettävä vakavana sopimusrikkomuksena, työtuomioistuimen mielestä ei ole kuitenkaan asiaa kokonaisuudessaan arvioiden perusteita katsoa, että sopimussuhteen jatkamisen edellytykset olisivat hävinneet siinä määrin, etteikö työsuhde olisi kuitenkin voinut jatkua irtisanomisajan pituisen ajan. Näin ollen yhtiöllä ei ole ollut riittäviä perusteita päättää A:n työsopimusta irtisanomisaikaa noudattamatta.

Työtuomioistuimen ratkaisu

Korvausvelvollisuus

Schauman Wood Oy ei edellä todetun mukaisesti ole menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti päättäessään A:n työsuhteen. A:lla ei siten ole oikeutta vaatimaansa korvaukseen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Kun A:n työsuhde on päätetty ilman irtisanomisaikaa, yhtiö on velvollinen irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n nojalla maksamaan A:lle täyden palkan irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta. Vaatimuksen määrä 11 103,73 euroa on riidaton.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että asianosaisilla on ollut perustelua aihetta oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi ja työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:stä ilmenevän oikeusohjeen nojalla Puu- ja erityisalojen liiton on jutun osaksi voittaessaankin vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/

Tapauksen löydät myös Finlexin sivuilta: https://finlex.fi/fi/oikeus/tt/2003/20030021