Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuime 1986:140 ratkaisua koskien luottamusmiehen työsopimuksen purkamista.
Työntekijä oli valittu koeaikana työmaan luottamusmieheksi. Luottamusmieheksi valitseminen ei tehnyt vaikutuksettomaksi työsopimuksen ehtoa koeajasta. Luottamusmiehen työsopimuksen purkamisen perusteita koeaikana oli kuitenkin arvioitava tiukemmin kuin muiden työntekijöiden. Työsopimus katsottiin puretuksi epäasiallisella perusteella.
Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto Lemminkäinen Oy
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y:n ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n välillä 21.4.1986 solmitussa maa- ja vesirakennusalaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
———————————————–
II. TYÖSUHTEEN ALKAMINEN JA PÄÄTTYMINEN SEKÄ LOMAUTTAMINEN 6 §
Irtisanominen ja lomauttaminen
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä huhtikuun 21. päivänä 1986 allekirjoitettua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista maa- ja vesirakennusalalla.
———————————————–
IX. MUUT MÄÄRÄYKSET
29 §
Luottamusmiehet ja liittojen asiamiehet
Luottamusmiestä koskevat säännökset määräytyvät tämän työehtosopimuksen liitteenä olevasta allekirjoittaneiden liittojen hyväksymästä luottamusmiessopimuksesta. Rakennustyöläisten Liitto r.y:n asiamiehellä on oikeus tämän työehtosopimuksen soveltamista koskevissa asioissa käydä työpaikalla sovittuaan käynnistä työmaan johdon kanssa.
———————————————–
Työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta maa- ja vesirakennusalalla on muun ohella seuraavat määräykset:
———————————————–
I YLEISET MÄÄRÄYKSET
———————————————–
2 § Koeaika
1. Osa työsopimuksen voimassaoloajasta voidaan työehtosopimuksin tai työsopimuksin sopia erityisesti, enintään neljä (4) kuukautta kestäväksi koeajaksi, jonka kuluessa sopimus voidaan molemmin puolin purkaa ilman irtisanomisaikaa ja työsopimuslain irtisanomis- ja purkamisperusteita. Purkaminen ei saa kuitenkaan tapahtua työsopimuslain (320/70) 17 §:n 3 momentissa tarkoitetuilla tai muutoin epäasiallisilla perusteilla. Mikäli työnantaja järjestää työntekijälle erityisen työhön liittyvän koulutuksen, joka kestää yhdenjaksoisesti yli neljä (4) kuukautta, voidaan sopia enintään kuuden (6) kuukauden pituisesta koeajasta.
———————————————–
11 §
Irtisanomisen perusteen ilmoittaminen
1. Työnantajan on työntekijän pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava tälle kirjallisesti työsopimuksen irtisanomisen peruste ja työsuhteen lakkaamisaika.
II TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ
———————————————–
18 §
Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta
1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä itsestään johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.
19 §
Korvauksen määrä
1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään kahdenkymmenen (20) kuukauden palkka. 2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti mm. työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.
———————————————–
IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ
28 §
Korvaus muusta kuin työtekijästä johtuvasta syystä tapahtuneesta perusteettomasta irtisanomisesta sekä työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta ja lomauttamisesta
1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työsopimuksen tämän sopimuksen 4 §:ssä määritellystä muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tai perusteettomasti purkaa työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa työntekijän, eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon. 2. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe, maa- ja vesirakennusalan luonteesta johtuvat työsuhteiden hoitoon liittyvät erityispiirteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden (6) edellisen kalenterikuukauden palkkaa.
Työehtosopimuksen osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
4 §
Luottamusmiehen työsuhteen purkamisoikeus määräytyy työsopimuslain 43 §:stä ilmenevillä perusteilla. Mikäli luottamusmiehen työsuhde puretaan ja luottamusmies riitauttaa purkamisen, on työnantajan maksettava luottamusmiehelle yhden kuukauden palkkaa vastaava määrä, mikäli kanne nostetaan neljän viikon kuluessa työsopimuksen purkamisesta.
