Tässä artikkelissa käydään tarkemmin läpi työtuomioistuimen 1985:116 ratkaisua koskien koeaikaa ja irtisanomissuojaa.
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen kesken 4.5.1984 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:
II. Työhön ottaminen ja irtisanominen
4 § Työhön ottaminen ja irtisanominen
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken toukokuun 4 päivänä 1984 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla.
—————————————————
Työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla on muun ohessa seuraavat määräykset:
—————————————————
I YLEISET MÄÄRÄYKSET
—————————————————
2 § Koeaika
1. Osa työsopimuksen voimassaoloajasta voidaan työehtosopimuksin tai työsopimuksin sopia erityiseksi, enintään kolme (3) kuukautta kestäväksi koeajaksi, jonka kuluessa sopimus voidaan molemmin puolin purkaa ilman irtisanomisaikaa ja työsopimuslain irtisanomis- ja purkamisperusteita. Purkaminen ei saa kuitenkaan tapahtua työsopimuslain (320/70) 17 §:n 3 momentissa tarkoitetuilla tai muutoin epäasiallisilla perusteilla. Mikäli työnantaja järjestää työntekijälle erityisen työhön liittyvän koulutuksen, joka kestää yhdenjaksoisesti yli kolme (3) kuukautta, voidaan sopia enintään kuuden (6) kuukauden pituisesta koeajasta.
—————————————————
IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ
28 § Korvaus muusta kuin työntekijästä johtuvasta tapahtuneesta perusteettomasta irtisanomisesta sekä työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta ja lomauttamisesta
1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työsopimuksen tämän sopimuksen 4 §:ssä määritellystä muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tai perusteettomasti purkaa työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa työntekijän eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän syystä on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.
2. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe, rakennusalan luonteesta johtuvat työsuhteiden hoitoon liittyvät erityispiirteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kolmen (3) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut enintään seitsemän (7) vuotta eikä kahdeksan (8) kuukauden palkkaa, jos työsuhde on jatkunut yli seitsemän (7) vuotta.
3. Jos edellä tässä pykälässä tarkoitetun vahingon määrästä ei esitetä muuta näyttöä, maksetaan korvauksena kahden (2) viikon palkka.
—————————————————
KANNE
Kanteen perustelut
Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että kirvesmies Kari Erik Kujanpää oli työskennellyt Rakennusosakeyhtiö Hartelan palveluksessa Turussa Asunto Oy Metsäpuronpuiston työmaalla 16.-18.5.1984. Työsopimuksen mukaan työsuhteessa noudatettiin kolmen kuukauden koeaikaa. Kujanpään työskenneltyä työmaalla kaksi päivää oli yhtiön työnjohtaja 18.5.1984 purkanut hänen työsuhteensa vedoten sovittuun koeaikaan ja ilmoittanut, etteivät Kujanpään työtulokset olleet riittäviä.
Kujanpää oli tehnyt jalkalistoitusta elementtirakenteisessa kerrostalossa. Hän oli työskennellyt aikapalkalla. Kujanpään työ oli ollut tuloksiltaan samaa luokkaa kuin muiden työmaalla työskennelleiden kirvesmiesten. Lisäksi oli otettava huomioon, että työn aloittamiseen uudessa työkohteessa liittyi aina jonkin verran vaikeuksia, jotka haittasivat työnsuoritusta. Myös se seikka, että työsuhde oli purettu jo kahden päivän työskentelyn jälkeen, osoitti, ettei esitettyä purkamisperustetta voitu pitää asiallisena. Työnantaja ei Kujanpään työskentelyn aikana ollut esittänyt huomautuksia hänen työvauhdistaan. Yhtiö oli Rakennustyöläisten Liiton käsityksen mukaan purkanut Kujanpään työsopimuksen epäasiallisilla perusteilla ja siten menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti.