KANNE
Kanteen perustelut
Rakennustyöläisten Liitto on kanteessaan lausunut, että Olavi Soronen oli työskennellyt Sköldvikin työmaalla toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 30.6.1986 alkaen YIT Oy Yleinen Insinööritoimiston ja Lemminkäinen Oy:n muodostaman työyhteenliittymän palveluksessa. Soronen oli valittu työmaan luottamusmieheksi 9.7.1986. Luottamusmiesvaalin jälkeen oli Sorosen ja työmaan vastaavan mestarin välillä syntynyt erimielisyyttä muun muassa työntekijöiden kuukausivapaan myöntämisestä ja kahvieduista. Edellisellä louhintatyömaalla työyhteenliittymä oli hankkinut kahvinkeittimen ja ostanut kahvia. Työntekijöiden mielestä kyseessä oli saavutettu etu, joka tuli säilyttää. Saman kuun 18. päivänä pidetyssä työsuojelutarkastuksessa Soronen oli huomauttanut varastossa olevista liiallisista räjähdysaineista. Sorosen vaatimuksesta oli saksilavaautot tarkastettu. Asiasta oli laadittu tarkastuspöytäkirja. Soronen oli joutunut puuttumaan myös muihin työsuojelukysymyksiin, kuten tarpeeseen selvittää työvuorojen ensiaputaitoiset työntekijät.
Työmaan työntekijät olivat sopineet, että 20.8.1986 pidettäisiin yhteinen kokous, jossa valittaisiin työsuojeluvaltuutettu tehtävästä kieltäytyneen tilalle ja käsiteltäisiin työmaan ongelmia. Soronen oli maininnut kokouksesta työsuojelupäällikölle jo pari viikkoa ennen kokousta. Kokouksessa oli päätetty, että työntekijät kieltäytyisivät käyttämästä saksilavaautoa ilmastointilinjan asentamiseen silloin, kun autossa oli edelliseltä panostuskerralta jääneitä räjähteitä. Kokouksessa oli päätetty myös kehottaa työnantajaa hankkimaan työmaalle tarvittava määrä kahvitarvikkeita. Sorosen tehtäväksi oli annettu ilmoittaa kokouksen päätöksestä välittömästi vastaavalle mestarille.
Soronen oli 21.8.1986 kello 7.00 käynyt ilmoittamassa kokouksen päätöksistä työmaan vastaavalle mestarille. Vastaava mestari oli moittinut Sorosta kokouksen pitämisestä yhtiön tiloissa luvatta ja ilmoittanut tulevansa vähentämään jokaiselta iltavuoron työntekijältä yhden tunnin palkan kokoukseen osallistumisen vuoksi.
Samana päivänä oli vastaava mestari ilmoittanut Soroselle purkavansa hänen työsuhteensa seuraavan työpäivän päättyessä. Soronen oli 22.8.1986 pyytänyt vastaavaa mestaria antamaan työtodistuksen ja mainitsemaan siinä työsuhteen päättymisen syyn. Vastaava mestari oli luvannut kirjoittaa työtodistuksen, mutta ei ollut sitä tehnyt. Rakennustyöläisten Uudenmaan aluejärjestö r.y:n toimitsija oli 25.8.1986 huomauttanut työnantajaa ja Suomen Maarakentajien Keskusliittoa irtisanomissuojasopimuksen rikkomisesta.
Rakennustyöläisten Uudenmaan aluejärjestön toimitsija oli 26.8.1986 tiedustellut työyhteenliittymän edustajana toimineelta vastaavalta mestarilta, kuka oli oikeutettu ottamaan vastaan Sorosen riitautusilmoituksen. Vastaava mestari ei ollut suostunut sitä ilmoittamaan. Myös tästä irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta menettelystä oli ilmoitettu Suomen Maarakentajien Keskusliitolle. Työnantaja oli 29.8.1986 ottanut vastaan riitautusilmoituksen. Työnantaja ei ollut antanut menettelytapaohjeita vaatimuksesta huolimatta. Vastaava mestari oli myös ilmoittanut kieltäytyvänsä paikallistason neuvotteluista. Sorosen työsuhteen purkamisen johdosta oli piiritasolla käyty neuvottelu 3.9.1986.
Sorosen työsuhde oli tehty toistaiseksi voimassa olevaksi, mutta koeajasta ei ollut sovittu. Työsuhde oli purettu Sorosen ammattiyhdistystoiminnan vuoksi vastoin työsopimuslain 17 §:n 3 momentin säännöstä. Työnantajaliiton piiriyhdistyksen asiamies oli piiritason neuvotteluissa perustellut työsuhteen purkamista ainoastaan sen koeaikaisuudella. Vasta tässä vaiheessa oli työnantajapuoli ensimmäisen kerran tuonut esiin koeajan. Syyskuun 10. ja 15. päivänä 1986 pidetyissä liittoneuvotteluissa oli Rakennustyöläisten Liitto todennut, ettei työsuhteeseen ollut liittynyt koeaikaa. Vaikka työsuhde olisikin ollut koeaikainen, ei sen purkaminen olisi ollut mahdollista muutoin kuin työsopimuslain 43 §:n säännöksessä mainituilla perusteilla, koska kysymyksessä oli luottamusmies.
Sorosen tuntipalkka oli ollut 37 markkaa ja kuukausipalkka 6 290 markkaa. Soronen oli ollut työttömänä 25.8. – 9.9.1986. Hänelle oli aiheutunut työsopimuksen purkamisesta 3 552 markan vahinko. Korvausta korottavina tekijöinä oli otettava huomioon menettelytapasäännösten laiminlyönnit. Vastaava mestari oli kerrotuin tavoin kieltäytynyt ilmoittamasta riitautusilmoituksen vastaanottamiseen oikeutettua toimihenkilöä, eikä hän pyynnöstä huolimatta ollut ilmoittanut irtisanomissuojasopimuksen edellyttämällä tavalla syytä työsuhteen purkamiseen eikä antanut menettelytapaohjeita. Korvauksen määrään vaikutti myös Sorosen asema luottamusmiehenä.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut YIT Oy Yleinen Insinööritoimiston ja Lemminkäinen Oy:n velvoittamista maksamaan yhteisvastuullisesti Soroselle sopimuksen vastaisen työsopimuksen purkamisen johdosta 16 kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 100 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä lukien sekä Suomen Maarakentajien Keskusliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä.
Jutun esivalmistelussa Rakennustyöläisten Liitto on luopunut esittämästään koeaikaa koskevasta vahvistusvaatimuksesta.
VASTINE
Vastineen perustelut
Suomen Maarakentajien Keskusliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Sorosen työsuhde työyhteenliittymän palveluksessa oli alkanut 30.6.1986. Työhönottotilanteessa vastaava mestari oli toimistonhoitajan kuullen ilmoittanut, että työsuhteessa noudatettaisiin kolmen kuukauden koeaikaa. Soronen oli hyväksynyt ehdon ja solminut työsopimuksen työyhteenliittymän kanssa. Työsopimuksen koeaikaisuus oli käynyt ilmi myös työsuhteen kestäessä, kun Soronen oli pyytänyt päivärahaa. Vastaava mestari oli tällöin ilmoittanut, että asiaa voitaisiin tarkastella koeajan kuluttua umpeen. Kaikkien työmaalle palkattujen työntekijöiden kanssa oli työhönottotilanteessa sovittu koeajasta. Sorosen osalta ei ollut tehty poikkeusta.
Sorosen työsuhde oli purettu 21.8.1986. Hänen viimeinen työpäivänsä oli ollut 22.8.1986. Hänen työsuhteensa oli purettu koeajalla, sillä hänen ammattitaitonsa ei ollut ollut riittävä. Hän oli ollut myös työssään huolimaton. Nämä seikat oli hänelle ilmoitettu työsuhteen purkamisperusteiksi.
Valinnalla työmaan luottamusmieheksi ei ollut ollut vaikutusta Sorosen työsopimuksen koeaikaa koskevaan ehtoon. Työnantajalla oli oikeus samoin perustein päättää koeaikainen työsuhde riippumatta siitä, oliko kysymyksessä työmaan luottamusmieheksi valittu työntekijä vai muussa asemassa oleva työntekijä. Luottamusmiehen asemalla ei ollut merkitystä arvioitaessa irtisanomissuojasopimuksen tai työsopimuslain 3 §:n nojalla koeaikaisen työntekijän työsuhteen purkamisperusteen riittävyyttä. Kanteessa ei ollut esitetty luottamusmiessopimukseen perustuvia vaatimuksia. Luottamusmiessopimusta ei ollut myöskään rikottu.
Sorosen työsuhteen päättäminen koeajalla oli perustunut ainoastaan edellä mainittuihin hänelle ilmoitettuihin syihin. Soronen oli otettu remonttimiehen työhön, johon liittyvistä ammatillisista vaatimuksista oli hänelle ilmoitettu työhönottotilanteessa. Soronen oli uskonut selviytyvänsä remonttimiehen töistä. Hänen ammattitaidottomuutensa oli kuitenkin ilmennyt muun muassa korjaustyön hitautena. Työ, jonka ammattitaitoinen ammattimies teki 15 minuutissa, oli saattanut kestää Soroselta 1,5 tuntia. Hän ei ollut työskennellyt riittävän huolellisesti, sillä esimerkiksi hydrauliletkuja oli irronnut hänen korjaustyönsä jälkeen. Hän oli tehnyt myös osittain virheellisiä asennustöitä.