Suomen Rakennusteollisuusliitto ja sen Lounais-Suomen Piiri olivat jättäneet ryhtymättä toimenpiteisiin mainitun rikkomuksen johdosta ja siten laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Paikalliseen 25.5.1985 käytyyn neuvotteluun olivat osallistuneet työnantajan edustajan ja pääluottamusmiehen lisäksi molempien liittojen edustajat. Liittojen välinen neuvottelu 17.8.1984 oli päättynyt erimielisenä.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennusosakeyhtiö Hartela on menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen osana olevan irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen 2 §:n vastaisesti purkaessaan Kujanpään työsuhteen 18.5.1984, ja velvoittamaan yhtiön suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n nojalla kahden viikon palkkaa vastaavat 2 560 markkaa l6 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Lounais-Suomen Piirin tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Suomen Rakennusteollisuusliitto on vastineessaan, johon Rakennusosakeyhtiö Hartela ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Lounais-Suomen Piiri ovat omalta osaltaan yhtyneet, lausunut, että Kujanpään työsuhteessa noudatettu kolmen kuukauden koeaika oli ollut työsopimuslain 3 §:n ja rakennusalan työehtosopimuksen 2 §:n tarkoittama koeaika. Sen kuluessa työsopimus voitiin ilman irtisanomisaikaa molemmin puolin purkaa. Korkein oikeus oli tuomiossaan 1 I 1979 katsonut, että työsopimuslain 3 §:n mukainen koeajaksi tehty työsopimus voitiin purkaa sanotun lain 37 ja 43 §:ssä mainituista työsopimuksen lakkauttamisperusteista riippumatta. Työsopimusta ei saanut kuitenkaan koeaikanakaan purkaa työsopimuslain 17 §:n 3 momentin vastaisesti tai muutoin epäasiallisella perusteella. Oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden mukaan työntekijällä oli näyttövelvollisuus väittäessään purkamisen tapahtuneen työsopimuslain 17 §:n 3 momentin vastaisesti tai sen perusteen johtuneen muusta epäasiallisuudesta. Työnantajan velvollisuus ei ollut näyttää, ettei purkaminen ollut tapahtunut epäasiallisilla perusteilla.
Asunto Oy Metsäpuronpuiston työmaalla Turussa vastaava rakennusmestari oli sopinut koeaikaisesta työsopimuksesta Kujanpään kanssa sen vuoksi, että Kujanpää oli rakennusmestarille ennestään tuntematon ja kysymyksessä oli ollut sisustustyö, joka vaati tottumusta ja ammattitaitoa. Työsopimus oli solmittu 16.5.1984 ja työ aloitettu välittömästi. Palkkaukseksi oli sovittu 32 markan tuntipalkka. Kahden päivän kuluttua 18.5.1984 vastaava rakennusmestari oli todennut, että Kujanpään listoitustyöstä hänen mielestään ei ollut tullut näkyvää jälkeä, ja ilmoittanut Kujanpäälle, että hän purkaisi työsopimuksen päättymään samana päivänä. Kujanpää oli sanonut lähtevänsä työmaalta heti, kuten myös oli tapahtunut. Vastaava rakennusmestari oli ilmoittanut purkavansa Kujanpään työsopimuksen, koska hänen mielestään Kujanpään tekemä työ ei vastannut kokonaisuutena sitä, mitä hän oli tottunut ammattitaitoiselta sisustuskirvesmieheltä odottamaan. Vastaava rakennusmestari oli arvioinut Kujanpään työsaavutuksen kolmasosaksi muiden aikapalkalla työskentelevien kirvesmiesten vastaavista työn tuloksista.
Työsopimuslain 37 §:n mukaisen erityisen painavan syyn ja saman lain 43 §:n tärkeän syyn rajanvedoilla ei ollut merkitystä arvioitaessa koeaikaisen työsopimuksen purkamisen laillisuutta. Mahdollista ei ollut asettaa työvauhdille sellaisia rajoja, joiden alittaminen vasta aiheuttaisi sen, että koeaikaisen työsopimuksen purkaminen olisi laillinen. Purkamisen saattoi tehdä laittomaksi ainoastaan se, että työntekijä pystyi esittämään ja näyttämään toteen työnantajan päättäneen työsopimuksen työsopimuslain 17 §:n 3 momentin vastaisesti tai muutoin epäasiallisilla perusteilla. Koska Kujanpään työsopimus oli jouduttu parin päivän kuluttua epätyydyttävän työsuorituksen perusteella purkamaan, siihen oli ollut olemassa koeajan tarkoitukseen liittyvä asiallinen syy. Työnantaja ei ollut edes velvollinen ilmoittamaan syytä toimenpiteeseensä. Koska työntekijäliitto ei ollut voinut ilmoittaa ja näyttää toteen epäasiallista perustetta työnantajan toimenpiteeseen, työnantajalla ei ollut velvollisuutta näyttää toteen työntekijän työvauhdin puutteellisuutta.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Rakennusosakeyhtiö Hartelan ja Kujanpään välillä 16.5.1984 tehty työsopimus on koskenut Asunto Oy Metsäpuronpuiston työmaalla tehtäviä kirvesmiehen töitä. Työsopimuksessa on sovittu kolmen kuukauden koeajasta.