Soronen oli 1.8.1986 poistunut työmaalta neljä tuntia ennen työvuoron päättymistä ilmoittamatta siihen mitään pätevää syytä. Se osoitti välinpitämätöntä suhtautumista työn tekemiseen ja olisi yksistään oikeuttanut purkamaan hänen työsuhteensa.
Tunnelityömaan remonttimieheltä edellytettiin erityisen suurta ammattitaitoa. Remonttimiehen tehtävänä oli ollut muun muassa huolehtia tunnelivaunuporakoneen jatkuvasta huollosta ja korjauksesta. Sen huolto- ja korjausaikojen oli oltava mahdollisimman lyhyitä, koska poravaunun seisokit vaikuttivat koko työmaan etenemiseen. Työtä tehtiin kahdessa vuorossa. Kummallakin työvuorolla oli oma remonttimiehensä. Koska työmaan remonttimieheltä vaadittiin suurta ammattitaitoa eikä Soronen ollut täyttänyt tällaisia vaatimuksia, oli hänen työsuhteensa purkamiseen koeajalla asiallinen peruste.
Sorosen työsuhteen purkaminen ei ollut johtunut hänen luottamusmiehen asemastaan. Työmaan johdon ja Sorosen välillä ei ollut ollut mitään luottamusmiestoimintaan liittyviä riitaisuuksia. Soronen oli 21.8.1986 käynyt vastaavan mestarin puheilla, mutta mitään työsuojeluun liittyviä vaatimuksia hän ei ollut esittänyt. Hän oli vain kertonut, että edellisenä päivänä työntekijät olivat valinneet kokouksessa uuden työsuojeluvaltuutetun. Keskustelulla ei ollut ollut vaikutusta työsuhteen purkamiseen.
Piiri- ja liittotasolla käydyissä neuvotteluissa oli työnantajapuolelta esitetty, että työsopimuksessa oli koeaikaa koskeva ehto. Työntekijät olivat neuvotteluissa ainoastaan todenneet, etteivät ilmoitetut purkamisen syyt täyttäneet työsopimuslain 43 §:n säännöksessä asetettuja vaatimuksia.
Sorosen työsuhde oli purettu koeaikana hyväksyttävällä syyllä. Työyhteenliittymä ei ollut menetellyt irtisanomissuojasopimuksen määräysten vastaisesti. Työyhteenliittymän mahdolliset menettelytapasäännösten rikkomiset eivät oikeuttaneet vahingonkorvaukseen. Työnantajaliitto ei ollut syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyöntiin.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Suomen Maarakentajien Keskusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS JA LISÄKANNE
Rakennustyöläisten Liitto on vastineen johdosta lausunut, että Soroselle ei työhönottotilaisuudessa eikä työsuhteen aikana ollut mainittu mitään koeajasta, joten hän ei ollut voinut sitä hyväksyä.
Luottamusmiehen työsuhdetta ei voinut purkaa koeaikaa koskevan ehdon perusteella. Luottamusmiessopimuksessa oli mainittu ne perusteet, joilla luottamusmiehen työsuhde voitiin päättää. Työntekijästä itsestään johtuvasta syystä voitiin luottamusmiehen työsuhde päättää ainoastaan purkamalla se. Luottamusmiessopimuksen mukaan voitiin purkamisperusteina käyttää vain työsopimuslain 43 §:ssä mainittuja syitä. Luottamusmiehen työsuhteen purkaminen ei työsopimuslain 3 §:n nojalla ollut mahdollista.
Vuosien 1969 ja 1973 välisenä aikana oli maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettu keskusjärjestöjen 2.4.1969 allekirjoittamaa luottamusmiessopimusta. Sopimuksen mukaan luottamusmiehen työsuhdetta ei voinut purkaa koeaikaa koskevan ehdon perusteella. Se oli käynyt ilmi myös työnantajapuolen laatimista soveltamisohjeista, joissa purkamisperusteiden joukossa ei mainittu koeaikaa koskevaa ehtoa. Vuonna 1974 oli puheena olevaa kohtaa maa- ja vesirakennusalan luottamusmiessopimuksessa muutettu siten, että siihen oli otettu viittaus työsopimuslain 43 §:ään. Sopimusta oli ennen sen muuttamista tulkittu edellä mainitulla tavalla. Muutoksen yhteydessä ei ollut keskusteltu siitä, että tulkintaa muutettaisiin.
Rakennusalalla valittiin luottamusmiehet työmaakohtaisesti. Työmaat olivat hyvin lyhytaikaisia. Kun työnantajat yhä useammin tekivät työsopimukset koeajaksi, ei luottamusmiehen erityinen irtisanomissuoja toteutunut, jos työnantajalla oli mahdollisuus halutessaan purkaa luottamusmiehen työsuhde käyttämällä syynä koeaikaa.
Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että työyhteenliittymän muodostavat yhtiöt oli tuomittava hyvityssakkoon irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n tietensä rikkomisesta, sillä Sorosen työsuhde oli purettu epäasiallisella perusteella.
Sorosen työsuhteen purkamisen syynä oli ollut hänen luottamusmiestoimintansa. Sorosen ja vastaavan mestarin välillä oli ollut erimielisyyttä useista kysymyksistä. Soronen oli käynyt 21.8.1986 ilmoittamassa vastaavalle mestarille edellisenä päivänä pidetyn työmaakokouksen päätöksestä. Pari tuntia tämän jälkeen vastaava mestari oli päättänyt purkaa Sorosen työsuhteen.
Väite Sorosen välinpitämättömyydestä työntekovelvoitteen täyttämisessä oli ristiriidassa hänen tekemiensä ylitöiden kanssa. Soronen oli tehnyt ylityötä 21.6. 4.7.1986 viisi tuntia, 5.7. – 18.7.1986 52 tuntia ja 19.7. – 1.8.1986 19 tuntia. Soronen oli usein suostunut työnantajan pyynnöstä tulemaan töihin vapaa-aikanaan. Soronen oli 1.8.1986 ollut poissa työstä neljä tuntia kaivosteknikon luvalla. Väite Sorosen ammattitaidottomuudesta ei pitänyt paikkaansa.
Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimeen 1.10.1986 toimittamansa haastehakemuksen perusteella Suomen Maarakentajien Keskusliittoa, YIT Oy Yleinen Insinööritoimistoa ja Lemminkäinen Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Soronen oli oikeutettu luottamusmiessopimuksen 4 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen. Hän oli asianmukaisesti riitauttanut työsopimuksensa purkamisen. Hänen työsopimuksensa oli purettu 22.8.1986. Korvauskanne oli pantu vireille 18.9.1986. Juttu tuli työtuomioistuimessa vireille, kun haastehakemus oli jätetty työtuomioistuimeen. Koska kanne oli nostettu luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukaisesti neljän viikon kuluessa työsopimuksen purkamisesta, olisi työnantajan tullut maksaa Soroselle yhden kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Työyhteenliittymä ei ollut maksanut korvausta jutun vireilletuloon mennessä, joten se oli tietensä rikkonut luottamusmiessopimusta.
Koska työyhteenliittymä oli purkanut Sorosen työsuhteen epäasiallisella perusteella, se oli velvollinen korvaamaan Soroselle aiheutuneen vahingon 3 552 markalla.
Työnantajaliitto ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen työnantajan noudattamaan työehtosopimuksen määräyksiä, joten työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Lisäkanteessa esitetyt vaatimukset
Rakennustyöläisten Liitto on lisäkanteessaan vaatinut YIT Oy Yleisen Insinööritoimiston ja Lemminkäinen Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja yhtiöiden velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan Soroselle luottamusmiessopimuksen 4 §:ssä tarkoitettuna korvauksena yhden kuukauden palkkaa vastaavat 6 296 markkaa sekä irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n mukaisena korvauksena 3 552 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä lukien. Rakennustyöläisten Liitto on lisäksi vaatinut Suomen Maarakentajien Keskusliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.
Esivalmistelussa Rakennustyöläisten Liitto on selittänyt, että hyvityssakkoon tuomitsemista oli vaadittu ainoastaan luottamusmiessopimuksen 4 §:n rikkomisen perusteella.
SUOMEN MAARAKENTAJIEN KESKUSLIITON JA YHTIÖIDEN VASTINE
Suomen Maarakentajien Keskusliitto, YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto ja Lemminkäinen Oy ovat lausuneet lisäkanteen johdosta, että luottamusmiessopimuksen 4 §:n korvausta koskevan määräyksen mukaan kanne siitä nostettiin neljä viikon kuluessa työsopimuksen purkamisesta. Työsopimus oli purettu 21.8.1986, joten kanne olisi tullut nostaa viimeistään 18.9.1986. Haastetta ei kuitenkaan siihen mennessä ollut annettu vastaajille tiedoksi. Asia tuli vireille vasta, kun haaste oli annettu tiedoksi. Koska kannetta ei ollut nostettu määräajassa, työyhteenliittymällä ei ollut velvollisuutta maksaa vaadittua korvausta. Korvauksen suorittamisvelvollisuutta ei myöskään ollut sen takia, että Sorosen työsopimus oli purettu koeaikana. Määräys korvauksen suorittamisesta ei koskenut koeajalla tapahtunutta työsopimuksen purkamista.