Kujanpää on aloittanut työt työsopimuksen solmittuaan samana päivänä 16.5.1984. Työmaan vastaava rakennusmestari on 18.5.1984 purkanut Kujanpään työsopimuksen ja ilmoittanut sen syyksi, että Kujanpään työntulos listoitustyössä ei ollut ollut riittävä. Kujanpää on ennen työsuhteen purkamista tehnyt jalkalistoja kolmessa huoneistossa. Työntekijöiden toimesta suoritetun mittauksen mukaan Kujanpää on listoittanut kahden työpäivän ja kahden työtunnin kuluessa yhteensä 170,20 juoksumetriä, joka vastaa noin 80 juoksumetriä työpäivää kohden. Työntekijäliitto on selittänyt, että uusilla työmailla menee aluksi jonkin verran aikaa olosuhteisiin perehtymiseen ja muuhun työnteon aloittamisen valmisteluun, mitkä toimet on otettava huomioon arvioitaessa työhön käytettyä aikaa. Työnantajapuolen mielestä listoitustyö on laadultaan sellaista, että ammattitaitoinen kirvesmies pystyy tekemään sitä ilman suurempaa olosuhteisiin perehtymistä. Edelleen työnantajaliiton ilmoituksen mukaan Kujanpään työntulos on ollut vain kolmannes samalla rakennuksella samaan aikaan työskentelevän kahden muun listoittajan työntuloksesta, joita ei ole kuitenkaan mitattu.
Jutussa ei ole väitetty, että työsuhteen purkaminen olisi johtunut työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa syrjimisperusteena mainitusta seikasta tai muusta siihen verrattavasta syystä. Purkaminen on siten perustunut pelkästään Kujanpään väitettyyn soveltumattomuuteen työsopimuksessa tarkoitettuun työhön. Riippumatta siitä, että hänen työsuorituksensa joutuisuudesta on esitetty erilaisia arviointeja ja osittain ristiriitaista selvitystä, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Kujanpään työsopimuksen purkaminen olisi tapahtunut sellaisella epäasiallisella perusteella, jota irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitetaan.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Suomen Rakennusteollisuusliitto, sen Lounais-Suomen Piiri ja Rakennusosakeyhtiö Hartela saavat asian laatu huomioon ottaen pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.
Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, H. Rautiainen, P. Virtanen ja Sulkunen.
Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto, johon jäsen P. Virtanen yhtyi:
Katson, että purkaminen on perustunut Kujanpään väitettyyn soveltumattomuuteen työsopimuksessa tarkoitettuun työhön. Työnantajan ei siten voida katsoa vedonneen irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun epäasialliseen perusteeseen purkaessaan Kujanpään työsopimuksen. Työnantajan on kuitenkin kysymyksessä olevaa sopimusmääräystä sovellettaessa voitava esittää siinä määrin selvitystä väittämästään työntekijän työhön soveltumattomuudesta, ettei sopimusmääräys menetä tarkoitustaan, varsinkin kun sopimuksen tarkoituksena on ollut ottaa huomioon 1.9.1984 voimaan tulleen työsopimuksen irtisanomismenettelyä koskevan lain säännökset.
Jutussa Rakennusosakeyhtiö Hartela on perustanut käsityksensä Kujanpään työn joutuisuudesta työmaan vastaavan mestarin tekemään arvioon. Työntekijäpuolelta on kuitenkin esitetty siinä määrin selvitystä työn joutuisuuteen vaikuttavista tekijöistä, että työnantajan olisi vallinneissa olosuhteissa tullut ottaa tarkempi selko niistä seikoista, jotka vaikuttivat päätökseen Kujanpään työsopimuksen mahdollisesta purkamisesta. Tämän vuoksi katson työnantajan menetelleen irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen vastaisesti purkaessaan Kujanpään työsuhteen. Huomioon ottaen uusitun sopimusmääräyksen tulkinnanvaraisuuden Suomen Rakennusteollisuusliiton eikä liiton Lounais-Suomen Piirin ole katsottava laiminlyöneen työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyä valvontavelvollisuuttaan.
Näin ollen harkitsen oikeaksi kanteen enemmälti hyläten vahvistaa Rakennusosakeyhtiö Hartelan menetelleen rakennusalan työehtosopimuksen osana olevan irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen 2 §:n vastaisesti purkaessaan Kujanpään työsuhteen ja velvoittaa yhtiön maksamaan Kujanpäälle vahingonkorvauksena irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n perusteella kahden viikon palkkaa vastaavana korvauksena 2 560 markkaa 16 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Jutun laatuun katsoen saa Rakennustyöläisten Liitto itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.
Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä lakimieheen: https://www.tyoriitalakimies.fi/yhteystiedot/