Luottamusmiessopimuksessa oli purkamisperusteiden osalta viitattu työsopimuslain 43 §:ään. Viittauksella ei ollut rajoitettu purkamisoikeutta siinä tapauksessa, että työsuhteessa oli sovittu koeajasta. Koeajasta ei ollut sopimuksessa mainintaa. Kun määräys purkamisoikeudesta oli otettu luottamusmiessopimukseen, ei maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa ollut koeaikaa koskevia määräyksiä. Vuonna 1983 oli irtisanomissuojasopimukseen otettu koeaikaa koskevat määräykset. Irtisanomissuojasopimuksen mukaan työsopimus voitiin koeajalla purkaa ilman työsopimuslain 43 §:ssä säädettyä purkamisperustetta. Luottamusmies ei ollut koeaikana poikkeavassa asemassa muihin työntekijöihin verrattuna. Luottamusmieheksi valitsemisella ei voitu muuttaa sovitun koeaikaa koskevan ehdon sisältöä. Luottamusmiessopimuksen 4 §:n korvausmääräystä ei voitu soveltaa tällaisessa tilanteessa.
Sorosen työsuhteessa oli ollut koeaika. Työsopimusta ei ollut purettu epäasiallisella perusteella. Hänelle ei ollut aiheutunut korvattavaa vahinkoa. Esitetyt vahingonkorvaus- ja hyvityssakkovaatimukset olivat perusteettomia.
Suomen Maarakentajien Keskusliitto, YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto ja Lemminkäinen Oy ovat vaatineet jutussa esitettyjen vaatimusten hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Olavi Soronen on otettu YIT Oy Yleinen Insinööritoimiston ja Lemminkäinen Oy:n muodostaman työyhteenliittymän palvelukseen Sjöldvikin työmaalle louhintatyön remonttimieheksi 30.6.1986 lukien. Muutamia päiviä ennen työsuhteen alkamista Soronen on sopinut suullisesti työmaan vastaavan mestarin kanssa työsopimuksen ehdoista.
Työmaan vastaava mestari on todistajana kuulusteltaessa kertonut sopineensa Sorosen kanssa työsuhteeseen liittyvästä kolmen kuukauden koeajasta. Siitä oli ollut erityisesti puhetta Sorosen esittäessä, että hänelle maksettaisiin päivärahaa. Vastaavan mestarin kertoman mukaan hän on Soroselle nimenomaan selittänyt, että päivärahan suorittamisesta voitaisiin sopia koeajan päätyttyä. Työmaan toimistonhoitaja, joka on kuunnellut vastaavan mestarin ja Sorosen keskustelua viereisestä huoneesta, on todistajana antamassaan lausumassa kertonut työsopimuksen ehdoista tapahtuneesta sopimisesta pääkohdiltaan yhtäpitävästi vastaavan mestarin kertomuksen kanssa. Soronen, jota on jutussa kuultu, on kieltänyt, että koeajasta olisi ollut puhetta työhönottotilaisuudessa.
Jutussa on selvitetty, että työmaalle otettujen muiden kuin työyhteenliittymän muodostaneiden yhtiöiden palveluksessa aikaisemmin olleiden työntekijöiden kanssa on tehty työsopimukset koeajan sisältäneellä ehdolla. Työmaalla vallinneen käytännön huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo työmaan vastaavan mestarin ja toimistonhoitajan todistajana antamien kertomusten perusteella näytetyksi, että Sorosen työsopimuksen ehdoksi on sovittu kolmen kuukauden koeaika.
Sorosen työsopimus on purettu 21.8.1986 siten, että hänen työskentelynsä työmaalla on päättynyt seuranneena päivänä. Työmaan vastaava mestari on kertonut ilmoittaneensa Soroselle työsopimuksen purkamisen johtuneen siitä, etteivät Sorosen työsuoritukset ja hänen ammattitaitonsa vastanneet hänen työlleen asetettuja vaatimuksia. Sen ohessa vastaava mestari on sanonut viitanneensa työsopimukseen liittyvään, koeaikaa koskevaan ehtoon. Sorosen lausuman mukaan hänelle ei ilmoitettu mitään perustetta työsopimuksen purkamiseen. Soronen ei ole saanut työsuhteen purkamisen jälkeen 22.8.1986 vastaavalta mestarilta pyytämäänsä kirjallista ilmoitusta työsopimuksen päättämisen perusteesta, vaikka vastaava mestari on luvannut sen hänelle toimittaa. Joitakin päiviä työsuhteen päättymisen jälkeen on vastaava mestari ilmoittanut työntekijäliiton Uudenmaan aluejärjestön toimitsijalle hänen puhelimitse tekemäänsä tiedusteluun, että työsuhteen purkamisen perusteena on ollut koeaikaa koskeva työsopimuksen ehto.
Toimitsija on 25.8.1986 päivätyissä Suomen Maarakentajain Keskusliitolle ja sen Uudenmaan piiriyhdistykselle sekä työyhteenliittymään kuuluville yhtiölle lähetetyissä kirjeissä sekä seuranneena päivänä liitolle ja sen piiriyhdistyksille lähettämissään kirjeissä esittänyt vaatimuksia Sorosen työsopimuksen purkamisen johdosta. Soronen on sen jälkeen 29.8.1986 kirjallisesti ilmoittanut pitävänsä työsopimuksen purkamista lain vastaisena. Hänelle ei ole kuitenkaan annettu irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta maa- ja vesirakennusalalla tehdyn sopimuksen 14 §:ssä tarkoitettuja menettelytapaohjeita.
Irtisanomissuojaa koskevan sopimuksen mukaan työsopimusta ei saa koeaikana purkaa työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tai muuten epäasiallisella perusteella.
Asianosaiset ovat olleet eri mieltä siitä, syrjäyttääkö luottamusmieheksi valitseminen työsopimuksessa sovitun koeaikaa koskevan ehdon sillä tavoin, että luottamusmiehen työsopimus voidaan sen jälkeen purkaa ainoastaan työsopimuslain 43 §:ssä mainitulla perusteella. Luottamusmiessopimuksessa olevan määräyksen mukaan luottamusmiehen työsuhteen purkamisoikeus määräytyy mainitusta lainkohdasta ilmenevillä perusteilla. Sopimuksen määräyksestä ei varmuudella voi tehdä päätelmiä, onko se tarkoitettu sovellettavaksi silloinkin, kun työsopimuksessa on sovittu koeajasta.
Työsopimuslaissa on vasta 3.2.1984 tehdyllä lain muutoksella (125/84) säädetty koeaikana tapahtuvan työsopimuksen purkamisen perusteista. Koeajasta ei ole ollut sopimusmääräyksiä ennen vuotta 1983 tehtyjä irtisanomissuojaa koskeneita sopimuksia. Selvitystä ei ole esitetty siitä, miten asianosaisliitot ovat määräyksistä sopiessaan tarkoittaneet meneteltäväksi sellaisessa tilanteessa, jossa joudutaan samanaikaisesti soveltamaan koeaikaa ja luottamusmiehen irtisanomissuojaa koskevia määräyksiä.
Liittojen esittämien vastakkaisten käsitysten tueksi voidaan esittää varteen otettavia näkökohtia. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuimen mielestä koeaikaa koskevaa määräystä on tulkittava sen sisällön sanamuodon mukaisesti. Koeaikana tapahtuva työsopimuksen purkaminen näin ollen olisi vain niiden rajoitusten alainen, jotka johtuvat määräyksestä itsestään. Niissä on otettu huomioon myös työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa mainittu ammattiyhdistystoiminta. Työtuomioistuin katsoo, että etusijalle on asetettava käsitys, jonka mukaan luottamusmieheksi valitseminen ei voi tehdä vaikutuksettomaksi työsopimuksessa olevaa, sitä ennen tehtyä koeaikaa koskevaa ehtoa.
Jutussa on käynyt ilmi, että Soronen on luottamusmiestoimessaan huomauttanut työmaan työnjohdolle ja erityisesti vastaavalle mestarille havaitsemistaan epäkohdista, kuten muun muassa eräiden vapaapäivien pitämisen järjestelyistä, kahviedun poistamisesta ja räjähdysaineiden epäasianmukaisesta varastoinnista. Työmaalla on Sorosen aloitteesta pidetty 20.8.1986 työntekijöiden kokous, jossa on käsitelty edellä mainittuja työntekijöiden epäasiallisina pitämiä menettelytapoja. Seuranneena päivänä ennen työsuhteensa purkamista Soronen on ilmoittanut kokouksessa tehdyistä päätöksistä vastaavalle mestarille. Vastaavan mestarin kertoman mukaan Sorosen kanssa tuolloin on ollut puhetta ainoastaan vapaapäivien pitämisen järjestelyistä ja uuden työsuojeluvaltuutetun valinnasta. Työnantajapuolelta on esitetty selvitystä siitä, ettei Sorosella olisi ollut riittävää oma-aloitteisuutta ja ammattitaitoa tunnelitöiden remonttimiehen tehtäviin.
Se seikka, että Sorosen työsopimus on purettu välittömästi sen jälkeen, kun hän on esittänyt vastaavalle mestarille vaatimuksia työntekijöiden kokouksessa tehtyjen päätösten toteuttamisesta, on omiaan aikaansaamaan käsityksen, jonka mukaan hänen luottamusmiesasemansa olisi ollut osaltaan vaikuttamassa työsopimuksen päättämiseen. Työtuomioistuimen mielestä on perusteltua katsoa, että luottamusmiehen työsopimuksen purkamisen edellytykset on koeaikanakin arvioitava tiukemmin perustein kuin muiden työntekijöiden.
Siihen nähden, että luottamusmiehen työsuhteen päättämisen tueksi olisi voitava esittää työntekijän työhön soveltumattomuutta koskevia, koeajan tarkoituksen mukaan työsuhteen päättymisen hyväksyttäväksi tekeviä seikkoja, ei työtuomioistuimen mielestä jutussa ole esitetty sellaista näyttöä, joka kyllin riidattomasti osoittaisi Sorosen ilmeistä taitamattomuutta työssä ja soveltumattomuutta työtehtäviinsä. Sorosen työsopimuksen purkamiseen on ilmeisesti osaltaan vaikuttanut hänen luottamusmiestehtävänsä. Näin työtuomioistuin katsoo, että hänen työsopimuksensa on koeaikana purettu epäasiallisilla perusteilla. Soronen on siten oikeutettu saamaan vaatimansa korvauksen.
Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4)-kohdan neljännessä kappaleessa on sovittu, että työnantajan on maksettava luottamusmiehelle, joka on riitauttanut työsopimuksen purkamisen perusteen, yhden kuukauden palkkaa vastaava rahamäärä. Määräys on otettu maa- ja vesirakennusalan luottamusmiessopimukseen asianomaisten keskusjärjestöjen solmimasta vastaavasta sopimuksesta. Todistajina jutussa kuulusteltujen työntekijäpuolta edustavan keskusjärjestön vastaavan lakimiehen ja työnantajia edustavan keskusjärjestön laki- ja sosiaaliosaston johtajan lausumien mukaan määräyksestä sovittaessa on tarkoitettu, että korvaus suoritetaan riippumatta siitä, todetaanko luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen oikeudenkäynnissä sopimuksen vastaiseksi vai ei.
Määräyksessä on kanteen nostamiselle varattu neljän viikon määräaika purkamisesta luettuna. Haastehakemus nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on toimitettu työtuomioistuimeen 18.9.1986. Asia on siten tullut työtuomioistuimesta annetun lain 15 §:n 1 momentin mukaan neljän viikon määräajassa vireille.
Siitä huolimatta, että tuolloin vireille pannussa kanteessa ei nimenomaisesti ole vaadittu luottamusmiessopimuksen mainitun kohdan perusteella korvausta, vaikka asia on asianosaisliittojen välisissä neuvotteluissakin ollut esillä, irtisanomissuojasopimuksen nojalla saman menettelyn perusteella vaaditun suuremman korvauksen on katsottava sisältävän vaatimuksen myös nyt puheena olevan korvauksen suorittamisesta.
Työtuomioistuin katsoo, että Soronen on oikeutettu vaatimaansa yhden kuukauden palkkaan.
Irtisanomissuojaa koskevassa sopimuksessa on sovittu, ettei menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättämisestä aiheudu hyvityssakkoseuraamusta. Tämän huomioon ottaen ja kun luottamusmiessopimuksen soveltamista niin koeaikana tapahtuneen luottamusmiehen työsuhteen purkamisen kuin korvauskanteen vireille panemisen kohdalta voidaan pitää tulkinnanvaraisena, työtuomioistuin katsoo, ettei ole perusteita työnantajaliiton tai työyhteenliittymän muodostaneiden yhtiöiden tuomitsemiselle hyvityssakkoon.
Tuomiolauselma
Lausunnon antaminen kanteesta luovutuilta osin raukeaa.
YIT Oy Yleinen Insinööritoimisto ja Lemminkäinen Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Olavi Soroselle luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4) kohdassa tarkoitettuna korvauksena yhden kuukauden palkkaa vastaavat 6 290 markkaa kuudentoista prosentin korkoineen syyskuun 18 päivästä 1986 ja työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta irtisanomissuojaa ja lomautusta maaja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen 28 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 3 552 markkaa samalla tavoin laskettuine korkoineen sekä korvaamaan myös yhteisvastuullisesti Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 500 markalla.
Muilta kohdin kanne hylätään.
Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/